Lestadiolaisuudesta

Kysyisin teidän näkemyksiänne kyseisestä
liikkeestä? En oikeastaan kaipaa verkkosivujen
osoitteita, sillä teoriatietoa minulla on. Olen
lukenut jonkin verran kirjallisuutta ja
artikkeleja aiheesta, mutta käytännön tietoa ei
ole. Kiinnostaisi henkilökohtaiset kokemukset,
näkemykset ja mielipiteet.
231173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

minun käsitykseni mukaan kysymys on melkoisesti
mafiaa muistuttavasta elämäntavasta.
Niillä on rauhanyhdistys Oulussa tai sen
ympäristössä.
Porukka itsessään on aikatavalla
kieroonkasvanutta. Heillä on lapsia 10-20:een.
Joten ei hyvältä näytä. He menevät naimisiin
yleensä vain toisten laestadiolaisten kanssa.
Heitä tavataan suviseuroissa. Eivät hyväksy
muita näkemyksiä kuin omansa. Me muut uskovat
joudutaan helvettiin. Jollakin
pikkulaestadiolaislahkolla jopa verhojen käyttö
on kielletty.
Osa heistä on rikkaita liikemiehiä. Tämä Kallis
kai kuuluu Kokkolan Mersulaestadiolaisiin.
Kehoittaisin pysymään kaukana laestadiolaisista.
Olen kuullut, miten todella julmia
laestadiolaiset voivat olla.

Äänestä
  • Kannattaisi tutustua ensin kunnolla
    lestadiolaisiin, ennen kun puhut heista noin
    kovilla sanoilla! Olen itse lestadiolainen, ja
    melkeimpa nauratti kun luin kirjoitustasi!

    Itse lestadiolaisena olen aivan alyttoman
    onnellinen ihminen! Minun elamassani kaikki on
    kohdallaan. Jumala on luonut kaikki ihmiset,
    jokainen ihminen on yhta arvokas. Me emme pida
    itseamme parempina ihmisina kuin muut. Me uskomme
    vain anteeksiantamukseen ja armoon. Kaiken me
    olemme saaneet armosta! Ja me toivomme etta
    mahdollisimman moni ihminen saisi kokea taman
    anteeksiantamuksen voiman!

    Itse olen suuresta perheesta ja olen siita hyvin
    onnellinen!Sisarukset ja koti ovat elaman
    rikkautta! Minulla on paljon hyvia kavereita,
    myos ei-lestadiolaisissa!

    Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte ja haukutte! Me
    lestadiolaiset olemme aivan tavallisia ihmisia!

    Äänestä

  • kukka kirjoitti:

    Kannattaisi tutustua ensin kunnolla
    lestadiolaisiin, ennen kun puhut heista noin
    kovilla sanoilla! Olen itse lestadiolainen, ja
    melkeimpa nauratti kun luin kirjoitustasi!

    Itse lestadiolaisena olen aivan alyttoman
    onnellinen ihminen! Minun elamassani kaikki on
    kohdallaan. Jumala on luonut kaikki ihmiset,
    jokainen ihminen on yhta arvokas. Me emme pida
    itseamme parempina ihmisina kuin muut. Me uskomme
    vain anteeksiantamukseen ja armoon. Kaiken me
    olemme saaneet armosta! Ja me toivomme etta
    mahdollisimman moni ihminen saisi kokea taman
    anteeksiantamuksen voiman!

    Itse olen suuresta perheesta ja olen siita hyvin
    onnellinen!Sisarukset ja koti ovat elaman
    rikkautta! Minulla on paljon hyvia kavereita,
    myos ei-lestadiolaisissa!

    Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte ja haukutte! Me
    lestadiolaiset olemme aivan tavallisia ihmisia!

    ...tavallisista ihmisistä.

    Pitää taas näköjään ruveta "lahkosyyniin"
    (Pitkästä aikaa).

    Perustele väitteesi, miten olette "normaaleja"
    ihmisiä??

    Itselläni on aika vankka kokemus Lestadiolaisista
    (Vanhoillis) ja kuva jonka olen saanut on
    melkoisen lohduton.

    Nimenomaan arvojärjestyksessä vanhoillisilla
    heittää yli ja pahan kerran, tietysti voit
    puolustautua sanomalla: En minä, vaan ne toiset
    lestat...Mikäköhän alalaji on tällä kertaa
    kyseessä?

    Mielenkiintoiseen kysymykseen jatkoa odottaen...

    Äänestä

  • Rashaverak kirjoitti:

    ...tavallisista ihmisistä.

    Pitää taas näköjään ruveta "lahkosyyniin"
    (Pitkästä aikaa).

    Perustele väitteesi, miten olette "normaaleja"
    ihmisiä??

    Itselläni on aika vankka kokemus Lestadiolaisista
    (Vanhoillis) ja kuva jonka olen saanut on
    melkoisen lohduton.

    Nimenomaan arvojärjestyksessä vanhoillisilla
    heittää yli ja pahan kerran, tietysti voit
    puolustautua sanomalla: En minä, vaan ne toiset
    lestat...Mikäköhän alalaji on tällä kertaa
    kyseessä?

    Mielenkiintoiseen kysymykseen jatkoa odottaen...

    lestadiolaisuutta lienee yhtä paljon erilaista
    kuin lestadiolaisia, kuten kristinuskon eri
    lahkoja muutenkin on yhtä paljon kuin
    kristittyjä. sama pätee hinduihin, buddhalaisiin,
    kaikki tulkitsevat omalla tavallaan. mikäs siinä,
    jos edes joku lestadiolaisperhe on 'normaali',
    vaikka olisi lestadiolaispiireissä 'epänormaali'.
    tärkeintähän on, mitä ihmiset itse sisällään
    kokevat?

    Äänestä

  • kukka kirjoitti:

    Kannattaisi tutustua ensin kunnolla
    lestadiolaisiin, ennen kun puhut heista noin
    kovilla sanoilla! Olen itse lestadiolainen, ja
    melkeimpa nauratti kun luin kirjoitustasi!

    Itse lestadiolaisena olen aivan alyttoman
    onnellinen ihminen! Minun elamassani kaikki on
    kohdallaan. Jumala on luonut kaikki ihmiset,
    jokainen ihminen on yhta arvokas. Me emme pida
    itseamme parempina ihmisina kuin muut. Me uskomme
    vain anteeksiantamukseen ja armoon. Kaiken me
    olemme saaneet armosta! Ja me toivomme etta
    mahdollisimman moni ihminen saisi kokea taman
    anteeksiantamuksen voiman!

    Itse olen suuresta perheesta ja olen siita hyvin
    onnellinen!Sisarukset ja koti ovat elaman
    rikkautta! Minulla on paljon hyvia kavereita,
    myos ei-lestadiolaisissa!

    Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte ja haukutte! Me
    lestadiolaiset olemme aivan tavallisia ihmisia!

    "Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte"

    Kannattaisikohan sinunkin tehdä se? Ottaa selvää
    asioista. Vai oletko ihan tutkimuksen julkaissut
    aiheesta "Jumala on luonut kaikki ihmiset"???

    Äänestä

  • rantala kirjoitti:

    "Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte"

    Kannattaisikohan sinunkin tehdä se? Ottaa selvää
    asioista. Vai oletko ihan tutkimuksen julkaissut
    aiheesta "Jumala on luonut kaikki ihmiset"???

    "Jumala on luonut kaikki ihmiset"???"

    Ja varsinkin Lestadiolaiset...Ainakin jos kysyt
    heiltä...

    Odotan innolla vastinetta Lestadiolaiselta
    väittelijältä...

