Häämatkan yllätys

nukkumaija kirjoitti:

Olimme häämatkallamme mieheni kanssa Egyptissä 3 vuotta sitten. Hotellimme oli Hurghadassa, josta sitten teimme retkiä omin päin, mm. pari snoklausreissua. Tulihan siinä nähtyä Kairokin, mutta ajattelimme ottaa matkasta kaikki irti ja päätimme lähteä paikallisella bussilla Luxoriin..

Matkasimme ensin Hurghadan keskustaan ja löysimme paikallisen bussiaseman. Emme meinanneet saada aluksi edes selville, mikä busseista lähtisi Luxoriin, mutta pitkän selvittelyn jälkeen saimme tietää että bussimme lähtisi 3 tunnin kuluttua.

Päätimme vähän paistatella auringossa ja kierrellä basaareissa. Kaiken hässäkän tuoksinassa unohdimme syödä kunnolla, joten suunnistimme eksoottiseen pikku kahvilaan. Minä tilasin suklaaleivoksen ja sämpylän.. ja päätin sitten kokeilla ensi kerran oikein turkkilaista kahvia pysyäkseni hereillä. Kahvi oli niin paksua että hampaiden väliin jäi purua. Otin kuitenkin vielä toisen kupin varmuuden vuoksi.

Pian sitten pääsimmekin matkaan. Bussi kierteli ja kaarteli pitkin Hurghadan kapeita roskattuja katuja 45 asteen lämmössä. Siltä meni puoli tuntia seuravaan etappiin, joka oli kaupungin toisella puolella. Siellä meidän yllättäen käskettiinkin ulos bussista toiseen bussiin. Sieelä huomasin kauhukseni olevani ainoa naispuolinen matkustaja, muuten bussi oli täynnä paikallisia miehiä.

Bussi lähti kirskutellen liikkeelle. Samalla alkoi vatsassani kiertää. Välillä kiersi ja kouristi niin voimakkaasti, että jouduin jännittämään takapuoltani pitääkseni sisällä sen mitä sieltä kaikesta päätellen oli tulossa, ja vauhdilla se tulisikin, ellen pitäisi varaani..
Huomasin ettei bussi tietenkään ollut nykyaikainen, vaan vanha rotisko se oli, jossa ei ollut vessaa. Matka kestäisi nelisen tuntia eikä välillä kuulemma -myöhäinen ilta kun oli- ollut tarvetta pysähtyä.

Olen sittemmin tullut johtopäätökseen että Jumala taitaa sittenkin olla olemassa, koska yllättäen bussi pysähtyikin lähelle tuntemaamme kaupunginosaa kun eräs matkustaja halusi välttämättä jäädä pois.
Pahin oli silti vielä edessä..

Basaarit ovat yleensä herkullista ajanvietettä, mutta nyt minä (niin rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä kuin normaalisti olenkin) tönin ihmismassoja tieltäni sadatellen säikkyville ihmisille etsiessäni lähintä kahvilaa, jossa olisi wc. Yhä useammin alkoi vatsaani kouristaa ja voi luoja miten ankarasti jouduin jännittämään estääkseni katastrofin. Eikä pahempaan aikaan olisi voinut sattua kohtaaminen erittäin puheliaiden hotellinaapuriemme kanssa parhaaseen illanviettoaikaan! Aviomieheni jopa intoutui juttelemaan niitä näitä heidän kanssaan koettaen tietysti olla kohtelias. He taisivat kysyäkin olinko jotenkin huonovointinen kun hikoilin sillä tavalla, liikehdin levottomasti ja katseeni oli kovin tuskainen?

Vihdoin löysimme kahvilan jossa oli wc. En tuon taivaallista enää välittänyt siitä, että wc:ssä oli "saluunatyyppinen" ovi eli siinä ei ollut lukkoa ja vessaan näki erittäin hyvin sekä ylä- että alapuolelta.. tai että kahvilassa oli parhaillaan jengi nuoria adoniksia aivan wc:n edessä, jotka heti alkoivat tehdä tuttavuutta mieheni kanssa. Syöksyin oitis vessaan..

Minä se täräytin oikein pohjanmaan kautta, täräytin toisen ja kolmannenkin kerran.. Kaikenlaisia ääniä sitä voikin pyllystä tulla ja millä voimalla! Katastrofi olisi ollut täydellinen ilman sitäkin, ettei vessa vetänyt kunnolla eikä siellä ollut vessapaperia! Onneksi minulla oli nenäliina kassissa..

Turha mainitakin kuinka extreme nolo tilanne oli tulla vessasta ulos..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä