"Tänne ei sitten tarvitse enää koskaan tulla!"

Täytyy tänne risuihin kirjoittaa kokemuksestani, kun kävin Radiokirppiksellä Tampereella. En vanhempana ihmisenä siedä ihan minkälaista kohtelua vaan, koska olen ollut ikäni asiakaspalvelutyössä itsekin ja olen sistäistänyt alan pelisännöt. Kävin siis ostoksilla ko. kirpputorilla ja minulla oli pari pientä tavaraa mukana. Pakkauspiste oli aivan täynnä yhden ihmisen ostoksia ja koska minulla oli vain kaksi hyvin pientä tavaraa, niin ajattelin, että menen tyhjään "kahvilapöytään" laittamaan tavarat laukkuuni. En olisi mennyt, jos olisin tienyt, mikä huuto siitä tulee. Myyjä tuli huutaen heti luokseni ja sanoi, että enkö kuullut mitä hän juuri äsken oli sanonut. Minä en ollut kuullut mitään, kun juuri äsken tulin pöytään. Olin avaamassa kassiani ja laittamassa ostoksia sinne, kun myyjä huusi, että täällä ei pakata, vaan pakkauspöydällä. Sanoin, että sehän on täynnä ja minulla ei mene kuin alle minuutti, kun asettelen nämä pienet tavarat laukkuuni ja lähden heti. Koska ainuttakaan ihmistä ei ollut kahvilla ja pöytä oli tyhjä, pidin ehdostustani täysin kohtuullisena. Ymmärrän minä sen, että pöydissä pitkiä aikoja istuvat, jotka eivät osta mitään ajetaan pois, mutta nyt ei ollut sellaisesta tilanteesta kysymyskään, ainoastaan siitä, että nostan pari tararaa kassiini. Se ei kuitenkaan parikymppiselle myyjälle sopinut, vaan hän alkoi huutamaan minulle. Hän huusi, että "Tänne ei sitten enää tarvitse ikinä tulla" ja en tulekaan, se on varma. Olen myynyt tavaroitani aikaisemmin siellä, mutta enää en myy, koska en hyväksy, että meitä vanhempia ihmisiä, tai ihmisiä yleensäkin, kohdellaan yhtä pöyristyttävän epäkunnioittavasti. OLen asunut ympäri Suomea, mutta en ole vastaavanlaista kohtelua saanut vielä missään.