Autoilijat eivät osaa sääntöjä

Pyöräilijöiden asennevammoja ei kukaan pysty edes laskemaan, esim tänäänkin töistä tullessani aikuiset ajoivat jalkakäytävällä ja koukkasivat sitten kadun yli suojatietäpitkin ajaen, kun en viitsinyt päälle ajaa niin silti vielä näyttivät keskaria.

Pyöräilijöillä näyttää olevan alleajo-oikeus!

Aloitat samaa useampaan kertaan, eikö näitä jo "puruskeltu".
Pitäisikö vastineeksi laittaa kuva, jossa pyörätiellä on kärkikolmiot, eikä pyöräilijät ymmärrä mitä ne tarkoittavat, näyttävät käsimerkkejä, kun menen autolla ensin ja jos satun pyöräilemään siitä itse, niin eikös se autoilija jää taas venaamaan minua vaikka saisi mennä ensin, mahtaako trikoiden katselu innostaa.

Monikaan ei aja niin että on tietoinen mitä auton lähettyvillä tapahtuu.
Jo etukäteen kun katsoo ennen kiertoliittymään menoa että ei ole fillareita
niin ei niitä taivaastakaan putoa.

Se on sitä aktiivista seuraamista ja havainnointia ja jos se ei ole
kunnossa niin yllätyksiä tulee mutta kukapa ei kerran
elämässään tee virhettä että en huomannut ajoissa ja
toivottavasti silloin ei joku ei aja liian lähellä takana.

Mutta sekamelsta kai kuvaa parhaiten sitä osaamista mitä
liikenteessä liikkujilla on, harvempi osaa toimia sujuvasti ja
aiheuttamatta haittaa muille vaarasta puhumattakaan.

Melkein voi sanoa että joka kerta tuossa meidänkin kiertoliittymässä
joku ei käytä suuntavilkkua tai käyttää huonosti sitä.

> kukapa ei kerran
>elämässään tee virhettä että en huomannut ajoissa ja
> toivottavasti silloin ei joku ei aja liian lähellä takana.

Kuvaamasi ajotapa on ennakointia. Liikenteessä on toinenkin yhtä tärkeä asia kuitenkin, ja se on ennakoitavuus. Ja siihen päästään tuosta lainauksesta, jonka tuohon laitoin. Jos vaihdat kaistaa tietäen "ettei siinä ole kukaan tulossa", niin silloin kun sen virheen teet, on kolarin mahdollisuus suuri. Jos taas ajat ennakoitavasti, eli pistät vilkun ajoissa päälle ja vaihdat sitten kaistaa, annat sille toiselle (joka ei siis ole siinä) mahdollisuuden väistää sinua.

Ennakointi ja ennakoitavuus ovat tärkeimmät liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavat tekijät. Aloitteleva kuski ei yleensä hallitse kumpaakaan, mutta autokoulussa on voitu takoa päähän ennakoitavan ajotavan alkeita. Kehittyvä kuski alkaa oppia ennakoimaan, mutta valitettavan monelta unohtuvat sitten autokoulun "turhat" opit vilkkujen käytöstä, ajolinjoista, ryhmittymisestä, jne.

Ilmeisesti vaaditaan sekä kokemusta että vähän järkeä, että onnistuu sekä ennakoivassa että ennakoitavassa ajotavassa. Mahdoton yhtälö monelle, mutta pyrkimisen arvoinen.