Kopio Iltalehti 2.9.2011
Nimetön keskisormi
Kirjoittanut Jyrki Lehtola. Kommentoi
Moikku. Te ette varmaan tunne mua.
Mä olen kasa nimimerkkejä. Mä olen nimimerkki ”Lapsikin nyt sokkelin osaa rakentaa”, ”Nissan Micran kuskit ei oo miehiä” ja ”Äitiski oli homo”.
Noilla nimimerkeillä mä otan maailmaan snadisti kantaa. Eilenkin kerroin yhdelle tyypille, että sen Ford Mondeo on paska; toiselle ilmoitin, et Kalevi, aurinkosähkö on perseestä ja sen yhden toimittajan surkeen jutun perään valistin, et noin käy, kun on tarjonnu seksii maksusta, mut on niin ruma, ettei kukaan ostanu.
Jotenkin on elämän laatu tän nimettömän nettikirjoittelun takia parantunut. Ryyppäänkin vähemmän, kun kännissä mielipiteet muuttuu jotenkin sumeiks.
Perheki on ollut tyytyväinen, kun oon saanut päästellä. Eilenki vaimo ehdotti, että mentäs teatteriin, mikä saikin mut kirjoittaan aika ankaran tekstin siitä, että teatterintekijät, kusipäitä.
Kyllä on ollut eliitti viime aikoina kiihkeällä päällä, vähän kuin ottaisivat osaa suomi24.fi:n keskusteluihin. JSN:stä blogistien kautta pääkirjoitustoimittajiin ja kolumnisteihin ne haluavat asettaa rajoja nimettömälle nettikirjoittelulle.
Pääasiassa nimettömyyden lopettamista toivotaan mediatalojen omille sivuille, mutta yhä enemmän esitetään vihjauksia, että voisi sen laajentaa koko internetiin.
Mediatalot ovat aiheesta mediatalotyyppisesti montaa mieltä: toisaalta ne haluaisivat asiallista keskustelua, ihanaa sellainen, toisaalta ne tietävät, että asiallinen keskustelu on niin pirun tylsää, että jos nimimerkit kiellettäisiin, kävijöiden määrä romahtaisi.
Kadehdittavaa, että jotkut pystyvät niin varmasti ottamaan selkeän kannan verkon anonymiteettikeskusteluun, kun ei se niin yksinkertainen kysymys ole.
Tavallaan sitä toivoisi verkkoon lisää nimettömyyttä. Facebook-päivityksetkin ovat sitä tasoa, että oliko ihan pakko omalla nimellä tuokin kertoa, missä sun käsitykses häpeästä on.
Toisaalta onhan se hirveän rumaa ja masentavaa, kun verkossa naiskirjoittaja teilataan törkeällä tavalla vain siksi, että se on nainen, joka kirjoittaa.
Mutta sitten kun lukee eliitin omalla nimellään näppäilemiä ”Isi on taas vähän tohkeissaan kelannut”-kirjoituksia, ovat nekin aika masentavia, eikä sitä haluaisi maailmaa, jossa tuollaiset omalla nimellä suoritetut ynseät silmänkääntötemput ovat ainoaa oikeaa argumentointia.
Kansasta on viime aikoina paljon puhuttu. Siihen viitataan ja vedotaan ja sen nimissä esitetään kaikenlaisia hassuuksia.
Ja siellä se kansa sitten on, nimettömänä verkossa, eikä se olekaan sellaista kuin toivottiin.
Kun näitä verkon anonymiteetin kieltäjiä kuuntelee, käy mielessä, että onko teidän jotenkin liian vaikea kestää tuollaista omakuvaa; että tällaisia me olemme, istumme puskassa huutelemassa törkeyksiä.
Tuollaisen kansan kuin piilottaisi, meille jäisi kauniimpi kuva suomalaisuudesta: vain me omalla nimellä artikuloivat tylsimykset, jotka on koulutettu siihen, että kun me kirjoitamme sen viimeisen pisteen, siihen ei ole kellään mitään lisättävää, ei ainakaan nimimerkillä ”Lopettaisit jo ton saman paskanjauhamisen”.