    Rashaverak.

    Äänestä

  • Rashaverak kirjoitti:

    "Jumala on luonut kaikki ihmiset"???"

    Ja varsinkin Lestadiolaiset...Ainakin jos kysyt
    heiltä...

    Odotan innolla vastinetta Lestadiolaiselta
    väittelijältä...

    Rashaverak.

    On tästä liikkeestä aika ristiriitaisia tunteita.
    Luultavasti useimmat elävät hyvää turvallista ja
    rehellistä elämää. Alkoholi eivätkä huumeet
    sekoita heidän elämää ja perhe on tärkeä,luulisin
    näin ainakin useimmille.
    Tosin ilmapiiri on ajoittain painostava,mikäli ei
    ole samalla aaltopituudella. Asoista ei voi
    kriittisesti keskustella. Säännöt on tehty joskus
    reilut satavuotta sitten ja ne ovat
    muuttumattomat.
    Erilaisuus ihmisenä on vaikeaa,koska siitä ei voi
    puhua tulematta leimatuksi.
    En myöskään ymmärrä sanaa maailmasta mutta ei
    maailmasta tai sen tulkintaa.
    Minun mielestäni selitys tarkoittaa,ettei palvota
    epäjumalia.Miksi esim.nuoret matkivat pukeutumalla
    hyvinkin muodikkaasti tai matkivat julkkiksia.
    Silloinhan on kyse epäjumalasta.
    Pelataan omissa piireissä kaikenlaisia
    joukkuepelejä,joissa on voittamisen hyvinkin
    voimakas.
    Työssäkäyville ura ja menestys on epäjumala, pitää
    näyttää paremmalta kuin naapuri jne...
    Nuoret miehet 15v ylöspäin polttavat tupakkaa
    aivan yleisesti.Kolehdin kannosta suoraan
    tupakalle. Minusta tupakontikin on syntiä,koska
    syntymälahjaksi saatua terveyttähän sillä
    vaarannetaan.
    Näistä asioista ei vain puhuta,koska niin monet
    ihmiset sitä tekevät.
    Ei se aivan niin puhdasoppista ole mitä he
    antavat ymmärtää.
    Nämähän ovat kaikki täysin opittuja asioita eivät
    synnynnäisiä.
    Mitenkän liike suhtautuu viiniin
    esim.ruokajuomana jolloin ei ole tarkoitus
    humaltua tai elokuvissa käyntiin silloin tällöin
    ja elokuvissä ei mässäillä väkivallalla tai
    seksillä tai synnynnäisen seksuaaliseen
    poikkeavuteen ?
    Minusta liikkumavapaus,omien linjasta poikkeavien
    ajatusten esille tuominen on tuskallista.Paljon
    puhutaan yleisesti työpaikoilla ja koulussa
    henkisestä kiusaamista ja kyllä liikkeen sisällä
    on aivan samoja elementtejä. Täytyy olla väritön
    ei saa esittää omia poikkeavia kannanotoja,käydä
    säännöllisesti kerran viikossa seuroissa ja
    osallistua kaikenlaisiin talkoisiin johin on
    vuorot merkitty vuodeksikin eteenpäin .
    Tälläistä se on.

    Äänestä

  • vode kirjoitti:

    On tästä liikkeestä aika ristiriitaisia tunteita.
    Luultavasti useimmat elävät hyvää turvallista ja
    rehellistä elämää. Alkoholi eivätkä huumeet
    sekoita heidän elämää ja perhe on tärkeä,luulisin
    näin ainakin useimmille.
    Tosin ilmapiiri on ajoittain painostava,mikäli ei
    ole samalla aaltopituudella. Asoista ei voi
    kriittisesti keskustella. Säännöt on tehty joskus
    reilut satavuotta sitten ja ne ovat
    muuttumattomat.
    Erilaisuus ihmisenä on vaikeaa,koska siitä ei voi
    puhua tulematta leimatuksi.
    En myöskään ymmärrä sanaa maailmasta mutta ei
    maailmasta tai sen tulkintaa.
    Minun mielestäni selitys tarkoittaa,ettei palvota
    epäjumalia.Miksi esim.nuoret matkivat pukeutumalla
    hyvinkin muodikkaasti tai matkivat julkkiksia.
    Silloinhan on kyse epäjumalasta.
    Pelataan omissa piireissä kaikenlaisia
    joukkuepelejä,joissa on voittamisen hyvinkin
    voimakas.
    Työssäkäyville ura ja menestys on epäjumala, pitää
    näyttää paremmalta kuin naapuri jne...
    Nuoret miehet 15v ylöspäin polttavat tupakkaa
    aivan yleisesti.Kolehdin kannosta suoraan
    tupakalle. Minusta tupakontikin on syntiä,koska
    syntymälahjaksi saatua terveyttähän sillä
    vaarannetaan.
    Näistä asioista ei vain puhuta,koska niin monet
    ihmiset sitä tekevät.
    Ei se aivan niin puhdasoppista ole mitä he
    antavat ymmärtää.
    Nämähän ovat kaikki täysin opittuja asioita eivät
    synnynnäisiä.
    Mitenkän liike suhtautuu viiniin
    esim.ruokajuomana jolloin ei ole tarkoitus
    humaltua tai elokuvissa käyntiin silloin tällöin
    ja elokuvissä ei mässäillä väkivallalla tai
    seksillä tai synnynnäisen seksuaaliseen
    poikkeavuteen ?
    Minusta liikkumavapaus,omien linjasta poikkeavien
    ajatusten esille tuominen on tuskallista.Paljon
    puhutaan yleisesti työpaikoilla ja koulussa
    henkisestä kiusaamista ja kyllä liikkeen sisällä
    on aivan samoja elementtejä. Täytyy olla väritön
    ei saa esittää omia poikkeavia kannanotoja,käydä
    säännöllisesti kerran viikossa seuroissa ja
    osallistua kaikenlaisiin talkoisiin johin on
    vuorot merkitty vuodeksikin eteenpäin .
    Tälläistä se on.

    Vanhoillislestadiolaisen kommentti (jälleen
    kerran). Tätä aihetta täällä jauhetaan kerran
    toisensa jälkeen, sivuja taaemmas selaamalla
    voisit löytää tekstiä todella paljon! Tuo siis
    keskustelun aloittajalle.

    Nyt sitten tuohon voden kirjoitukseen.

    Sääntöjä meillä ei ole, joten niitä ei ole voitu
    tehdä "reilut sata vuotta sitten". Sääntö on
    huono sana uskonnon yhteydessä, sillä usko on
    sydämen asia, ja se on sydän ja omatunto mikä
    kertoo mikä on oikein ja hyväksi uskonelämälle.

    Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme. En sitten
    tiedä, mitä vode tarkoittaa sanomalla, ettei
    erilaisuudesta voi puhua leimautumatta. Kenties
    sitä eroavaisuutta, mikä on uskovaisen ja
    epäuskoisen välillä? Tarkoitat ehkä synnin tuomaa
    eroa ja sen hyväksymistä? Jossain vaiheessa
    mainitsit ohimennen myös seksuaalisen
    poikkeavuuden - tarkoittiko tuo sitä, että emme
    hyväksy homoutta? Se on totta, ja syy kantaamme
    on selkeä: Raamatun mukaan on synti "maata miehen
    kanssa niin kuin naisen kanssa maataan".

    "Maailmassa mutta ei maailmasta." Tuttu ja osuva
    sanoma. Me elämme maailman keskellä, keskellä
    epäuskoisia ihmisiä, emmekä halua eristäytyä
    heistä, se ei olisi oikein. Siis, me olemme
    maailmassa. Emme kuitenkaan halua elää maailman
    ihmisten tavoin synnissä, ja tätä tarkoittaa
    sanonta "ei maailmasta".

    Monet nuoret pukeutuvat muodikkaasti. Se on
    totuus. Muoti nousee kuitenkin epäjumalaksi vasta
    sitten, kun vaatteet nousevat todella tärkeiksi
    ja esim. ihmisiä luokitellaan sen mukaan, miten
    he pukeutuvat. Itse omistan muotivaatteita, mutta
    en suuremmin kuitenkaan muotia seuraa. Kun ostaa
    uusia vaatteita, on monesti vaikea löytää muuta
    kuin muotia. Näin kesäaikaan oli vaikea löytää
    uudet housut, jotka olivat "täyspitkät" eivätkä
    muodikkaasti 3/4- tai 5/6-mittaiset. Tuo ihan
    vain esimerkkinä.

    Joukkuepelit ovat upea harrastus! On mahtavaa,
    kun seurojen jälkeen lähdetään porukalla
    pelaamaan vaikka lentopalloa tai ultimatea.
    Kerran mukaamme lähti eräs epäuskoinen tyttö,
    joka illan päätteeksi totesi, että hän haluaisi
    toistekin mukaan, koska jos tekee virheen tai
    jotain vastaavaa, niin ei ruvettu haukkumaan tai
    moittimaan vaan sanottiin, että ei se mitään,
    jatketaan vaan. Lisäksi tytön huomiota kiinnitti
    se, että oltiin ystävällisiä ja kohteliaita niin
    omia kuin toisenkin joukkueen pelaajia kohtaan:
    pyydettiin anteeksi ja kiitettiin kauniisti myös
    pelin tuoksinassa. Ja voitto ei todellakaan ole
    tärkeätä, lopputulos unohtuu hetkessä kun
    lähdetään jatkamaan iltaa. Tärkeintä on liikunnan
    ilo ja yhdessäolo. Ainakin siinä porukassa, missä
    itse liikun.

    Sanoisin, että ura on vaarassa nousta epäjumalan
    asemaan, samoin raha, ja silloin on suuri vaara
    menettää myös elävä usko. Näin on käynyt joskus,
    ja miksi? Usein syynä on se, että kun ura ja
    elämä on "nousukaudessa", unohdetaan, kuka kaiken
    hyvän on antanut. Ei muisteta kiittää vaan
    nostetaan omat saavutukset Jumalan siunauksen
    ohi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Näistäkin
    asioista saa kuitenkin tehdä parannusta. Usein
    myöskin vanhempien asenteet juurtuvat lapsiin, ja
    koko perhe on vaarassa.

    Tupakan poltto on todella ikävä ilmiö
    keskuudessamme. Niin pojat kuin tytötkin
    polttavat, onneksi eivät kuitenkaan kaikki.
    Kuitenkaan synniksi en tätä sanoisi, vaikkei se
    niin suotavaa olekaan. Iän (ja perheen)
    karttuessa polttaminen monesti lopetetaan.

    Alkoholi ruokajuomana ja elokuvat ovat asia,
    jossa on katsottu paremmaksi täydellinen
    kieltäytyminen näistä "huveista". Tämä siksi,
    että ruokajuoman ja humaltumisen välissä tai
    sopivien ja ei-sopivien elokuvien jne. välillä
    raja on vain veteen piirretty viiva, joten
    lipsuminen olisi todella helppoa ja houkutus
    lähellä. Ei pidä kiusata itseään ja omaa
    tuntoaan. Se on venyvää tavaraa, ja kun se
    riittävästi venyy, kuolee uskokin.

    Seuroissa käynti ei ole uskon mittari. Usko on
    sydämessä. Usko olisi tekojen usko, jos "hyvä
    uskovainen" olisi se, joka käy useimmin
    seuroissa. Uskon mukana tulee yleensä
    seurahalukin.

    Meillä on kaikenlaisia ihmisiä keskuudessamme.
    Nautimme erilaisuudesta, mutta samalla kuitenkin
    muistamme, että Raamatun mukaan meidän tulee olla
    veljiemme vartijoita. Jos näemme, että joku on
    menossa vikaan, emme toki halua päästää häntä
    menemään maailmaan, sillä silloin itsekin teemme
    synnin. Niin kuin elämässäkin on hädänalaisen
    heitteillejättö laitonta, niin myös hengellisessä
    elämässä tulee tarjota apua. Ei kuitenkaan
    tyrkytykseen asti.

    Näin siis.

    Äänestä

  • Lissu kirjoitti:

    Vanhoillislestadiolaisen kommentti (jälleen
    kerran). Tätä aihetta täällä jauhetaan kerran
    toisensa jälkeen, sivuja taaemmas selaamalla
    voisit löytää tekstiä todella paljon! Tuo siis
    keskustelun aloittajalle.

    Nyt sitten tuohon voden kirjoitukseen.

    Sääntöjä meillä ei ole, joten niitä ei ole voitu
    tehdä "reilut sata vuotta sitten". Sääntö on
    huono sana uskonnon yhteydessä, sillä usko on
    sydämen asia, ja se on sydän ja omatunto mikä
    kertoo mikä on oikein ja hyväksi uskonelämälle.

    Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme. En sitten
    tiedä, mitä vode tarkoittaa sanomalla, ettei
    erilaisuudesta voi puhua leimautumatta. Kenties
    sitä eroavaisuutta, mikä on uskovaisen ja
    epäuskoisen välillä? Tarkoitat ehkä synnin tuomaa
    eroa ja sen hyväksymistä? Jossain vaiheessa
    mainitsit ohimennen myös seksuaalisen
    poikkeavuuden - tarkoittiko tuo sitä, että emme
    hyväksy homoutta? Se on totta, ja syy kantaamme
    on selkeä: Raamatun mukaan on synti "maata miehen
    kanssa niin kuin naisen kanssa maataan".

    "Maailmassa mutta ei maailmasta." Tuttu ja osuva
    sanoma. Me elämme maailman keskellä, keskellä
    epäuskoisia ihmisiä, emmekä halua eristäytyä
    heistä, se ei olisi oikein. Siis, me olemme
    maailmassa. Emme kuitenkaan halua elää maailman
    ihmisten tavoin synnissä, ja tätä tarkoittaa
    sanonta "ei maailmasta".

    Monet nuoret pukeutuvat muodikkaasti. Se on
    totuus. Muoti nousee kuitenkin epäjumalaksi vasta
    sitten, kun vaatteet nousevat todella tärkeiksi
    ja esim. ihmisiä luokitellaan sen mukaan, miten
    he pukeutuvat. Itse omistan muotivaatteita, mutta
    en suuremmin kuitenkaan muotia seuraa. Kun ostaa
    uusia vaatteita, on monesti vaikea löytää muuta
    kuin muotia. Näin kesäaikaan oli vaikea löytää
    uudet housut, jotka olivat "täyspitkät" eivätkä
    muodikkaasti 3/4- tai 5/6-mittaiset. Tuo ihan
    vain esimerkkinä.

    Joukkuepelit ovat upea harrastus! On mahtavaa,
    kun seurojen jälkeen lähdetään porukalla
    pelaamaan vaikka lentopalloa tai ultimatea.
    Kerran mukaamme lähti eräs epäuskoinen tyttö,
    joka illan päätteeksi totesi, että hän haluaisi
    toistekin mukaan, koska jos tekee virheen tai
    jotain vastaavaa, niin ei ruvettu haukkumaan tai
    moittimaan vaan sanottiin, että ei se mitään,
    jatketaan vaan. Lisäksi tytön huomiota kiinnitti
    se, että oltiin ystävällisiä ja kohteliaita niin
    omia kuin toisenkin joukkueen pelaajia kohtaan:
    pyydettiin anteeksi ja kiitettiin kauniisti myös
    pelin tuoksinassa. Ja voitto ei todellakaan ole
    tärkeätä, lopputulos unohtuu hetkessä kun
    lähdetään jatkamaan iltaa. Tärkeintä on liikunnan
    ilo ja yhdessäolo. Ainakin siinä porukassa, missä
    itse liikun.

    Sanoisin, että ura on vaarassa nousta epäjumalan
    asemaan, samoin raha, ja silloin on suuri vaara
    menettää myös elävä usko. Näin on käynyt joskus,
    ja miksi? Usein syynä on se, että kun ura ja
    elämä on "nousukaudessa", unohdetaan, kuka kaiken
    hyvän on antanut. Ei muisteta kiittää vaan
    nostetaan omat saavutukset Jumalan siunauksen
    ohi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Näistäkin
    asioista saa kuitenkin tehdä parannusta. Usein
    myöskin vanhempien asenteet juurtuvat lapsiin, ja
    koko perhe on vaarassa.

    Tupakan poltto on todella ikävä ilmiö
    keskuudessamme. Niin pojat kuin tytötkin
    polttavat, onneksi eivät kuitenkaan kaikki.
    Kuitenkaan synniksi en tätä sanoisi, vaikkei se
    niin suotavaa olekaan. Iän (ja perheen)
    karttuessa polttaminen monesti lopetetaan.

    Alkoholi ruokajuomana ja elokuvat ovat asia,
    jossa on katsottu paremmaksi täydellinen
    kieltäytyminen näistä "huveista". Tämä siksi,
    että ruokajuoman ja humaltumisen välissä tai
    sopivien ja ei-sopivien elokuvien jne. välillä
    raja on vain veteen piirretty viiva, joten
    lipsuminen olisi todella helppoa ja houkutus
    lähellä. Ei pidä kiusata itseään ja omaa
    tuntoaan. Se on venyvää tavaraa, ja kun se
    riittävästi venyy, kuolee uskokin.

    Seuroissa käynti ei ole uskon mittari. Usko on
    sydämessä. Usko olisi tekojen usko, jos "hyvä
    uskovainen" olisi se, joka käy useimmin
    seuroissa. Uskon mukana tulee yleensä
    seurahalukin.

    Meillä on kaikenlaisia ihmisiä keskuudessamme.
    Nautimme erilaisuudesta, mutta samalla kuitenkin
    muistamme, että Raamatun mukaan meidän tulee olla
    veljiemme vartijoita. Jos näemme, että joku on
    menossa vikaan, emme toki halua päästää häntä
    menemään maailmaan, sillä silloin itsekin teemme
    synnin. Niin kuin elämässäkin on hädänalaisen
    heitteillejättö laitonta, niin myös hengellisessä
    elämässä tulee tarjota apua. Ei kuitenkaan
    tyrkytykseen asti.

    Näin siis.

    Selityksen maku tuosta Lissun tekstistä.
    Ainakin minulla on sellainen kuva,että olette
    hieman ulkokullattuja parempia ja hurskaampia
    kuin muut.Naapureita ei rehellisesti voida
    kohdata tasavertaisina ihmisinä peltään "jotain"?
    Aika pitkälti elätte omissa piireissänne ja
    arvostelette muiden huonoutta ja syntisyyttä
    vaikka useissa asioissa ei lestadioilainen on
    paljon rehellisempi kaikkia kohtaan.Muillakin on
    omatunto jonka kanssa täytyy elää.

    Äänestä

  • Lissu kirjoitti:

    Vanhoillislestadiolaisen kommentti (jälleen
    kerran). Tätä aihetta täällä jauhetaan kerran
    toisensa jälkeen, sivuja taaemmas selaamalla
    voisit löytää tekstiä todella paljon! Tuo siis
    keskustelun aloittajalle.

    Nyt sitten tuohon voden kirjoitukseen.

    Sääntöjä meillä ei ole, joten niitä ei ole voitu
    tehdä "reilut sata vuotta sitten". Sääntö on
    huono sana uskonnon yhteydessä, sillä usko on
    sydämen asia, ja se on sydän ja omatunto mikä
    kertoo mikä on oikein ja hyväksi uskonelämälle.

    Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme. En sitten
    tiedä, mitä vode tarkoittaa sanomalla, ettei
    erilaisuudesta voi puhua leimautumatta. Kenties
    sitä eroavaisuutta, mikä on uskovaisen ja
    epäuskoisen välillä? Tarkoitat ehkä synnin tuomaa
    eroa ja sen hyväksymistä? Jossain vaiheessa
    mainitsit ohimennen myös seksuaalisen
    poikkeavuuden - tarkoittiko tuo sitä, että emme
    hyväksy homoutta? Se on totta, ja syy kantaamme
    on selkeä: Raamatun mukaan on synti "maata miehen
    kanssa niin kuin naisen kanssa maataan".

    "Maailmassa mutta ei maailmasta." Tuttu ja osuva
    sanoma. Me elämme maailman keskellä, keskellä
    epäuskoisia ihmisiä, emmekä halua eristäytyä
    heistä, se ei olisi oikein. Siis, me olemme
    maailmassa. Emme kuitenkaan halua elää maailman
    ihmisten tavoin synnissä, ja tätä tarkoittaa
    sanonta "ei maailmasta".

    Monet nuoret pukeutuvat muodikkaasti. Se on
    totuus. Muoti nousee kuitenkin epäjumalaksi vasta
    sitten, kun vaatteet nousevat todella tärkeiksi
    ja esim. ihmisiä luokitellaan sen mukaan, miten
    he pukeutuvat. Itse omistan muotivaatteita, mutta
    en suuremmin kuitenkaan muotia seuraa. Kun ostaa
    uusia vaatteita, on monesti vaikea löytää muuta
    kuin muotia. Näin kesäaikaan oli vaikea löytää
    uudet housut, jotka olivat "täyspitkät" eivätkä
    muodikkaasti 3/4- tai 5/6-mittaiset. Tuo ihan
    vain esimerkkinä.

    Joukkuepelit ovat upea harrastus! On mahtavaa,
    kun seurojen jälkeen lähdetään porukalla
    pelaamaan vaikka lentopalloa tai ultimatea.
    Kerran mukaamme lähti eräs epäuskoinen tyttö,
    joka illan päätteeksi totesi, että hän haluaisi
    toistekin mukaan, koska jos tekee virheen tai
    jotain vastaavaa, niin ei ruvettu haukkumaan tai
    moittimaan vaan sanottiin, että ei se mitään,
    jatketaan vaan. Lisäksi tytön huomiota kiinnitti
    se, että oltiin ystävällisiä ja kohteliaita niin
    omia kuin toisenkin joukkueen pelaajia kohtaan:
    pyydettiin anteeksi ja kiitettiin kauniisti myös
    pelin tuoksinassa. Ja voitto ei todellakaan ole
    tärkeätä, lopputulos unohtuu hetkessä kun
    lähdetään jatkamaan iltaa. Tärkeintä on liikunnan
    ilo ja yhdessäolo. Ainakin siinä porukassa, missä
    itse liikun.

    Sanoisin, että ura on vaarassa nousta epäjumalan
    asemaan, samoin raha, ja silloin on suuri vaara
    menettää myös elävä usko. Näin on käynyt joskus,
    ja miksi? Usein syynä on se, että kun ura ja
    elämä on "nousukaudessa", unohdetaan, kuka kaiken
    hyvän on antanut. Ei muisteta kiittää vaan
    nostetaan omat saavutukset Jumalan siunauksen
    ohi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Näistäkin
    asioista saa kuitenkin tehdä parannusta. Usein
    myöskin vanhempien asenteet juurtuvat lapsiin, ja
    koko perhe on vaarassa.

    Tupakan poltto on todella ikävä ilmiö
    keskuudessamme. Niin pojat kuin tytötkin
    polttavat, onneksi eivät kuitenkaan kaikki.
    Kuitenkaan synniksi en tätä sanoisi, vaikkei se
    niin suotavaa olekaan. Iän (ja perheen)
    karttuessa polttaminen monesti lopetetaan.

    Alkoholi ruokajuomana ja elokuvat ovat asia,
    jossa on katsottu paremmaksi täydellinen
    kieltäytyminen näistä "huveista". Tämä siksi,
    että ruokajuoman ja humaltumisen välissä tai
    sopivien ja ei-sopivien elokuvien jne. välillä
    raja on vain veteen piirretty viiva, joten
    lipsuminen olisi todella helppoa ja houkutus
    lähellä. Ei pidä kiusata itseään ja omaa
    tuntoaan. Se on venyvää tavaraa, ja kun se
    riittävästi venyy, kuolee uskokin.

    Seuroissa käynti ei ole uskon mittari. Usko on
    sydämessä. Usko olisi tekojen usko, jos "hyvä
    uskovainen" olisi se, joka käy useimmin
    seuroissa. Uskon mukana tulee yleensä
    seurahalukin.

    Meillä on kaikenlaisia ihmisiä keskuudessamme.
    Nautimme erilaisuudesta, mutta samalla kuitenkin
    muistamme, että Raamatun mukaan meidän tulee olla
    veljiemme vartijoita. Jos näemme, että joku on
    menossa vikaan, emme toki halua päästää häntä
    menemään maailmaan, sillä silloin itsekin teemme
    synnin. Niin kuin elämässäkin on hädänalaisen
    heitteillejättö laitonta, niin myös hengellisessä
    elämässä tulee tarjota apua. Ei kuitenkaan
    tyrkytykseen asti.

    Näin siis.

    jaahas, Lissukin herännyt "Talviunestaan"
    kommentoimaan...Mukavaa:)

    Äänestä

  • Lissu kirjoitti:

    Vanhoillislestadiolaisen kommentti (jälleen
    kerran). Tätä aihetta täällä jauhetaan kerran
    toisensa jälkeen, sivuja taaemmas selaamalla
    voisit löytää tekstiä todella paljon! Tuo siis
    keskustelun aloittajalle.

    Nyt sitten tuohon voden kirjoitukseen.

    Sääntöjä meillä ei ole, joten niitä ei ole voitu
    tehdä "reilut sata vuotta sitten". Sääntö on
    huono sana uskonnon yhteydessä, sillä usko on
    sydämen asia, ja se on sydän ja omatunto mikä
    kertoo mikä on oikein ja hyväksi uskonelämälle.

    Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme. En sitten
    tiedä, mitä vode tarkoittaa sanomalla, ettei
    erilaisuudesta voi puhua leimautumatta. Kenties
    sitä eroavaisuutta, mikä on uskovaisen ja
    epäuskoisen välillä? Tarkoitat ehkä synnin tuomaa
    eroa ja sen hyväksymistä? Jossain vaiheessa
    mainitsit ohimennen myös seksuaalisen
    poikkeavuuden - tarkoittiko tuo sitä, että emme
    hyväksy homoutta? Se on totta, ja syy kantaamme
    on selkeä: Raamatun mukaan on synti "maata miehen
    kanssa niin kuin naisen kanssa maataan".

    "Maailmassa mutta ei maailmasta." Tuttu ja osuva
    sanoma. Me elämme maailman keskellä, keskellä
    epäuskoisia ihmisiä, emmekä halua eristäytyä
    heistä, se ei olisi oikein. Siis, me olemme
    maailmassa. Emme kuitenkaan halua elää maailman
    ihmisten tavoin synnissä, ja tätä tarkoittaa
    sanonta "ei maailmasta".

    Monet nuoret pukeutuvat muodikkaasti. Se on
    totuus. Muoti nousee kuitenkin epäjumalaksi vasta
    sitten, kun vaatteet nousevat todella tärkeiksi
    ja esim. ihmisiä luokitellaan sen mukaan, miten
    he pukeutuvat. Itse omistan muotivaatteita, mutta
    en suuremmin kuitenkaan muotia seuraa. Kun ostaa
    uusia vaatteita, on monesti vaikea löytää muuta
    kuin muotia. Näin kesäaikaan oli vaikea löytää
    uudet housut, jotka olivat "täyspitkät" eivätkä
    muodikkaasti 3/4- tai 5/6-mittaiset. Tuo ihan
    vain esimerkkinä.

    Joukkuepelit ovat upea harrastus! On mahtavaa,
    kun seurojen jälkeen lähdetään porukalla
    pelaamaan vaikka lentopalloa tai ultimatea.
    Kerran mukaamme lähti eräs epäuskoinen tyttö,
    joka illan päätteeksi totesi, että hän haluaisi
    toistekin mukaan, koska jos tekee virheen tai
    jotain vastaavaa, niin ei ruvettu haukkumaan tai
    moittimaan vaan sanottiin, että ei se mitään,
    jatketaan vaan. Lisäksi tytön huomiota kiinnitti
    se, että oltiin ystävällisiä ja kohteliaita niin
    omia kuin toisenkin joukkueen pelaajia kohtaan:
    pyydettiin anteeksi ja kiitettiin kauniisti myös
    pelin tuoksinassa. Ja voitto ei todellakaan ole
    tärkeätä, lopputulos unohtuu hetkessä kun
    lähdetään jatkamaan iltaa. Tärkeintä on liikunnan
    ilo ja yhdessäolo. Ainakin siinä porukassa, missä
    itse liikun.

    Sanoisin, että ura on vaarassa nousta epäjumalan
    asemaan, samoin raha, ja silloin on suuri vaara
    menettää myös elävä usko. Näin on käynyt joskus,
    ja miksi? Usein syynä on se, että kun ura ja
    elämä on "nousukaudessa", unohdetaan, kuka kaiken
    hyvän on antanut. Ei muisteta kiittää vaan
    nostetaan omat saavutukset Jumalan siunauksen
    ohi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Näistäkin
    asioista saa kuitenkin tehdä parannusta. Usein
    myöskin vanhempien asenteet juurtuvat lapsiin, ja
    koko perhe on vaarassa.

    Tupakan poltto on todella ikävä ilmiö
    keskuudessamme. Niin pojat kuin tytötkin
    polttavat, onneksi eivät kuitenkaan kaikki.
    Kuitenkaan synniksi en tätä sanoisi, vaikkei se
    niin suotavaa olekaan. Iän (ja perheen)
    karttuessa polttaminen monesti lopetetaan.

    Alkoholi ruokajuomana ja elokuvat ovat asia,
    jossa on katsottu paremmaksi täydellinen
    kieltäytyminen näistä "huveista". Tämä siksi,
    että ruokajuoman ja humaltumisen välissä tai
    sopivien ja ei-sopivien elokuvien jne. välillä
    raja on vain veteen piirretty viiva, joten
    lipsuminen olisi todella helppoa ja houkutus
    lähellä. Ei pidä kiusata itseään ja omaa
    tuntoaan. Se on venyvää tavaraa, ja kun se
    riittävästi venyy, kuolee uskokin.

