Savoa ajattelin teille kertoilla päivän iloksi.

Merihuisku hei, kivaa kieltä!

jatkoo tulloo....lähde: Positiivarit

"Paa rotteesit lassiin, silimäs kii ja hujjaata huarukka syvemmälle hyvvään. Jottaen saet kuitennii, kaekki se on syötävän hyvvee... Avvoo suus ja laeta lasti maeskuttimmee.

Suus kii, huarukka poekkeen. Elä uattele, vuan naati. Koeta piättee... nimittäen kummastako tykkeet enempi - kalasta vae kukosta.

Elähän hättäele, usko vuan - hyvvee se ol'! Anna huarukan heiluva, ruotoja ei tarvihe pelätä. Huokase vällii, rööhtäse ja anna himon yltyvä!"

Lähteenä oma piä.
Minnoon ite tehnynnä kukkoja muikkuaekkaan, hyvvee siitä tulloo, ja ku ennakoe sen että kukko vuottaa, nii pannoo sen issoon paestiastijjaan, ee vuuva.
Kosteuvvet säelyy ja kukko paestuu kommeesti.
Sittä valamiina kiärässöö voepaperiin ja vielä lisäks pyyhkeeseen, siellä kapalossa se herkku jiähtyy hilijaksee levittellöö tuoksuvvaan ja siinäkös sittä näläkä alakaa kutveltammaa, sylykiraohaset pelloo ja himo kasvaa mahottomaks.
Vasta kahen tunnin piästä piäsöö perhheen piä tökkeemään puukon kukon kuoree ja siitä se alakaa, syömisen ihana naotinto.
Voeta ei piä unohtoo vaekka sittäe läskiä siellä on, voe ruunnoo sen kukon naotinnon kuninkaaks.
Sittä piimee iso mukillinen sissään silimät kiinni nii voe raahassa silimät ummistoo aenakkii tunniks, sitä sanottaa ettoneeks, herrat maenihtoo samasta hommasta että on ruokalepo, olokkaan vuan mahasa vieressä se tapahtuu kuitennii.
Voe ruoja ku alako mielj tekemmää tuota Kuorevein muikku herkkuva, ajatelkoo kovasti nii tiijättä jo miltä se maestuu.

Wanha savolaisjuttu.

Kauppias, sinunnii Puavo pitäs lyhentee tuota ruokalaskuas.
Puavo: hyvinnii van kun ei oo rahhoo.
- Onhan sulla iso sika.
- Silläkää ei oo rahhoo.

Kiitos!
Luin nautinnolla!

Kukkakaupassa:

"Savolaismies meni kukkakauppaan.

-Oiskos teillä myytävänä kannoo...?

-Tämä ei ole mikään kanala,sanoi myyjä.

-Ei ku minä tarkotinni sitä kukkoo...