Nimetön keskisormi
Kirjoittanut Jyrki Lehtola. Kommentoi
Moikku. Te ette varmaan tunne mua.
Mä olen kasa nimimerkkejä. Mä olen nimimerkki ”Lapsikin nyt sokkelin osaa rakentaa”, ”Nissan Micran kuskit ei oo miehiä” ja ”Äitiski oli homo”.
Noilla nimimerkeillä mä otan maailmaan snadisti kantaa. Eilenkin kerroin yhdelle tyypille, että sen Ford Mondeo on paska; toiselle ilmoitin, et Kalevi, aurinkosähkö on perseestä ja sen yhden toimittajan surkeen jutun perään valistin, et noin käy, kun on tarjonnu seksii maksusta, mut on niin ruma, ettei kukaan ostanu.
Jotenkin on elämän laatu tän nimettömän nettikirjoittelun takia parantunut. Ryyppäänkin vähemmän, kun kännissä mielipiteet muuttuu jotenkin sumeiks.
Perheki on ollut tyytyväinen, kun oon saanut päästellä. Eilenki vaimo ehdotti, että mentäs teatteriin, mikä saikin mut kirjoittaan aika ankaran tekstin siitä, että teatterintekijät, kusipäitä.
Kyllä on ollut eliitti viime aikoina kiihkeällä päällä, vähän kuin ottaisivat osaa suomi24.fi:n keskusteluihin. JSN:stä blogistien kautta pääkirjoitustoimittajiin ja kolumnisteihin ne haluavat asettaa rajoja nimettömälle nettikirjoittelulle.
Pääasiassa nimettömyyden lopettamista toivotaan mediatalojen omille sivuille, mutta yhä enemmän esitetään vihjauksia, että voisi sen laajentaa koko internetiin.
Mediatalot ovat aiheesta mediatalotyyppisesti montaa mieltä: toisaalta ne haluaisivat asiallista keskustelua, ihanaa sellainen, toisaalta ne tietävät, että asiallinen keskustelu on niin pirun tylsää, että jos nimimerkit kiellettäisiin, kävijöiden määrä romahtaisi.
Kadehdittavaa, että jotkut pystyvät niin varmasti ottamaan selkeän kannan verkon anonymiteettikeskusteluun, kun ei se niin yksinkertainen kysymys ole.
Tavallaan sitä toivoisi verkkoon lisää nimettömyyttä. Facebook-päivityksetkin ovat sitä tasoa, että oliko ihan pakko omalla nimellä tuokin kertoa, missä sun käsitykses häpeästä on.
Toisaalta onhan se hirveän rumaa ja masentavaa, kun verkossa naiskirjoittaja teilataan törkeällä tavalla vain siksi, että se on nainen, joka kirjoittaa.
Mutta sitten kun lukee eliitin omalla nimellään näppäilemiä ”Isi on taas vähän tohkeissaan kelannut”-kirjoituksia, ovat nekin aika masentavia, eikä sitä haluaisi maailmaa, jossa tuollaiset omalla nimellä suoritetut ynseät silmänkääntötemput ovat ainoaa oikeaa argumentointia.
Kansasta on viime aikoina paljon puhuttu. Siihen viitataan ja vedotaan ja sen nimissä esitetään kaikenlaisia hassuuksia.
Ja siellä se kansa sitten on, nimettömänä verkossa, eikä se olekaan sellaista kuin toivottiin.
Kun näitä verkon anonymiteetin kieltäjiä kuuntelee, käy mielessä, että onko teidän jotenkin liian vaikea kestää tuollaista omakuvaa; että tällaisia me olemme, istumme puskassa huutelemassa törkeyksiä.
Tuollaisen kansan kuin piilottaisi, meille jäisi kauniimpi kuva suomalaisuudesta: vain me omalla nimellä artikuloivat tylsimykset, jotka on koulutettu siihen, että kun me kirjoitamme sen viimeisen pisteen, siihen ei ole kellään mitään lisättävää, ei ainakaan nimimerkillä ”Lopettaisit jo ton saman paskanjauhamisen”.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jyrki Lehtola sen sanoi..Omalla naamallaan ja nimellään..;o)...
Hyvä mielipide..Tuohon on helppo yhtyä.