    Seuroissa käynti ei ole uskon mittari. Usko on
    sydämessä. Usko olisi tekojen usko, jos "hyvä
    uskovainen" olisi se, joka käy useimmin
    seuroissa. Uskon mukana tulee yleensä
    seurahalukin.

    Meillä on kaikenlaisia ihmisiä keskuudessamme.
    Nautimme erilaisuudesta, mutta samalla kuitenkin
    muistamme, että Raamatun mukaan meidän tulee olla
    veljiemme vartijoita. Jos näemme, että joku on
    menossa vikaan, emme toki halua päästää häntä
    menemään maailmaan, sillä silloin itsekin teemme
    synnin. Niin kuin elämässäkin on hädänalaisen
    heitteillejättö laitonta, niin myös hengellisessä
    elämässä tulee tarjota apua. Ei kuitenkaan
    tyrkytykseen asti.

    Näin siis.

    Olen kiinnostunut lestadiolaisuudesta ja
    haluaisinkin saada siitä lisää tietoa. Saisiko
    sinulle mailata? =)

    Äänestä

  • kukka kirjoitti:

    Kannattaisi tutustua ensin kunnolla
    lestadiolaisiin, ennen kun puhut heista noin
    kovilla sanoilla! Olen itse lestadiolainen, ja
    melkeimpa nauratti kun luin kirjoitustasi!

    Itse lestadiolaisena olen aivan alyttoman
    onnellinen ihminen! Minun elamassani kaikki on
    kohdallaan. Jumala on luonut kaikki ihmiset,
    jokainen ihminen on yhta arvokas. Me emme pida
    itseamme parempina ihmisina kuin muut. Me uskomme
    vain anteeksiantamukseen ja armoon. Kaiken me
    olemme saaneet armosta! Ja me toivomme etta
    mahdollisimman moni ihminen saisi kokea taman
    anteeksiantamuksen voiman!

    Itse olen suuresta perheesta ja olen siita hyvin
    onnellinen!Sisarukset ja koti ovat elaman
    rikkautta! Minulla on paljon hyvia kavereita,
    myos ei-lestadiolaisissa!

    Haluan sanoa teille ihmiset: ottakaa selvaa
    asioista ennen kun puhutte ja haukutte! Me
    lestadiolaiset olemme aivan tavallisia ihmisia!

    ..tässä ilmaisussa: olen älyttömän onnellinen.

    Päättelisimmekö että onnellisuus vaatii
    älyttömyyttä, ts. aivopesua.

    olen niiiiiin onnellinen ja älytön, liiihottelen,
    pilvissä..oiiii, kohta synnyttämään ja
    aivopesemään omia lapsia. Näinkö?

    Äänestä

  • Lissu kirjoitti:

    Vanhoillislestadiolaisen kommentti (jälleen
    kerran). Tätä aihetta täällä jauhetaan kerran
    toisensa jälkeen, sivuja taaemmas selaamalla
    voisit löytää tekstiä todella paljon! Tuo siis
    keskustelun aloittajalle.

    Nyt sitten tuohon voden kirjoitukseen.

    Sääntöjä meillä ei ole, joten niitä ei ole voitu
    tehdä "reilut sata vuotta sitten". Sääntö on
    huono sana uskonnon yhteydessä, sillä usko on
    sydämen asia, ja se on sydän ja omatunto mikä
    kertoo mikä on oikein ja hyväksi uskonelämälle.

    Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme. En sitten
    tiedä, mitä vode tarkoittaa sanomalla, ettei
    erilaisuudesta voi puhua leimautumatta. Kenties
    sitä eroavaisuutta, mikä on uskovaisen ja
    epäuskoisen välillä? Tarkoitat ehkä synnin tuomaa
    eroa ja sen hyväksymistä? Jossain vaiheessa
    mainitsit ohimennen myös seksuaalisen
    poikkeavuuden - tarkoittiko tuo sitä, että emme
    hyväksy homoutta? Se on totta, ja syy kantaamme
    on selkeä: Raamatun mukaan on synti "maata miehen
    kanssa niin kuin naisen kanssa maataan".

    "Maailmassa mutta ei maailmasta." Tuttu ja osuva
    sanoma. Me elämme maailman keskellä, keskellä
    epäuskoisia ihmisiä, emmekä halua eristäytyä
    heistä, se ei olisi oikein. Siis, me olemme
    maailmassa. Emme kuitenkaan halua elää maailman
    ihmisten tavoin synnissä, ja tätä tarkoittaa
    sanonta "ei maailmasta".

    Monet nuoret pukeutuvat muodikkaasti. Se on
    totuus. Muoti nousee kuitenkin epäjumalaksi vasta
    sitten, kun vaatteet nousevat todella tärkeiksi
    ja esim. ihmisiä luokitellaan sen mukaan, miten
    he pukeutuvat. Itse omistan muotivaatteita, mutta
    en suuremmin kuitenkaan muotia seuraa. Kun ostaa
    uusia vaatteita, on monesti vaikea löytää muuta
    kuin muotia. Näin kesäaikaan oli vaikea löytää
    uudet housut, jotka olivat "täyspitkät" eivätkä
    muodikkaasti 3/4- tai 5/6-mittaiset. Tuo ihan
    vain esimerkkinä.

    Joukkuepelit ovat upea harrastus! On mahtavaa,
    kun seurojen jälkeen lähdetään porukalla
    pelaamaan vaikka lentopalloa tai ultimatea.
    Kerran mukaamme lähti eräs epäuskoinen tyttö,
    joka illan päätteeksi totesi, että hän haluaisi
    toistekin mukaan, koska jos tekee virheen tai
    jotain vastaavaa, niin ei ruvettu haukkumaan tai
    moittimaan vaan sanottiin, että ei se mitään,
    jatketaan vaan. Lisäksi tytön huomiota kiinnitti
    se, että oltiin ystävällisiä ja kohteliaita niin
    omia kuin toisenkin joukkueen pelaajia kohtaan:
    pyydettiin anteeksi ja kiitettiin kauniisti myös
    pelin tuoksinassa. Ja voitto ei todellakaan ole
    tärkeätä, lopputulos unohtuu hetkessä kun
    lähdetään jatkamaan iltaa. Tärkeintä on liikunnan
    ilo ja yhdessäolo. Ainakin siinä porukassa, missä
    itse liikun.

    Sanoisin, että ura on vaarassa nousta epäjumalan
    asemaan, samoin raha, ja silloin on suuri vaara
    menettää myös elävä usko. Näin on käynyt joskus,
    ja miksi? Usein syynä on se, että kun ura ja
    elämä on "nousukaudessa", unohdetaan, kuka kaiken
    hyvän on antanut. Ei muisteta kiittää vaan
    nostetaan omat saavutukset Jumalan siunauksen
    ohi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Näistäkin
    asioista saa kuitenkin tehdä parannusta. Usein
    myöskin vanhempien asenteet juurtuvat lapsiin, ja
    koko perhe on vaarassa.

    Tupakan poltto on todella ikävä ilmiö
    keskuudessamme. Niin pojat kuin tytötkin
    polttavat, onneksi eivät kuitenkaan kaikki.
    Kuitenkaan synniksi en tätä sanoisi, vaikkei se
    niin suotavaa olekaan. Iän (ja perheen)
    karttuessa polttaminen monesti lopetetaan.

