Oppiminen hermosolujen muokkautumista. Siihen ei tarvita tietoisuutta. Oheinen video osoittaa tämän.
Videolla Pleurobranchaea oppii yhdellä kertaa Flabellinan olevan myrkyllinen. Ensin se ottaa Flabellinan suuhunsa ja sylkee tämän ulos. Flabellina aloittaa pako-uimisen (heiluu edestakaisin). Peto sen sijaan irvistää (=tekee useita hylkäysliikkeitä leuallaan), tekee sterotyyppisen välttämiskäännöksen ja lähtee paikalta. Puoli tuntia myöhemmin samainen peto tekee välttämiskäännöksen jo koskettaessaan Flabellinaa eikä enää yritä syödä sitä. Peto on oppinut, että Flabellinaa ei voi syödä.
Kyseinen saalinvälttämiskäyttäytyminen on selektiivistä. Ne edelleen syövät samankaltaisia Hermissenda lajia kuin Popcornia.
Videolla näkyy myös selvästi, kuinka kaavamaisia sekä pedon että saaliin toiminnot ovat. Ne koostuvat muutamista liikesarjoista, kuten pakouinti ja välttämiskäännös.
Merimato osoittaa meille, kuinka yksinkertainen asia oppiminen oikeastaan on. Kahden asian esiintyminen yhtä aikaa (Tuntoaistimus Flabellinasta ja kemiallinen aistimus myrkyn aiheuttamasta kehon reaktiosta) yhdessä aiheuttivat välttämisreaktion. Seuraavalla kerralla pelkästään tuntoaistimus riittää laukaisemaan välttämisreaktion. Tarvitaan ainoastaaan muokkautuvia hermosoluja.
Cells that fire together, wire together! Yhtä aikaa laukeavat hermosolut johdottuvat keskenään. Niin yksinkertaista se on.
Tarkoittamani video on sivun toinen video.
http://www.life.illinois.edu/slugcity/movies.html
Jos epäilette, että johtopäätökset ovat liian rohkeita, googlettakaa
Pleurobranchaea californica neural. Huomaatte, kuinka laajasti merimatoja on käytetty oppimisen prosessien tutkimisessa. Se mitä merimadon hermosoluille tapahtuu, kun se oppii välttämään tiettyä saalista, tiedetään ihan yksittäisten hermosolujen tasolle.
Ja aloitukseni syy oli: osoittaa että kansanpsykologia ei toimi. Tietoisuuden merkitystä ylikorostetaan. Monet eläimet ovat enemmänkin biologisia robotteja kuin tietoisia toimijoita. Tietoisuutta ei tarvita selittämään monia ilmiöitä, jotka oletamme olevan selviä merkkejä jonkinlaisesta tilanteen ymmärtämisestä. Toiminta voi olla näyttää tavoitteelliselta, vaikka todellisuudessa se on seurausta jostakin muusta. Esimerkiksi akvaariokalat tuskin ovat tietoisia, vaikka ne oppivat kerääntymään lasin eteen odottamaan ruokaa.
Videolla Pleurobranchaea oppii yhdellä kertaa Flabellinan olevan myrkyllinen. Ensin se ottaa Flabellinan suuhunsa ja sylkee tämän ulos. Flabellina aloittaa pako-uimisen (heiluu edestakaisin). Peto sen sijaan irvistää (=tekee useita hylkäysliikkeitä leuallaan), tekee sterotyyppisen välttämiskäännöksen ja lähtee paikalta. Puoli tuntia myöhemmin samainen peto tekee välttämiskäännöksen jo koskettaessaan Flabellinaa eikä enää yritä syödä sitä. Peto on oppinut, että Flabellinaa ei voi syödä.
Kyseinen saalinvälttämiskäyttäytyminen on selektiivistä. Ne edelleen syövät samankaltaisia Hermissenda lajia kuin Popcornia.
Videolla näkyy myös selvästi, kuinka kaavamaisia sekä pedon että saaliin toiminnot ovat. Ne koostuvat muutamista liikesarjoista, kuten pakouinti ja välttämiskäännös.
Merimato osoittaa meille, kuinka yksinkertainen asia oppiminen oikeastaan on. Kahden asian esiintyminen yhtä aikaa (Tuntoaistimus Flabellinasta ja kemiallinen aistimus myrkyn aiheuttamasta kehon reaktiosta) yhdessä aiheuttivat välttämisreaktion. Seuraavalla kerralla pelkästään tuntoaistimus riittää laukaisemaan välttämisreaktion. Tarvitaan ainoastaaan muokkautuvia hermosoluja.
Cells that fire together, wire together! Yhtä aikaa laukeavat hermosolut johdottuvat keskenään. Niin yksinkertaista se on.
Tarkoittamani video on sivun toinen video.
http://www.life.illinois.edu/slugcity/movies.html
Jos epäilette, että johtopäätökset ovat liian rohkeita, googlettakaa
Pleurobranchaea californica neural. Huomaatte, kuinka laajasti merimatoja on käytetty oppimisen prosessien tutkimisessa. Se mitä merimadon hermosoluille tapahtuu, kun se oppii välttämään tiettyä saalista, tiedetään ihan yksittäisten hermosolujen tasolle.
Ja aloitukseni syy oli: osoittaa että kansanpsykologia ei toimi. Tietoisuuden merkitystä ylikorostetaan. Monet eläimet ovat enemmänkin biologisia robotteja kuin tietoisia toimijoita. Tietoisuutta ei tarvita selittämään monia ilmiöitä, jotka oletamme olevan selviä merkkejä jonkinlaisesta tilanteen ymmärtämisestä. Toiminta voi olla näyttää tavoitteelliselta, vaikka todellisuudessa se on seurausta jostakin muusta. Esimerkiksi akvaariokalat tuskin ovat tietoisia, vaikka ne oppivat kerääntymään lasin eteen odottamaan ruokaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kannatukseni tälle puheenvuorolle ja erityisesti loppupäätelmälle.
"Tietoisuutta ei tarvita selittämään monia ilmiöitä, jotka oletamme olevan selviä merkkejä jonkinlaisesta tilanteen ymmärtämisestä. Toiminta voi olla näyttää tavoitteelliselta, vaikka todellisuudessa se on seurausta jostakin muusta."
Hiljattain, kun keskusteltiin eläinten tietoisuudesta, sitä tarjoiltiin jopa muurahaisille (yhteistoiminta) ja keskenään ruokaa jakaville linnuilla (epäitsekkyys). Ei silloin sentään merimadoille oppimisen perusteella. Palstalla kirjoittelevilla näyttäisi olevan erityinen tarve ylikorostaa (muiden) eläinten tietoisuutta vertailussa ihmiseen.
"Palstalla kirjoittelevilla näyttäisi olevan erityinen tarve ylikorostaa (muiden) eläinten tietoisuutta vertailussa ihmiseen. "
Ja sinulla näyttäisi olevan erityinen tarve vähätellä muiden eläinten tietoisuutta. Kaikki varmaan ovat samaa mieltä siitä, että ihminen on tavallaan "ainutlaatuinen", mutta sinä näet meidän tietoisuudessamme jotain yliluonnollista. Monien muiden mielestä tietoisuus on biologisen evoluution tulos.
Alat vaikuttamaan TÄSSÄ kysymyksessä denialistilta, koska kuvittelet kädellistutkijoiden, evoluutiopsykologien, käyttäytymistutkijoiden ja lähes kaikkien eläintieteilijöiden olevan jossain salaliitossa ja kuvittelet heillä olevan jokin syy saada eläimet näyttämään ihmismäisemmiltä, kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan.
Etkö itse kykenee huomaamaan, että ainoa syysi vastustaa tietoisuutemme evolutiivista syntyhistoriaa, on uskosi.
Ja lopuksi vielä rautalangasta: KUKAAN EI VÄITÄ, ETTÄ ESIM. SIMPANSSIN JA IHMISEN TIETOISUUS OLISI SAMALLA TASOLLA!
Kohtuuton hyökkäys Asianharrastajaa kohtaan. Mielestäni hän on aidosti kiinnostunut tietoisuuden ongelmasta. Hän esimerkiksi on tutustunut paljonkin aiheeseen kirjallisuuden kautta. Moniko kreationisti on lukenut Darwinin Lajien synnyn? Minusta Asianharrastajan kommentit tietoisuuden suhteen ovat aika lailla tieteen mukaisia. Toki hän on jättänyt Jumallalle roolin ihmisen tietoisuuteen, mutta eihän tiede näihin ota kantaa, tiede vaan selittää miten kaikki tapahtuu.
Itse en ajattele niin, että eläimet olisivat ihmisen kaltaisia suhteessa tietoisuuteen, vaan että ihminen on enemmänkin eläinten kaltainen.
Käytetään epäitsekkyyttä esimerkkinä. Se, että ihminen tiedostaa käyttäytyvänsä epäitsekkäästi, ei mielestäni poikkea jonkin eläimen epäitsekkyydestä kovinkaan paljon. Molemmat ovat epäitsekkäitä samoista syistä: lauman etu on yksilön etu. Epäitsekkyys on ihmisellekin lajityypillistä toimintaa: toimimme niin emootioidemme, emme tietoisen päättelyn johdosta. Autamme, ennenkuin tajuammekaan.
Ihmisen epäitsekkyys on tietenkin "enemmän" kuin eläinten, mutta se "enemmän" on seurausta ihmisen kognitiivisista taidoista. Vain me kykenemme abstraktiin ajatteluun ja ymmärrämme käsitteen epäitsekkyys ja kykenemme pohtimaan miksi toimimme niinkuin toimimme. Lisäksi olemme huomattavan sosiaalinen laji ja erittäin riippuvainen lajitovereistamme, eli epäitsekäs käytös on huomattavan tärkeässä roolissa meille.
Ehkä purkaus oli kohtuuton ja kohdistettu väärään ketjuun. En siis tarkoita välttämättä viimeisen kuukauden aikana käytyjä tietoisuuteen liittyneitä keskusteluja, vaan yleisesti vuosien ajalta avauksia (muiden) eläinten ja ihmisten yhtäläisyyksistä.
Olipa tutkimus julkaistu missä tahansa ja olipa se keiden hyvänsä tekemä, niin asianharrastaja on ensimmäisenä toppuuttelemassa ja väheksymässä tutkimusta ja sanomassa ettei tällaisia johtopäätöksiä voida tehdä. Tokihan sitä pitääkin olla kriittinen asioita kohtaan, mutta jos "samoilta" tiedemiehiltä hyväksytään päätelmät biologisesta evoluutiosta (noin yleensä), paleontologiasta, geologiasta jne.. niin mikä muu syy sitten voi olla kiistä eläinten ja ihmisten samankaltaisuus myös aivotoiminnassa, kuin oma usko?
Tokihan sen kaikki näkee, että asianharrastaja on lukenut paljon (varmasti paljon enemmän kuin minä), mutta eihän tämä asia välttämättä estä olemasta denialisti. Mielestäni silloin kun tiede menee hänen uskonoppinsa kanssa jollain tavoin vastakkain, esiin tulee selkeä defenssimekanismi.
Puuöljy tuossa jo totesi pääosan siitä, mikä muuten olisi pitänyt minun itse esittää subjektiivisena puolusteluna. Sinunkin kanssasi näyttäisin kuitenkin olevan aika lailla samaa mieltä.
"Kaikki varmaan ovat samaa mieltä siitä, että ihminen on tavallaan "ainutlaatuinen.. KUKAAN EI VÄITÄ, ETTÄ ESIM. SIMPANSSIN JA IHMISEN TIETOISUUS OLISI SAMALLA TASOLLA"
En myöskään väitä niiden olevan väärässä, jotka sanovat, että tietoisuus on biologisen evoluution tulos. Huomauttelen niille, jotka väittävät tieteen todistaneen, ettei se osittainkaan voi olla mitään muuta. Minkäänlaiseen tutkijain salalliittoon en ole koskaan viitannut enkä kieltänyt tehtyjen kokeiden havaintoja tai tuloksia; johtopäätöksiinkiin olen puuttunut vain tuon yhden väitteen osalta.
