Te kurjat maan matoset kohti korkeuksia.
Valmistatukaa vastaanottamaan taivaallisen
spktaakkelin ylivyöry lauantain kääntyessä
sunnuntaiksi.
Valmistatukaa vastaanottamaan taivaallisen
spktaakkelin ylivyöry lauantain kääntyessä
sunnuntaiksi.
Kohottakaa päänne
Etuvartiohenkilö
802016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
...tällä kertaa on luvassa?? Tulta ja tulikiveä
kuten tavallisesti vai uusi ohjelma...
Rashaverak.
tarkoittaa krapulaa tietenkin ;)
No, kun tämä on uskontopalsta ajattelin onko taas
joku mediasaarnaaja Jenkeistä tulossa levittämään
ilosanomaansa tänne Jumalan hylkäämälle seudulle.
Rashaverak.
..ja siihen päivään asti Rashaverak pilkkasi Jumalaa pelkääviä, kunnes satoi tulta ja tulikiveä taivaan täydeltä ja poltti Rashaverakin. Sen jälkeen Rashaverak hiljeni ja katui.
Minusta Rashaverak ei pilkannut ketään, vaan
esitti asiallisen kysymyksen.
Missäs muuten on se sinun "taivaallinen
spektaakkelisi", jonka piti heinäkuussa tapahtua?
Vai saitko taas vääriä ohjeita Veijoselta?
Rashaverak sattuu lukemaan paljon...Esim. tällä
hetkellä vertailua Kristinuskon monista
yhteneväisyyksistä aikaisempiin uskontoihin.
Miksi muuten kiellettiin parran reunan
rajaaminen? Siksi että toista kulttia kuin Jahven
palvontaa harrastavat ihmiset tekivät niin.
Kaikki vedenpaisumuksesta lähtien on lainaa...ja
muka ABSOLUUTTINEN totuus...:)
Rashaverak.
Ps. Menen iloiten Helvettiin jos kaikenlainen
ajattelu on Raamatun Jumalan mukaan kielletty.
Enpä tiedä, aikamoinen yhteensattuma, että se aika juuri mistä puhuin, jona on temppelit hajoitettu jne, nyt siirrettiin temppelin kulmakivi Vanhan Kaupungin liepeille..Päiväkin meni tarkalleen nappiin. Aikamoinen yhteensattuma, uskokoon ken tahtoo.
Tosin odotin että olisi tapahtunut jotakin pahaa israelilaisille, mutta asiat kääntyivätkin paremmin päin.
Rashaverak voi lukea paljon, mutta ei ole vielä lukenut ilmeisesti tarpeeksi koska sanoo että "Menen iloiten Helvettiin...". Ymmärtämättömiä sanoja.
Raamattu on Jumalan Sanaa, ja Jumala on itse Totuus, joten eiköhän Raamattukin ole suht "ABSOLUUTTINEN TOTUUS".
Heikosti ovat asiasi, jos sinun "taivaalliset
spektaakkelisi" liittyvät jonkin parin kolmen
seinähullun äärijuutalaisen omistaman
kivenmurikan rahtaamiseen.
Minun temppelini on taivaallinen ja se asuu
sydämessäni. Minun kulmakiveni on elävä Jeesus
Kristus. Sinä sen sijaan voit vapaasti rahtailla
kiihkouskovaisten kanssa kuolleita kulmakiviä
edestakaisin pitkin kujia.
Se sopii sinulle.
K.T.S.
Kristuksen Tosi Soturi
"Raamattu on Jumalan Sanaa, ja Jumala on itse
Totuus, joten eiköhän Raamattukin ole
suht "ABSOLUUTTINEN TOTUUS"."
No vastaapas nyt aluksi vaikka iänikuiseen
vedenpaisumuskysymykseen...
On historian tunnustama tosiseikka että esim.
Sumerit pyhissä kirjoituksissaan kertoivat täysin
samaa kuin Raamattu noin 1500 vuotta jälkeenpäin.
Miksi Juutalaiset eivät saaneet kirjoitustaitoa
Jumalalta, vaan sen keksivät Sumerit??
Miksi Juutalainen uskonto matki paljolti
kaksoisvirranmaan kultteja??
Miksi Juutalaiset ovat omineet omaan Jahve-
Mytologiaansa suunnilleen kaiken idän
valtauskonnoista??
Mihin Jumala jonka pitäisi olla kaikkivaltias
unohti muut mantereet???
Miksi Puolustellaan Raamattua Jumalan sanana jota
se ei ole?
Oma Jumalani on aivan jotain muuta kuin
säälittävä Raamattuun ahdettu heimojumala.
Et voi vastata näihin kysymyksiin vain sanomalla
Raamattu...
Rashaverak.
Ps. En varo sanojani, tarkoitan mitä sanon (Tai
kirjoitan).
Olen lukenut monia vastineitasi K.T.S ja olen
itse samoilla linjoilla yllättävän monessa
avainkysymyksessä.
Omat tietoni Raamatusta ja muista uskonnoista
jäävät paljon jälkeen tietämyksestäsi mutta on
ilo lukea asiansa osaavan ihmisen tekstejä.
Rashaverak.
"On historian tunnustama tosiseikka että esim.
Sumerit pyhissä kirjoituksissaan kertoivat täysin
samaa kuin Raamattu noin 1500 vuotta
jälkeenpäin."
Heillekkin lähetettiin profeetta.
"Miksi Juutalainen uskonto matki paljolti
kaksoisvirranmaan kultteja??"
Abraham oli heprealainen l. Eufrat virran takaa
tullut.
Jenkkiläinen tuli-ja tulikivisivu:
http://www.spaceweather.com/
Minulla alkaa olla kunnollinen eurooppalainen
keskiajan maailmankuva. Maan toisella puolella
ei ole mitään (älyllistä elämää).
Olet juuri sellainen itse, joista olet
varoitellut. Väärä profeetta!
Siellä jossakin, käymättömien korpimaiden
pimeissä uumenissa kyntää suurta tyhjyyttä
yksinäinen kulkija, kymmenkilometrinen likainen
lumipallo, jolle löytäjät ovat komeasti antaneet
omat nimensä: Swift & Tuttle.
130-vuotisella kierroksellaan pehmopallero käy
auringon lempeiden säteiden hyväiltävänä. Siinä
syleilyssä tulee niin lämmin, että se hikoilee
avaruuksien uumenissa pintaansä jähmettynyttä
kylmyyttä pois ja jättää jälkeensä soravanan.
Vuosittain, aina elokuussa, maa kierroksellaan
puikahtaa noiden soravanojen välistä ja saa
muutamia murenoita silmilleen ja ensi yö on se yö.
http://www.arval.org.ve/section3_16.htm
http://www.arval.org.ve/perseids.htm
http://www.sci.fi/~fmbb/astro/perseids.htm
Lisäksi aivan kuin sattumoisin armas aurinkomme
kuin tapahtumaa juhlistaakseen (kuten viimekin
vuonna) puhalsi hönkäsen pöläyksen höytyväisen
kevyttä ainettaan kohti maata ja kohtaaminen on
ensi yönä ja repolaiset taivaalla leikkiä lyö
aurorain loisteessa.
http://www.spaceweather.com/images2001/09aug01/cme
_c3_big.gif
http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/ap000821.html
http://www-
personal.umich.edu/~dgs/lowbrows/members/aurora1.h
tml
entä miksi parta yleensä on alkanut kasvamaan
mikä on apina-opin selitys,
eihän "sukulaisillamme" ole partaa.
vastauksia??
...vastaaja:)
Vaikken usko Raamattuun ja traditioon, en silti
kyseenalaista Jumalan olemassa oloa.
Evoteoriaa en myöskään liputa.
Rashaverak.
Ps. Totuus löytynee jostain välimaastosta...???
>>The Near Earth Object, known to astronomers as '2002MN', was travelling at over 10 km/s (23,000 miles per hour) when it passed Earth at a distance of around 120,000 km (75,000 miles), bringing it well inside the Moon's orbit. The last time a known asteroid passed this close was back in December 1994. >Brief Description of Object
Object Designation: 2002MN
Date of First Observation: 17/06/02
Number of Observations: 14
Search Team: LINEAR (Lincoln Near Earth Asteroid Research)
Date of Closest Approach: 14/06/02
Closest Approach Distance: 0.000797 AU or 119,229 km (0.3 Lunar Distances)
Asteroids Velocity Relative to Earth at Closest Approach: 10.58 km/s (23,667 miles per hour)
Estimated Diameter of Asteroid: 50-120 metres
Orbital Period: 894.9 days >Mitä sitten olisi tapahtunut jos kappale olisi törmännyt maapalloon? Vaikutukset riippuvat paljolti siitä, mitä ainetta asteroidi on. Jos se on pääosin vesijäätä ja koko noin 50 m, niin ohilentonopeudella se olisi räjähtänyt ilmakehässä noin kymmenen kilometrin korkeudella. Tuhovaikutus olisi suunnilleen samaa luokkaa kuin vuonna 1908 Tunguskassa tapahtunut räjähdys eli mitään kraatteria ei syntyisi. Jos räjähdyspaikkana olisi ollut valtameri, jyrinää ja valoilmiötä kummempaa ei olisi tapahtunut. Sen sijaan jos räjähdyspaikka olisi ollut jonkin suurkaupungin yläpuolella, muutama miljoona ihmistä ja kaikki kaupungin rakennukset olisivat tuhoutuneet hieman samaan tapaan kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa vuonna 1945 atomipommin jäljiltä.
Jos kappale olisi ollut halkaisijaltaan 120 m ja kiveä tai vielä lujempaa rauta-nikkeliseosta, seuraukset olisivat olleet vakavampia. Syntynyt kraatteri olisi halkaisijaltaan samaa suuruusluokkaa kuin Arizonan suuri meteorikraatteri on, eli noin 1 - 3 km halkaisijaltaan. Jos törmäyspaikka olisi ollut meri, törmäyksessä ilmakehään olisi joutunut muutama kuutiokilometri kivipölyä ja vettä. Ne olisivat muuttaneet maapallon ilmastoa muutamaksi vuodeksi tai vuosikymmeneksi kylmempään suuntaan pari-kolme astetta. Lisäksi happamat sateet saisivat suurimman osan viljelyalasta useiksi vuosiksi tuotantokelvottomiksi. Tuhovaikutus olisi suunnilleen samanlainen jos törmäys olisi tapahtunut maalle.>
Tutkijat tuntevat maapallon läheisyyteen tulevat asteroidit lyhenteellä PHA, joka tulee englanninkielisistä sanoista Potentially Hazardous Asteroids (mahdollisesti vaarallisesti asteroidit). PHA statuksen saavat kaikki ne asteroidit jotka tulevat 0,05 AU etäisyyttä lähemmäksi maapalloa ja joiden koko on enemmän kuin 150 m. Etäisyys on hyvin lyhyt, sillä onhan se vain enintään 20 kertaa Kuun etäisyys, kilometreissä noin 7,5 miljoonaa kilometriä.
Tällä hetkellä tunnetaan noin 271 asteroidia joille on annettu PHA status. Yksikään näistä ei ole sellaisella radalla joka johtaisi törmäykseen maapallon kanssa. Tilanne voi kuitenkin muuttua aivan yllättäen. Pienten kappaleiden radat voivat muuttua pienestäkin häiriöstä jonka esimerkiksi riittävän läheltä ohittanut isompi asteroidi voi saada aikaan.
Toinen ryhmä uhkaavia kappaleita tunnetaan lyhenteellä NEO, Near- Earth Objects. Tämä ryhmä pitää sisällään kaikki PHA asteroidit mutta jonkin verran myös muita maapalloa suhteellisesti hyvin lähelle tulevia kappaleita kuten komeettoja. Nämä kohteet saattavat joskus muodostaa törmäysvaaran maapallon kanssa mutta toistaiseksi ei ole näköpiirissä sellaista syytä joka muuttaisi kohteiden ratoja törmäyskurssille. Kaikkiaan NEOja arvellaan olevan 500 - 1000 kappaletta. Toistaiseksi niitä tunnetaan noin 400 kappaletta.
Toistaiseksi kaikkia maapalloamme hipovia kappaleita ei ole havaittu, tai niiden rataa ei ole voitu määrittää riittävällä tarkkuudella. Useimmille pienille asteroideille yhteistä onkin niiden erittäin vaikea havaittavuus. Esimerkiksi syyskuun 1 päivänä alle 5 miljoonan kilometrin etäisyydeltä maapallon ohittanut, noin 0,5 km kokoinen asteroidi (2000 QW7) havaittiin vasta elokuun 26 päivänä. Havainnon teki NASAn maapalloa lähestyvien asteroidien jäljitysjärjestelmä.
Maata lähestyvän asteroidin yllätyksellisyys näyttää olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Toinenkin asteroidi, 2000 RD53, joka havaittiin syyskuun 6 päivänä, oli lähimmillään jo syyskuun 17 päivänä. Etäisyyttä asteroidiin oli hieman niukemmin, vain 4 miljoonaa kilometriä. Asteroidin havaitsivat MIT:n LINEAR ohjelman tutkijat. Asteroidi sattui kulkemaan sellaista rataa, että sitä voitiin havaita Arecibon radioteleskoopilla. Teleskooppia käytettiin tutkana ja asteroidin paikka saatiin määritettyä parin sadan metrin ja nopeus hämmästyttävällä 4 millimetriä sekunnissa tarkkuudella. Näiden arvojen perusteella tiedetään, että tämä asteroidi palaa maapallon läheisyyteen vasta 2198. Edellisen kerran se oli lähimmillään vuonna 1933 jolloin etäisyyttä oli vain 3,5 miljoonaa kilometriä.
Asteroidien vaikea havaittavuus johtuu kahdesta tekijästä. Ensimmäinen onkin jo tullut esille: se on asteroidien pieni koko. Toinen, vieläkin tärkeämpi tekijä on se, että asteroidit ovat yleensä hyvin tummia kappaleita, jopa kivihiiltä tummempia. Yleensä ne heijastavat vain muutaman prosentin niihin osuneesta valosta. Kolmaskin tekijä on olemassa, se on asteroidien metsästykseen käytettävissä olevien kaukoputkien pienuus. Niiden pääpeilit ovat yleensä alle metrin halkaisijaltaan, hyvin usein vain puolimetrisiä.
Ongelmat eivät tunnu vielä päättyvän tähän. Tätä artikkelia kirjoitettaessa julkaistiin tieto, että hyvin monet asteroidit saattavatkin muodostua kahdesta kappaleesta jotka kiertävät toisiaan muutaman kilometrin etäisyydellä. Jos näin on suurimmassa osassa maata lähestyvillä asteroideilla, PHA statuksen kokomäärityksen alarajaa joudutaan ehkä pudottamaan. Kaksi asteroidia aiheuttaa tietysti kaksinkertaisen tuhon.
Jos ja kun havaitsemme jonkin asteroidin olevan törmäyskurssilla maapallomme kanssa, niin mitä silloin on tehtävissä? Havainto on mahdollinen milloin vain, vaikkapa jo ensi yönä ja pitkällä aikavälillä se toteutuu sadan prosentin varmuudella.
Kuten edellä jo kerrottiin, nykytekniikalla kyetään havaitsemaan mahdollinen törmääjä vasta muutamaa vuorokautta aikaisemmin ennen törmäystä. Silloin ei juurikaan ole mitään tehtävissä. Pelkästään radan tarkkaan määrittämiseen menee useampi vuorokausi ja lopullisesti se saadaan määritettyä vasta kun kappale on kiertänyt auringon yhden kerran.
Pitemmällä varoitusajalla voimme määrittää törmäyspaikan ja vapautuvan energian ja sitä tietä ennakoida tuhon laajuutta. Vaikka nämä tiedot ovat käytettävissä väestön evakuointiin tai muuhun suojautumiseen ei juurikaan ole teknisiä, eikä poliittisia mahdollisuuksia. Miljoonien tai kymmenien miljoonien väestön siirtäminen edes väliaikaisesti riittävän turvalliseen paikkaan (jos sellaista edes olisi) ei ole reaalisia mahdollisuuksia. Sitä paitsi, globaalin tuhon tapahtuessa näillä toimenpiteillä ei olisi mitään merkitystä.
Jos törmääjä havaitaan ensiyönä, ihmiskunta joutuu kokemaan olemassa olo aikansa pahimman tuhon riippumatta asuinpaikasta. Puolen kilometrin kokoinen kappale saa aikaan 10 - 20 km halkaisijaltaan olevan kraatterin. Törmäyspaikalla ollut kiviaines (satoja kuutiokilometrejä) joutuu suurimmaksi osaksi ilmakehään, jossa hienojakoisimmat pölyhiukkaset pysyttelevät vuosikymmeniä. 1990-luvun alkupuolella purkautunut Pinatubo tulivuori nosti ilmakehään niin paksun pölykerroksen, että se vaikutti koko maapallon keskilämpötilaan useiden vuosien ajan. Törmäyksessä ilmakehään joutuvan hienojakoisen pölyn määrä olisi tuhansia kertoja suurempi kuin Pinatubon pölypilvi. Pölyn lisäksi törmäyksessä vapautuisi runsaasti rikkidioksidia, syntyisi typen oksideja ja yhdessä veden kanssa runsaasti happoja jotka sataisivat maanpinnalle happamana ja syövyttävänä sateena. Sanalla sanoen: maapallo joutuisi kokemaan pahimman ydintalven sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuoleman jälkeen 65 miljoonaa vuotta sitten.
Suosituksi torjuntakeinoksi on kohonnut parinkin elokuvan voimin lanseerattua keinoa. Lähestyvän asteroidin pinnalla tai läheisyydessä räjäytettäisiin riittävän suuri ydinlataus tai kemiallinen räjähde. Räjähdyksen seurauksena asteroidin pitäisi hajota pienemmiksi kappaleiksi, tai vähintään muuttaa rataa pois törmäyskurssilta. Luultavasti tämä vain on enemmän toiveajattelua kuin toteutettavissa oleva puolustusstrategia. Menetelmä olisi luultavasti tehokkain alle 200 m kappaleille jotka muodostuvat yhtenäisestä kivimassasta. Kymmentä metriä pienempiä kappaleita ei tarvitse edes torjua, sillä ne tuhoutuvat suurimmaksi ilmakehässä.
Merkittävin puolustautumisen keinoista näin ylivoimaista "vihollista" vastaan olisi ensiarvoisesti oppia tuntemaan se. Asteroidien metsästämiseen käyttävien kaukoputkien rakentaminen ja niiden käyttämiseen omistautuneen henkilökunnan palkkaaminen on ensimmäinen askel tässä puolustustaistelussa.
Tämän vuoden tammikuussa Englannin hallitus nimesi kolmihenkisen työryhmän pohtimaan mitä asialle voisi tehdä. Työryhmän nimeäminen ei ollut aivan itsestään selvää sillä Spaceguard UK oli kampanjoinut asian puolesta yli neljä vuotta. Työryhmä sai työnsä valmiiksi elokuussa jolloin se esiteltiin hallituksen tiede- ja tutkimusasioista vastaavalle ministeri lordi Sainsburylle. Raportti julkaistiin syyskuun 18 päivänä.
Raportin mukaan todelliset kustannukset, jos törmäysuhkalle ei tehdä mitään, olisi 120 miljoonaa puntaa vuodessa pelkästään Britanniassa. Tämä siinä tapauksessa, että maapalloon törmää vähintään 1 kilometrin kokoinen kappale kerran 100 000 vuodessa. Summa koostuu pelkästään menetetyistä ihmishengistä ja siihen täytyy lisätä vielä kaikelle omaisuudelle tulevat vahingot. Suhteutettuna väkilukuun suomalaiset maksavat vuosittain 110 000 000 markkaa törmäyksen uhreina.
Työryhmän tekemän suosituksen mukaan havaintolaitteisiin ja tutkimukseen tulisi käyttää vuosittain vain 3 % vahinkojen määrästä. Summa saattaa tuntua pieneltä mutta sillä voitaisiin havaita mahdolliset törmääjät, tutkia niiden fyysisiä ominaisuuksia ja varautua torjumaan mahdollista törmäystä. Työryhmä esitti myös, että eteläiselle pallon puoliskolle rakennettaisiin noin 300 miljoonan markan arvoinen kaukoputki etsimään maata lähestyviä asteroideja. Kaukoputken pääpeilin halkaisija pitäisi olla yli 3 m. Eteläisen pallonpuoliskon kaukoputkitilanne on sen verran huono, että kaukoputkea tarvitaan kiireisemmin juuri siellä. Edelleen työryhmä ehdotti, että useita observatorioita joiden rahoituksessa britit ovat osallisia, varattaisiin asteroidimetsästykseen.
Erityisen huomion englantilaisen työryhmän raportissa sai huomattavasti pienemmät kappaleet, jollainen esimerkiksi törmäsi Tunguskaan vuonna 1908. Nykykäsityksen mukaan vuosisadan alussa maapalloon törmäsi pieni komeettamainen kappale. Ilmakehässä räjähtänyt kappale tuhosi Siperian taigametsää satojen neliökilometrien alalta. Osuessaan esimerkiksi Helsinkiin, koko kaupunki olisi hävinnyt maailmankartalta. Vain neljä vuosikymmentä myöhemmin 1947 Itä-Siperiaan tömähti isokokoinen meteoriitti. Jälleen oli onni matkassa ja törmäyspaikka oli asumaton.
Vuosittain maapallolle iskeytyy tonneittain meteoriitteja. Useimmat niistä ovat niin pieniä, että höyrystyvät ilmakehässä kokonaan. Kuitenkin silloin tällöin ilmakehän läpäisen sen luokan kappale joka voisi aiheuttaa paikallista tuhoa. Viime tammikuussa Kanadaan putosi meteoriitti jonka kappaleita kerättiin talteen viitisen sataa kiloa. Onneksi se putosi lähes kokonaisuudessaan järven jäälle, sillä kaupunkiin osuessaan jopa toistakymmentä kiloa painaneet kappaleet olisivat varmasti surmanneet ihmisiä. Tässä valossa tuntuu todellakin ihmeelliseltä, että toistaiseksi ei tunneta yhtään tapausta jossa ihminen olisi kuollut meteoriitin iskemänä. Aineellisia vahinkoja sen sijaan on kyllä koettu.
Asteroidien ja meteoriittien tuottama uhka on kansainvälinen ongelma. Suurikokoisen kappaleen törmätessä tuhovaikutus ulottuu mantereelta toiselle. Niinpä yksikään kansakunta ei voi olla osallistumasta yhteisen uhkan torjumiseen. Pohjoisella pallonpuoliskollamme on toiminnassa useita observatorioita jotka ovat omistautuneet asteroidin metsästykseen. Käytettävissä olevat kaukoputket ovat vain valitettavan pienikokoisia, lähinnä yksittäisten tutkimuslaitosten rahoittamia. Niiden havaintokyky riittää paljastamaan vain suurimmat, mahdollisesti globaalia tuhoa aiheuttavat asteroidit. Pienemmät asteroidit ja suurimmat meteoroidit jäävät vielä havaitsematta. Eteläisen pallonpuoliskon tilanne on huonompi, siellä ei toimi ainoatakaan kokoaikaista observatoriota asteroidin metsästyksessä.
Britten työryhmä ehdotti myös kansainvälisen yhteistyön voimistamista asteroidien havaitsemiseksi. Avain asemassa olisivat tietysti Euroopan avaruusjärjestö (ESA) mutta myös EU, sekä tietysti kaikki kehittynet teollisuusvaltiot.
Brittitutkimuksen vaikutuksesta Australian Adelaide yliopisto on lähdössä mukaan yhteisiin talkoisiin ja suunnittelee jo observatorion rakentamista Australian keskiosiin. Tosin, Australiaan on ennenkin yritetty saada juuri asteroidin metsästykseen tarkoitettua observatoriota mutta suunnitelmista ei ole tullut totta. Australialaisten mukaan manner on ainoa vakavasti otettava sijoituspaikka kansainväliselle observatoriolle koska siellä on parhaimmat tietoliikenneyhteydet ja riittävästi saatavilla ammattitaitosta henkilökuntaa laitoksen toiminnan turvaamiseksi. Observatorioiden rakentamissa juuri sijoitusmaan panostus on joka tapauksessa ratkaisevan tärkeää.
Onnistutaanko paikantamaan tuhoisat asteroidit ennen törmäystä, jää nähtäväksi. Löydetäänkö tehokas torjuntakeino tai voidaanko asteroidin rataa muuttaa hieman turvallisemmaksi, on kokonaan hämärän peitossa. Tähän ei voi muuta sanoa kuin - toivottavasti!
1994 jouluk. 9 1994 XM1 112'000 km
1993 toukok. 20 1993 KA2 149'600 km
1994 maalisk. 15 1994 ES1 164'600 km
1991 tammik. 18 1991 BA 164'600 km
1995 maalisk. 27 1995 FF 434'000 km
1996 toukok. 19 1996 JA1 449'000 km
1991 jouluk. 5 1991 VG 464'000 km mahdollisesti maapallolta laukaistu avaruusalus
2000 kesäk. 2 2000 LG6 494'000 km
1989 maalisk. 22 1989 FC 688'000 km 4581 Asclepius
1994 marrask. 24 1994 WR12 718'000 km
1937 lokak. 30 1937 UB 733'000 km Hermes
1995 lokak. 17 1995 UB 748'000 km
http://www.lpl.arizona.edu/spacewatch
http://dspace.dial.pipex.com/town/terrace/fr77/
http://www.ll.mit.edu/LINEAR
http://cfa-www.harvard.edu/iau/NEO/TheNEOPage.html
Lisää lainailuja huhtikuun alun ajoilta, kun oli laskelmia törmäysuhasta.
kp:
>>Asteroidi 1950 DA on suhteellisen kuuluisa, siitä löytyy reilusti päälle puolimiljoonaa nettisivua. Aika-asteikko 878 vuotta lähitapaamiseen, puolestaan johdattaa hyvin huolettomile laitumille. Jos aika supistettaisiin sadasosaansa, alkaisi suunnitelmien väsäämisellä olla kiiruuhko. Käytännöllisteoreettisesti noin lähelletuleva murikka tulevaisuudessa on erinomainen mahdollisuus. Kyseisen asteroidin valtaaminen avaruusasutuskäyttöön ja kovartaminen ontoksi ja asuttamien näillä lähikulkuepisodeilla ja rataparametrien muuttaminen halutunlaisiksi, matkailuunsopivammiksi, on pikemminkin odotettavissaoleva erinomainen mahdollisuus kuin uhkatekijä.
Täydennysmuokkaus 04.04.02 klo 13:02:55
Etsiskelin parhaimpia sivuja kyseisestä kapineesta:
http://newton.dm.unipi.it/cgi-bin/neodys/neoibo?objects:1950DA;main
http://echo.jpl.nasa.gov/asteroids/1950DA_goldstone/html/1950DA_planning .html
http://spaceguard.ias.rm.cnr.it/tumblingstone/issues/special-palermo/art icle1.htm
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=29075 (1950 DA)#ephemeris
(Noissa jälkimmäisen kaltaisessa on yleensä pyöriteltävä kiertorata-animaatio, mikä näyttää tässä tapauksessa tyhjältä)
Lisätäydennysmuokkaus 04.04.02 klo 23:53:51
Saivat asteroiditarinaa linkitettyä jo avaruusäänkin sivuille:
http://neo.jpl.nasa.gov/1950da/
Siinä on ohessa niitä kaipailtuja ratakuvioitakin:
Toinen liki yhtä hilpeä juttu on, että noita asteroideja pyörähtelee siellä tuplaten se määrä, mikä on aikaisemmin arvioitu.
