Raamatussa on eräs kohta, jota kristityt pyrkivät välttelemään. Moni uskoo, ettei se ole Jumalan sanaa ja moni toivoisi sen pois Raamatusta, sillä se ei tunnu sopivan käsitykseen rakkauden Jumalasta. Siellä se silti pysyy.
Kyse on 2. Mooseksen kirjan luvun 20 jakeista 5 ja 6. Siinä Jumala sanoo näin: " Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. " Tämä muoto on vanhasta raamatunkäännöksestä, uusi sanoo asian pehmeämmin.
Ongelmana tässä on nimenomaan se, miten Jumala voi kostaa ihmisille teot, joita he eivät ole itse tehneet. Tätä on yritetty aikojen kuluessa selittää monin tavoin, mutta tuskin siinä koskaan onnistutaan täysin. Joitain havaintoja tekstistä kuitenkin voi tehdä.
Ensinnäkin, näyttäisi siltä, että Jumala tässä julistaa ikään kuin tietyn yhteiskunnallisen " luonnonlain " toiminnan.
Tässä on taustalla sen aikainen tilanne, jossa monta sukupolvea asui saman katon alla. Jos perheen vanhin oli aikoinaan tehnyt merkittävän synnin tai rikoksen, varmasti yhteisö leimasi myös hänen jälkeläisensä arveluttaviksi ja pyrki välttelemään heitä.
Se oli kova rangaistus yhteisöllisyyttä kunnioittavan kansan keskellä. Näin siis jälkeläiset saivat " luonnostaan " osansa rankaisusta, kunnes synnintekijän muisto ajan myötä haalistui, kolmannen tai neljännen polven kohdalla.
Toiseksi, tässä on huomattava sanat: " ...niille, jotka minua vihaavat ... ". Kun asia esitetään Raamatussa kohdassa, jossa kymmenen käskyä annetaan, juuri jumalankuvan tekemiskiellon jälkeen, vaikuttaa siltä, että kyse on synnintekijän täydellisestä luopumisesta Jumalan yhteydestä.
Voidaan ajatella, että joku luopui Israelin Jumalasta ja alkoi palvoa kuvapatsasta. Tällöin hän varmasti opetti sen tavan jälkeläisilleenkin, jotka oppivat vihaamaan Jumalaa, ja Jumalasta luopuneille oli tiedossa rangaistus, ellei tässä elämässä niin tulevassa. Siksi tässä ei huomioida vain isien luopumusta vaan myös jälkeläisten, jolloin he vastaavat itse ratkaisuistaan.
Kolmanneksi, teksti sisältää myös keskellä lakia suuren ilosanoman. Jumalahan lupaa koston ulottuvan vain neljännelle polvelle asti, mutta laupeuden Jumalaa rakastaville tuhansille.
Jotkut ulkomaalaiset Raamatunkäännökset, mm. englantilainen New international version, puhuvat " tuhansista sukupolvista ", mutta vaikka kyse olisikin vain tuhansista yksilöistä, evankeliumi on tässä ylivoimainen ja moninkertainen tuomion uhkaan nähden. Keskellä synkintäkin jumalakuvaa loistaa tässä kirkkaana armon evankeliumi.
Tämä Raamatun kohta on varmasti myös tarkoitettu kannustimeksi kasvattajille. Tässä osoitetaan ihmisen vastuu jälkeläisistään: vain se, joka on välinpitämätön jälkikasvun hyvinvoinnin ja onnen suhteen, huono kasvattaja, voi rikkoa Jumalaa vastaan tietäen, että se kostautuu. Silloin ihminen on julma, ei Jumala.
Jumalan kiivaus ei myöskään ole julmuutta eikä äkkipikaisuutta. Hän on täydellisen harkitsevainen myös kiivaudessaan, toisin kuin ihminen, ja hänen tuomionsa ovat oikeat.
Silti: tämä teksti jää kaikkein syvimmältään arvoitukseksi ihmismielelle siihen hetkeen asti, kunnes jokainen voi itse kysyä sen merkitystä Jumalalta.