Denialistiksi ja tietoisuuden evoluutiohistorian vastustajaksi (kamala rötös) leimaamiseni on silti täysivaltainen oikeutesi. Subjektiivisesti se tuntuu liipasinherkkyydeltä, jolle on ehkä subjektiiviset syynsä.
Puuttumatta ketjuun tämän enempää totean vain että asianharrastaja ei suinkaan ole juuri muuta tehnytkään kuin kieltänyt kokeellisten havintojen ja tieteellisten tutkimustulosten selkeitä sanomia siitä mitä ne todella kertovat.
Hän on tyypilliseen epätieteelliseen evolutionistitapaan aina valmis päästämään mielikuvituksensa valloilleen lisätessään todellisiin havaintoihin sen niistä puuttuvan evoluutiolisän.
Esim. Dna kertoo todellisuudessa sen ehdottoman totuuden että meillä ei ole todellisia suoria havaintoja mistään muusta lisääntymisestä kuin lajirajojen sisäisestä sellaisesta.
Mutta asianharrastaja tempaakin tuulesta evoluution vaatiman ajatuksen siitä että joskus on tapahtunut lajirajat ylittävää lajiutumista.
"Mutta asianharrastaja tempaakin tuulesta evoluution vaatiman ajatuksen siitä että joskus on tapahtunut lajirajat ylittävää lajiutumista."
Onhan sitäkin todistettavasti tapahtunut. Paljon enemmän kuitenkin lajirajoja asettavaa lajiutumista. Kumpikin ajatushan on suoraan evoluutiobiologien tutkimusraporteista temmattu.Tuulesta tempaaminen on paremmin jb-multinilkin erityisalaa.
Ajatelkaa, merimato oppii uuden asian: Flabellinaa ei kannata syödä, koska se on myrkyllinen. Ensi kerralla en ota sitä suuhuni. Ja kaikki tapahtuu vain hiukan johdotuksia muuttamalla, ilman päätöstä muuttaa johdotusta. Ilman että merimato ymmärtää oppineensa, ilman minkäänlaista tietoisuuden häivää. Ja me tiedämme, miten tuo oppiminen tapahtuu. Yksinkertaiset, molekyylitasolle ymmärtämämme prosessit saavat tuon kaiken aikaan.
Entäpä oppivatko organisaatiot tai yhdyskunnat? Esimerkiksi miten on selitettävissä se, että muurahaisyhdyskunnassa on aina sama määrä siivoojia, vartijoita ja ruuanhakijoita. Jos puolet vartijoista tuhoutuu, kohta osa siivoojista ja ruuanhakijoista ryhtyy vartijoiksi, niin että pääsemme aina esim 25%,25%,50% suhdelukuun. Miten tämä tapahtuu? Tajuavatko muurahaiset, että tarvitsemme lisää vartijoita? Miksi juuri tietty muurahainen päättää vaihtaa roolia? Mitä se on ymmärtänyt? Vai tarvitaanko kollektiivinen äly. Onko muurahaisyhdyskunnalla kollektiivinen tietoisuus?
”Onko muurahaisyhdyskunnalla kollektiivinen tietoisuus?”
