Koko maan ääni kuuluviin
Lähes koko vaalitaistelun ajan Euroopan parlamentista puhuttaessa päähuomion on vienyt pelko, uusiutuuko Suomessa kehno äänestysprosentti vai pudotaanko osallistumisinnossa kenties vielä alemmaksi kuin vuonna 1999.
Synkimmän analyysin on heittänyt kehiin emeritusprofessori Tuomo Martikainen. Hän arvioi tällä viikolla järjestetyssä Sanomatalon puoluejohtajatentissä, että puolueet eivät tiedä, mitä myyvät, eikä äänestäjä tiedä, mitä ostaa. Moni on varmasti professorin kanssa täysin eri mieltä asioiden tilasta.
Kaksi päivää ennen vaaleja on syytä kiittää lämpimästi niin meppiehdokkaita, puolueita kuin mediaa äänestysinnon virittämisestä. Ainakaan mediaa ei tällä kertaa pääse kukaan moittimaan siitä, etteikö EU-teemoille ja ehdokkaille olisi annettu palstatilaa ja lähetysaikaa. Mutkikkaita aiheita on suomennettu ansiokkaasti ja eurokehiin pyrkivien ominaisuuksia esitelty laajasti.
Ehdokkaat itse ovat ottaneet kampanjoinnin vakavasti, taustajoukot ovat keränneet rahaa ja ahkeroineet erilaisissa yleisötapahtumissa. On näytty ja kuuluttu. On hyvä muistaa, että yksittäisten ehdokkaiden ponnistelut hyödyttävät loppujen lopuksi kaikkia keskustalaisia.
Puolueet ovat hoitaneet vaalityötä ihan eri malliin kuin viisi vuotta sitten. Tänä vuonna alla ei ollut raskaita eduskuntavaaleja. Rahaakin tuli lisää valtion budjetista.
Kaikkia puoluetyöhön liittyviä ongelmia ei vaalikampanjaa varten myönnetyllä lisärahoituksellakaan ole pystytty hoitamaan kuntoon. Keskustan piirijärjestöissä podetaan liki kroonista henkilöstövajetta: yksi toiminnanjohtaja ei yksinkertaisesti ehdi joka paikkaan. Resurssipulaa on koko maassa, mutta erityisesti se tuntuu pääkaupunkiseudulla, missä olisi tarjolla paljon ääniä ja liikkuvia äänestäjiä.
Viimeisten kampanjapäivien merkitystä ei kannata vähätellä. Yllättävän monella äänestämistä miettivällä ei ole mielipidemittausten mukaan vielä selkeää käsitystä, kuka ehdokkaista olisi juuri se hänelle kaikkein mieluisin.
Toreilla ja kauppakeskuksissa kannattaa siis näyttäytyä, mahdollisimman isolla porukalla. Moni ostoksilla poikkeava saattaa saada kipinän äänestämiseen vasta lauantaina, kun meppiehdokkaan tukiryhmäläinen sujauttaa mainoskortin hänen käteensä tai kutsuu kahvittelemaan ostosten välissä.
Ennakkoäänestyksen tulosten perusteella erityisesti maakuntien keskustavaikuttajien kannattaa olla ahkerasti liikkeellä. Suomalaisten kannalta on hyvä, jos euroedustajia on edustavasti joka puolelta maata, etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Näin uudessa Euroopan parlamentissa kuuluu selkeästi KOKO SUOMEN ÄÄNI.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Lähes koko vaalitaistelun ajan Euroopan parlamentista puhuttaessa päähuomion on vienyt pelko, uusiutuuko Suomessa kehno äänestysprosentti vai pudotaanko osallistumisinnossa kenties vielä alemmaksi kuin vuonna 1999.
Synkimmän analyysin on heittänyt kehiin emeritusprofessori Tuomo Martikainen. Hän arvioi tällä viikolla järjestetyssä Sanomatalon puoluejohtajatentissä, että puolueet eivät tiedä, mitä myyvät, eikä äänestäjä tiedä, mitä ostaa. Moni on varmasti professorin kanssa täysin eri mieltä asioiden tilasta.
Kaksi päivää ennen vaaleja on syytä kiittää lämpimästi niin meppiehdokkaita, puolueita kuin mediaa äänestysinnon virittämisestä. Ainakaan mediaa ei tällä kertaa pääse kukaan moittimaan siitä, etteikö EU-teemoille ja ehdokkaille olisi annettu palstatilaa ja lähetysaikaa. Mutkikkaita aiheita on suomennettu ansiokkaasti ja eurokehiin pyrkivien ominaisuuksia esitelty laajasti.
Ehdokkaat itse ovat ottaneet kampanjoinnin vakavasti, taustajoukot ovat keränneet rahaa ja ahkeroineet erilaisissa yleisötapahtumissa. On näytty ja kuuluttu. On hyvä muistaa, että yksittäisten ehdokkaiden ponnistelut hyödyttävät loppujen lopuksi kaikkia keskustalaisia.
Puolueet ovat hoitaneet vaalityötä ihan eri malliin kuin viisi vuotta sitten. Tänä vuonna alla ei ollut raskaita eduskuntavaaleja. Rahaakin tuli lisää valtion budjetista.
Kaikkia puoluetyöhön liittyviä ongelmia ei vaalikampanjaa varten myönnetyllä lisärahoituksellakaan ole pystytty hoitamaan kuntoon. Keskustan piirijärjestöissä podetaan liki kroonista henkilöstövajetta: yksi toiminnanjohtaja ei yksinkertaisesti ehdi joka paikkaan. Resurssipulaa on koko maassa, mutta erityisesti se tuntuu pääkaupunkiseudulla, missä olisi tarjolla paljon ääniä ja liikkuvia äänestäjiä.
Viimeisten kampanjapäivien merkitystä ei kannata vähätellä. Yllättävän monella äänestämistä miettivällä ei ole mielipidemittausten mukaan vielä selkeää käsitystä, kuka ehdokkaista olisi juuri se hänelle kaikkein mieluisin.
Toreilla ja kauppakeskuksissa kannattaa siis näyttäytyä, mahdollisimman isolla porukalla. Moni ostoksilla poikkeava saattaa saada kipinän äänestämiseen vasta lauantaina, kun meppiehdokkaan tukiryhmäläinen sujauttaa mainoskortin hänen käteensä tai kutsuu kahvittelemaan ostosten välissä.
Ennakkoäänestyksen tulosten perusteella erityisesti maakuntien keskustavaikuttajien kannattaa olla ahkerasti liikkeellä. Suomalaisten kannalta on hyvä, jos euroedustajia on edustavasti joka puolelta maata, etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Näin uudessa Euroopan parlamentissa kuuluu selkeästi KOKO SUOMEN ÄÄNI.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.kokoomus.fi/markkinointi/pystylogot/logo/logo_pysty_nega_rgb.jpg
...huonosti kirjoitettua propagandaa. Ihan melkein kuin paskaa.
t:jarmo
Pitääköhän lehdistötukiaisilla elätettävä puoluelehdistö lukijoitaan täysin toopeina. Mitä voisi sanoa sellaisen ihmisen omasta arvokäsitysten muodostamisesta ja itsenäisestä ajattelusta, joka lukee VAPAAEHTOISESTI sellaista soobelia, esimerkiksi Suomenmaata, demaria, vihreää nyöriä, nykypäivää tai vaikka kansan uutisia? Ja altistaa itsensä puolueiden mainoslausahdusten propagandatartunnalle.
t:jarmo
Ilikasta ainakin saa oikiata tietoa. Ei valetta, totta on kaikki. Absoluuttisen totta. Ja, vaikka ei oliskaan totta, niin silti me uskotaan kaikki, mitä Ilikassa seisoo. Kaikki on ainakin niin totta kuin Hokkanen osaa kirjoittaa.
Oikeampi muoto on "Keskusta - vastustaa koko Suomea"
...