Voisitteko kommentoida ongelmaani?
Olen nyt AMK:ssa sairaanhoitajalinjalla. Tosiasiassa en kuitenkaan ole käytännöllisesti suuntautunut, vaan vuosia sitten kirjoitin laudaturit reaalista ja äidinkielestä ja pohdin asioita muutenkin "kynän kautta".
AMK:ssa minun on tosi helppo saada vitosia arvosanoiksi. Ryhmän toiset opiskelijat lukevat vain välttämättömän (luentomuistiinpanoja 20 sivua) kun minä perehdyn samaan asiaan ostamalla väh. 300- sivuisen kirjan, joka on monesti tarkoitettu lääketieteen opiskelijoille.
En jaksa istua luennoilla, jotka muistuttavat ekaluokkalaisten saneluharjoituksia (saman asian voisi tehokkaammin oppia kotona kirjasta),mutta valitettavasti niillä on yleensä läsnäolopakko.
Saan kyllä kovasti kiitosta opettajilta kirjallisista töistä, mutta ilmeisesti työelämässä sairaanhoitajana en voisi hyödyntää vahvuuksiani?
Olen nyt AMK:ssa sairaanhoitajalinjalla. Tosiasiassa en kuitenkaan ole käytännöllisesti suuntautunut, vaan vuosia sitten kirjoitin laudaturit reaalista ja äidinkielestä ja pohdin asioita muutenkin "kynän kautta".
AMK:ssa minun on tosi helppo saada vitosia arvosanoiksi. Ryhmän toiset opiskelijat lukevat vain välttämättömän (luentomuistiinpanoja 20 sivua) kun minä perehdyn samaan asiaan ostamalla väh. 300- sivuisen kirjan, joka on monesti tarkoitettu lääketieteen opiskelijoille.
En jaksa istua luennoilla, jotka muistuttavat ekaluokkalaisten saneluharjoituksia (saman asian voisi tehokkaammin oppia kotona kirjasta),mutta valitettavasti niillä on yleensä läsnäolopakko.
Saan kyllä kovasti kiitosta opettajilta kirjallisista töistä, mutta ilmeisesti työelämässä sairaanhoitajana en voisi hyödyntää vahvuuksiani?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Pohdintasi kuulostaa ihan järkevältä; sairaanhoitajana ei varmaankaan hirvittävän teoreettisia ongelmia tarvitse työelämässä ratkoa. Kuinka kauan olet jo opiskellut? Jos hoitsuopinnot ovat loppusuoralla, hoida ihmeessä ne loppuun asti ja hakeudu sitten yliopistoon. Ammattitutkinto on kumminkin kova sana töitä etsiessä (työnteko on käytännössä pakollista, jos ei ole rikasta isukkia, koska valtio ei kovinkaan avokätisesti tue toisen tutkinnon suorittamista), ja lisäksi saat 15 tukikuukautta lisää seuraavan tutkintosi suorittamiseen. Ehkä sairaanhoitajien muuntokoulutus lääkäreiksi olisi juuri sinulle sopiva ratkaisu? Ei menisi tavallaan "hukkaan" aikaa tai energiaa, kun ala on jo tuttu.
Siellä muuntokoulutuksessa saa kuulemma kokea olevansa toisen luokan ihminen kun lapselliset lääkisopiskelijat, suoraan lukiosta on niin olevinaan.
Ne pellethän järjesti silloin oikein mielenosoituksenkin niitä uusia muuntoopiskelijoita vastaan. Luulis ainakin iän karttuessa hävettävän?
Lääkikseen on vaikea päästä, ja sisäänpäässeet ovat tehneet kovan työn pyrkiessään. Sitten yhtäkkiä tuleekin joku muuntokoulutushässäkkä, jonka avulla pääsee sisään tiedekuntaan paljon helpommin. Pieni nenän nyrpistäminen on ihan ymmärrettävää, koska tasa-arvo ei näin todellakaan toteudu, kun paremmat pyrkijät jäävät rannalle käytännössä kenen tahansa asiasta kiinnostuneen hoitsun päässessä ilman mitään vaivannäköä tiedekuntaan.
No senhän takia minä sairaanhoitajaksi lähdinkin opiskelemaan tai tarkemmin sanottuna kouluttautumaan, sillä lääkikseen en katsonut kapasiteettini riittävän. En ole perehtynyt tarpeeksi hyvin kemiaan tai fysiikkaan.
Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että sh:t pyrkivät heille tarkotetun kiintiön kautta, koe olisi kuitenkin sama. Kyllähän se huomattavasti helpottaa sisäänpääsyä, mikä on tosiaan aika epäreilua. Sh:n tutkinnosta/kokemuksesta (?) sitten hyväksiluetaan tietääkseni vain yksi vuosi. En oikein näe siinä mitään ideaa!
Toisaalta sairaanhoitaja "kevyemmän sarjan hakijana" on kuitenkin käynyt oman koulutuksensa ja hankkinut runsaasti työkokemusta.
Itse voin todeta, että harvassa kuitenkin ovat ne sh:t, jotka todella pärjäisivät lääkiksessä!
Kiitos vastauksestasi! En oikein jaksa lähteä siihen muuntokoulutukseen, koska se taitaa kuitenkin olla suunnattu jo työelämässä vuosia olleille hoitajille, jotka -niin oudolta kuin tämä kuulostaakin- osaavat jo tehdäkin lääkärin vastuualueen hommia:)
Toinen, ehkä varteenotettavampi vaihtoehto olisi avoimen yliopiston hoitotieteen opinnot. Hoitotiede on varsinainen kummajainen yliopiston piirissä; sinne ei nimittäin voi edes pyrkiä ennen kuin on väh. opistotasoinen tutkinto ja kolmisen vuotta työkokemusta hoitoalalta takana! Pitkä tie siis olisi edessä kun opiskeluni sh:ksikin on vasta puolivälissä.
Positiivisesti ajateltuna saan AMK:sta ainakin ammatin, jolla varmasti saan työtä. Erikoistuminen ja jatkotutkinnon mahdollisuus houkuttavat tietysti, samoin ammatin kansainvälisyys kielitaidosta riippumatta.
En nyt sitten ainakaan lopeta AMK-opintojani..
Uskon että sinun kaltaisiasi vähän "fiksumpia" sairaanhoitajia TODELLA tarvittaisiin. Valmistuttuasi on todella itsestäsi kiinni kuinka paljon vastuuta ja haasteita olet työelämässä valmis kohtaamaan. Erikoistuminen on tietysti yksi vaihtoehto, sairaanhoitajia on poliittisesti tärkeissä asemissa, tai avikkapa esimerkkinä: sairaanhoitajat voivat kouluttautua psykoterapeuteiksi (psykoterapiaan kouluttautuvat myös useat psykiatriaan erikoistuneet lääkärit) ja sehän on silloin samaa hommaa periaatteessa oli sitten sairaanhoitaja tai väitellyt lääkäri.
Älä suoralta kädeltä hylkää ammattikorkeaopintojasi. Sieltä voi löytyä vaikka miten hienoja polkuja jos osaat aktiivisesti etsiä.
Tsemppiä valintoihisi.
viime vuonna haki 60-70 sairaanhoitajaa, joista 2 valittiin. Onko se sitten helppoa sisäänpääsyä, kukin voi miettiä. Sisäänpääsyprosentti ei ainakaan päätä huimaa.
"Ne pellethän järjesti silloin oikein mielenosoituksenkin niitä uusia muuntoopiskelijoita vastaan. Luulis ainakin iän karttuessa hävettävän? "
Höpöhöpö. Mielenosoituksia järjestettiin *muuntokoulutusta*, ei *muuntokoulutettavia* vastaan, ja ennenkuin muuntokoulutettavia edes oli olemassa. Kun kävi selväksi että lisäkiintiöstä oli erilaisin kytkykaupoin yliopistossa jo sovittu, otti kandiseura lusikan ihan kauniiseen käteen: järjestetty takaporttihan ei ole tulevien kollegojen vika. Jokainen alalla opiskeleva olisi itsekin käyttänyt jokaisen tarjotun mahdollisuuden hyväksi.
bambille huomautus että erikoislääkäri esim. psykiatri EI AUTOMAATTISESTI ole VÄITELLYT lääkäri. Erikoislääkärin tutkinto on AMMATTItutkinto, toisin kuin lääketieteen tohtorin tutkinto, joka on tieteellinen jatkotutkinto. Lääketieteen tohtorit ovat väitelleitä, mutta eivät lääkärit tai erikoislääkärit elleivät he ole tehneet väitöskirjaa ja saaneet tohtorin arvonimen erikoislääkäri-tittelin lisäksi. Myös ihan tavallinen yleislääkäri tai vaikka pappi voi toimia psykoterapeuttina koulutuksen ja kuulustelun käytyään.