    Alkoholi ruokajuomana ja elokuvat ovat asia,
    jossa on katsottu paremmaksi täydellinen
    kieltäytyminen näistä "huveista". Tämä siksi,
    että ruokajuoman ja humaltumisen välissä tai
    sopivien ja ei-sopivien elokuvien jne. välillä
    raja on vain veteen piirretty viiva, joten
    lipsuminen olisi todella helppoa ja houkutus
    lähellä. Ei pidä kiusata itseään ja omaa
    tuntoaan. Se on venyvää tavaraa, ja kun se
    riittävästi venyy, kuolee uskokin.

    Seuroissa käynti ei ole uskon mittari. Usko on
    sydämessä. Usko olisi tekojen usko, jos "hyvä
    uskovainen" olisi se, joka käy useimmin
    seuroissa. Uskon mukana tulee yleensä
    seurahalukin.

    Meillä on kaikenlaisia ihmisiä keskuudessamme.
    Nautimme erilaisuudesta, mutta samalla kuitenkin
    muistamme, että Raamatun mukaan meidän tulee olla
    veljiemme vartijoita. Jos näemme, että joku on
    menossa vikaan, emme toki halua päästää häntä
    menemään maailmaan, sillä silloin itsekin teemme
    synnin. Niin kuin elämässäkin on hädänalaisen
    heitteillejättö laitonta, niin myös hengellisessä
    elämässä tulee tarjota apua. Ei kuitenkaan
    tyrkytykseen asti.

    Näin siis.

    "Erilaisuus on rikkautta. Kaikki ihmiset ovat
    erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia
    olentoja, ja jokainen elämä on ihme."

    Kunhan erilaiset eivät toteuta erilaisuuttaan,
    ts. "tee syntiä".

    Äänestä

  • vode kirjoitti:

    On tästä liikkeestä aika ristiriitaisia tunteita.
    Luultavasti useimmat elävät hyvää turvallista ja
    rehellistä elämää. Alkoholi eivätkä huumeet
    sekoita heidän elämää ja perhe on tärkeä,luulisin
    näin ainakin useimmille.
    Tosin ilmapiiri on ajoittain painostava,mikäli ei
    ole samalla aaltopituudella. Asoista ei voi
    kriittisesti keskustella. Säännöt on tehty joskus
    reilut satavuotta sitten ja ne ovat
    muuttumattomat.
    Erilaisuus ihmisenä on vaikeaa,koska siitä ei voi
    puhua tulematta leimatuksi.
    En myöskään ymmärrä sanaa maailmasta mutta ei
    maailmasta tai sen tulkintaa.
    Minun mielestäni selitys tarkoittaa,ettei palvota
    epäjumalia.Miksi esim.nuoret matkivat pukeutumalla
    hyvinkin muodikkaasti tai matkivat julkkiksia.
    Silloinhan on kyse epäjumalasta.
    Pelataan omissa piireissä kaikenlaisia
    joukkuepelejä,joissa on voittamisen hyvinkin
    voimakas.
    Työssäkäyville ura ja menestys on epäjumala, pitää
    näyttää paremmalta kuin naapuri jne...
    Nuoret miehet 15v ylöspäin polttavat tupakkaa
    aivan yleisesti.Kolehdin kannosta suoraan
    tupakalle. Minusta tupakontikin on syntiä,koska
    syntymälahjaksi saatua terveyttähän sillä
    vaarannetaan.
    Näistä asioista ei vain puhuta,koska niin monet
    ihmiset sitä tekevät.
    Ei se aivan niin puhdasoppista ole mitä he
    antavat ymmärtää.
    Nämähän ovat kaikki täysin opittuja asioita eivät
    synnynnäisiä.
    Mitenkän liike suhtautuu viiniin
    esim.ruokajuomana jolloin ei ole tarkoitus
    humaltua tai elokuvissa käyntiin silloin tällöin
    ja elokuvissä ei mässäillä väkivallalla tai
    seksillä tai synnynnäisen seksuaaliseen
    poikkeavuteen ?
    Minusta liikkumavapaus,omien linjasta poikkeavien
    ajatusten esille tuominen on tuskallista.Paljon
    puhutaan yleisesti työpaikoilla ja koulussa
    henkisestä kiusaamista ja kyllä liikkeen sisällä
    on aivan samoja elementtejä. Täytyy olla väritön
    ei saa esittää omia poikkeavia kannanotoja,käydä
    säännöllisesti kerran viikossa seuroissa ja
    osallistua kaikenlaisiin talkoisiin johin on
    vuorot merkitty vuodeksikin eteenpäin .
    Tälläistä se on.

    Kyllä puhut asiaa. Sitä en ymmärrä itsekään, että
    niin suuri osa lestadiolaisista tupakoi, itse en
    tupakoi. Kyllä täytyy sanoa, että hävettää se
    tupakoivien ihmisten määrä esim. suviseuroissa;
    tuossa aikaisemmin joku kyseli, että miltä
    suviseurat vaikuttivat ei-lestadiolaisten
    mielestä, niin joku vastasi, että "polttavat
    paaaljon tupakkaa, kyllä tupakointi on
    käsittämätön asia, siihen ois aika puuttua.

    Muuten, ei se kuvailusi ihan nappiin osunut
    "Täytyy käydä säännöllisesti kerran viikossa
    seuroissa ja
    osallistua kaikenlaisiin talkoisiin johin on
    vuorot merkitty vuodeksikin eteenpäin .
    Tälläistä se on."

    Heh.

    Äänestä

  • vode kirjoitti:

    Selityksen maku tuosta Lissun tekstistä.
    Ainakin minulla on sellainen kuva,että olette
    hieman ulkokullattuja parempia ja hurskaampia
    kuin muut.Naapureita ei rehellisesti voida
    kohdata tasavertaisina ihmisinä peltään "jotain"?
    Aika pitkälti elätte omissa piireissänne ja
    arvostelette muiden huonoutta ja syntisyyttä
    vaikka useissa asioissa ei lestadioilainen on
    paljon rehellisempi kaikkia kohtaan.Muillakin on
    omatunto jonka kanssa täytyy elää.

    Siis, että arvostelemme muiden huonoutta ja
    syntisyyttä.

    Äänestä

  • Elovena kirjoitti:

    Olen kiinnostunut lestadiolaisuudesta ja
    haluaisinkin saada siitä lisää tietoa. Saisiko
    sinulle mailata? =)

    [email protected], tai sitten [email protected]

    Vastaan mielelläni asiallisiin maileihin!

    Äänestä

jos naisten alistaminen kiinnostaa, niin siinäpä
sulle oiva lahko. lahkon naiset on
kasvatettu "uskoon" ja aivopesty niin, että vain
kunnon terapia tai ihme voi vielä pelastaa heidät.

Äänestä
  • ...ei ainakaan mua. eikä ketään jonka mää tunnen.
    omasta halusta niitä lapsia tehdään .

    Äänestä

  • ketään EI VOI kasvattaa uskoon. silloin kun lapsi
    itsenäistyy, hän valitsee haluaako hän olla
    uskovainen vai ei. tämä valinta on jokaisella
    lestadiolaisnuorella.

    Äänestä

  • Jeppe kirjoitti:

    ketään EI VOI kasvattaa uskoon. silloin kun lapsi
    itsenäistyy, hän valitsee haluaako hän olla
    uskovainen vai ei. tämä valinta on jokaisella
    lestadiolaisnuorella.

    ...vain Lestadiolaisuudessa samoin kuin
    muissakin "yhdenasian" liikkeissä on se että jos
    et pysy seurakunnassa menetät pahimmassa
    tapauksessa ystäväsi, vanhemmistasi puhumattakaan.

    Näin on käynyt omassa tuttavapiirissäni, joten
    turha väittää ettei niin tapahdu.