Tuollainen aivan luo tuleva asteroidihan olisi niin maan...korjaan asteroidinmainiota rakennusmateriaalia vaikka mihin avaruusrakennelmiin, ettei sitä karkuun kannattaisi päästää. 800 vuoden päästä tekninen tietämys alkaisi olla jo avaruushissitasolla tai kiertoratatorni-, kuinka vain nimitetäänkin. Ja sellainenhan vaati ehdottomasti sen vastapainon geostationaariradalle, mihin tuollainen asteroidi olisi aivan omiaan ja senhän voisi parkkeerata
...jatkuu 08.04.02 klo 02:19:23
moneen muuhunkin paikkaan varastoon, jollekin takaperoiselle kiertoradalle geostation ja kuun välialueelle, maa ja kuun Lagrangenpisteisiin, maan radalle troijalaistyyppiseksi 60 asteen kiertolaiseksi. Auringonpuolen Lagrangeen aurinkotutkimustukikohdaksi, josta voisi tarvittaessa murentaa aurinkovarjoa maan lämpenemisen hillitsemiseksi.
Mitä moisella järkäleellä siten tekisi. Maasta (tai kuusta) minkä tahansa aineen nostaminen on kalista hupia painovoimakuopan syvyyden vuoksi, joten raaka-ainevarastona kaivostoimintaan. Siitä voisi murentaa nokareita avaruuspuolustukseen (heitellä uhkailevia muita asteroideja ja komeettoja kivenmurikoilla ratasiirtymien aikaansaamiseksi), säteilyn ja avaruusroskatörmäilynkestäviksi ontoiksi murusiksi avaruusmatkailuun; sopivasti pieniä vauhdittajia pintaan ja planeettalinkoillen pidemmällekin. Kunnonkokoisen avaruushotellin ja astrosiirtokunnan materiaaliksi kaivamalla täyteen käytäviä ja kolosia.
Sitten sen suurimman ongelman kimppuun. Miten tuollaisen oman tiensä kulkijan voisi saada muuttamaan kuljeskelutaipumuksiaan ja asettumaan aloilleen kilteille kiertoradoille. Asteroidin ratahan on sen verran kallellaan planeettaratatasoon nähden, ettei sen kiertorataan sanottavammin vaikuta muut planeetat kuin maa.
Tarkemmin newtonilaisia ratalaskukaavoja pyörittelemättä voisi hihastavedetyn intuitiivsesti arvella pelkästään ratakaaviota tuijotellen, että sen nopeusero maan ratanopeuteen verrattuna on varsin pieni. Onnistumalla käyttämään maan painovoimalinkousta käänteisesti sen ratanopeuden hidastamiseen, ei tarvittaisi todennäköisesti kovinkaan suurta ratanopeuden lisähidastusta aloilleenasettamiseen. Järkäleen massiivisuus tekee siitä kuitenkin työlään tönittävän. Mutta rahtaamalla avaruuteen muutama tuhat ydinräjähdettä ja poksauttelemalla ne kulkusuunnassa edessä säteilypaineella töykkivästi, muttei palasiksi murentavan lähellä, voinee sitä ohjailla kohtuullisessa määrin. Luonnonmukaisempi metodi olisi pyydustää harjoitteluksi pienempiä kulkureita ja heitellä niillä sitä päin pläsiä.
Tälllaisesta heittelystähän on on yhdenlainen koejärjestely jo suunnitteilla. Vaikka tarkoituksena ei olekaan ratamuokkaus, mikromaalinen sellainenkin tapahtunee tutkimuksen kylkiäisenä:
Deep impact luotain jämäyttää pienellä ammuksella komeettaa 2005. >
ur:
Tuo elokuvahan tuli maanantai-iltana televisiosta ja varmaan innokkaimmat avaruusfanit ovat käyneet katsomassa sen useasti näyttävämpänäkin versiona leffateattereissa.
Menikö oikein vai tuliko paljon asiavirheitä taivaanmekaniikan osalta?
Miten kävisi tositilanteessa, jos asteroidi tai komeetta olisi törmäyskurssilla?
Pieniä murusiahan sieltä avaruudesta tulee kaiken aikaa ja silloin tällöin vähän isompiakin, mitkä leimahtavat kunnolla ilmakehässä tai ropisevat pinnalle asti, mutta uhkaavan kokoisille ei taida olla keskimääräisennusteaikataulua.
st:
No, vain syrjäsilmällä tuli katsottua, vaikka lempiaiheitani onkin.
Ne amerikkalaiset elokuvat kun.......
Kyllä siinä varmaan elokuvaa suunniteltaessa tutustuttu asiaan oli, ja efektit ja animaatiotkin olivat ihan laatutasoa. Ainakin se komeetan törmäys maapallon ulkopuolelta katsottuna oli mielestäni uskottava (amerikkalaisethan tietävät hyvin, miltä ydinräjäytys näyttää).
Siihen isomman möykyn räjäyttämiseen niin pieniksi palasiksi, että kaikki jäisivät pelkiksi tähdenlennoiksi, en reaalitilanteessa usko.
Mutta elokuva on elokuva, ja se vaatii veronsa, jotta katsojat saisivat sitä, mitä ohjaajat luulevat heidän haluavan.
Miten kävisi tositilanteessa? Riippuu tietysti oleellisesti, miten aikaisin kokkare havaittaisiin, ja miten suuri se olisi. Jos ajatellaan, että se olisi elokuvassa esitetyn kokoinen, ja että havainto Jupiterin etäisyydeltä olisi realistinen, olisi aikaa törmäykseen runsaat 4 kuukautta, mikäli komeetan nopeus olisi 50 km/s ja se tulisi "suoraan" kohti.
Veikkaisin, että olisimme nesteessä.
Kyllä niille NEO:ille ja PHA:ille (pannaas pienet lyhenteet) on aikatauluja laadittu.
Globaalia tuhoa aiheuttava törmäys tapahtuisi laskelmien mukaan kerran 100 000:ssa vuodessa.
Paikallista tuhoa aiheuttava osuisikin jo kerran 100:ssa vuodessa, ja kun edellinen sattui 94 vuotta sitten (Tunguska), niin......
Tiesittekö muuten, että vuoden vaihteessa meni maapallon ohi asteroidi avaruuden mittakaavassa aivan hipaisten; eikä kukaan tiennyt asiasta mitään, ennenkuin ohitus oli onnellisesti ohi!!??
No, avaruudenkin mittakaavassa läheltä ei lueta, vain osumat lasketaan.....
ur:
Pistin sen elokuvan nauhalle. Tarvinnee ehkä tarkistella jotakin kohtia. Ei niin tarkkaan tuijotellen ensikatsomalta elokuvaa, muistelen että ensihavainto siitä komeetasta tehtiin harrastelijatason putkilla ja siinä mainittiin joku tähtikin nimeltä, minkä vierestä se löytyi. Vuoden kuluttua pidettiin ensimmäinen tiedotustilaisuus ja matka-aika avaruusaluksella sen luo silloin oli 5 kuukautta ja kohtaamisetäisyys 20 valosekunnin päässä. Siitä summittaisesti arvioiden komeetta koukkasi auringon ympäri ja oli tulossa auringon suunnasta. Pitäisi vähän pyöritellä aurinkokunnan kuvia ja laskeskella, miltä reitti näyttäisi ja ihmetellä sitä, miksi tähtitieteilijöiden kaarti pysyisi vuoden ajan hiljaa taivaalla näkyvän komeetan reitistä
Oudolta näytti komeetan lähestyminen sen jälkeensä jättämän soravanan suunnasta, mitä ei uhkarohkeinkaan avaruuspilotti todellisuudessa tekisi, mutta se lienee elokuvatekninen jännitysmomentti.
Komeetan pinnan kiehumisen alkaminen välittömästi auringonpaisteeseen joutumisessa vaikutti kummalliselta. Eiköhän lämpeneminen kestäisi jonkin aikaa.
Komeetanmurenan kauan kestänyt lento ilmakehässä näytti pliisulta. Aidossa tapauksessa se olisi paljon lyhytaikaisempi ja valovoimaisuudessaan paljon massiivisempi.
Isomman murikan pirstaleiden leimahdukset ilmakehässä arveluni mukaan kärventäisivät koko pallonpuoliskon poroksi kuumuudellaan ja kymmenet tai sadattuhannet maahan asti pääsevät kappaleet tekisivät selvää jälkeä katselijoista. Luulen. Pitänee vähän laskeskella seitsemänmailisen (muistaakseni) murikan tilavuuksia, montako tunguskankokoista palasta siitä tulisi. Tunguskan palaselle on kai laskeskeltu kooksi vajaata sataa metriä ja leimahdusteho oli jotain megatonniluokkaa.
st:
Joo, sehän taisi tosiaan tulla auringon suunnasta (eikös sen yhden pilotin silmät vahingoittuneet), jolloin aikaa törmäykseen onkin jo moninkertaisesti.
Ei tämänkokoisen komeetan tulo voisi mitenkään pysyä salassa, koska reitin laskemiseen kykeneviä tähtitieteilijöitä on maailmassa pilvin pimein.
Joten se, lähestymissuunta ja osittain pinnan kiehuminenkin kuuluivat tietysti elokuvan tehokeinoihin, vaikka ei auringon energiamärää tietysti pidä aliarvioida.
Tuskinpa amerikkalainen perus- Johnson, jolle elokuva oli varmaankin tehty, tällaisiin ristiriitoihin paljonkaan kiinnittää huomiota; kunhan saa popcornia ja sirkushuvia.
Komeetan tuloon ilmakehään olisi tosiaan varmasti löytynyt parempikin animaatio.
Vaikka elokuva on vain elokuva, aihe on kiehtova, koska vision toteútuminen on millon tahansa täysin mahdollinen, pitemmällä aikavälillä vieläpä lähes varma.
10 metriä on muistaakseni se raja, jossa kokkare pääsee ilmakehän läpi, muut räjähtävät ennen kosketusta. Tunguskan meteorin läpimitta oli muistaakseni arvioitu 50 metriksi.
Jos muistikuvani, että isompi puolisko olisi ollut 6 mailia halkaisijaltaan, pitää paikkansa, ja yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan molemmat palloiksi, tulee isommasta räjäyttämällä yli 7 miljoonaa Tunguskan kokoista tasajaolla.
Tasakokoisiksi hajottaminen ei tietysti ole mahdollista, samoin osa kappaleista sinkoutuisi paukun voimasta pois törmäyskurssilta, mutta kyllä tavaraa tulisi silti taivaan täydeltä maahan asti.
Minulla on muistikuva, ettei uhkaavan kappaleen räjäyttäminen ole ollenkaan harkittava toimintamalli todellisuudessa.
>>ur:
Lähdin metsästelemään netistä noita NEO:ja ja PHA:ja ja löytyi kiinnostavia luetteloita. Isot iskemät, historiallisia tapauksia, viimeaikojen osumia, läheltä menneitä ja tulevaisuudessa läheltä meneviä:
http://www.nearearthobjects.co.uk/neo_report.cfm?Mode=Synopsis&ID=11
Luettelo 1742:sta NEO:sta olennaisine tietoineen:
http://newton.dm.unipi.it/cgi-bin/neodys/neoibo?objects_list:0;main
PHA:illekin löytyy sivuja. Perussivu, jolta pääsee eteenpäin:
http://neo.jpl.nasa.gov/neo/pha.html
Taivaanvahtijoiden perussivulle tulee aina uusimmista PHA:sta tiedot ja pyöriteltävä ratakartta kustakin. Niitä näyttäisi löytyvän muutama kappale viikossa uusia:
http://neo.jpl.nasa.gov/neo/pha.html
Asteroidien torjuminen rähäyttämällä kappaleiksi voisi olla vielä paljon vaikeampaa kuin komeettojen. Mitä niitä Eroksen kuviakin katseli. Liki neljännesasteroidin kokoinen kraateri, mikä ei ole rikkonut murikkaa. Ehkä niiden aine on vaahtokarkkimaisen huokoista, mikä vaimentaa räjähdyksen voimaa ja tekee sellaisesta sitkeän pilkottavan.
Laitan tänne jälkieditoinnissa 17.03.2002 21:40 uuden riskimurikkasivun osoitteen ja kuvauksen siitä:
NASA Near-Earth Object Program Office on avannut uuden websivun jonka tarkoituksena on avustaa tutkijoita paremmin ja nopeammin uusista maapalloa uhkaavista asteroideista (NEO). Sivulle lisätään sellaiset asteroidit joiden alustavan ratamäärityksen mukaan tulevat sellaiselle etäisyydelle maapallosta, että ne voivat aiheuttaa törmäyksen.
Jos ja kun sivulle lisätään asteroidi, niin se ei tarkoita sitä, että se väistämättä tulee törmäämään vaan lähinnä, sitä että sen rataa ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin. Asteroidi poistetaan listalta sen jälkeen kun rata tunnetaan ja törmäysvaara on kokonaan poissuljettu. Tällä viikolla sivulla on ollut 37 asteroidia ja listalle tullaan lisäämään muutamia kappaleita joka kuukausi. Vastaavasti sivulta poistuu luultavasti sama määrä asteroideja jotka on todettu vaarattomiksi.
Sivu nimetty Sentry:ksi ja siellä olevat asteroidit on luokiteltu Torino-asteikon mukaan mahdollisen tuhon mukaan. Asteikon alapäässä on luokka 0 joka tarkoittaa että riski on hyvin pieni kun taas asteikon yläpäässä luokka 10 tarkoittaa äärimmäistä tuhoa. Listalla olevista asteroideista kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat luokassa 0. Poikkeuksen muodostaa helmikuun 7 päivänä havaittu asteroidi, joka sai luettelotunnuksen 2002 CU11. Sillä on arvioitu olevan 1:100'000 mahdollisuus että se voisi törmätä maapalloon elokuun 31 päivänä 2049. Toistaiseksi sen rataa ei ole määritelty riittävän tarkasti ja luultavasti sekin tulee siirtymään nolla-luokkaan kun asteroidista saadaan riittävästi havaintoja.
Sentry ei ole ensimmäinen asteroideista varoittava sivu. Italialaiset asiantuntijat ovat avanneet myös oman NEOD-sivun. Järjestelmät eivät ole kilpailevia vaan toimivat yhteistyössä ja arvioita ja ratamäärityksiä tehdään yhteistyössä.
http://neo.jpl.nasa.gov/risk/
Jatkan vähän tuon edellisen pohjalta. Tuolla SpaceWeatherin sivulla on uutena uutisointina kuin elokuvan karmiva realismijäljitelmä. Komeetta C/Linear (2000 Wmi) on saattamassa auringonympärikoukkaustaan päätökseen ja ja jysäyttää 2. päivä maaliskuuta likiläpi maan kiertoradan.
Onneksi maa myöhästyy kohtaamisesta 2,5 kuukautta ja säikähdys ei tapa ihmiskuntaa sukupuuttoon.
Sitä karttakuvaa pyörittelemällä rohkenisin kuitenkin uhkarohkeasti kuvitella, että jos leikkauslinja on niin läheinen kuin kartan zoomauksella saa näkyviin, niin kaikkien aikojen meteorimyrsky peittoaa maan toukokuun 18 päivänä, jolloin maa ehti myöhästyneenä kohtauspaikalle.
En ole nähnyt vielä muita arveluita asiasta. Karttakin tuli julkiseksi vasta eilen illalla:
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=2000 WM1&group=all&search=Search
st:
Mielenkiintoisen näköisiä linkkejä, täytyy käydä joitain katsastamassa, aika vaan on ollut kortilla, ja kun mulla on vielä tämä tuskallisen hidas modeemisysteemi....
No täytyy vaihtaa ADSL:ään, kunhan tulee rakennusprojektin jäkeen enemmän aikaa surffailulle.
Et sattunut näkemään siellä viimeaikojen läheltämenneissä sitä edellämainitsemaani ohitusta vuodenvaihteessa. Olen nimittäin kadottanut mielestäni ko tietolähteen.
Ja koska en lue "7 päivää-" lehtiä, pitäisi tiedon olla tosi, joten kiinnostaisi tietää mikä meni, miten suuri ja koska meni ym.
Täytyypä käydä tutkailemassa tuota C/Linearin rataa.
Niin, sen uhkaavan asteroidin räjäyttäminen ei muistaakseni käy siksikään, että yksi iso yhteen paikkaan olisi kai parempi, kuin miljoona pienempää ympäri maapallon??
a:
Tervehdys perjantai-iltana. Kiireisen viikon jälkeen ihmettelen minne kaikki keskustelijat ovat kaikonneet?
Mutta tuosta elokuvasta. Katsoin sen, vaikka en kovin suurella mielenkiinnolla. Juoni oli varsin köykäinen, eikä pysynyt kasassa. Henkilökuvat olivat hataria, eikä aihe johtanut oikeastaan mihinkään. (Tässä tulee varmaan oman onnistumisen riemua, tein nimittäin kässärin videoon, joka toteutettiin tällä viikolla. Käsikirjoitukseni hyväksyttiin ilman muutoksia, kommentein että on looginen, ja kuljettaa sujuvasti juonta. Itku, kun en voi paljastaa ohjelmaa, tämä puolen tunnin video tulee nimittäin kohtapuolen nähtäväksi täällä netissä).
Palatakseni elokuvaan, niin itse arvasin etukäteen, että nuo astronautithan pelastavat maailman tuholta. Eniten minua ihmetytti, että alus vaurioiden jälkeenkin pysyi radalla, josta sopivasti osuivat tuhomaan komeetan.
No, tekniikka ei ole minulla hanskassa, joten ehkä tämä onkin mahdollista.
st:
Tervehdys vaan.
Olenpa itsekin huomannut melkoisen kadon ennen aika aktiivisissa keskustelijoissa, joista ei ole kuulunut jonkuun aikaan mitään.
No, kiireitä on ollut itselläkin, ja tietysti aina intokin hiipuu alkuräjähdyksen jälkeen.
Jo tuolla alussa tulikin todettua jotakin nimenomaan amerikkalaisista elokuvista, joille ilmeisesti olen jo jotenkin allerginen, enkä siis kykenevä puolueettomaan arviointiin.
Ymmärrän toki, ettei tämäntyyppinen puoli-sci-fi-elokuva voi noudattaa täysin fyssiikan ja mekaniikan lakeja; oli siinä kuitenkin niihin positiivisessa määrin tutustuttu.
Esim. vesi, joka on ollut aina vaikea kuvattava oli saatu aika hyvin animoitua.
On kai sen avaruusaluksen ohjaileminen vaurioituneenakin mahdollista, varsinkin kun ei paluumatkaa varten tavinnut säästää polttoainetta.
Kerrohan toki sitten, kun voit, missä sen videosi voisi nähdä.
ur:
Tuon elokuvan ideaa äärimmilleen pelkistäen, voisi sanoa että tekijä halusi leikkiä isolla aallolla. joka pyyhkäisi yli Nykin. Ihan hyvä idea. Olin minäkin pienenä hyvin kiinnostunut aalloista. Istuin tuntikausia meren rannassa ja katselin aaltoja ja tein aaltokokeiluja ja aallonmuodostuskapineita ja haaveilin isommista aalloista.
Sitten kerran, kun istuskelin kesämyrskyn jälkeen Norjan lounaiskärjen kalliolla ja katselin iiisoja aaltoja, suurensin haaveiluskaalaa, että sinne pitäisi päästä parhaimpien talvimyskyjen aikaan tai jonnekin vielä parempaan paikkaan, missä olisi vielä isompia aaltoja. Nykyinen aaltoseuranta tapahtuu netissä (Harrastusluonnon puolella on monta aaltokarttaa ja laitetaan tähänkin yksi)
http://www.oceanweather.com/data/
Ison aallon ympärille tarvitsi rakentaa vähän muutakin rekvisiittaa, ettei juttu näyttäisi pelkästään aallolla leikkimiseltä. Komeettahan on lähes ainoa keino saada aikaan kyllin iso aalto. Sitten vähän dramatiikkaa komeetan kanssa ja katastrofipelolla jännitysmomenttia mukaan ja vähän romattiseen suuntaan vivahtavaa ja muita ihmissuhteita täytteeksi, mutta ne olivat sivuseikkoja ja aaltoleikittelyn täytettä.
Vähän samanlaisia kaikki "puoliluonnolliset" elokuvat. Otetaan joku luonnonilmiö, mikä kirjaversiona vaikuttaa ihan mukiinmenevältä, mutta on sellaisenaan vaikeasti kuvattavissa ja yritetään saada aitouden tuntua tehosteilla ja täytteeksi muita juonikuvioita.
Onnittelut uudesta aluevaltauksesta ja odotellaan jotain vinkintapaista videonjäljitykseen.
st:
Niinpä, en ole itse koskaan ollut tilaisuudessa näkemään kovin suuria aaltoja, olisi varmaan mahtava elämys.
Tuolla aiemmin ihmettelin sitä jostain lukemaani lähiohitusta vuodevaihteen tienoilla.
Se ei ollut tuo komeetta C Linear, vaan asteroidi 2001 YB5, joka meni tammikuun alussa ihan läheltä.
Siitä on myös samanlainen animaatio,kuin C/Linear:sta, ja sen löytää ainakin Spaceweather.com - sivuilta.
Siinä näkyy kyllä karmaisevan hyvin, miten pienestä se loppujen lopuksi on kiinni...
ur:
Katselin vähän sen 2001YB5:n tietoja.
Häiritsevän iso murikka ohittelemaan noin läheltä:
Diameter: 220 - 510 m , eikä rakennusmateriaalista ole edes tietoa. Kiertoaika nelisen vuotta, joten se tulee aina silloin tällöin lähellekin. mutta tuo äskeinen, alle kolmen nollan (0.0055596 AU) etäisyydeltä, oli läheisin ohitus sataan vuoteen. Mutta joskus saattaa jysähtää, ellei Jupiter heitä sitä jollekin muulle radalle.
>>
st:
Tuo kivi? meni tosiaankin aivan liian läheltä, sillä se liipasi itse pallostamme vain alle kahden kuun etäisyydeltä, siis alle 800 000 km.
Se on kosmisessa mittakaavassa jo lähes osuma.
Tuo 510 m maks. läpimitta ei vielä aiheuttaisi globaalia katastrofia, mutta esim. New Yorkiin sattuessaan, saisi kyllä Ladenin pojan vihreäksi kateudesta.
ur:
16.03.02
Eilispäivän uutinen: Taas vilahti murikka läheltä ja vieläkin lähempää kuin tuo edellinen. Koko on karkeasti arvioitu yli satametriseksi:
" maaliskuun 8 päivänä pallomme ohi vain 450 000 km etäisyydeltä suhahti ohi isokokoinen asteroidi. Asteroidi sai luettelotunnuksekseen 2002 EM7 "
Murikan graafinen ratakuvaus, jonka mukaan se seilaa Merkuriuken ja Marsin kiertoratojen väliä ja leikkaa joka kierroksella kahdesti Maan ja Venuksen ratatasoja ja pysyttelee uhkana, ellei hyvin läheinen ohitus heitä sitä toiselle radalle. Joulukuussa se sipaisee ihan Venuksen vierestä.
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=2002 EM7
Pyorittelin tuota kuviota vähän tulevaisuuteen, näyttäisi tulevan suunnilleen lähietäisyyksille kymmenen vuoden välein.
En löytänyt arviota Barringerin kraaterin tekijästä, mutta muistelisin sitä joksikin satametriseksi rautamurikaksi. Satametrinen rauta ja kivi tulee maan pinnalle asti ja räjäyttää kilometrisen kraaterin. Satametrinen lumipallo (Tunguska) pössähtää ilmakehässä ja lakouttaa metsät.
Löytyi käyttökelpoinen linkkisivusto avaruuden kulkureiden tutkimuksesta:
http://www.spaceguarduk.com/links.htm
Maan tunnetuimpien impactikraatereiden perustiedot:
http://www.hawastsoc.org/solar/eng/tercrate.htm
Viesti: from Urban Rabe on 7:55 am Tam. 31, 2002
Jatkan vähän tuon edellisen pohjalta. Tuolla SpaceWeatherin sivulla on uutena uutisointina kuin elokuvan karmiva realismijäljitelmä. Komeetta C/Linear (2000 Wmi) on saattamassa auringonympärikoukkaustaan päätökseen ja ja jysäyttää 2. päivä maaliskuuta likiläpi maan kiertoradan.
Onneksi maa myöhästyy kohtaamisesta 2,5 kuukautta ja säikähdys ei tapa ihmiskuntaa sukupuuttoon.
Sitä karttakuvaa pyörittelemällä rohkenisin kuitenkin uhkarohkeasti kuvitella, että jos leikkauslinja on niin läheinen kuin kartan zoomauksella saa näkyviin, niin kaikkien aikojen meteorimyrsky peittoaa maan toukokuun 18 päivänä, jolloin maa ehti myöhästyneenä kohtauspaikalle.
En ole nähnyt vielä muita arveluita asiasta. Karttakin tuli julkiseksi vasta eilen illalla:
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=2000 WM1&group=all&search=Search
--------------------------------------------------------------------------------
Nyt alkaisi olla arvioitu päivämäärä lähellä. Ratakaavio on tarkentunut hieman tässä väliaikana. Näyttää tuota kaaviota pyörittelemällä ja äärimmilleen zoomaamalla, että maa miltei leikkaa komeetan ratatasoa vasta huomenna ja komeetan rata jää hivenen maan radan sisäpuolelle ja mahdollisen meteorimyrskyn tulokulma on noin 50-60 asteen kulmassa auringon suuntaan nähden eteläisellä pallonpuoliskolla ja maa on nyt melkein 20 astetta kallellaan, eli täkäläisen pimeimmän yön aikaan säteilypiste on melkein maapallon vastakkaisella puolella, joten mitään ei näy ainakaan täällä.
Hyviä havaintopaikkoja voisivat olla Etelä Afrikka, Etelä Amerikan eteläosat, Etelä Australia, Etelämanner, joissa tuskin on paljonkaan havaitsijoita. Ehkäpä satelliitit pitävät maisemia silmällä.
Tämänpäiväinen radiohavaittujen meteorien määrä on toistaiseksi 23 kpl tunnissa spaceweatherin sivulla. En tiedä, onko se paikallinen keskiarvo vai ympäri palloa summeerattu yleiskeskiarvo. Havaintosivuja jokatapauksessa:
http://allserv.rug.ac.be/~pdegroot/meteor/mc1_02.html
http://www-space.arc.nasa.gov/~leonid/Global-MS-Net/GlobalMSNet.html
http://netti.nic.fi/~avaruus/ :sta
>>Maapalloa törmäyksellä uhkaava asteroidi voitaisiin työntää uudelle ja vaarattomalle radalle käyttäen jättikokoista ilmatyynyä. Ilmatyyny kohdistaisi asteroidiin riittävän voiman radan muuttumiseen mutta estäisi sen särkymästä pienempiin kappaleisiin jotka voivat olla vielä vaarallisempia kuin kokonainen steroidi.
Kalifornian yliopistossa työskentelevä Erik Asphaug on tietokonemallillaan tullut tulokseen, että ilmatyyny voi olla paras keino asteroidien torjunnassa. Hänen mukaansa ydinlatauksen räjäyttäminen asteroidin läheisyydessä tai jopa pinnalla ei juurikaan tuottaisi tulosta, sillä asteroidit ovat harvoin kiinteä kappale. Asteroidit koostuvat useista, löyhästi yhtyeenliittyneistä kappaleista joka muistuttavat pikemminkin kivikasaa kuin yhtenäistä järkälettä. Räjäytyksessä vapautunut energia saa vain asteroisin vain hajoamaan parveksi yksittäisiä vaikkakin pienempiä kiviä mutta niiden rataan räjäytyksellä tuskin on mitään vaikutusta.
Jos aikaa on käytettävissä, asteroidin radan muuttaminen voidaan tehdä useilla erilaisilla menetelmillä hitaasti ja asteroidia rikkomatta. Asteroidien radat ovat kuitenkin sen verran häiriöalttiita, että törmäyskurssilla olevan kappaleen radan tarkka laskeminen onnistuu vain muutamia vuosikymmen eteenpäin. Tämä aika voi olla liian vähän jotta rataa voitaisiin muuttaa turvallisemmaksi ja törmäys välttää. Tällaisessa tapauksessa radan muuttamiseen tarvitaan hieman tehokkaampia keinoja.
Kuten tulikin jo mainittua, (ydin)räjäytys voi olla tehoton. Muutoinkin riittävän voiman kohdistaminen asteroidiin sitä särkemättä voi olla ongelmallinen. Asphaug on kehitellyt m allin jossa kilometrien laajuisella ilmatyynyllä ja siihen kiinnitetyllä rakettimoottorilla saadaan riittävä työntövoima kohdistettua hauraaseen asteroidiin särkemättä sitä. Ilmatyyny kohdistaa vain pienen pintapaineen asteroidiin mutta työntövoimaa saadaan siirrettyä riittävästi jos tyynyn ja asteroidin välinen kosketuspinnan ala on vain riittävän suuri. Ilmatyyny voitaisiin täyttää kemiallisessa reaktiossa tuotetulla kaasulla ja rakettimoottoreina voisi olla ionimoottorit jotka pystyvät toimimaan riittävän pitkään.
>>NASA ja Boeing kehittelevät ydinsähkörakettimoottoria
NASAn Jet Propulsion Laboratory ja Boeing Rocketdyne Propulsion & Power Company sekä NASAn Glenn Research Center, Honeywell, Swales Aerospace, Auburn University ja Texas A&M tulevat kehittelmään tuoreen sopimuksen mukaan ydinreaktoria voimanlähteenään käyttävää sähkökäyttöistä rakettimoottoria. Onnistuessaan uusi moottorityyppi antaa satakertaisen tehonlisän ja 30-kertaisen hyötysuhdelisän nykyisiin ratkaisuihin verrattuna.
Tämä merkitsee sitä, että matkustusaika aurinkokunnassamme tehtäviin tutkimusretkiin lyhenisi murto-osaan nykyisistä ja että avaruutta voitaisiin tutkia aurinkokuntamme ulkopuolelta merkittävästi tehokkaammin. Paitsi matkustusajan lyheneminen myöskin tarvittava ajoainemäärä putoaisi murto-osaan joten alukset voisivat kuljettaa suurempi hyötykuormia.
Boeing yhtiön muodostama tutkimusryhmä ei suinkaan lähde liikkeelle puhtaalta pöydältä vaan se kehittää edelleen jo olemassa olevaa Brayton Power Conversion System (BPCS) teknologiaa. BPCS teknologia on jo osoitettu toimivaksi niin suihkukoneissa kuin maanpinnalla toimivissa laitoksissa. Lähtien liikkeelle jo kehitetystä tekniikasta, työryhmä uskoo välttävänsä kehittelytyön suurimmat riskin ja säästävänsä kustannuksissa. Sopimus koskee esisuunnittelua ja sillä on kaksi vuodenmittaista jatko-optiota.
Kopsuilen ajankohtaisia tänne
Komeetanmurusia tipahtelee
« Vastaa #19 : 13.12.02 21:44 » | Vastaa lainaten
--------------------------------------------------------------------------------
23°6'S 100°48'W
Alan keräillä tänne materiaalia tähdenlentoparvesta siltävaralta, jos pilvisyys rakoilisi olennaisesti lähiöinä, niin sitten ketjun voi aktivoida etusivulle.
23°10'S 107°4'W
>>> Sääkartoilta katsellen, Pohjanmaalla on ohuemman sumupilvisyyden alue ja mahdollisesti aivan selkeä alue on saapumassa Lounais-Suomeen Itämereltä, joten ainakin jossakin päin saattaa olla pieniä mahdollisuuksia tähdenlentojen näkymiseen tänä yönä. Aktiivisuustaso nousussa jo http://homepage2.nifty.com/~baron/gem02.htm
> Omissakin havaintomaisemissa näkyy jo ohuemman pilvisyyden lämpäreitä, joista kuu paistaa jo läpi, joten havaintomahdollisuuksia on. Ketjun voi nostaa etusivulle.Geminidien aktiivisin aika on tänä vuonna 8.-18.12. Maksimipäivä on 14.12, jolloin hyvissä (lue:pilvettömissä) olosuhteissa saattaa näkyä jopa 70 tähdenlentoa tunnissa! Tänä vuonna Kuu ikävä kyllä haittaa hieman maksimia, koska Kuun vaihe on lähes täysi, jolloin Kuun kirkas valo peittää himmeämmät tähdenlennot alleen. Mutta toivomuslistat joulupukille saavat silti olla aika pitkiä...
Geminidit on yksi parhaimpia parvia mitä nähdä voi. Meteorien näkyminen runsain mitoin on erittäin varmaa, koska parven aiheuttaa harvinaisesti asteroidi, tässä tapauksessa pikkuplaneetta (3200) Phaethonista. Geminidien meteorit ovat hitaita ja kirkkaita ja parvi tunnetaankin hienoista bolideistaan.
Kopsin uutisoinnin sellaisenaan jenkkiversiona tänne turviin.
CHICAGO FIREBALL: Sky watchers in Illinois, Michigan, and Indiana were surprised around local midnight on March 26th-27th when a brilliant fireball streaked across the sky and exploded. "It was a small space rock (perhaps only 1 or 2 meters wide) with a mass of about 10 metric tons," reports Bill Cook of the Marshall Space Flight Center. "Some 500 fragments scattered over a 10-km wide zone in the suburbs south of Chicago." Meteorites struck houses, cars, roads--but no people. Scientists are scouring the area now to collect debris for further study.
Meteor Chunks Crash In South Suburb, Light Up Night Sky
Residents from 4 States Report Seeing Bright Light
POSTED: 6:22 a.m. CST March 27, 2003
UPDATED: 1:34 p.m. CST March 28, 2003
CHICAGO -- A flash in the sky and the rumbling sounds of a faraway explosion alerted hundreds of south suburban residents Wednesday night.
Reporting those details to authorities, callers flooded police departments, fire departments and various television stations overnight. NBC5's Kim Vatis, reporting from Park Forest, said it turned out to be a meteor shower "that forced a shower of panic calls" to authorities all over the Midwest.
In Park Forest, some people who were in their living rooms watching war coverage, thought the United States was under attack with the amazing light show produced by the meteors. It started with a blast of light and a thunderous sound, witnesses told Vatis. Then, chunks of meteorites dropped from the sky. One of the larger segments fell through the roof of a family home and into the bedroom where a young boy was sleeping.
"Then all the sudden a big rock came down, right through that hole there," Noe Garza said, pointing to the hole through which one could see the branches of a nearby tree. "It happened too quick. I didn't know what to think and now I'm thinking, afterwards, you know? Wow."
SLIDESHOW: Meteor Shower, Park Forest
Vatis said that the force of the meteor not only ripped through the roof and ceiling of the house, but it shattered the window, ricocheted off the windowsill and struck the mirrored closet door on the other side of the room.
"I don't think anyone's going to believe me," said the man's son, explaining why he was bringing a small bag of fragments to school with him.
Roberta Garza laughed as she showed Vatis where a meteor had gone through the plate glass of her home.
"It's kind of exciting, I guess," she said.
"Where's my insurance agent," quipped her husband nearby.
Numerous homes and cars in Park Forest were slightly damaged, Vatis said. The light show itself was overwhelming, witnesses said, and in this time of war, particularly frightening.
"I saw an unusually bright flash of light that seemed to be coming from the west. It lasted about 10 seconds and then, all the sudden, it was like instant daylight," said Officer Bob Boyle or the Park Forest police.
"At first I thought it was gunfire and then it sounded like thunder, and then it rattled everything," another officer added. Vatis said local scientists are now in a frenzy, saying that the meteorites predate earth and create a celestial light show as they penetrate the earth's atmosphere.
The energy locked up in the object itself hitting the atmosphere ... releases it in the form of heat. It's an explosion of light," explained Paul Sipiera, a meteorite researcher.
Scientists are urging people to turn over all fragments of the meteors they find, as study of them could help explain the origin of the solar system.
This is the ninth meteor shower recorded in Illinois, Vatis said, the first one being recorded in 1928.
Flash in the sky caught on tape
Meteorites land in Park Forest
One of the meteorites recovered by police in Park Forest.
By Ben Bradley
March 27, 2003 (Park Forest) — A meteor shower lit up the skies last night, and parts of the meteor damaged several homes in the southwest suburbs.
A chunk of the space rock fell through the roof of Noe Garza's Park Forest house, swiped a window, and rolled across the floor before breaking a mirrored closet door.
"I thought somebody was breaking in. It was a big bang. I can't really describe it. I mean it was too quick to think," said Noe Garza, house hit by meteorite.
Garza and his family didn't know what was happening until they turned on a light. That's when 13-year-old Robert realized a five pound meteor fell just a few feet from where he was sleeping.
"As soon as I heard the big noises, I just curled up in a little ball and stayed there had until it was all over, and then I yelled for my dad," said Robert.
A news photographer shooting a fire scene on the Southwest Side caught the flash of bright light before midnight that experts say were meteor fragments streaking across the night sky. People as far away as Ohio reported seeing the light. Reports of small meteorites actually making their way to the ground have come in from Park Forest and Olympia Fields.
"Lit up the whole room. Sounded like a plane crashed or lightning going off. It was bad," said Chris Kasco, house hit by meteorite.
A Harper College astronomy professor is collecting meteor fragments that punctured the roof of the Park Forest Fire Department. He's like a kid in a candy store.
"This is the biggest thing to hit Illinois in a heck of a long time, to be funny about it," said Paul Sipiera, geology professor. "It's been more than 60 years since Illinois has been hit by meteorites that were witnessed as they fell to the ground."
The old story is we're getting hit every day by hundreds and hundreds of tons of meteorite, but this is only the ninth meteorite ever recovered from Illinois.
The experts say this meteor likely originated in the Asteroid Belt, nearly 300 million miles away. By the way, the man who had the meteorite smash into his house was in good spirits. He called his boss at work to say he wouldn't be coming in and told him why. His boss said, well, never heard that excuse before.
'Fireball' lights up night sky
By Sharon K. Woulfe
Pantagraph staff
Central Illinois emergency personnel were busy early today trying to determine what caused reports of a fiery object in the sky just before midnight Wednesday.
Reports called in to area police varied. Among callers descriptions: a huge fireball, a bright flash, a greenish streak and a meteor storm.
Lucy Plahmer, a meteorologist with the Lincoln office of the National Weather Service, said the sightings were reported the length of the state -- from the St. Louis area to Chicago. And McLean County sheriff's police said sightings were reported as far away as Indianapolis, Ind., and Kansas City, Mo.
News radio reports said the sightings were made as far south as Tennessee and as far north as Michigan. Some police radio traffic cited the National Weather Service as saying the culprit was the breakup of a large meteor in space, with the pieces falling through the earth's atmosphere.
As of 1 a.m., the weather service had broadcast no bulletin regarding the cause of the event. Plahmer said the meteor theory was certainly plausible.
"That would be the best guess," she said. Such falling debris from space is generally characterized by a greenish glow, she added.
There were some reports of brush fires in the Bloomington-Normal area, but none had been verified, police said.
"You can imagine people are distraught trying to find out what was going on," Plahmer said.
Uusia avaruuskulkuneuvoja suunnitteilla
>>Samaan aikaan kun vielä tutkitaan Columbian tuhon syitä, NASA näyttää käynnistäneen toden teolla uuden sukkulasukupolven kehittämisen. Viime kuussa se osoitti 135 miljoona dollaria kolmelle valmistajalle jotta ne esittäisivät alustavat luonnokset uudeksi sukkulatyypiksi.
Nämä kolme valmistajaa ovat Orbital Space Plane yhdessä Northrop Grumman kanssa on kehittelemässä avaruuslentokonetta. Orbital Space Plane yhtiöllä on ainakin neljä erilaista ja aikaisemmin julkisuuteen tullutta luonnosta avaruuslentokoneeksi.
Toinen valmistaja on tietysti Boeing, joka on tutkinut pitkään X-sarjan avaruuslentokoneratkaisuja. Nyt Boeing on kehittelemässä Orbital Space Plane (OSP) leavaruuslentokonetta.
Kolmas on Lockheed Marin jonka ratkaisu muistuttanee enemmän Apollo kapselia kuin avaruuslentokonetta. Lockheed Martin yhtiön suunnitelma on kylläkin enemmän Kansainvälisen avaruusaseman pelastuskapselin tyyppinen ratkaisu.
Avaruuslentokoneen ideana on sama kuin mikä sukkulallakin oli. Se olisi nopean huollon ja uudelleen tankkauksen jälkeen valmis uudelle avaruuslennolle. Uudelleen käytettävän kustannukset avaruuteen vietyä massakiloa kohti pitäisi muodostua edulliseksi ja samalla laukaisulla voitaisiin viedä niin tarvikkeita kuin miehistöäkin.
Avaruuslentokoneen eräänä sovellutuksena voisi olla toistuvasti käytettävä kuljetuslentokoneen avaruuslentokoneen mekaaninen yhdistäminen. Kuljetuskone kohoaisi aina avaruuden rajalle asti kuljettaen pienempää avaruuslentokonetta. Avaruuslentokone laukaistaisiin kuljetuskoneesta noin sadan kilometrin korkeudella ja kuljetuskone laskeutuisi lentokoneen tavoin takaisin lähtöpaikkaansa.
Apollo tyyppinen kapseli puolestaan olisi aivan toisenlainen ratkaisu. Se vietäisiin avaruuteen kuten 1960-luvulla, erillisellä ja kertaalleen käytettävällä kantoraketilla. Kustannussäästöä kertyisi lähinnä kantorakettien sarjatuotannosta ja nykyaikaisen kiinteän polttoaineen käytöstä. Itse avaruuskapselissa ei olisi juurikaan huoltoa vaativia laitteita eloisapitojärjestelmää lukuun ottamatta. Erillinen kertaalleen käytettävä ohjaus- ja huolto-osa (vrt. Sojuz -alusta) jouduttaisiin jokaista avaruusmatkaa varten rakentamaan, mutta sekään ei sarjatuotannon avulla kovinkaan kalliiksi pitäisi muotoutua.
