Kiinnostaisi tietää mitä muut ajattelevat uskovan
ihmisen tekemästä aviorikoksesta tai avioerosta!
Onko se missään tapauksessa oikeutettua? Miksi on
tai ei ole? Pitääkö uskovan ihmisen elää
parisuhteessa josta läheisyys ja tunne on
hävinnyt ja tyytyä vain kohtaloonsa? Kuinka pian
aviorikoksen jälkeen pitäisi erota tai pitäisikö
kertoa puolisolle tehneensä aviorikoksen? Ja
muita ajatuksia!!!!
Asia on vaiettu, mutta arkipäivää tämän päivän
yhteiskunnassa!
ihmisen tekemästä aviorikoksesta tai avioerosta!
Onko se missään tapauksessa oikeutettua? Miksi on
tai ei ole? Pitääkö uskovan ihmisen elää
parisuhteessa josta läheisyys ja tunne on
hävinnyt ja tyytyä vain kohtaloonsa? Kuinka pian
aviorikoksen jälkeen pitäisi erota tai pitäisikö
kertoa puolisolle tehneensä aviorikoksen? Ja
muita ajatuksia!!!!
Asia on vaiettu, mutta arkipäivää tämän päivän
yhteiskunnassa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kellä tahansa ihmisellä, niin uskovalla kuin
tavallisella kristityllä, on oikeus toisen
ihmisen henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen.
Aviorikos sinänsä on rikos ja syntiä, mutta ei
voi mitään jos parisuhteesta häviää nuo asiat. Ei
elämää ole tarkoitettu elettäväksi ilman elämisen
makua. Kyllä harhautuneen täytyy tehdä
ratkaisunsa puoleen tai toiseen mahdollisimman
pian. Ei ole oikein kumpaakaan osapuolta kohtaan,
että asiaa pitkitetään.
En kertoisi puolisolleni pettämisestä vaan
tekisin muuten selväksi eron syyt, sillä niitähän
on oltava jos niin vakavan teon tekee.
Yhdysvalloissa uskovien avioerot ovat yleisempiä
kuin muiden. Johtuu tietysti siitä, että uskovat
menevät herkemmin naimisiin. Uskottomilla ei ole
niin kiirettä papin aamenelle.
Mikä on mielipiteesi? Onko oikein vain väärin?
Suomen rikoslaki ei tunne käsitettä aviorikos.
Aviorikos käsitteenä jätettiin pois joskus 10-20
vuotta sitten.
Voidaan siis puhua vain pettämisestä,
syrjähypystä, rinnakkaissuhteesta tms., mutta ei
aviorikoksesta.
Elän liitossa jossa kai on jollakin tavalla
fyysistä läheisyyttä,puolisoni haluaa koko ajan
että olen hänen kainalossaan,halin häntä,pidän
kaikin tavoin hyvänä.Mutta kärsin niin kovasti
siitä asiasta,kun hän kertoo että välittää
minusta,mutta tunnen niin ristiriitaiseksi kaiken
tämän sillä koskaan hän ei ole puolellani missään
asiassa,aina vähättelee tai ei ole
kuulevinaan,kuinka kipeästi kaipaan hänen
tukeaan,ymmärrystään.Hän ihmettelee,mikä minun
on,miksi tunnen tai kärsin niin kovasti
määrätyistä asioista.On niin paljon ristiriitaa
tässä liitossa,jota en käsitä.Ja nyt käynyt
niin,valitettavasti että polkuni on johtanut
toisen luo.Elämääni on astunut,aivan sattumalta
ihminen,jota kohtaan tunnen niin syvää
ymmärrystä,rakkautta,lämpöä.Hänelle olen
sanonut,Minä rakastan sinua,hän on sanonut
minulle ne sanat joita olen vuosikymmeniä
kaivannut.Ne sanat on:minä rakastan sinua.En ole
milloinkaan voinut käsittää että voin ja kykenen
sanomaan muillekin kuin lapsilleni ne sanat joita
olen halunnut itsekin kuulevani.Olen yhä tässä
liitossa,enkä tiedä mitä teen.Jätänkö tämän
rakkauteni ja jatkan kuolleessa liitossa vai
mitä.Itse se minun täytyy ratkaista,ei sitä
kukaan muukaan puolestani tee.Olen rukoillut
selvyyttä ja johdatusta,näinkin on raskasta elää.
Kuvauksesi on kuin omat kokemukseni. Ajattelen
vain niin, että tämä ei voi olla pelkkä
kesäromanssi, koska tunne on niin vahva. Tunnen
oikeudeksin tuntea ja kokea tämä kaikki.