Kyse on 2. Mooseksen kirjan luvun 20 jakeista 5 ja 6. Siinä Jumala sanoo näin: " Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. " Tämä muoto on vanhasta raamatunkäännöksestä, uusi sanoo asian pehmeämmin.
Ongelmana tässä on nimenomaan se, miten Jumala voi kostaa ihmisille teot, joita he eivät ole itse tehneet. Tätä on yritetty aikojen kuluessa selittää monin tavoin, mutta tuskin siinä koskaan onnistutaan täysin. Joitain havaintoja tekstistä kuitenkin voi tehdä.
Ensinnäkin, näyttäisi siltä, että Jumala tässä julistaa ikään kuin tietyn yhteiskunnallisen " luonnonlain " toiminnan.
Tässä on taustalla sen aikainen tilanne, jossa monta sukupolvea asui saman katon alla. Jos perheen vanhin oli aikoinaan tehnyt merkittävän synnin tai rikoksen, varmasti yhteisö leimasi myös hänen jälkeläisensä arveluttaviksi ja pyrki välttelemään heitä.
Se oli kova rangaistus yhteisöllisyyttä kunnioittavan kansan keskellä. Näin siis jälkeläiset saivat " luonnostaan " osansa rankaisusta, kunnes synnintekijän muisto ajan myötä haalistui, kolmannen tai neljännen polven kohdalla.
Toiseksi, tässä on huomattava sanat: " ...niille, jotka minua vihaavat ... ". Kun asia esitetään Raamatussa kohdassa, jossa kymmenen käskyä annetaan, juuri jumalankuvan tekemiskiellon jälkeen, vaikuttaa siltä, että kyse on synnintekijän täydellisestä luopumisesta Jumalan yhteydestä.
Voidaan ajatella, että joku luopui Israelin Jumalasta ja alkoi palvoa kuvapatsasta. Tällöin hän varmasti opetti sen tavan jälkeläisilleenkin, jotka oppivat vihaamaan Jumalaa, ja Jumalasta luopuneille oli tiedossa rangaistus, ellei tässä elämässä niin tulevassa. Siksi tässä ei huomioida vain isien luopumusta vaan myös jälkeläisten, jolloin he vastaavat itse ratkaisuistaan.
Kolmanneksi, teksti sisältää myös keskellä lakia suuren ilosanoman. Jumalahan lupaa koston ulottuvan vain neljännelle polvelle asti, mutta laupeuden Jumalaa rakastaville tuhansille.
Jotkut ulkomaalaiset Raamatunkäännökset, mm. englantilainen New international version, puhuvat " tuhansista sukupolvista ", mutta vaikka kyse olisikin vain tuhansista yksilöistä, evankeliumi on tässä ylivoimainen ja moninkertainen tuomion uhkaan nähden. Keskellä synkintäkin jumalakuvaa loistaa tässä kirkkaana armon evankeliumi.
Tämä Raamatun kohta on varmasti myös tarkoitettu kannustimeksi kasvattajille. Tässä osoitetaan ihmisen vastuu jälkeläisistään: vain se, joka on välinpitämätön jälkikasvun hyvinvoinnin ja onnen suhteen, huono kasvattaja, voi rikkoa Jumalaa vastaan tietäen, että se kostautuu. Silloin ihminen on julma, ei Jumala.
Jumalan kiivaus ei myöskään ole julmuutta eikä äkkipikaisuutta. Hän on täydellisen harkitsevainen myös kiivaudessaan, toisin kuin ihminen, ja hänen tuomionsa ovat oikeat.
Silti: tämä teksti jää kaikkein syvimmältään arvoitukseksi ihmismielelle siihen hetkeen asti, kunnes jokainen voi itse kysyä sen merkitystä Jumalalta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kysy jotlain eksegeettiteologilta, missä
vaiheessa nuo kostontekstit on kirjaan
ilmestyneet.