    Rashaverak.

    Äänestä

  • Rashaverak kirjoitti:

    ...vain Lestadiolaisuudessa samoin kuin
    muissakin "yhdenasian" liikkeissä on se että jos
    et pysy seurakunnassa menetät pahimmassa
    tapauksessa ystäväsi, vanhemmistasi puhumattakaan.

    Näin on käynyt omassa tuttavapiirissäni, joten
    turha väittää ettei niin tapahdu.

    Rashaverak.

    Niin on, ikävää tosiaan. Mielstäni on myös väärin
    hylätä kaveri tai perheenjäsen sen perusteella,
    ettei hän jaksa uskoa. Usko on kuitenkin
    henkilökohtainen asia. En kuitenkaan usko, että
    kuvailemasi tilanne on kovin yleinen. Mekin
    olemme lestadiolaisina tavallisia ihmisiä ja
    teemme virheitä. Ja jokainen meistä on erilainen,
    ettei voi tuotakaan hylkäämistä yleistää.

    Minulla on myös ystäviä, jotka ovat hylänneet
    lestadiolaisen uskonsa (yleensä nuoruudessa). Oma
    kokemukseni on, että he itse monesti ottavat
    etäisyyttä entiseen elämäänsä halutessaan löytää
    uuden identiteettinsä. Se on kuitenkin valtava
    kriisi, jonka uskostaan luopuva joutuu käymään
    läpi. Sitten kun on päässyt itsensä ja uuden
    elämänsä kanssa tasapainoon, voikin etäisyys
    entisiin ystäviin olla niin suuri, ettei sitä
    heti kurota umpeen. Ihmiset kun vieraantuvat
    toisistaan ajan kuluessa, mikä on valitettavasti
    totuus. Toinen juttu on se, että
    lestadiolaisuudesta luopunut kiinnostuu usein
    sellaisista menopaikoista, joissa lestadiolaiset
    eivät käy. Kun on erilaiset elämänkuviot, ei
    välttämättä löydy yhteisiä juttuja enää.
    Uskovainen ihminen ei halua kuulla omalle
    uskolleen vieraasta elämästä, ja entinen
    uskovainen taas saatta kokea kipeänä kuvaukset
    tapahtumista, jotka kuuluvat hänen entiseen
    elämäänsä. Voihan olla myös katkeriakin muistoja.

    Elämä ja valinnat erottavat ihmisiä. Silti en
    hyväksy tietoista hylkäämistä. Surullista on, jos
    joku entinen uskovainen kokee tulleensa hylätyksi
    uskovaisten taholta.

    Äänestä

  • lestadiolainen kirjoitti:

    Niin on, ikävää tosiaan. Mielstäni on myös väärin
    hylätä kaveri tai perheenjäsen sen perusteella,
    ettei hän jaksa uskoa. Usko on kuitenkin
    henkilökohtainen asia. En kuitenkaan usko, että
    kuvailemasi tilanne on kovin yleinen. Mekin
    olemme lestadiolaisina tavallisia ihmisiä ja
    teemme virheitä. Ja jokainen meistä on erilainen,
    ettei voi tuotakaan hylkäämistä yleistää.

    Minulla on myös ystäviä, jotka ovat hylänneet
    lestadiolaisen uskonsa (yleensä nuoruudessa). Oma
    kokemukseni on, että he itse monesti ottavat
    etäisyyttä entiseen elämäänsä halutessaan löytää
    uuden identiteettinsä. Se on kuitenkin valtava
    kriisi, jonka uskostaan luopuva joutuu käymään
    läpi. Sitten kun on päässyt itsensä ja uuden
    elämänsä kanssa tasapainoon, voikin etäisyys
    entisiin ystäviin olla niin suuri, ettei sitä
    heti kurota umpeen. Ihmiset kun vieraantuvat
    toisistaan ajan kuluessa, mikä on valitettavasti
    totuus. Toinen juttu on se, että
    lestadiolaisuudesta luopunut kiinnostuu usein
    sellaisista menopaikoista, joissa lestadiolaiset
    eivät käy. Kun on erilaiset elämänkuviot, ei
    välttämättä löydy yhteisiä juttuja enää.
    Uskovainen ihminen ei halua kuulla omalle
    uskolleen vieraasta elämästä, ja entinen
    uskovainen taas saatta kokea kipeänä kuvaukset
    tapahtumista, jotka kuuluvat hänen entiseen
    elämäänsä. Voihan olla myös katkeriakin muistoja.

    Elämä ja valinnat erottavat ihmisiä. Silti en
    hyväksy tietoista hylkäämistä. Surullista on, jos
    joku entinen uskovainen kokee tulleensa hylätyksi
    uskovaisten taholta.

    Asiallinen kirjoitus näkökannastasi.

    Etäisyyden otto varmasti kuuluu kuvioon, joskus
    se menee överiksi kummaltakin puolelta.

    Se mitä kummeksun on tiukka tuomio monille
    nykyaikaan liittyville ilmiöille, esim. juuri TV.

    Lestadiolaiset (Vanhoillis) haluavat ilmeisesti
    elää tarkasti rajatussa maailmassaan, no onhan
    helpompi yksiselitteisesti kieltää kaikki kuin
    ruveta ottamaan riski jäsenistön omista
    mieltymyksistä ja niiden sopivuudesta järjestöön.

    Hyvää Lestadiolaisuudessa on perhearvojen
    kunnioittaminen toisella tapaa kuin nykyään
    käytäntö on, varjopuolena sitten onkin tiukka
    hierarkia (suur)perheen sisällä.

    Itse kasvaneena Lestadiolaisten naapurissa samaa
    koulua käyneenä sekä vielä vuosia heidän kanssaan
    työelämässä olleena olen oppinut suhtautumaan ko.
    ryhmään aika negatiivisesti.

    Rashaverak.

    Äänestä

  • Rashaverak kirjoitti:

    Asiallinen kirjoitus näkökannastasi.

    Etäisyyden otto varmasti kuuluu kuvioon, joskus
    se menee överiksi kummaltakin puolelta.

    Se mitä kummeksun on tiukka tuomio monille
    nykyaikaan liittyville ilmiöille, esim. juuri TV.

    Lestadiolaiset (Vanhoillis) haluavat ilmeisesti
    elää tarkasti rajatussa maailmassaan, no onhan
    helpompi yksiselitteisesti kieltää kaikki kuin
    ruveta ottamaan riski jäsenistön omista
    mieltymyksistä ja niiden sopivuudesta järjestöön.

    Hyvää Lestadiolaisuudessa on perhearvojen
    kunnioittaminen toisella tapaa kuin nykyään
    käytäntö on, varjopuolena sitten onkin tiukka
    hierarkia (suur)perheen sisällä.

    Itse kasvaneena Lestadiolaisten naapurissa samaa
    koulua käyneenä sekä vielä vuosia heidän kanssaan
    työelämässä olleena olen oppinut suhtautumaan ko.
    ryhmään aika negatiivisesti.

    Rashaverak.

    Mitä tulee televisioon ym., ks. vähän uudempi
    keskustelu lestadiolaisnuorista edelliseltä (?)
    sivulta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Katti kirjoitti:

Kysyisin teidän näkemyksiänne kyseisestä
liikkeestä? En oikeastaan kaipaa verkkosivujen
osoitteita, sillä teoriatietoa minulla on. Olen
lukenut jonkin verran kirjallisuutta ja
artikkeleja aiheesta, mutta käytännön tietoa ei
ole. Kiinnostaisi henkilökohtaiset kokemukset,
näkemykset ja mielipiteet.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu