Kerron tässä yhden tapauksen - muitakin on ollut - joka herätti kysymyksiä. Aloitan takaperoisesti, eli tuosta unesta. Viime kesänä näin eräänä yönä selkeän unen. Siinä luin aikakauslehteä, ja sen sivulla oli iso kuva hyvin tummasta miehestä: musta tukka ja tummat silmät, tumman ruskea iho. Hän oli ilmeisesti amerikkalainen näyttelijä. Hän katsoi kuvassa miettiväisen näköisenä kaukaisuuteen.
Kuvan vieressä oli tekstiä, jossa kerrottiin elokuvista ja sarjoista, joissa hän oli esiintynyt. Muita en muista, mutta ensimmäsenä oli sarja "Mullan alla".
Aamulla talossa olivat liput puolitangossa. Iltapäivällä kuulin, että naapurin mies (puoliksi mustalainen) oli kuollut. Hän oli sairaalassa ja vakavasti sairas jo, mutta kuitenkin tuo uni herätti ajatuksia. Miksi minä sain tiedon siitä, vaikka tuo mies ei ollut kuin "hyvän päivä tuttu" lähinnä.
Muitakin vastaavia tapauksia olen kokenut. Tällä lailla kerrottuina ne kuulostavat vähän valjuilta, mutta itse koettuna ei niinkään.
Kuvan vieressä oli tekstiä, jossa kerrottiin elokuvista ja sarjoista, joissa hän oli esiintynyt. Muita en muista, mutta ensimmäsenä oli sarja "Mullan alla".
Aamulla talossa olivat liput puolitangossa. Iltapäivällä kuulin, että naapurin mies (puoliksi mustalainen) oli kuollut. Hän oli sairaalassa ja vakavasti sairas jo, mutta kuitenkin tuo uni herätti ajatuksia. Miksi minä sain tiedon siitä, vaikka tuo mies ei ollut kuin "hyvän päivä tuttu" lähinnä.
Muitakin vastaavia tapauksia olen kokenut. Tällä lailla kerrottuina ne kuulostavat vähän valjuilta, mutta itse koettuna ei niinkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kollektiivisessa tietoisuudessa leijuvat kuvaset valikoituvat vastaanottokyvyn mukaan. Se vastaanottaa joka on vastaanottavainen, riippumatta ulkoisista tekijöistä, uskonnosta, ym.
Tietoisuutemme kykenee tähän päivätajunnassakin, mutta unessa ihmisen kontrolli hellittää ja hän voi ottaa vastaan spontaaneita vaikutelmia luonnonmuistista.
Menneen ja tulevan muistaminen on arkipäivää, kun ihmiset tulevat tietoisiksi syvän unen tasolla. Se on sama kuin sieluntaso. Tuolla tasolla mielleyhtymät ja paremminkin niiden merkitykset sekoittuvat toisiinsa. Seuraa oivallusten sarjoja. Ihminen vain tietää luonnostaan. Se on ihmisen luonnollinen perintöosa, mikä aktivoituu aikanaan kaikilla.
Kirjojen lukeminen tulee tarpeettomaksi aikanaan tästä syystä. Mm. Edgar Cayce opiskeli pitämällä kirjaa päänsä vierellä. Homma toimi hänellä hänen vastaanottokykynsä vuoksi. Hän kykeni muistamaan aamulla kirjan sanasta sanaan. Perustuu siihen, että kaikilla kirjoilla on vastineensa ajatustasolla, josta nuo tiedot voidaan imuroida.
Aluksi voi esiintyä kuvien sekamelskaa, jolloin tarvitaan tulkintaa. Tässä tilassa ihmiset on usein herätessään, mutteivat muista enneunien tilaansa. Enneunet kuvaavat todennäköisyyksiä. Selkeimmillään vain tiedostetaan suoraan miten asiat on, ilman kuvia.