Jos luottaisin, kysyisin, mutta pidän nykyaikaisen eksegetiikan linjaa niin epävarmana, että luotan mieluummin Raamattuun Jumalan sanana kuin eksegetiikan tuloksiin.
Onhan olemassa myös toisenlaista eksegetiikkaa kuin se, joka on nyt vallitsevana teologisessa opetuksessa. Tätä vaihtoehtoa vain vähätellään, teologisessa tiedeyhteisössä ollaan sen verran synoptikkoja oman asian suhteen.
Mm. Rudi Bultmannin teoriat on kumottu jo monien tutkijoiden toimesta vedenpitävästi, mutta silti heidän tutkimuksiensa teologiasta arvoa ei tunnusteta.
Pelko tuntuu olevan perusteema siinä uskovaisten
maailmassa (harhaanmenon pelko, saatananpelko,
synninpelko, kostonjumalanpelko, helvtinpelko,
väärien valontojen pelko, jopa vielä kai
viimeisentuomionpelko) vaikka toisaalla kaikkein
tärkeimmän sanotaan olevan rakkaus. Jonka siis
pitäisi kumota tuo kaikki, ehdoitta. Mutta se
rakkauskin on onnistuttu kummasti ehdollistamaan.
Ristiriitaista. Minusta se ei enää ole rakkautta
vaan jotain muuta.
Muttamutta. Mitä sellaisia tutkimustuloksia
eksegeetit sitten ovat saaneet, joita itse
pidät 'hyvinä' tai 'oikeina'?
Tulihan koko tulevan ihmiskunnan osaksi vaiva ja
kärsimys, kun Aatami ja Eeva lankesivat. Siitä
ovat meidänkin elontaistommme seurausta.
Muutoinhan täällä olisi paratiisi, jossa ei olisi
huolen häivää. Etteikö Jumala kostaisi? Voi teitä
tyhmyyksien teologeja.
Nimittäin valhevehnää oikean joukossa, tuo moderni eksegetiikka. Suomessa mm. teol. tri. Uuras Saarnivaara aikoinaan otti bulttia Bultmannin teorioista ja toi niiden heikkoudet esille. Samaa on tehnyt hebrean kielen ja juutalaisen historian asiantuntija, pastori Risto Santala.
Norjassa, kun tunnustukselliselle teologianopetukselle ei löytynyt sijaa teologisessa tiedekunnassa, perustettiin yliopistotasoinen Seurakuntatiedekunta kouluttamaan pappeja.
Siellä sentään sen antama eksegetiikanopetus on tunnustettu akateemisesti päteväksi, täällä taas vastaava viritelmä Suomen teologinen instituutti ei ole saanut akateemikkojen hyväksyntää.
Näiden em. tahojen kautta löydät aihetta käsittelevää tietoutta varmasti myös netistä, ja lisäksi mm. USA :ssa ( Missouri -synodi ) on tutkijoita, jotka rohkenevat uida vastavirtaan.
Tutkimusten tuloksien ruotimiseen ei tässä yhteydessä aikani ja tarmoni riitä, mutta tutustumalla niihin itse voit tehdä johtopäätöksesi. Ota selvää, älä tyydy valmiisiin vastauksiin - kenenkään taholta.
On muistettava, ettei tiede voi ottaa tutkimuksiensa lähtökohdaksi valmista esiymmärrystä asioista kuten mm. Bultmann teki.
Hänhän oli 1800 -luvun kasvatti, aikakaudelta, jolloin rationalismia ihailtiin sokeasti. Silloin elettiin aikaa, jolloin uskottiin ihmisen mahdollisuuksiin ja haluttiin luopua uskonnollisista maailmanselitysmalleista.
Siksi, varmasti hyvää tarkoittaen mutta huonoihin tuloksiin kirkon kannalta päätyen, hän lähti olettamuksesta, että moderni ihminen ei enää voi uskoa yliluonnolliseen, joten uskon tekemiseksi ymmärrettäväksi on riisuttava Raamattu myyteistä. Tällainen ei voi olla tutkimuksen lähtökohta, sillä siinä on jo päämäärä päätetty valmiiksi.
Ja uskovaisten maailman perusteema, se ei todellakaan ole pelko, vaan Jumalan rakkaus ihmiseen ja ihmisen kiitollisuus jumalalle.
Tietysti moni haluaisi Jumalan, joka on kuin joulupukki, Jumalan, joka antaisi vain hyviä sanoja, silityksiä, siunauksia ja päähäntaputtelua. Jumala ei kuitenkaan ole siunausautomaatti, vaan paitsi rakastava, myös pyhä ja vanhurskas Jumala.
Kristinuskon hienoimpia piirteitä on sen paradoksaalisuus, näennäinen ristiriitaisuus johon kuitenkin on kätketty syvää viisautta. Siitä pääsee jyvälle kun on siinä sisällä, ulkopuolelta katsoen se jää vieraaksi.
tuo katkelmasi ole nimenomaan 10 käskyssä, ei
vain siinä tilanteessa. siis se kuuluu 10
käskyyn, joita on ihmisten lyhytmuistisuuden
takia hieman lyhennelty :-) tarkastan vielä
itsekin...
Olet oikeassa. Se on kymmenessä käskyssä, osa jumalankuvan tekemiskieltoa. Kevennetyssä versiossa, kirkollisessa käytössä, sitä ei yleensä oteta mukaan. Varmaan juuri siksi, että se koetaan kiusallisena.
tässä on myös sellainen juttu, mikä minusta sotii
vahvasti uutta testamenttia vastaan. koska
jumalahan on armollinen, eikä kiivasluonteinen
kostonjumala. miten jumalat voivat olla niin
erilaisia saman kirjan, kahdessa eri osassa?
mielestäni VT onkin juutalaisten kirja ja UT
kristittyjen, eikä niiden pitäisi olla samoissa
kansissa.
Uudessa testamentissa kyllä sanotaan myöskin: " Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. " Siellä Jumalan tuomitseva puoli näkyy Jeesuksen puheissa. Hänhän lausui hyvinkin rajuja sanoja fariseuksille, kirjanoppineille ym. Siis se sama Jumalan poika, joka julisti myös rakkautta.
Kristillisen opin mukaan Jumala on paitsi rakastava ja armahtava, myös se, joka tuomitsee synnit.
Rakkauden vastakohta ei ole tuomitsevuus, vaan rakkaudettomuus, ja juuri rakkaudeton Jumalan pitäisi olla, ellei hän viimeisellä tuomiolla julistaisi Hitlerille, Stalinille ym. raskasta tuomiota.
Aiheesta on kirjoitettu syvällisiä kirjoja, mm. Tuomo Mannermaan " Kaksi rakkautta " käsittelee osin tätä aihetta, mutta myös muuta " Jumnalan vasemman käden työtä". Kannattaa lainata kirjastosta ja tutustua.
"Uudessa testamentissa kyllä sanotaan myöskin: "
Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. "
Siellä Jumalan tuomitseva puoli näkyy Jeesuksen
puheissa. Hänhän lausui hyvinkin rajuja sanoja
fariseuksille, kirjanoppineille ym. Siis se sama
Jumalan poika, joka julisti myös rakkautta."
elävän jumalan? jeesus? vuorisaarnaa tuossa
lueskelin ja kyllähän sieltä karua tekstiä
löytyy. se vain, että luulen niiden juttujen
kuuluvan tämän ristiriitaisen jumalakäsityksen
lisäksi niin, etteivät uskovat juuri halua niitä
pohtia ja ajatella. jeesus nähdään mieluummin
vapahtajana, armollisena ja hyvänä miehenä, eikä
minkäänlaiseen väkivaltaan taipuvaisena. mutta
näinhän asia ei ole, eikä tarvitse kuin lukea
tekstiä ja ymmärtää sitä tai jotain. ilmeisesti
kuitenkin raamattua nimenomaan luetaan laput
silmillä, omia käsityksiä vastaan sotivat
kappaleet jätetään omaan arvoonsa. sen sijaan
sitten joitain kohtia painotetaan maanääriin.
vaikea ateistina vain ymmärtää, mikä saa uskovat
sitten uskomaan, että nimenomaan 'pakanat' (myös
hindut, buddhat ja taot) elävät laput silmillä.
"Kristillisen opin mukaan Jumala on paitsi
rakastava ja armahtava, myös se, joka tuomitsee
synnit."
olen omien kokemusteni pohjalta kyllä tullut
siihen tulokseen, ettei nämä ole kovin
yksiselitteisiä juttuja. armahdus ja tuomio
kulkee käsi kädessä, mutta miksei rakkaus ja
viha? miksi jumala on pelkkää rakkautta, vailla
yhtään vihaa. eikö absoluuttinen rakkaus
armahtaisi kaikki ihmiset, miksi tuomitsee meistä
ketään? toinen ongelma on synnintekeminen. kuten
ehkä tiedät, on ihmisiä, jotka etsivät
porsaanreikiä suomen lakikirjoista, jotta saavat
bisneksensä rullaamaan. raamatussa nämä
porsaanreiät ovat ihmisen mentäviä ja niitä
useita. jotta voisi elää eettisesti raamatun
mukaan, pitäisi unohtaa koko kirja, sillä ainakin
itselleni se edustaa kaikkea muutakuin aukotonta
elämänviisautta. toki siellä on paljon viisautta,
mutta lakiteksti, jossa kielletään vaikkapa
toisten naisten katseleminen ja pienikin
pihistys, ei kuitenkaan selvästi kielletä
raiskauksia, insestiä ja henkistä väkivaltaa,
alistamista, orjuutta jne jne. onko siis
uskovilla lopulta etuoikeus tehdä noita kaikkia
asioita, joita raamatussa ei suoraan kielletä?
itselleni ei tulisi mieleenkään, mutta enpä usko
raamatun auktoriteettiin muutenkaan :-)
"Rakkauden vastakohta ei ole tuomitsevuus, vaan
rakkaudettomuus, ja juuri rakkaudeton Jumalan
pitäisi olla, ellei hän viimeisellä tuomiolla
julistaisi Hitlerille, Stalinille ym. raskasta
tuomiota."
rakkauden vastakohta on viha. tuomion/lain
vastakohta on armo. itse en näitä
vastakohtapareja niin mustavalkoisesti tulkitse,
koska mm. vihan ja rakkauden tunteet ovat hyvin
lähellä toisiaan. eikä mielestäni tuomio ja
armokaan ole niin yksiselitteisiä.
kaikkia 'taustatekijöitä' ei voida ottaa huomioon
ja ne kuitenkin tavalla tai toisella ovat
vaikuttaneet vaikkapa hitlerin ja stalinin
toimintaan. pitääkö silloin tuomita vain hitler
ja stalin, jos heidän oma päänsä on 'myrkytetty'.
toki he sokaistuivat lukemistaan ja ties mistä,
mutta samalla tavalla voi sokaistua kuka tahansa.
onni vain, että suurin osa kirjallisuudesta on
kuitenkin ns. rakkauden ja elämän julistusta,
eikä esim. yli-ihmisoppia. mielestäni hitler ja
stalin olisivat milosevicin tavoin pitänyt
tuomita tässä elämässä, mutta he olivat
liian 'suuria'. ilmeisesti ajat ovat muuttuneet.
ja toivottavasti muutos on parempaanpäin tästä
myös tästä eteenpäin. tosin kaikkein pahinta,
mitä tiedän on, että ihminen itse 'tuomitsee'
itsensä ja niin hitler itselleen teki (vaikka
kyseinen herra taisi tuomita itsensä vääristä
syistä, jotta voisi puhua tuomiosta, pikemmin
pelkurin luovutustappiosta).
On monia Raamatun kohtia, joita uskovat eivät halua ajatella. Ajattele asiaa näin: jos Raamattu olisi jonkin uskonnollisen ryhmän sepitelmää eikä Jumalan sanaa, olisiko tämä ryhmä jättänyt siihen selittämättömiä kohtia?
Ei kai kukaan uskonnon luoja, joka kirjoitttaa kirjan omia päämääriään silmälläpitäen, halua jättää siihen outoja kohtia ja käsittämättömyyksiä? Eikö hän pikemminkin harmonisoisi kirjan sisällön yhtenäiseksi? Jumalan sana puolestaan on pakko kirjata sellaisena kuin se annetaan, sitä ei ryhdytä yhtenäistämään.
Rakkauden vastakohta ei ole todellakaan ole viha vaan rakkaudettomuus. Vihaava ihminen nimittäin voi samanaikaisesti rakastaa omaa vihaansa sadomasokistisella tavalla. Viha ei ole rakkauden puutetta, vaan sen kohdistumista vääriin mieltymyksiin.
Seksuaalirikoksien kieltämisen suhteen asia ei Raamatussa ole noin kapea-alainen kuin sanot.
Raamatun seksirikoskielto nimittäin sisältyy kuudenteen käskyyn. Se käsky olettaa, että ihminen on avioliitossa ja pysyy siinä uskollisena, joten se sulkee kaiken seksin väärinkäytön pois.
Sen lisäksi kirjasta löytyy kyllä yksittäisiäkin ohjeita siveelliseen käyttäytymiseen. Ihmisellä on vastuu, paitsi puolisonsa onnesta, myös omasta käytöksestään. Ihmisellä on tahto, joka voi vastustaa sielun alempien kerrosten arkaaisia viettejä.
"On monia Raamatun kohtia, joita uskovat eivät
halua ajatella. Ajattele asiaa näin: jos Raamattu
olisi jonkin uskonnollisen ryhmän sepitelmää eikä
Jumalan sanaa, olisiko tämä ryhmä jättänyt siihen
selittämättömiä kohtia?"
ottaen huomioon, että raamattu kirjoitettiin
aikana, jolloin ei juurikaan ollut kirjailijoita
ja oltiin vasta siirrytty luolista kirjoittamaan
papyrykseen. kirjoittajia on ollut monia ja ovat
kirjoittaneet ilmeisesti kansantarinoita
kuulopuheista, joita voi verrata 'juoruihin'
(tarina muuttuu jo matkalla). niitä aukkoja
syntyy väjäämättä ja epäloogisuuksia. tänä
päivänä jopa kirjoittaminen on niin tieteellistä,
että mitään aukkokohtia ei saa jättää. tästä
esimerkkinä, vaikkapa suomen laki... josta
yllätys, yllätys löytyy 'porsaanmentäviä reikiä'.
"Ei kai kukaan uskonnon luoja, joka kirjoitttaa
kirjan omia päämääriään silmälläpitäen, halua
jättää siihen outoja kohtia ja
käsittämättömyyksiä? Eikö hän pikemminkin
harmonisoisi kirjan sisällön yhtenäiseksi?
Jumalan sana puolestaan on pakko kirjata
sellaisena kuin se annetaan, sitä ei ryhdytä
yhtenäistämään."
kukaan kirjoittaja ei halua jättää
käsittämättömyyksiä, mutta niitä jää. eikä
raamatun kirjoittajilla varmaankaan ole
ollut 'omia päämääriä'. samalla tavalla vedat on
kirjoitettu kansantarinoista tuhansien vuosien
varrelta. kirjoittajia on varmasti ollut
useampia. kyllähän tietty yhtenäisyys on
molemmissa kirjoituskokoelmissa, mutta myös niitä
epäloogisuuksia ja virheitä. on inhimillistä
tehdä virheitä. jumala on käsittääkseni
virheetön, joten en voi uskoa jumalan antaneet
kirjansa ihmisten kirjoitettavaksi.
"Rakkauden vastakohta ei ole todellakaan ole viha
vaan rakkaudettomuus. Vihaava ihminen nimittäin
voi samanaikaisesti rakastaa omaa vihaansa
sadomasokistisella tavalla. Viha ei ole rakkauden
puutetta, vaan sen kohdistumista vääriin
mieltymyksiin."
niin no joo... viha ja rakkaus ovat lähellä
toisiaan. rakkaudettomuus on lähellä
välinpitämättömyyttä. mutta ei mennä enää
selkeissä vastakohtapareissa. viha ja rakkaus
ovat voimakkuuksiltaan yhtä voimakkaat tunteet.
joissain tapauksissa viha menee skaalalla
rakkauden ohi. ja kyllä se onnistuu, että vihaa
ja rakastaa samaa kohdetta.
"Seksuaalirikoksien kieltämisen suhteen asia ei
Raamatussa ole noin kapea-alainen kuin sanot.
Raamatun seksirikoskielto nimittäin sisältyy
kuudenteen käskyyn. Se käsky olettaa, että
ihminen on avioliitossa ja pysyy siinä
uskollisena, joten se sulkee kaiken seksin
väärinkäytön pois."
niin ja toisaalla ilmeisesti neuvotaan, ettei
esiaviollinen seksi ole sallittua. johon kuuluu
mm. avioliiton ulkopuolinen raiskaus. entä, jos
vaimo kuolee ja mies vaikkapa syyllistyy
insestiin tai pedofiliaan? kuten sanoin, nämä
jutut vaativat samanlaista oman selän oikomista
kuin lakikirjojen lukeminen. jos tuijottaa kaiken
aikaa tekstiä, niin ei siitä mitään ymmärrä.
kirjan ulkopuolella on elämä, jota raamattu
pyytää vaalimaan, josta ihmisellä on vastuu.
siitä huolimatta se elämä aika usein unohtuu,
miksi? siksikö, että tässä elämässä on tärkeää
vain usko jumalaan ja kuolemanjälkeen kerätään
hedelmät? entä, jos kuolema on se päätepysäkki?
jos raamatun tarkoituksena on ollut se, että
ihmiset oppisivat käyttäytymään, ikäänkuin
viimeinen laki ja opas. niin ensinnä, itse
jumalana olisin kyllä kirjoittanut kaikkivoipana
valtiaana itse sen kirjan, vaikkapa teräksisiin
paaluihin ympäri maailmaa. tämä olisi jo sen
verran raskas todiste jumalan olemassaolosta,
että ei kysyttävää. toiseksi, olisin kirjoittanut
huomattavasti useamman ja laveamman lain, jotka
ovat yksiselitteisempiä. olisin myös ottanut
huomioon tulevaisuuden moraalin ja etiikan, sen
että jonain päivänä ihmisillä on asioista enemmän
tietoa ja siksi kirjoittanut ihan suoraan
esimerkiksi perheväkivallasta,
seksuaalirikoksista. toiseksi olisin jumalana
itse androgyyni. en pitäisi ku klux klanin
kaltaisista järjestöistä. olisin kirjoittanut
siinä määrin aukottoman selvityksen itsestäni,
tasa-arvoisista ihmisistä, että rasismille ei
jäisi sijaa maailmassa. sen lisäksi olisin
kieltänyt kaiken anekaupan, kirkkojen
varainkeräyksen ja luonut maailman, joka on
enemmän sosialistinen kuin kapitalistinen. odotan
mielenkiinnolla milloin tämä nykyinen järjestelmä
kaatuu ihmisten niskaan, tosin voi olla, ettei
vielä minun aikanani. eikä ehkä sitäkään
seuraavassa sukupolvessa. mutta tiedän, että
kristinusko ja kapitalismi tulevat olemaan jonain
päivänä historiaa ja ihmiskuntaa odottaa silloin
melkoinen hampaidenkiristys, kun huomaavat
eläneensä vuosituhannet valheessa. samalla
tavalla kuin entiset neuvostoliittolaiset
kommunismin romahdettua, ehkä huomattavasti
pahemmin vain. sillä mielestäni on jokseenkin
noloa uskoa asioihin, joilla ei ole tulevaisuutta
ja, jotka ovat yhtä 'tosia' kuin aku ankka. ja
vielä sen verran siitä tulevaisuuden maailmasta,
että silloin tulee olemaan ihan uudet lait ja
ihmiset palaavat toogiinsa. koittaa uusi
antiikki, jossa ihmiset elävät harmoniassa.
ugh, visionääri on puhunut.
Synti aiheuttaa aina vahinkoa. Hyvin usein itsensä
lisäksi myös muille kanssaihmisille. Se on
mielestäni selkeä "luonnonlaki", ja näin
ajateltuna kyseistä kohtaa voi yrittää ymmärtää
myös tämän periaatteen kannalta.
Missään tapauksessa ei tunnu järjellisesti
oikealta, että toinen ihminen saa syntyessään
paremmat mahdollisuudet Jumalan tuntemiseen kuin
toinen. Toisaalta Jumala ei ole velvollinen
pelastamaan meistä ketään. Ja, niin kuin sanoit,
Jumala on oikeudenmukainen tuomari, eikä ihmisellä
ole edellytyksiä tutkia Jumalan teitä.
Ymmärsit, mitä halusin sanoa. Ihminen ei koskaan voi tietää Jumalasta muuta, kuin minkä hän itse ilmoittaa. Äärellinen ei voi omaksua ääretöntä. Siksi kai Raamatussakin on näitä " mysterium tremendumeja ", vapisuttavia, pelottavia mysteereitä, että tietäisimme rajamme.
ei ole sen kummempi, kuin käsky tappaa homot. Kun
puhun tuosta käskystä, sanovat hihhulit, että se
on vanhaa liittoa. Aivan samoinhan oli tuo sinun
"ongelmasi" vanhaa liittoa". Samoin on koko VT
vanhaa liittoa.
Mutta niin rusinapullakristinusko toimii, otetaan
valitut palat sieltä ja täältä. Juuri ne, mitkä
itselle sopivat.
Et pettänyt taaskaan. Kommenttiesi ennalta-arvattava sävy tuo elämääni jotain outoa turvallisuuden tunnetta. Kaikki muu on epävarmaa, mutta Pakana on tuttu ja turvallinen jumalankieltäjä, heh ! :)
luetunymmärtämisessä. Jumalankieltämisestähän ei
ollut puhetta, vaan Raamatun tulkinnasta ja siihen
uskomisesta.
Luinkin huolimattomasti ensimmäisellä kerralla.
Sinähän oletkin avoimesti tunnustuksellinen ja
tekstisi on jonkinlianen ohjelmajulistus.
Siitä lienee vaikea keskustella sitten enempiä...
Itsekin olen monesti hölmöillyt täällä vastausteni kanssa ja ymmärtänyt asioita väärin.
Ennen sukupolvet elivät kyllä saman katon alla,
mutta jopa isovanhemmat olivat varsin
harvinaisia alhaisen eliniän vuoksi, joten
selityksesi ei voi pitää paikkaansa.
Eliniän mittaa on tutkittu vain joitakin satoja vuosia taaksepäin, siitä kauemmas ollaan arvailujen varassa.
Raamatun VT :n henkilöt elivät hyvinkin vanhoiksi. Sanotaan, että mitä lähemmäs ajassa edetään kohti paratiisin alkutilaa, sitä vanhempia ( pääsääntöisesti ) ihmiset olivat; ihmiskunta ei ehkä kaikilta osin rappeutunut heti syntiinlankeemuksen jälkeen, vaan vähitellen.
Tämä on tietenkin uskon asia, mutta niin on tieteenkin arvailu useita tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten eliniästä.