En menisi sanomaan tietoisuudeksi, mutta jonkinlaiseksi kollektiiviseksi informaatioksi, joka on enemmän, kuin yksittäisen muurahaisen äly. Kollektiivinen tietoisuus antaa helposti mielikuvan, että yhdyskunta muodostaisi jonkinlaisen tietoisen älyn, joka toteaisi:
”Jaahas, vartijoita näyttäisi puuttuvan, niitä täytyy lisätä” :-)
Muurahaisethan kommunikoivat keskenään monipuolisesti käyttäen feromoneja ja tuntosarviaan vaihtaen siten informaatiota vaikkei yksittäinen muurahainen olekaan tietoinen. Joten muurahaispesän sisältämä informaatio on suurempi, kuin yksittäisen muurahaisen. Muurahaiset tuskin tajuavat, että tarvitsemme lisää vartijoita, vartijoiden vähyys on asia, johon yksittäinen muurahainen vaistomaisesti reagoi ja ehkä myös tiedottaa siitä muille samalla ryhtyen itse vartijaksi. Tätä jatkuu, kunnes ”vartijoiden puute” asia on poistunut.
Näin minä ainakin käsittäisin tuon, eikä siinä silloin tarvita tietoista päätöstä.
Samaa mieltä. Voisin myös kuvitella, että kunkin toimijaroolin feromoniviesti on omanlaisensa ja pesän kokonaishajukuvion vinoutuma ohjaa yksilöitä roolinvaihtoon jonkinlaisessa herkkyysjärjestyksessä. Tietoisuus-sanaa olisin muutenkin aika nuuka käyttämään silloin, kun järkevä selitys on muutenkin tarjolla.
Tässä linkissä on java-applet, joka demonstroi miten hyvin yksinkertaiset säännöt johtavat tiettyyn siivoojien, vartijoiden ja ravinnonhakijoiden jakaumaan.
Demon sääntö on: Jos muurahainen törmää tietyssä ajassa enemmän kuin tiettyyn määrään samaa tehtävää tekeviin muurahaisiin, se vaihtaa toiseen tehtävään, muutoin se jatkaa sitä mitä oli tekemässä.
http://serendip.brynmawr.edu/complexity/models/antcolonies/page2.html
Toinen esimerkki. Lintujen parvikäyttäytyminen. Johtajaa ei tarvita. Tarvitaan vain yksittäisen linnun vuorovaikutus sen naapureihin. Tästä vuorovaikutuksesta syntyy lauma, joka ikäänkuin käyttäytyy kuin sillä olisi johtaja.
http://serendip.brynmawr.edu/exchange/grobstein/flocking
Tästä samastahan on kysymys myös ihmisessä. Miljardit solut toimivat yksinkertaisten sääntöjen mukaan vuorovaikuttaen lähiympäristönsä kanssa, ilman älyä.
Näköjään heti pitää alkaa korjailemaan omia tekstejään. Muistin nimittäin vasta tuon yllä olevan kirjoitettuani, että olen lukenut ainakin eräästä kekomuurahaislajista, jonka vartijoilla on muita isompi pää ja leuat. Sen ansiosta ne pystyvät tukkimaan päällään kekoon johtavia käytäviä. Joten vartijaksi ei voi ryhtyä ainakaan tällä lajilla, vaan siihen synnytään.
Homma luullakseni toimii niin, että ”vartijoiden puute” asia johtaa siihen, että seuraavissa sukupolvissa useammista yksilöistä tulee vartijoita. Sitä en tiedä, millä tavoin tämä mekanismi toimii.
Enpä tiedä minäkään, mutta kuvittelemani feromonitasapainomalli voisi toimia myös yksilökehityksen ohjauksessa. Mehiläisillä näyttää olevan samanlaisia hienosäätöjä, enkä usko niilläkään jonkin Gosplanin määräilevät suoraan yksilöitä.
Ihmisen "parviäly" näyttää kumminkin pystyvän ihan toisenmoisiin suorituksiin kuin muurahaisten tai lintujen. Jopa tutkimaan ja selittämään niitä ja itseäänkin. Tarpeeksi suuri älyttömien solujen joukko käyttäytyy älykkäällä tavalla.
Onko merimato älykkäämpi kuin keskiverto kreationisti? Sillä merimato on kykeneväinen oppimaan virheistään, onko joku havainut kreationistin pystyvän samaan?
Ainoastaan tietoisilla eliöillä on miellyttäviä ja epämiellyttäviä asioita. Siten ainoastaan tietosilla eliöillä on pyrkimystä pois epämiellyttävästä olotilasta kohti miellyttävää olotilaa. Ihan sama kuinka yksinkertainen tai monimutkainen hermoverkko niillä on. Hermoverkon eri tiloilla on eri painoarvo tietoisille eliöille.
"Ainoastaan tietoisilla eliöillä on miellyttäviä ja epämiellyttäviä asioita. Siten ainoastaan tietosilla eliöillä on pyrkimystä pois epämiellyttävästä olotilasta kohti miellyttävää olotilaa."
Kyseistä merimatoa käytetään oppimisen tutkimiseen, koska sillä ei edes ole varsinaisia aivoja, hermosoluja kylläkin, jotka ovat lisäksi valtavan kokoisia, 1mm läpimitaltaan. Näin ollen yksittäisten hermosolujen käyttäytymistä pystytään tutkimaan elektrodien avulla.
Eikö merimadon esimerkki vielä vakuuttanut sinua? Väitätkö että merimato on tietoinen, eli se kokee myrkyn syömisen epämiellyttäväksi ja sen takia ei toisella kerralla yritä syödä Flabellinaa? Väi väitätkö että sillä ei olisi pyrkimyksiä ollenkaan? Se ei siis vältä syömästä Flabellinaa? Jompi kumpihan väistämättä seuraa yllä olevasta väittämästäsi.
Minusta sinä olet merkitysten ansassa. Määrittelet miellyttävän kokemukselliseksi asiaksi. Koska kokemus edellyttää tietoisuutta, vain tietoinen eliöllä voi olla pyrkimys kohti miellyttäviä ja pois epämiellyttävistä asioista. Samalla kuitenkin rajaat merimadon selvästi tarkoituksenmukaisen toiminnan joksikin ihan muuksi. Tai vaihtoehtoisesti pidät sitä tietoisena eliönä.
Itse olen yrittänyt tässä ketjussa kärjistää siten, että esim. lintuparvea voisi ajatella tietoisena tavoitteellisena toimijana ja toisaalta niin että ihmistä voisi pitää pelkästään muurahaisyhdyskunnan kaltaisena soluyhdyskuntana. Olen siis pitänyt kaikkea tietoisena tai kieltänyt tietoisuuden kokonaan.
Me pystymme näkemään merimadon toiminnassa tarkoituksellisuuden suhteessa sen eloonjäämiseen. Me kykenemme ajattelemaan Flabellinan sylkemisen tavoitteelliseksi toiminnaksi, jonka motiivi on myrkyn välttäminen. Aivan samalla tavalla voimme ajatella muurahaisen roolinvaihdon syyksi sen, että pesässä on tarpeeksi vartijoita. Molemmissa tapauksissa nämä syyt ovat näennäisiä. Vain meidän oman mielemme tuotosta. Keinomme selittää todellisuutta syiden ja seurausten kautta.
Jos alkaisimme porautua syihin tarkemmin, päätyisimme ensin siihen selitykseen, että merimato ei syö Flabellinaa, koska Flabellinan välittämät kemikaalit tai hahmo laukaisevat välttämisrefleksin, edelleen voisimme pureutua solutasolle ja molekyylitasolle. Lopulta meidän pitäisi todeta että emme edes tiedä mitä syyt ja seuraukset oikein tarkoittavat.
"Siten ainoastaan tietosilla eliöillä on pyrkimystä pois epämiellyttävästä olotilasta kohti miellyttävää olotilaa."
Autollani on siis tietoisuus. Se pyrkii pois luisusta tilanteeseen, jossa kaikki pyörät vierivät tienpintaa vasten lipsumatta tai luisumatta.
Pidän esittämääni asiaa faktana, enkä ole kiinnostunut lähtemään mukaan mihinkään mielikuvitusleikkeihin.
"Pidän esittämääni asiaa faktana, enkä ole kiinnostunut lähtemään mukaan mihinkään mielikuvitusleikkeihin. "
Eihän tämä ole mikään mielikuvitusleikki, vaan väittämäsi testaaminen havainnoilla todellisuudesta, tällä kertaa havainnoimalla Pleurobranchaean käyttäytymistä. Onko se mielestäsi tietoinen, koska se pyrkii pois epämiellyttävistä asioista? Vai eikö se pyri pois epämiellyttävistä asioista?
Onko lihansyöjäkasvi tietoinen, koska se houkuttelee hyönteisiä lehtiinsä ja pyrkii vangitsemaan nämä sulkemalla lehdet? Vai eikö hyönteisen syöminen ole lihansyöjäkasville miellyttävä asia? Onko mänty tietoinen, koska se erittää pihkaa suojatakseen rikkoutunutta kuorta tuhohyönteisten hyökkäyksiltä? Ovatko kaikki aurinkoa kohti kasvamaan pyrkivät kasvit tietoisia?
Ymmärrän väittämäsi sillä lailla että vain epämiellyttävyyden tunteen kokevat eliöt ovat tietoisia. Mutta kyseinen havainto ei paljon meitä auta. Tottakai näin on, sillä kokeminen edellyttää tietoisuutta ja tietoisuudesta seuraa kokeminen.
Gazzaniga toteaa, että tietoisuus kannattaa jakaa ainakin kahteen tasoon; ydintietoisuus ja laajennettu tietoisuus. Edellinen on kaikella elämällä, jälkimmäisen hän toteaa lähinnä ihmiselle tyypilliseksi, joskin sen alkua on (epävarmoin kokein) havaittu joillakin eläimillä.
Auttaisikohan tämä yhtään selkiinnyttämään keskustelua?
"..tietosilla eliöillä on pyrkimystä pois epämiellyttävästä olotilasta kohti miellyttävää olotilaa."
On silti helppoa tehdä vaikka automaattilaite, joka pyrkii pois tietyistä olotiloista ja kohti tiettyjä. Tietoisuuden merkitykseen ei yleensä koplata sanan "miellyttävä" käyttötapaa.
Heh heh, taitaa olla liian vaikea asia kressukoille. Ainoastaan KvasiKide uskalts yrittää ja hänkin aika laihoin eväin.
Mitä te jätkät hei tollasia pohditte, eikö riitä että Jumala loi kaikki niinku loi, koska niin on hyvä. Senhän huomaa jo siitä, että maailmassa on KAIKKI ihan helvetín hyvin: evoluutiota ei tarvita, koska maailma on täydellinen.
Tietoisuuden taso vaihtelee huomattavasti eliöiden kesken.
Bakteeri ei edes kykene havainnoimaan olevansa ihmisen nahan pinnalla.
Ihminen ei edes kykene havainnoimaan olevansa Jumalan luoma. Paitsi jotkut harvat.
Tyhmä. Eivät eliöt ole useinkaan mistään tietoisia vaan ne on joku tietoisuuden omaava ohjelmoinut toimimaan niinkuin toimivat.
"Eivät eliöt ole useinkaan mistään tietoisia vaan ne on joku tietoisuuden omaava ohjelmoinut toimimaan niinkuin toimivat. "
Pleurobranchaea myös oppii. Uutta oppiva ohjelma on siis mahdollinen?
Mitä on:
- muurahaisten joukkokäyttäytyminen
- ihmisen erillisten hermosolujen yhteistoiminta
mb1 .
Muurahaisten joukkokäyttäytyminen on yksilöllisiä ja tiedostamattomia reaktioita lähiympäristön antamiin syötteisiin siten, että niistä muodostuu kokonaisuutena mielekäs parvitoiminta. Hiljattain nähty tv-dokumentti parviälystä kuvasi asian hyvin ja ymmärrettävästi.
Ihmisen hermosolujen yhteistoiminta on aistinelimiä ja muuta kehoa yhdistävä analoginen tietojenkäsittelyjärjestelmä, joka tiedostamattomien reaktioiden ohjauksen lisäksi pystyy havaitsemaan omaa toimintaansa sekä vaikuttamaan siihen.