jossa kysyn eri kristinuskon suuntien näkemystä siitä, että MIKSI Jeesuksen uhri voi pelastaa syntisen ?
Olisin erittäin kiitollinen suorasta ja niin selvästä vastauksesta että sen jo tyhmempikin käsittää (siis minä).. siis arvoisat katolilaiset MIKSI Jeesuksen uhri voi pelastaa?
Olisin erittäin kiitollinen suorasta ja niin selvästä vastauksesta että sen jo tyhmempikin käsittää (siis minä).. siis arvoisat katolilaiset MIKSI Jeesuksen uhri voi pelastaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huh huh, kylläpä kysymyksen heitit.
Luulenpa että sinulla on jo jonkilaisia pohdintoja itselläsikin. Olisi hauska kuulla niistä.
Uhriajattelu on historian kuluessa muuttunut, enää emme uhraa yleisesti eläinuhreja, ihmisuhreistä puhumattakaan.
Uhrautuvaisuutta kyllä kuitenkin vielä nykyäänkin esiintyy. Joka päivä. Olemme joka päivä valintojen edessä, mennäkö elokuviin vai kirjastoon lukemaan tenttikirjaa, mennäkö kotiin ajoissa ja kävelylle tyttöystävän kanssa vai jäädäkö ylitöihin palkankorotuksen ja ylennyksen toivossa, muutamia karrikoituja esimerkkejä esittääkseni...
On hankala ymmärtää miten joku 2000 vuotta sitten elänyt mies voi kuolemallaan pelastaa meidät kaikki elämään. Kysymys kuuluu, mikä ja kuka Jeesus on, jos Hän voi toteuttaa tuonkaltaisen pelastamisoperaation?
Matteuksen evankeliumin luvussa 16 apostolit ja Jeesus-itse ovat saman kysymyksen äärellä.
" "Kuka Ihmisen Poika? "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."
Tämäkään ei meitä paljon auta, emme ole juutalaisia, Messias-perinne on meille vieras. Emme me 2000-luvun suomalaiset tai eurooppalaiset mitään Messiasta odota.
En väitä osaavani vastata sinun suureen kysymykseesi, mutta kerron mitä kautta itse lähestyn omissa pohdinnoissani tuota kysymystä.
Toisaalla raamatussa Paavali sanoo että Jeesus on Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea muuta syntynyt. Paavali sanoo että KristukSESSA on luoto kaikki ja Hän on se JOKA PITÄÄ KAIKKEA KOOSSA. ( Kirje kolossalaisille ) Paavali sanoo myös että Jumalan poika ei pitänyt kiinni asemastaan Jumalan poikana ja jumalallisesta luonnostaan vaan alensi itsensä, luopui jumalallisesta luonnostaan ja tuli kuolevaiseksi. Jumala on päättänyt että Hänen pojassaan asuu kaiken täyttymys. ( Kirje filippiläisille ja kirje kolossalaisille ).
Ateenassa pitämässään puheessa Paavali sanoo siteeraten kreikkalaista runoa: Jumalassa elämme, liikumme ja olemme.
Tätä ajatusketjua seuraten, ajattelen että jollain käsittämättömällä tavalla olemme olemassa, koko universmi, on olemassa Kristuksessa. Siis siinä Kristuksessa joka on niin sanotusti Jumalan Poika toisin sanoen olemus joka ei ole inhimillinen vaan jumalallinen, siinä Kristuksessa joka ei ole yksinomaan hänen "lihallinen" eli materiaalinen ihmisluontonsa.
Koen että Kristus on jotain jota ilman minä en eläisi enkä olisi ollenkaan olemassa. Siinä sitä on uhrimieltä kerrakseen. Tämä Kristus-tyyppi levittää itsensä ikäänkuin kasvualustaksi jossa koko luomakunta elää.
Kristillinen perinne on varhaisista ajoista asti yhdistänyt meditaatiossaan luomisen ihmeen ja Kristuksen kärsimykset ja ristinkuoleman, Kristuksesta puhutaan runoissa ja hymneissä usein uutena Aadamina, uutena luomuksena, uutena ihmisenä.
Itse olen tottunut rukoilemaan Psalmien sanoin, ja psalmit, jotka jo varhaisimmat kristityt yhdistivät Kristuksen kärsimyksiin ja ristinkuolemaan, puhuvat minulle myös luomisen hetkestä. Kristus on se osa jumalallisesta luonnosta joka tuli kasvualustaksi kaikelle, hän lasketui olemaan osa "maan tomua" ja valutti siihen itsensä kokonaan, jotta luomakunnalla olisi elämä.
Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
(Valittuja lauseita psalmista nro 22)
Sitten tuhannen taalan kysymys, vaikka Kristus olisikin uhrannut itsensä että me saisimme elää, kuka voi olla varma että Kristuksessa elävä luomakunta todella haluaa löytää jumalallisen salaisuuden ja elämän tarkoituksen, jopa "ikuisen elämän taivaan ilossa" ?
Sanotaan että ihmisellä on vapaa tahto, se voi leikata itsensä irti kasvualustastaan jos tahtoo. Mitä siellä kasvualustan ulkopuolella on? En tiedä, en osaa vastata.
Jeesus rukoilee kuitenkin että Isä antaisi meidän pysyä Hänessä jotta tulisimme tuntemaan Hänessä Isän itsensä. (Jeesuksen jäähyväisrukous Johanneksen evankeliumissa luvussa 17)
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista."
Valitettavasti minulla ei ole antaa sinulle suoraa vastausta suoraan kysymykseesi vaan tällaista mystis-filosofista ajatussoppaa.
Kun löydät vastauksen, kerro minullekin!
Peräät nimenomaan yksinkertaista vastausta. Eipä tule minultakaan sellaista. Paavi Benedictuksen ajatuksia ihmisen, ihmiskunnan ja luomakunnan pelastumisesta sisältää hänen kiertokirjeensä Spe Salvi.
Valitettavasti ei löydy suomeksi.
http://www.vatican.va/holy_father/benedict_xvi/encyclicals/index_sp.htm
Pelastus on uskon mysteeri.
Ehkä polttavat minut kerettiläisenä, mutta sanon kumminkin. Itse en usko, että kärsiminen mitenkään oli välttämätöntä.
Mutta Kristus kuoli ja voitti kuoleman ja nousi kuolleista. Tämä on uskon ydin. Se on se, joka erottaa kristinuskon juutalaisuudesta! Muutenhan kristinusko olisi juutalaisuuden lahko. Kristillinen usko perustuu siis Jeesukseen. Siihen, että hän oli Jumala ja voitti kuoleman. Tämä kuoleman voittaminen oli ehkä välttämätöntä meidän ihmisten vuoksi. Ja minusta tämän saarnaaminen on se mikä on Kirkon tehtävä.
Minusta kristtyn tulisi muistaa, että kärsimys sinäänsä ei voi olla päämäärä, niin kuin jotkut pylväspyhimykset kuvittelivat vaan tärkeintä on yksinkertaisesti seurata Kristusta. Se on täydellinen ilo seurata Kristusta. Tämä toki ei tule näkyviin silloin kun juodaan kuohuviiniä ja tanssitaan vaan sillloin kun on kärsimyksiä ja kiusauksia. Eli siis täytyy kumminkin tehdä uhrauksia seuratakseen Kristusta. Seurasihan hänkin Jumalan tahtoa. Todellinen hengellinen köyhyys on sitä, että suraa Kristusta ottaa asiat niin kuin ne tulevat Jumalan kädestä.
Ugh! Matto fa Male
Ja tämä lause myös: "tärkeintä on yksinkertaisesti seurata Kristusta. Se on täydellinen ilo seurata Kristusta."
"Eli siis täytyy kumminkin tehdä uhrauksia seuratakseen Kristusta. Seurasihan hänkin Jumalan tahtoa. Todellinen hengellinen köyhyys on sitä, että suraa Kristusta ottaa asiat niin kuin ne tulevat Jumalan kädestä." (nimim. Matto fa Male)
Oih! Aivan loistavasti sanottu!
Tuossa ylempänä sanotaan että kristinuskon ydin on se, että Kristus kuoli, voitti kuoleman ja nousi kuolleista.
Lueskelin Spe Salvia, paavin pohdintaa pelastuksesta ja sieltä löytyi tämä virkistävä kohta. Suomennos on hätäisesti itse tehty.
"Pyhä Ambrosius veljensä Satyruksen hautajaispuheessa:
« Meidän ei tule valittaa kuoleman olemassaoloa, koska kuolema on pelastuksen lähde. Alun alkaen kuolema ei kuulunut osana ihmisluontoon vaan kuolema otettiin myöhemmin käyttöön. Jumala ei asettanut kuolemaa osaksi luonnonlakeja luomisen alussa vaan antoi sen meille myöhemmin ikäänkuin « lääkkeeksi ja helpotukseksi ». Syntiinlankeemuksen vuoksi raskaaseen työntekoon ja kärsimyksiin tuomittu ihmiselämä alkoi näyttää ylitsepääsemättomältä olotilalta; oli tarpeen asettaa loppu pahalle siten että kuoleman kautta elämä palautuisi sellaiseksi mitä se oli ennen syntiinlankeemusta ollut. Kuolemattomuus olisi vain rasite jollei armo puuttuisi peliin. »"
Eli näyttäisi siltä että Jeesus tuli tekemään mahdolliseksi sen mistä Pyhä Ambrosius puhuu. Sen lisäksi Jeesus opetti ja näytti meille konkreettisesti käytännössä mitä tarkoittaa tämä kuoleman ja ylösnousemuksen logiikka.
"Alun alkaen kuolema ei kuulunut osana ihmisluontoon vaan kuolema otettiin myöhemmin käyttöön. Jumala ei asettanut kuolemaa osaksi luonnonlakeja luomisen alussa vaan antoi sen meille myöhemmin ikäänkuin « lääkkeeksi ja helpotukseksi ».
Jaahas, evoluutio ei ole tuttu.
Voi tietämättömyyttä.
Evoluutio on minulle hyvinkin tuttu ilmiö. Kilvoitellessani pylvään päällä, kummasti ylpeys karisee ja kurja mainen luontoni kokee henkistä evoluutiota.
Minkähän kokoinen rikka sekä fundamentalistiuskovilla ja fundamentalistitieteilijöillä on silmissään kun eivät näe metsää puilta?
Empiiriseen tieteeseen kuuluu periaate että kaikkea tulee tutkia mahdollisimman laajasti ja lähestyä asioita monelta eri kulmalta. Mutta onko tiede enää pitkiin aikoihin ollut totuuden etsintää kun se on valjastettu markkinavoimien kuormajuhdaksi?
Olenpa minäkin aikoinani silmäillyt kyseistä Spe Salvia. Se on tekstinpätkä joka sisältää hyvää pohdintaa.
Jos yritän jatkaa tässä ketjussa esiin tulleita aiheita ja muistan kuinka Matto fa Male sanoi että Kristuksen kuoleman, voitto kuolemasta ja ylösnousemus on USKON ydin, otan tuon uskon nyt tässä omassa viestissäni esille.
Vaikka ollaankin katolisella palstalla, muistuttelen mieliin vanhan lausahduksen "yksin uskosta, yksin armosta", eli Lutherin kuulu lausahdus ihmisen pelastuksen luonteesta.
Armo; pelastus tapahtuu koska Jumala haluaa, että ihminen pelastuu.
Usko; ihminen ojentaa oman itsensä vapaaehtoisesti mukaan pelastussuunnitelmaa.
Eli usko on jollain tavalla merkityksellinen tekijä haluttaessa löytää vastaus alkuperäiseen kysymykseen "miksi Jeesuksen uhri pelastaa".
Ko. teksti Spe Salvi sanoo kappaleessa 7
Usko ei ole yksinomaan sitä että henkilö tavoittelee kohti asioita jotka tulevat tapahtumaan tulevaisuudessa, kohti asioita, jotka eivät vielä ole olemassa: usko antaa meille jotain. Se antaa meille jopa jo nyt jotain siitä todellisuudesta jota odotamme. Tämä läsnäoleva todellisuus on meille "todistuksena" asioista, jotka vielä pysyvät havaitsemattomina. Usko vetää tulevaisuuden tähän hetkeen, niin että tulevaisuus ei enää ole ainoastaan "ei vielä". Tosiasia että tulevaisuus on olemassa, muuttaa tämän hetken, tulevaisuuden todellisuus koskettaa kuluvaa hetkeä, ja tulevaisuuden asioita läikkyy tähän hetkeen ja tämä hetki sekoittuu tulevaisuuteen.
Faith is not merely a personal reaching out towards things to come that are still totally absent: it gives us something. It gives us even now something of the reality we are waiting for, and this present reality constitutes for us a “proof” of the things that are still unseen. Faith draws the future into the present, so that it is no longer simply a “not yet”. The fact that this future exists changes the present; the present is touched by the future reality, and thus the things of the future spill over into those of the present and those of the present into those of the future.
Sinänsä tämä kaikki pohdinta on ihan off-topic, koska alkuperäinen kysyjä peräsi yksinkertaista vastausta kysymykseensä.
Komppaan toisaalta styliittaa, joka sanoi että pelastus on uskon mysteeri. Mutta ihmiselle luontaisella uteliaisuudella haluan pohtia, väännellä ja käännellä asiaa.
Asia on helpompi ymmärtää jos ajattelee tavallista juridiikkaa.
Sanotaan, että joku tekee rikoksen, josta seurauksena on kuolemanrangaistus.
Sanotaan myös, että joku haluaa pelastaa henkiön. Hän sanoo: Minä otan rangaistuksen päälleni, päästäkää hänet vapaaksi.
Laki on täytetty, teko on saanut rangaistuksensa, ja henkilö on vapaa. Lakia ei ole kumottu.
Synnin palkka on kuolema, näin on Jumala säätänyt. Rangaistus on pantava täytäntöön. Jumala rakastaa kuitenkin luotujaan. Hän ei halua että he joutuvat ikuiseen kuolemaan. Hän ottaa itse (Jumalan kolmas persoona, Poika) rangaistuksen päälleen. Ihmiset säästyvät rangaistukselta.
Jumala olisi tietysti voinut kumota lain ja sanoa: Armahdan teidät. Mutta hän ei voi tehdä sitä, koska kumoaisi silloin itsensä. Siis hän täyttää lain ja pelastaa ihmiset ottamalla rangaistuksen päälleen.
Juridiikkaa rakas Wattson!