Väärin on elää myös kuoleessa suhteessa. Eikö
rakkaus ole elettäväksi ja koettavaksi
tarkoitettu. Ymmärrän ristiriidan, mutta joskus
elämä satuttaa, ei voi mitään. Toivon että
rukouksesi kuullaan sillä siihen uskon itse. Ei
ole väärin rakastaa, mutta on väärin kuolla niin
fyysisesti kuin henkisesti.
Mun mielest ns. uskovainen ei oo sen kummempi ku
ns. tavallinenkaa kristitty. Aviorikos ei ole
oikeutettua kummassakaan tapauksessa, mutta jos
sen tekee omassa parisuhteessa on jotain pahasti
pielessä. Eihän sitä tee vain kokeilu mieless.
Kertoo pitää ja tehdä ratkaisut nopsaa!
Kidustusta kaikille jäädä ootteleen. Miehet ovat
huonompia tekee ns. suuria päätöksiä
parisuhteensa arvioimiseksi.
Voiko Jumalan sanaan sitoutunut ja
uskollisuuslupauksen tehnyt ihminen missään
olosuhteissa erota aviopuolisostaan?
Tämä on vaikea kysymys Jeesuksen seuraajille.
Maailman ihmisille avioero myös voi olla
kivulias. Tosin lähes joka toisen liiton
purkautuminen nykyään osoittaa, että
raamatullisia avioeroperusteita suruton syntinen
tuskin vakavissaan pohtii. Entä onko himon
kiihkossa otettu puoliso Jumalan antama apu ts.
oikea elämänkumppani kun kyseessä on aikamme
kristillismielinen, muotojumalinen ja
uudestisyntymätön ihminen? Hänen ensimmäinen
huolensahan tulisi olla kuolemattoman sielunsa
pelastuminen tuonelasta ja tulikivijärvestä
Jeesuksen sisäisen tuntemisen kautta Herramme
tahdon mukaisesti.
Mutta Herralle uskollisten ja Jeesuksen tuntevien
uudestisyntyneittenkin ihmisten keskinäinen
rakkaus voi kuolla vaikka he ovat kerran
luvanneet: ”…minkä Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako.” 1Kor. 7:10,11 myös
puhuu siitä, ettei kevyitä avioeroperusteita tule
hyväksyä.
Kuitenkin Mark. 10:11-12 ovat Jeesuksen sanat:
”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee
huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää
miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin
hän tekee huorin.”
Aviopuolison hylkääminen on siis huorintekoa.
Ymmärrän että hylkääminen tapahtuu parisuhteessa.
Avioero on vain sinetti suhteessa alkavaan ja
laajentuvaan hylkäämiseen, jonka seurauksena
rakkaus kuolee.
Jos siis mies tai nainen omalla tahallisella ja
tietoisella käyttäytymisellään jatkuvasti loukkaa
kumppaniaan, niin kyseessä on huorinteko. Onhan
tämä ihminen hävittänyt lupaamansa uskollisuuden
ja rikkonut Herran 6. käskyn ”Älä tee huorin”.
Voidaan myös kysyä rakkauden kaksoiskäskyyn
perustuen vaatiiko armon ja totuuden Jumala
ihmistä pysymään uskollisena tietoisesti ja
tahallisesti huorin tekevää puolisoaan kohtaan ja
jatkuvasti kantamaan kärsimystä ja itse tehtyä
uhria? Ei Herramme vaadi ihmisuhria, vaan
laupeutta kuten Hän sanoo: ”Laupeutta minä tahdon
enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin
polttouhreja.” Hoos.6:6.
Sen tähden tehköön siis Kristuksen ihminen
laupeuden itselleen ja erotkoon huorin tekevästä
puolisostaan ja jättäköön hänet Jumalan
tutkimattoman armon varaan. Ja mikäli on epävarma
päätöksestään, kysyköön rukouksessa Herramme
neuvoa. Jokainen anova saa.
Ajattelen, että esim. oman puolison lisäksi
ulkopuolinen rakastaja/rakastajatar on tietoista
ja selvää pettämistä ja siten hylkäämistä. Myös
esim. sukupuolielämästä kieltäytyminen, tai
kumppanin taloudellinen, henkinen tai hengellinen
väkivalta mm. kiristämisen tai alistamisen avulla
johtaa hylkäämiseen. Avioliitossa on kaksi
ihmistä ja uskon, että harvoin pelkästään toinen
voidaan katsoa syylliseksi hylkäämiseen.
Elämäntilannekin voi muuttua esim. huorin tekijän
parannuksen tekemisen vuoksi. Sen tähden en
kehota Jeesukseen uskovia ihmisiä vaikeassakaan
elämäntilanteessa heti eroamaan, vaan etsimään
anteeksiantamusta ja uutta Jumalan rakkauden
vaikuttamaa yhteyttä. Vaikka tarvittaessa
muuttamaan joksikin aikaa erilleen, katsomaan
parantaako aika haavat.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2