Kapseliratkaisussa tarvikkeet jouduttaisiin viemään avaruuteen erillisellä rahtiraketilla, ellei sitten rahti- ja miehitettyä lentoa voitaisi yhdistää samalla kantoraketilla tapahtuvaksi.
suora kopsu:
>>28.3.2004
NASAn X-43A lento onnistui
NASAn viimeyönä Suomen aikaa tekemä koelento X-43A lentokoneella onnistui erittäin hyvin. X-43A saavutti suunnitellun seitsenkertaisen äänennopeuden noin 10 sekuntia kestäneen kiihdytysvaiheen lopulla. Onnistuminen oli ratkaiseva läpimurto ilmaa käyttävän rakettilaitteiston kehittelyssä.
X-43A lentokoneen moottorina on patopainemoottori. Tavallisessa suihkumoottorissa on ilmaa kompressoivat turbiinien sarja, jotka kehittävät suihkumoottorin toiminnan tarvitseman paineen. Patopaine moottorissa ei ole turbiinia vaan sen tarvitsema ilman tiivistyminen saadaan aikaan lentokoneen riittävällä nopeudella.
Periaatteessa patopainemoottori on vain avoin, hieman muotoiltu putki johon polttoaine syötetään. Toimiakseen se kuitenkin tarvitsee suhteellisen suuren nopeuden. X-43A:n tapauksessa tämä alkunopeus saatiin aikaiseksi Pegasus kantoraketilla, joka pudotettiin B-52 pommikoneen siiven alta noin 12 km korkeudelta. Kantoraketti kiihdytti X-43A:n nopeuden noin viisinkertaiseen äänennopeuteen ja lentokorkeuskin kohosi 31 km korkeuteen. Tämän jälkeen koelaitteen patopainemoottori käynnistettiin ja lentokone irrotettiin raketista. Oman moottorinsa turvin X-43A saavutti noin 7 Machin nopeuden kymmenessä sekunnissa.
X-43A:n kehittely työ on jatkunut vuosikausia. Kehittelytyö ei ole ollut mitenkään helppo vaan sen aikana on koettu monia epäonnistumisia. NASAn tarkoituksena on kehittää kantoraketti joka ei tarvitsisi kuljettaa mukanaan nestemäistä happea, vaan kaappaisi sen ilmakehästä. Näin säästettäisiin melkoinen määrä kantoraketin massasta ja saataisiin avaruuteen suurempia hyötykuormia. Myöskin kustannusten uskotaan pienenevän hyötykuorman massayksikköä kohti.
Kehittelytyön seuraava vaihe on kiihdyttää X-43A:n lentonopeus 10 Machiin. Se alkaa olla jo riittävä nopeus, jotta raketti pääsisi matalalle satelliittiradalle. Matalan satelliittiradan saavuttamiseen tarvitaan noin 7,7 km/s nopeus.
Iltapäivän kevytlehtiviihteellisyyden tasoisia kirjoitelmia kunnallisen kerrostalon maisemista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000094&posting=3000000000434143
en nyt muista suomeksi Raamatun kohtaa, mutta "..when your redemption draws nigh" niin silloin pitää nostaa katse kohti korkeuksia, eikö niin? Mitä siis tapahtuu lauantai-sunnuntai aikana, shofaritko laitetaan raikumaan?
...Hevoinenkaan tiennyt, piti ruveta
arvailemaan...Aivan kuten allekirjoittanut.
Hevoinen uskoo ettei tiedä.
Tieto ja sen suhde Hevoiseen, tääääääääysin toinen asia.
Jos koettaisin hankkia iloa elämmäsi lauantaina
niin säästyisimme tältä kohtalon iskulta. Oletko
jo valmiiksi kopioinut tekstit,jotka aiot tänne
tökätä? Oletko jo keksinyt, kirjoitatko vittu vai
paska vai ääliö vai kaikki otsikkoriveille?
Tiedätkös mitä? Täällä tuskin enää kukaan
korvaansa lotkauttaa sinun surkeille
näyttämisillesi. Ylläpitokin on jo sen verrran
ajan tasalla, ettei niitä näköjään tarvitse
kauankaan katsella.
Joskos lopettaisit, sut on nähty jo. Saat olla
eka ensi kerralla.
Luulen, että vartijan viestissä on taustalla ihan
luonnollisia asioita. Kävin katsomassa sillä
sivulla ja innostuin vaeltelemaan jatkolinkeissä
pidemmällekin ja sieltä inspiroituneena tuo
aikaisempi eeppinen runoelma (16.05)
Selvällä suomenkielellä sanottuna:
Perseidien tähdenlentoparven maksimi on edessä,
mutta kirjojen mukaan se sattuu vasta sunnuntain
ja maanantain väliseksi yöksi, eikä ensi yöksi.
Hyvissä oloissa parhaimmillaan näkyy 50-100
tähdenlentoa tunnissa, eli siis keskimäärin yksi
minuutissa. Taivaalla lentelee kivenmurikoita ja
ilmakehän vastus kuumentaa ne lähes 60 kilometrin
sekuntinopeudessa hyvinkin tulisiksi (= tulikiviä)
Suomessa ei elokuun tässä vaiheessa vielä tule
täysin pimeitä öitä, että se hillitsee näkemisen
upeutta.
Tulta taivaalla tarkoittanee revontulia.
Auringossa tapahtui torstaina iltapäivällä
massapurkaus, joka saavuttanee maan tasan nyt
myöhään lauantai-iltana ja saattaa aiheuttaa
komeita revontulia.
viime yöltä:
Ei spektaakkeleja taivaalla.
Perseidejä näkyi joitakuita, ehkä sellaista 10-20
kappaletta tunnissa, (osataivaan havaintoalueesta
arvioitu) mutta ne olivat kirkkaita, kaikki
reilusti miinusmagnitudeilla.
Valaisevien yöpilvien osuus taivaasta paineli
kohri pohjoista horisonttia.
Revontulista ei havaintoa. Syyarveluita: Auringon
massapurkauksen pilvi liikkuu tavanomaista
hitaammin, eikä ole vielä täällä asti tai sitten
se magneettikenttien kieputuksessa meni ohi maan
tai sitten sen magneettinen poraarisuus oli
sellainen, ettei räväkkää kontaktia maan
magneettikentän kanssa syntynyt
>>Auringon
massapurkauksen pilvi liikkuu tavanomaista
hitaammin, eikä ole vielä täällä asti <<
Aurinkotuulen ja magneettikenttien eri
komponenteissa alkoi ilmetä vähän säpinää kello
14 lähtien Suomen aikaa...joten odotellaan.
löysin kirjoituksen johon viittasit. Laitoin
vastauksen samaan paikkaan.
A:lle...jatkoin...
Kaikille:
Aurinkotuulen shokkiaalto törmäsi maapallon
magneettikenttään parisenkymmentä minuuttia
sitten täydellä teholla ja kaikki käyrät lähtivät
tanssimaan. Maan magneettikentän "latautuminen"
kestää ehkä hieman aikaa, mutta...
Jos on selkeätä taivasta näkyvissä, kohta siellä
loimottaa revontulia.
No hus siitä kurkkimaan ikkunasta!
...kaukana nim. Poikanen oikein luuraa??
Ei täällä etelässä näy muuta ikkunasta katsoen
kuin tasaista harmautta.
Rashaverak.
Se on siinä, että pitää vaan uskoa ylhäältä
annetun ilmoituksen luotettavuuteen ja
pätevyyteen.
Ei tietenkään ihan sokeasti kannata uskoa.
Ilmoituksen sisältö pitää suhteuttaa muuhun
ympäröivään maailmankaikkeuteen, omaan
kokemusmaailmaan ja muiden ihmisten kokemuksiin
kyseisen ilmoituksen luotettavuudesta.
Vasta sitten, kun on vakuuttunut siitä, että
ilmoituksen antaja on luotettava, ilmoituksen
sisältö pitää yhtä omien havaintojen kanssa, muut
ilmoitukseen tutustuneet todistavat samaa,
ilmoitus toimii synkronissa muun
maailmankaikkeuden kanssa ilman häiritseviä
sisäisiä ristiriitoja, voi ilmoituksen
perusteella tehdä pidemmälle meneviä
johtopäätöksiä ja kertoa asiasta muillekin.
Tietenkin yksittäiselle pienelle ihmiselle koko
jutussa on paljon käsittämättömiä yksityiskohtia,
mutta ei niihin kannata takertua, jos koko
systeemi muuten toimii hienosti.
Perusteellinen selvitys...Tyypillinen Suomalainen
vain ei usko ennenkuin näkee, jos sittenkään.
Rashaverak.
kai se nyt tuli aivan ehdottoman selväksi, että
minä puhuin satellittidatan luotettavuudesta
vakuuttumisesta
http://www.noaa.gov/
(National Oceanic and Atmospheric Administration)
minun on nyt välttämättä kerrottava vähän taustaa.
Olin kuolla aikoinani nauruun, kun luin tämän selvityksesi ja huomasin itse olleeni se taivaallinen typerys. Jostain syystä asia jäi kuitenkin pukematta sanalliseen vastausmuotoon.
Kyseessä on kuitenkin sinänsä mielenkiintoinen ilmiö ihmisen mielen toiminnasta ja siinä esiintyvästä kategorisoinnista, joka auttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista. Joskus se naksahtaa väärin, mutta olen kuitenkin vähän itsetyytyväinen, että oma tunnistamispelini ei tarvitse kovinkaan paljon materiaalia, kun se jo laukeaa. Vaarallistahan se kyllä olisi, ellen olisi jo näin paljon elämää nähnyt, parempaa kasvualustaa enakkoluuloille, vainoharhaisuudelle ja syrjinnälle ei tietty olekaan kuin liian nopea ja rigidi kategorisointi.
Errare humanum est (mikä tarkoittaa tietysti, että jos ei ole humanisti, on erehtymätön).
Terveisiä nurkkakamariin, tunsin kyllä itseni lähinnä tirkistelijäksi.
Arvelinkin heti kommenttisi nähdessäni, että olet
päässyt jo aika pitkälle menneisyyteen.
Tirkistelijätkin kelpuutetaan keskustelijoiksi,
mukaan vaan jos mielipiteen aihetta ilmenee,
vaikka vanhoistakin.
>>Olin kuolla aikoinani nauruun<<
Nauru pidentää ikää, jos ei aivan kuoliaaksi asti
naura.
(Herätti kommenttisi hilpeyttä täälläkin päässä)
Asioiden sivustoja likeisesti liippaavaa: Tauno
Turmalla/Ex Apinalla on hyviä taivaallisia
linkkivinkkejä ja jos sinulla nyt on nopea linja
käytössä, niin Hubble Bubble kuvatkin latautuvat
kuin tyhjää vaan.
Ennakkomainos:
Jatkan tätä vartiohenkilön hommaa ja laitan
mielenkiintoisista jutuista linkkejä tänne perään
jatkossakin.(kenties)
Itse asiasta näes. En varmaan elämässäni tule unohtamaan vastaavaa luonnonilmiötä vuosi sitten samoihin aikoihin (ehkä vähän myöhemmin syksyllä?). Täällä Tukholmassa oli taivas sinä yönä pilvetön ja seisoin yläkerran parvekkeella varmaan tunnin hytisemässä yöpaidassa kun en malttanut edes hakea sisältä lisää vaatetta. Näky oli uskomattomista uskomattomin ja revontulet leiskuivat koko taivaan täydeltä, ei vaan taivaan rannassa kuten olen aiemmin nähnyt.
Asiaa tosin häiritsi, että naapurissa oli samana iltana tulipalo ja paloautot vielä surrasivat ja purrasivat teillä edestakaisin rikkoen normaalisti yöllä kylässäni vallitsevan hiljaisuuden.
Noista tirkistelyjutuista jäi mieleeni mainio kuvaus tavastasi matkustaa myöhäjunassa, viimeisessä vaunussa kun muut ovat jo porhaltaneet mutkan taa näkymättömiin. Paras ystävättäreni on aivan samanlainen enkä itsekään ole jäänyt aivan osattomaksi moitteista liiallisesta reagoimishitaudestani. Niitä pyyhkeitä olen tosin saanut vain ruotsalaisilta, joiden vastausajan on oltava miinusmerkkinen - on aloitettava ennen kuin toinen on edes lopettanut. Ajattele, että siihen on ollut pakko sopeutua!
>>Itse asiasta näes. En varmaan elämässäni tule
unohtamaan vastaavaa luonnonilmiötä vuosi sitten
samoihin aikoihin (ehkä vähän myöhemmin
syksyllä?). Täällä Tukholmassa oli taivas sinä
yönä pilvetön ja seisoin yläkerran parvekkeella
varmaan tunnin hytisemässä yöpaidassa kun en
malttanut edes hakea sisältä lisää vaatetta. Näky
oli uskomattomista uskomattomin ja revontulet
leiskuivat koko taivaan täydeltä, ei vaan taivaan
rannassa kuten olen aiemmin nähnyt. <<
ILmeisesti ihailimme samaa ilotulitusta. Minulla
on muistiin merkittynä 17/18 syyskuuta välinen
yö, joiloin repolaiset riehuivat ja liehuivat
pitkälle eteläiselle taivaalle asti ja
väriskaalaa on havaittu voimakkaasta vihreästä
punaisen kautta sinipuna-valkoiseen.
Kelloaikamerkintä on puoliyöstä aamuneljään
Suomen aikaa.
Minulla on paksu talvihaalari aina odottamassa
yllättäviä taivastahyilytapahtumia. Se on nopea
nykaista minkä tahansa vaatetuksen päälle ja
yleensä siinä tarkenee vaikka lumihangessa.
(Poikkeuksena tarkenemiseen oli 17.11.1998,
jolloin Leonidien tähdenlentoparvella oli
etukäteislaskematon yllättävä maksimi 18 tuntia
ennen laskettua aikaa. Sattumoisin olin herännyt
aamuyöstä kurkistelemaan ikkunasta taivaalle,
jossa leimahteli tavattoman kirkkaita
tähdenlentoja. Pikainen vilkaisu parvekkeelta,
että nyt pitää päästä nopeasti avoimemmalle
paikalle tähyilemään. Haalari niskaan ja
polkupyörän selkään ja muutaman kilometrin päähän
pimeämmälle paikalle. Pikapyöräily
talvihaalarissa veti rankan hien pintaan ja sen
jälkeen kun makaili märässä lumessa tunnin
merenrannalla kuono kohti taivaanlakea, alkoi
tulla kylmä.)
Minua ihan hyrisyttää kun kuvittelen, että joskus metsässä kulkiessani (tiistaina ennätti tulla sysipimeää, kun en katsonut kelloa) astun pehmeään talvihaalariin, jonka sisältää vain öristään "Pois tähtien tieltä!".
Minulle tuli näistä luonnon näytelmistä mieleen heinäkuun lopun yö, jolloin maailma hävisi. Istuimme ystäväni kanssa huopiin kääriytyneenä terassilla talossani, joka sijaitsee kalliolla ympäröivää asutusta aika huomattavasti ylempänä (naapureiden pihapuiden latvat muodostavat pensasaidan tontin ympärille - kätevää). Päivä oli ollut kuuma, mutta lämpötila putosi huomattavasti puolenyön jälkeen, jolloin lähes kerralla ihailemamme kuu hävisi ja samalla myös koko maailma pihani ympäriltä. Jostain syystä se ei näyttänyt sumulta, taivas tuli vain lähemmäs. Uskomaton tunne, antoi aihetta pitkään keskusteluun olemassaolon rajoista (mitä tietenkin kylmä valkoviini omalta osinsa vauhditti).
Tähtiretkilläni harvemmin majoittaudun
metsänsiimekseen, pikemminkin aukeille: keskelle
peltoa, mäenhuipulle, merenjäälle, jossa
harvemmin kukaan kävelee huomaamatta ylitse.
Yömyrskyretkillä (oli synkkä ja...) minuun
saattaa törmätä metsässäkin. Kunnon myrsky,
tiheän synkkä kuusikko(joita on enää valitettavan
harvassa), jossa on maanpinnalla tyyntä ja
hiljaista ja sitten kuulee, kun tuulenpuuska
lähestyy latvoissa, kohina ja humina voimistuu,
sitten tuulessa vääntyilevät rungot alkavat
äännellä naristen ja jalkojen alla kulkevat
juuristot kohoilevat myötäillen runkojen tanssia.
Ihastuttavia tuuliääniefektejä on, kun löytää
aukean keskeltä nuoren haavikon, jonka
lehdettömissä piiskamaisissa latvustoissa tuulen
ujellus kiihtyy huippuunsa. Venesatamien
purjeveneiden köysistöissä on "vääränlainen"
liian "metallinen" sointi.
Maailmankatoamismuisto nuoruudesta: Vuodenaika
suunnilleen joulukuu, säätyyppi matalapaineen
jälkeisen pohjoistuulen tyyntyminen ja nopea
voimakas lämpötilan lasku reilusti pakkaselle,
kirkas häikäisevän aurinkoinen päivä.
Olin vanhempieni kesämökillä ja lähdin
soutuveneellä alijäähtyneelle merelle, jonka
pinta alkoi nopesti vetäytyä jääriitteeseen.
Sitten jostakin hulmahti sumu, joka lakaisi
kaiken maailman horisontittomaan autiuteen. Vain
hohtava harmaus, yläpuolelta kuumottava kirkkaus,
vene, hiljaisuus, päällekkäin ajautuvan
jääriitteen hiljainen ritinä. Koko
maailmankaikkeus rajoittui muutamaan metriin
absurdiutta äärettömyyden merellä.
Tapaan liikkua Tyrestan kansallispuistossa, jossa on varsinaista aarniometsää, juuri kuvailemaasi kuusikkoakin. Olin juuri siellä viime viikolla kun aurinko laski ja pimeys alhaalla oli melkoinen.
Pihassani on nuori haapa, joka on paitsi kaunis myös miellyttävä-ääninen, vanhan suomalaisen legendan mukaan Jeesuksen ristinpuun ainesta.
Minulle fallien metallinen sointi mastoa vasten on kyllä rakas ääni, vaikka keinotekoinen onkin. Kyllä se aina peräprutkun voittaa.
Edellisestä Tukholmasta käymisestä on jo jonkin
verran aikaa ja jäi silloin tietämättömyydestä
Tyrestä ihailematta. Katsoin hakusanalla ja tuli
toistatuhatta sivua, joten seuraavalla kerralla
siellä liikkuessa kansallispuisto ehdottomasti
tutustumislistalle.
Lisäys edelliseen sivujen perusteella. Olenhan
minä "melkein" käynyt siellä. Haistelin Tyrestaa
elokuun alussa 1999.
no text
Vuoden kaunein gammabursti eilispäivänä:
http://gcn.gsfc.nasa.gov/konus_grbs.html#tc1
aikaan 20010831 10:37:58.531 UT
JPEGinä.
Voimakkuudeltaan suunnilleen viiden parhaimman
joukossa, mutta graafisessa esteettisyydessään
ehdoton huippu.
Kauniin gaussimainen käyrä ei ollutkaan vaimea
viesti käymättömien korpimaiden syvissä
tuntemattomissa uumenissa tapahtuneesta
murhenäytelmästä, jossa varhaisen galaksin
keskustan näkymättömissä uumenissa majaileva
gigaluokan musta aukko hotkaisi lähistölle
uskaltautuneen tähden, jonka viimeisen
kuolonkorahduksen avaruuden gammahaistelijat
kuulivat, vaan oman armaan lämmittäjämme
röyhtäys, mikä näkyi myöskin röntgenalueen
terävänä piikkinä samaan kellonaikaan.
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20010831_382
78.531_k.jpeg
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/xray/20010901_
xray
Vertailun vuoksi eilispäivän leimaus,
http://www.spaceweather.com/images2001/16sep01/fla
re_eit195_big.gif
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_5m.html
jonka mahdollisesta gammasta tieto ei ole vielä
päätynyt listoille. Mutta taivaan tähyilijöille
tiedoksi:
>>might deliver a glancing blow to our planet's
magnetosphere on Sept. 17th or 18th. Sky watchers
should be alert for possible auroras around local
midnight on those dates<<
Komeetta törmäsi aurinkoon:
http://www.spaceweather.com/images2001/05sep01/soh
o347_big.gif
Big flare (M 9) eilenillalla
http://www.spaceweather.com/images2001/09sep01/fla
re_eit_big.gif
Huomisiltana osuu...
http://www.spaceweather.com/images2001/16sep01/cme
_c2_big.gif
Filaments are formed in magnetic loops that hold
relatively cool, dense gas suspended above the
surface of the Sun.
A solar wind disturbance from this event will
likely sweep past Earth on Sept. 19th or 20th and
spark high-latitude geomagnetic activity.
AURORA WATCH: A coronal mass ejection that
billowed away from active region 9608 on Sept.
15th might deliver a glancing blow to our
planet's magnetosphere later today. Sky watchers
should be alert for possible auroras around local
midnight
Edellisen "aurorawatch"in kuvasatoa Kanadan
taivaalta:
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_19sep01
.html
Samalla uusi revontulitarkkailukehoitus:
>>AURORA WATCH: An M1-class solar flare exploded
near sunspot 9620 on Sept. 18th and hurled a
lopsided halo coronal mass ejection into space.
The expanding cloud, although not squarely Earth-
directed, will probably sweep past our planet
late Thursday (9/20) or Friday (9/21). High-
latitude sky watchers should remain alert for
auroras around local midnight on both dates. <<
taivaalle pitkin päivää, vaikka suurenmoisia
auringonleimauksia ei olekaan syynänsä. Ja jos
samanlaisena jatkuu yölläkin, saattaisi
taivaantähyilijöille olla nähtävää. Pohjoisella
taivaalla näkyy jo pilven reuna ja kirkkaan
taivaan kaistale ja tunnin - puolentoista päästä
on riittävän pimeää havainnointiin.
http://sec.noaa.gov/pmap/gif/pmapN.gif
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/kp_3d.html
Vilistelihän siellä taivaalla repolaisia,
vihreitä ja punaisia ja leimahtelevia tulikettuja.
Revontulialimyrskyn aktiivisin aika oli 2215-2230
välillä Suomen aikaa, jolloin magneettisen
zeniitin ympärillä kiehui korona.
GEOMAGNETIC STORM: A solar wind disturbance swept
past our planet between 0900 and 1300 UT on Sept.
23rd and triggered an ongoing G1-category
geomagnetic storm. Sky watchers located above
geomagnetic latitude 55 degrees should remain
alert for Northern Lights after nightfall (and
especially during the hours around local
midnight).
Jatkoakin saattaa ola odotettavissa:
BIG SUNSPOT: The Sun is peppered with spots
today. The most impressive is the 9628-9632
complex, which stretches about 20 Earth diameters
from end to end.
Eilisiltaisen näytelmän kuvagallereialinkki
ilmestynee tämän päivän aikana sivulle:
http://www.spaceweather.com/
Eilen vielä täällä suunnalla satoi ja oli paksu
pilvikerros.Nyt paistaa aurinko.Pitäisikö yöllä
tähyillä pohjoistaivaalle?Vahinko kun naapurin 10
m. kuuset ovat esteenä.Pitänee kävellä vähän
kauemmas.
Odotellaan uteliaina, ei ole vielä varmuutta
tästä illasta, mutta ylihuomenna rävähtää
kunnolla, saa sitten nähdä osuuko se ylihuominen
meikäläisten pimeän aikaan ja sattuuko selkeätä.
Laitan muutaman avaruuskäyrien piirtosivun
osoitteen, mitä itse seurailen:
röntgen
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_5m.html
protonit
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/pro_3d.html
kokoelma erilaisia käyriä
http://sec.noaa.gov/ace/ACErtsw_data.html
Noita käyriä kun oppii lukemaan, voi vähän
aavistella, mitä on tulossa
Viime yö oli hiljainen taivaalla, mutta ehkä ensi
yönä...
Eilisen flaren seurauksena avaruussään myrskyä
enteilevät käyrät jatkavat yhä nousuaan ja jotkut
arvot ovat nousseet jo kymmentuhatkertaisiksi,
osa satelliittimittareista joutui epäkuntoon
yliannossäteilyn vuoksi ja varsinaisen
massapilven iskua odoteltaneen suunnilleen ensi
yölle, "jolloin taivas repeää"
>>The proton event is contaminating ACE SWEPAM
data; solar wind density, speed, and temperature.
Values reported by SEC are incorrect.
Contamination began at Sept 24, 1602 UTC and is
expected to continue into Sept 25th<<
Aurinkotuulen epäkuntoon menneet plasmamittarit
olisivat olleet parhaita ennakoivia
indikaattoreita pikaisesti alkavasta
revontulimyrskystä.
>>The geomagnetic field is expected to be at
major to severe storm levels beginning early on
26 September<<
>>The Earth-directed CME, will probably trigger
geomagnetic storms when it sweeps past our planet
late Tuesday or Wednesday. Sky watchers could
spot auroras during the nights ahead. <<
Pilvinauhoja on lähestymässä luoteesta ja ne
peittelevät osia taivaasta alueittain ensi yönä,
mutta toivottavasti ei totaalisesti.
Toivottavasti ei koko taivas ole pilvien peitossa.
Viime yönä oli kyllä kirkasta,mutta näkyi vain
tähtiä.
Mikäli jaksoit valvoa puolille öin ja pilvisyys
salli, niin olisi pitänyt näkyä. Mikäli jäi
väliin, on ensi yönäkin todennäköisyyksiä
näkymiseen
Auringon purkaukset jatkuvat:
http://www.spaceweather.com/images2001/24sep01/fla
re_eit195_med.gif
http://www.spaceweather.com/images2001/24sep01/fla
re_eit195_med.gif
http://www.spaceweather.com/images2001/25sep01/fla
re_eit195_big.gif
Solar Flares: Probabilities for a medium-sized (M-
class) or a major (X-class) solar flare during
the next 24/48 hours are tabulated below.
Updated at 2001 Sep 25 2200 UT
FLARE 0-24 hr 24-48 hr
CLASS M 80 % 80 %
CLASS X 30 % 30 %
Geomagnetic Storms: Probabilities for significant
disturbances in Earth's magnetic field are given
for three activity levels: active, minor storm,
severe storm
Updated at 2001 Sep 25 2200 UT
Mid-latitudes 0-24 hr 24-48 hr
ACTIVE 05 % 10 %
MINOR 25 % 50 %
SEVERE 65 % 25 %
High latitudes 0-24 hr 24-48 hr
ACTIVE 05 % 10 %
MINOR 25 % 40 %
SEVERE 70 % 40 %
Ihan vain taivaitten tutkimuksen kunniaksi tämä
puheenvuoro.
Vaikka en erityisemmin uskokaan siihen
mahdollisuuteen, että avaruudesta tavoitetaan
sähkömagneettisilla aalloilla viestiviä
sivilisaatioita, joiden keskustelun
maapallolainen teknologiataso pystyisi
sieppaamaan, jauhaa tämänkin koneen joutava
prosessoriteho koko ajan tuolla taustalla seti-
dataa läpi signaaleita etsien. Tänään tuli sadas
viipale analysoitua täyteen (jotain puolen vuoden
ajalta) ja 2720 tuntia prosessoriaikaa.
Ihmiskunnan lähettiläs kävi eilenillalla
pistäytymässä murikan luona.
http://www.jpl.nasa.gov/releases/2001/release_2001
_189.html
Kuvia kaunottaresta odotellaan.
Nimimerkillisiä juttuja
Muistelin kaukaa menneisyydestä (vuosimallia 2001) Näkkärilässä olleen "nimimerkkien takuisuuksia" tai jotain sensuuntaista, jossa näkit kertoilivat nimimerkkiensä syntyhistorioista. Vähän historian pölyjä ravistelemalla löytyi melkein samanmoinen, mikä ansaitsee mielestäni tulla nostetuksi joksikin aikaa etusivun paisteeseen. Päivän listauksessa luetelluista 431 näkistä kovinkaan moni ei liene kertonut nimimerkkinsä syntyhistoriaa tai muualla käyttämiään nimimerkkilaumoja.
Nomen Est Omen, nimi on enne, sanoivat muinaiset roomalaiset latinaksi. Jos vanhempien antamalle nimelle kertyy merkityksiä, kuinka paljon enemmän itsevalitulle. Nimimerkillä luodaan se imago, joka halutaan välittää muille. Täällä nimimerkin tehostevaikutusta voi korostaa kuvalla ja ala-, sivumietelauseilla.
Nimimerkki herättää lukijassa mielikuvia ja vaikutuksia, saa lukemaan kiinnostuneena tai kiertämään kaukaa. Joskus nimimerkkien herättämät mielikuvat osoittautuvat harhaanjohtaviksi, jolloin älyttömän ärsyttävän tuntuisen nimimerkin takaa löytyy älykkäästi ajatteleva ja kirjoittava henkilö. Toisten nimimerkkien mielikuva-analyysissä voidaan kuitenkin purjehtia vaarallisilla vesillä ja karauttaa hyvien kommunikaatiotapojen vastaiselle karikolle ja saada niskaan vielä kunnianloukkaussyytösten tykistökeskitys.
Mutta vaaroista huolimatta kiinnostaisi jonkinasteiset historiikit ja toisaalta mielikuva-tunnelma-analyysit. (herkkänahkaisimmat voinevat tietenkin kieltää oman persoonallisuutensa ulkopuolisen pöyhimisen, mikä lienee kunnioitettavuuden rajoissa oleva toive)
14°2'S 36°47'W-03
Muiden maisemien (Etupäässä Suomi24:n lukuisilla palstoilla) nimimerkkivalikoimani lienee aika monilukuisa, joskin korppimainen lintuteema on ollut suosiossa (varsinkin, kun tunnistin mikä (linnun)poikanen siellä pesänreunalla kurkkii). Kaupunkikorppia saksaksi Urban Rabe ja sama suomennettuna urppulintu, urputtaja, myrskykorppia ja korpinpoikasta saksalais-englantilaisittain vääntäen (Ravnfledgling auf Schwingen, Sturmrawen), Korpin tähtikuvion tähden nimi arabiaksi (tähtitaivaan juttuihin). Kaikista lyhennelminä alkukirjaimia, epämääräisempiä linnuksi tunnistettavuuksia, kuten isocitybirdi, isolintunen, höyhenisäkäs, Taigantaivaltaja, Uutislintu.
Aihepiirinimiä: bibliphilos, teofilos, fundis, mystikko, paleontologi, kerrostumakeräilijä, muistelmoitsija, koelmoitsija, sienestäjä, sissikouluttaja, erilaisia opettajia, yhdyssanaterroristi,
siirtelijä, kopioitsija, copyilija, lainailija, linkittelijä, vierailija, välittäjä, säilöjä, siivoilija.
Taivaantähyilijä, Taivaiden tähyilijä, Avaruusvahti, taivasfani, Taivasvahti, Taivaanwahti, Taivaidenvahti, Etuvartiohenkilö, repovahti, maankuuntelija
Ja mitä ilmeisimmin mieletön määrä satunnaisempia nimimerkkejä. (Psykologinen miete: onko se mielikuvituksenlentoa ja pitkästymisen torjuntaa vaiko jotakin muuta. Tiedä siitäkään sitten, tunnistivatko tutut tyylistä ja kielenvikuroinnin vaikeaselkoisuudesta, vai jäikö tyyppi enimmäkseen arvoituksellisuuden kätköihin.
Aikoinaan kun aloitin keskustelupalstoilla meuhkaamisen (jälleen), roikuin aluksi Jippiin ja Suomi24n puolilla yhtäpaljon ja maistelin ilmapiirejä ja vertailin käyttömukavuutta ja siirryin lopulta kokonaisemmin Suomen puolelle, mikä oli hyvä valinta. Alkuperäinen näkkikansa kitui Jippispuolella. Jippiin kaikki menneet ovat mennyttä, Suomea on tallessa kolmatta vuotta. Jippiillä käyttämäni nimimerkitkin ovat painuneet unholaan.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=3&action=display&threadid=1143&start=20
Niihin aikoihin, kun Näksyn ilmapiiriviihtymättömyys alkoi suuremmin vaivata, palailin tänne Suomalaisiin kuvioihin ja sattumoisin löytyneet "Suljetut Osastot" olivat erinomaisa paikka houkutella mukaan vanhaa sisäpiirijengiä vain "tuttujen keskeisiin" huomattavan avoimiin keskusteluhin. Sieläkään kukaan ei enää esiintynyt entisillä nimillään, vaan enimmäkseen vain muuten tunnistettavalla.
Avoimuustaso oli liian suuri. Väärinymmärryksistä tuli liian henkilökohtaisia juttuja, jotka loukkasivat ja särkivät suhteet. Joidenkin välirikko oli sitten jossakin määrin koko koplan kaikkienvälinen ja toistaiseksi korjautumaton.
Sen välirikon jälkeen olen enimmäkseen vältellyt vanhojen nimimerkkieni käyttelyä avaruudellisissa ja muis-tieteellisissä korppitähdistöä lukuunottamatta, vaan olen enimmäkseen aloittanut asian suoraan otsikon ja nimimerkin tilasta jo ja jatkanut samaa lausetta asiatilaan.
Hakuohjelmalla hakeminen ei onnistu, kun aloituksia ei muista, mutta olen pyrkinyt ohittamaan ongelman linkittelemällä kaikki kirjoitukseni jollakin käsittämättömällä logiikalla keskenään.
Giacobinidien tähdenlentoparven maksimi
viuhahteli pilviverhon takana näkymättömissä
joskus eilisen vuorokauden aikana.
Radiohavaintojen mukaan meteoritaso tunnissa
nousi keskimääräisestä paristakymmenestä liki
170:een.
Asiasta kiinnostuneille Sky & Teleskopen
englanninkielinen sivu:
http://www.skypub.com/sights/meteors/giacobinids/9
8preview.html
Muuta taivaalla odotettavaa: torstaiksi
revontulia:
Magnetic fields above sunspot 9653 erupted
yesterday (Oct. 9th at 1110 UT) and hurled a full-
halo coronal mass ejection toward Earth. The
expanding cloud, which sped away from the Sun
traveling approximately 1000 km/s, could strike
our planet's magnetosphere as soon as Thursday,
Oct. 11th. Sky watchers, especially those living
above geomagnetic latitude 50 degrees, should
remain alert for Northern Lights during the
nights ahead. The best time to spot auroras is
usually around local midnight.
menee taas harakoille perussuomalaisensyyssään
piilottamina pilveilemisen taakse suunnileen koko
maan laajuudelta.
>>Te kurjat maan matoset kohti korkeuksia.
Valmistatukaa vastaanottamaan taivaallisen
spktaakkelin ylivyöry lauantain kääntyessä
sunnuntaiksi. <<
Otinpa wanhan wiestin uusiksi, kun sattuu
sopivasti hollille viikonpäivien suhteen.
(Säävarauksella; vaan minkäs niille Suomen
syyssäille tekee, ne on mitä on ja taivaan
vahtaaminen on useinkin sumuissa ja pilvissä
pähkäilemistä.)
Lauantain ja sununtain väliseksi yöksi osuu
Orionidien tähdenlentoparven maksimi(enempi
sunnuntain puolelle). Halley on sellainen "vanha
uskollinen" ja sen jäämistö on aika vakaa joka
vuosi, ei niin paljoa, mutta aina varmasti
jotain. Parasta katseluaikaa on sunnuntain aamuyö
kun säteilypiste nousee korkeammalle taivaalle.
Kuukaan ei häiritse. Revontuliakin saattaa
kehkeytyä, kun iso pilkku on vaeltamassa auringon
pinnan yli.
http://www.spaceweather.com/meteors/orionids/image
s/skymap_north.gif
http://comets.amsmeteors.org/meteors/showers/orion
ids.html
>>ORIONIDIT
Orionidit kuuluvat perinteisiin
havaintokohteisiin, mikäli sää suosii. Parvi on
aktiivinen 2.10 - 7.11 ja maksimi on 21.10,
jolloin hyvissä olosuhteissa voi nähdä 10 -15
orionidiä tunnissa. Orionidien radiantin sijainti
on n.10 astetta Betelgeuzesta koilliseen ja n. 5
astetta kaksosten gamma-tähdestä (Alhena)
länteen.
Parvessa mielenkiintoisinta on sen maksimiajan
käyttäytyminen, sillä maksimi on laaja ja siinä
esiintyy erinäisiä piikkejä. Ennen päämaksimia
(21.10) vuonna 1993 havaittiin 17.-18.10
lisämaksimi, jossa havaittiin paljon kirkkaita
meteoreja (ZHR-luku kolminkertaistui!). Ehkei
tällaista vastaavaa ole odotettavissa, mutta
maksimiajan tienoilla (ja varsinkin ennen
maksimia) kannattaa olla tarkkana. Orionidit on
yhteydessä eta-akvaridien ohella Halleyn
komeettaan, joten parvien meteorit ovat
samantapaisia eli melko nopeita, värikkäitä
(mahdollisesti kellertäviä) ja vanallisia.
Bolidejakin esiintyy ajoittain. Orionidien ZHR on
n.20.
Vuoden 1993 tapauksen myötä parvi on saanut
lisähuomiota osakseen eta-akvaridien tavoin.
Muutokset Halleyn komeetan aiheuttamassa virrassa
ovat arvaamattomia, joten lisää havaintoja
kaivataan. <<
Nyt näyttää suorastaan lupaavalle kaikin puolin.
Sään on luvattu pysyttelevän enimmäkseen
selkeänä. Viime yö oli jo erinomainen tähtien
tähystely-yö. Vanhoja tuttuja Messier-kohteita
löytyi kiikarilla helposti ilman suurempia
etsimisiä. Saturnuksesta saattoi vilkkaalla
mielikuvituksella nähdä renkaan, Galileolaiset
kuut kiersivät kiltisti Jupiteria ja muutama
sporadinen tähdenlentokin ja tasainen viheriä
rauhallinen revontulikaari pohjoistaivaalla.
Orionidineja tähyileville: Säteilypiste on
kämmenenleveyden verran Jupiterista oikealle ja
vähän alempana. Jupiter nousee itäkoillisesta
kello 22 tienoilla ja tähdenlentoparven
säteilypiste idästä noin kello 23. Parhainta
tähystelyaikaa on sunnuntain aamutunnit ennen
auringonnousua, jolloin säteilypiste on
korkeimmilllaan etelätaivaalla.
Revontuliarvelunikin saattoivat osua kohdalleen.
Auringossa tapahtui kaksi massapurkausta
perjantaina ja suunta suoraan kohti maata ja
todennäköisesti ensimmäisen törmäysaika maan
magneettikenttään on sunnuntai aamuyö.
Ainakin on ollut kylmää ja pohjoisen puoleista
tuulta.Nyt onkin hyvä aika vahdata taivaalle!
Oma vahtaukseni ei tuottanut tulosta. Illalla
tulivat pilvet ja peittivät taivaan. Aamulla
muutama tähti pilkahteli pilvien raoista, eikä
muuta. Tähdenlentoja näkyi kuulemma Amerikassa
ja pimeän ajaksi toiveajattelemani revontuletkin
tuntuvat osuvan enimmäkseen suomalaiseen
valoisaan aikaan.
Pitäisi tehdä itselle taulukko havainnoista,
montako tuntia se väliaika keskimäärin ja
kussakin tapauksessa erikseen on auringon flaren
syttymisestä revontulien syttymiseen
Paras jos jätän vahtimatta.Varmaan sitten näkyvät.
Olen jättänyt palstan vain lukemisen varaan.Saa
nähdä,rauhoittuuko tilanne.Olen hieman kyllästynyt
joidenkin kirjoitusten (useimpien) tasoon.Eikä
jokaista otsikkoa tule avanneeksi,löytääkseen
asiaa.Ikävää.
Revontulet ovat olleet satelliittihavaintojen
mukaan upeita, mutta vasta sunnuntain ja
maanantain välisenä yönä ja melkein koko Suomi
oli pilvien peitossa, korkeintaan länsirannikolla
on ollut aamuyöstä selkeämpää. Ensimmäinen kuva
näistä revontulista on Pariisista, joten ovat
näkyneet hyvinkin etelässä. Samalle kuvasivulle
tulee uusia kuvia varmaan pitkin viikkoa lisää:
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_21oct01
.html
En minäkään ole ehtinyt paljoa kirjoitella viime
aikoina enkä lukeakaan kuin "vanhojen hyvien"
kirjoituksia, jos olen niitä sattunut löytämään.
Muutama omalöytövinkki: etusivulla on muutama
hauska sienijuttu: Maasta ylösotto ja arvosteluja
palstalaisistamme ja neljännellä
sivulla "Ateistit..." ketjun puolivälistä alkaen
on jotain ja "M. Behe..."
Parhaat sienet puuttuivat,nimittäin suppilovahvero
ja mustatorvisieni.Ehdotukseni näiksi poikanen ja
Arethusa.Herkullisia.
saattaisi olla aiheellista pitää vähän taivaita
silmällä. Maanantai-iltana oli muutama purkaus
auringossa ja purkauspilvi alkaa olla maan
maisemissa. Puolikolmelta tänään iltapäivällä
aurinkotuulen kaikki kompentit heilahtivat
reilusti ylöspäin (nopeus tosin vain satakunta
kilometriä sekunnissa tällä kertaa). Toistaiseksi
maan magneetosfääriin ei ole vielä kerääntynyt
huikeita energioita, mutta odotellaan yötä ja
seuraillaan tilannetta.
Sääsatelliittien mukaan Rutsin puolelta on
lähestymässä selkeämmän sään alue, mutta kosteaan
lounaisvirtaukseen saatta helposti kehittyä
matalaa sumupilveä, mikä estää taivaan näkymisen.
Kohottakaa päänne
Kirjoittanut: Etuvartiohenkilö, 10.8.2001 klo 20.50
Te kurjat maan matoset kohti korkeuksia.
Valmistatukaa vastaanottamaan taivaallisen
spktaakkelin ylivyöry lauantain kääntyessä
sunnuntaiksi.
RR pk 0.3.1 8°51'N 120°9'W
Otin lainauksen tuosta ylempää koska se on varsin ajankohtainen nyt-ajassakin. mutta koska satumme oleilemaan väärällä alueella (vaikkakin asiassa), voinemme siirtyä oikeammalle sivulle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=3000000000128942
/Korpinpoikanen