EU-vaalipäivän pukatessa päälle on syytä palauttaa mieliin, mitä kansainvälisen oikeuden arvostetut asiantuntijat kirjoittivat 21.3.2003 Suomen suhtautumisesta USAn johtaman "koalition"
laittomaan hyökkäykseen Irakiin.
(Anneli Jäätteenmäen "rikos" paljastaa asioita, joita Paavo Lipposen johtama hallitus yritti tehdä kansalaisten selän takana, on historiallisessa katsannossa taatusti vähäisempi "rikos" kuin mihin Lipposen jatkuvasti ihannoima "samanhenkisten koalitio" on Irakissa jo tähän mennessä syyllistynyt!):
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'.
Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen. Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähde: Hufvudstadsbladet 21.3.2003
laittomaan hyökkäykseen Irakiin.
(Anneli Jäätteenmäen "rikos" paljastaa asioita, joita Paavo Lipposen johtama hallitus yritti tehdä kansalaisten selän takana, on historiallisessa katsannossa taatusti vähäisempi "rikos" kuin mihin Lipposen jatkuvasti ihannoima "samanhenkisten koalitio" on Irakissa jo tähän mennessä syyllistynyt!):
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'.
Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen. Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähde: Hufvudstadsbladet 21.3.2003
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kepulaisten Irakgate-retoriikka lähentelee jo kommarien tyyliä. On masentavaa ajatella että tuollaisella moraalilla varustetut olennot johtavat Suomen hallitusta.
Et edes lukenut koko juttua, mutta ymmärtämättömyyden puumerkki pitää vaan joka paikkaan saada.
...
Ei USAn sotatoimilla ole YK:n antamaa oikeutusta.
Mutta sen suhteen olet ihan pihalla, että Lipponen olisi yrittänyt tehdä jotain kansalaisten selän takana.
Tuollainen käsitys perustunee pelkkiin Jäätteenmäen luomiin harhakäsityksiin, joita iltapäivälehdet lööppijournalismissaan pitivät hengissä kuukausikaupalla.
Se, että ihmeellinen myytti siitä, että Jäätteenmäki olisi "paljastanut jotain salaisia hankkeita" edelleen elää noinkin sitkeänä osoittaa täydellistä tosiasioiden sivuuttamista ja kyvyttömyyttä tarkastella tosiasioita neutraalisti.
Jos nimittäin asioita haluaa tarkastella täysin puolueettomasti - ilman että etukäteen tuomitaan joko Lipponen tai Jäätteenmäki - niin ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Jäätteenmäki noukki irrallisia lauseita UM:n sisäisistä keskustelumuistioista ja käytti niitä vääristelläkseen Lipposen puheiden todellista tarkoitusta neljä kuukautta ko. puheiden jälkeen, kun vaalien läheisyys pakotti Jäätteenmäen yrittämään tätäkin keinoa kasvattaakseen omaa ja keskustan äänipottia, joka ei galluppien mukaan millään meinannut nousta ohi demareiden kannatuksen.
Jäätteenmäkätin oli oikeassa ainoastaan siinä, että hän sanoi puhuvansa niin totta kuin osaa..eikä paljon osaa
Lukekaahan nyt, hyvät hermostuneet, ensin ajatuksella, mitä Hufvudstadsbladetiin kirjoittivat 21.3.2003 Suomen keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat vielä 20.3.2003 Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) antamasta laitonta hyökkäystä VAIN "valittavasta" kannanotosta, siis ilman selkeää sen seikan toteamista, että USA:n johtaman "samanhenkisten koalition" (ks. Grossman-muistio) hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden valossa laiton.
Se kannattaa lukea seuraavasta uudelleen ihan hitaasti, jotta sitten ymmärryskin ehtisi mukaan:
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'.
Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen. Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähde: Hufvudstadsbladet 21.3.2003
Ja sitten kannattaa lukea Apu-lehdestä (14.5.2004) vaikkapa taannoisen pääministeri Paavo Lipposen PALJASTAVAN "kliininen" suhtautuminen Irakin-sotaan...
Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen
Sitten kannattaa itse tykönään mietiskellä, mitä kansainvälisen oikeuden asiantuntijat kirjoittivat 21.3.2003 esim. päätöslauselman 1441 sisällöstä ja olemuksesta ja mitä vastaavasti Paavo Lipponen yrittää edelleen samasta asiasta jankuttaa kirjoituksessaan 14.5.2004.
Sitten kannattaa tutustua siihen, mitä USAn johtaman koalition laittomista hyökkäyssuunnitelmista tiedetään esim. Britannian ent. kehitysyhteistyöministeri Clare Shortin, USA:n ent. valtiovarainministeri Paul O´Neillin, USA:n viiden presidentin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan, Rickard Clarken, tunnetun Watergate-kolumnistin Bob Woodwardin ja viimeksi ent. asetarkastaja Hans Blixin kirjojen (tai muiden kertomusten) pohjalta.
Sitten muutamankin suomi24.fi:ssä sinnikkäästi kirjoittelevan kannattaisi tutustua omiin aikaisempiin hengentuotteisiinsa, vertailla niitä vaikkapa edellä mainituista lähteistä ilmeneviin tosiseikkoihin - ja vetäytyä edes EU-vaalien ajaksi häpeämään (sekä itseään että ihannoimiaan poliitikkoja)!
Ei siinä, mitään epäselvää ole, että USA:n toiminta on tuomittavaa. Enemmänkin sitaatteja aiheesta varmaan löytyisi.
Mutta pointti onkin siinä, että et pysty millään keinolla osoittamaan, että Lipponen olisi yrittänyt salaa liittää Suomen noihin USAn touhuihin, jos maltat pysyä neutraalina.
Käteen ei siitä tarkastelusta jää muuta kuin Jäätteenmäen kusetukset, joka näyttää edelleen menevän hyvin perille sinun kohdallasi.
1) USA suunnitteli hyökkäystä Irakiin jo Bushin presidenttikauden alussa. USAn kansallisessa turvallisuusohjelmassa USA katsoo oikeudekseen ennalta estävästi hyökätä johonkin sitä uhkaavaan maahan jo YK:n tuella tai sitä ilman.
2) Bush kääntyi kansainvälisen painostuksen myötä sille kannalle, että Irakia vastaan ei lähdetä hyökkäämään ilman YK:n käsittelyä ja turvallisuusneuvoston päätöstä. Pääministeri Lipponen kiitteli Bushia tästä viisaasta päätöksestä.
3) USA ei saanut tukea kannalleen hyökätä Irakiin, joten se pyörsi Lipposelle kertomansa ratkaisun ja päätti hyökätä ilman YK:n turvallisuusneuvoston lupaa eli oikeudellisesti ajatellen laittomasti.
4) Suomi valitti tapahtunutta eikä pitänyt hyökkäystä hyväksyttävänä. Suomen noudattamaan ulkopolitiikkaan ei ole kuulunut sellaisten lausuntojen antaminen, jossa voimakassanaisesti suurvallan aloittama sotatoimi voimakassanaisesti tuomitaan laittomaksi. Näin ei tapahtunut esim. silloin, kun NL hyökkäsi Afganistaniin eikä silloin, kun NL hyökkäsi Tshekkoslovakiaan vuonna 1968 tai lähetti miehitysjoukkonsa Unkariin oliko 1956.
Minusta Suomen kannanotot ovat linjassa keskenään ja ne ovat linjassa Suomen harjoittaman ulkopolitiikan kanssa. Siteeraamassasi asiantuntijoiden lausunnossa sanotaan, ettei presidentin ym. lausonnossa oteta selkeää kantaa hyökkäyksen laittomuuteen. Asiantuntijat eivät kuitenkaan sano sitä, olisiko lausunnossa pitänyt ottaa tähän voimakkaammin kantaa. Heidänkin mielestään jonkilainen kanta laittomuuteen on otettu, muttei "selkeää" kuten he toteavat.
Mitä ihmeen vuodatuksia oikein suollat? Kuka noita viitsii lukea, päivämäärätkin vuoden takaisia,"lisää lääkettä silmät liikkuu" sanoi lääkärikin kun hullua hoiti.Löytyisi tältäkin vuodelta jotain uudenpaa, esim. Jäätteenmäen oikeudenkäynnistä, missä oikeus kallistui Mannisen version kannalle, mutta kun ei löytynyt todisteita.
Tulette vielä yllättymään linkkien määrästä ja pituudesta. Niille vie vertoja vain Mannisen faxit ja Annelin pinocchio-nenä.
On hyvä, että tuossa tuli siteerattua tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan antama lausunto. Siinä aivan selkeällä suomenkielellä sanotaan, että voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ole hyväksyttävää. Samalla valitetaan sitä, että USA ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan.
Suomen ulkopoliittinen linja ei ole lähtenyt tähänkään asti siitä, että Suomi asettuisi kansainvälisten tapahtumien suhteen tuomariksi. Professikunnan on helppo sanoa, että hyökkäystoimi oli laiton. Olen itse täysin samaa mieltä, että se oli kv. oikeuden mittapuiden mukaan laiton. Mutta valtiotasolla tällainen pitää ottaa ensin esille YK:ssa ja vasta sitten alkaa huudella laittomuutta. Suomen valtio ei yksin kuulematta esim. USAn ja sen liittolaisten käsitystä asiassa voi ryhtyä tuomitsemaan, kun Suomi ei ole niin kuin sanoin mikään tuomioistuin. Sen vuoksi sanat pitää asettaan diplomatian kielelle. Tässä lausunnossa se on nähdäkseni tehty erinomaisen hyvällä tavalla.
Tämä lausunto paljastaa oikein hyvin myös sen, että Jäätteenmäki oli täysin väärillä jäljillä. Suomi ei pitänyt YK:n turvallisuusneuvostoa ohittavaa hyökkäystä hyväksyttävänä. Jos Suomi ei pidä tällaista hyväksyttävänä, miten ihmeessä voidaan sanoa Suomen olleen USAn johtamassa hyökkäyskoalitiossa. Mehän erikoinen sotakumppani ollaan, kun heti ensi vaiheessa pidetään oman porukan hyökkäystä ei-hyväksyttävänä. Vähän sama kuin 22.6.41 olisimme antaneet lausuman, että Saksan hyökkäystä NL:oon suomalaislta lentokentiltä käsin ei voida pitää hyväksyttävänä. Ehkä NL olisi sitten uskonut ja jättänyt 25.6 pommittamatta Suomea.
Jos yrität pitkillä lainauksillasi ja nimilistoillasi väittää, että Suomi olisi tukenut USA:n sotahankkeita, niin olet väärässä.
Ei Suomi niitä missään vaiheessa ole tukenut.
Jos taas yrität sanoa, että Suomen olisi jyrkemmin pitänyt tuomita USA:n sota-aikeet, niin se olisi Suomen ulkopolitikan vastaista, jonka keskeinen prinsiippi on, ettei Suomi ota koskaan kantaa suurvaltojen välisissä kiistoissa kenenkään puolesta jotain toista vastaan.
Jos nimittäin olet unohtanut, niin Irak-kysymys oli nimenomaan suurvaltojen välinen kiista, jossa yhdellä puolella olivat USA ja britit liittolaisineen ja toisella puolella mm. Saksa ja Ranska.
Tässä asetelmassa puolueeton Suomi ei todellakaan voi mennä antamaan julkilausumia siitä, että se vastustaa USA:n aikeita sen voimakkaammin, mitä itsekin siteeraamasi lusunto sisälsi, koska se olisi merkinnyt Suomen asettumista kiistatilanteessa Saksan ja Ranskan leiriin USAa ja brittejä vastaan, ja tuo taas olisi ollut meidän perinteisen ja nykyisenkin ulkopolitiikkamme VASTAISTA.
Niin että ota jäitä hattuun innossasi tuomita Lipponen ja nostaa Jäätteenmäki jalustalle, koska yritykselläsi ei ole minkäänlaista pohjaa ulkopolitiikan faktoissa.
Tuossa äärimmäisessä oikeudenmukaisuusajattelussa on kyllä tätä henkeä "Fiat Justitia, pereat Mundus". Useat valtiot tähtäävät toimissaan vastoin kauniita ihanteita myös tuomiopäivän tuolle puolen.
Johan maltoit kauan ollakin pois. Olet tervatullut ns. asiallisena kirjoittajana, mutta please, älä linkkaile enää niin pitkiä.