Olen jo ennenkin täällä ihmetellyt, kuinka ihmiset ovat tulleet tuollaisiksi, mitä monet – itse asiassa lähes kaikki – täällä kirjoittelevat kepulaiset ovat. Katsellessani eilen illalla TV 1:n suurta vaalikeskustelua ja hillittyä Matti Vanhasta siinä rupesin oikein vakavissani pohtimaan syitä. Miksi kontrasti Matti Vanhasen ja täällä kepulaisina esiintyvien välillä on niin suuri? Kun Vanhanen myhäilee kaverillisesti Lipposen kanssa, osoittaa tätä kaikin tavoin arvostavansa ja vakuuttaa tälle itsensä ja puolueensa tukea EU:n komission johtoon pääsemiseksi niin nämä kepulaiset pitävät Lipposta pahimpana vihollisenaan ja toivottavat hänet alimpaan helvettiin.
Kun Vanhanen kaikkien muiden puoluejohtajien tavoin Suomen edun vuoksi todella toivoo Lipposen pääsevän tuohon korkeaan tehtävään, niin täällä ilkutaan siksi, että Lipposen mahdollisuudet siihen pääsemiseksi ovat vähäiset. Kun puolueiden johtotaso – kepussakin myös muut kuin Vanhanen – arvostaa Lipposta, ja hänen poliittisia ansioitaan pidetään merkittävinä, niin täällä Lipposen syyksi pannaan kaikki meillä ja maailmalla tapahtuneet pahat, jopa Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin.
Mistä nämä näkemyserot? Kummat ovat oikeita kepulaisia, Vanhanen ja muut kepun johtajat, vai täällä hilluvat. Minä uskon enemmän Vanhaseen. Vanhanen on muutenkin kehittynyt koko ajan vakuuttavammaksi, ja kun luontaisesti rauhallisena ja harkitsevan tuntuisena miehenä hän saa yhä enemmän sympatioita myös muista puolueista. Jopa minä voisin hyvin harkita äänestäväni Vanhasta, ellen olisi tutustunut noihin toisenlaisiin kepulaisiin näillä saiteilla.
Ovatko he todella keskustalaisia. Vaikea uskoa, sillä eivät he ainakaan edusta juuri mitään niitä hyveitä, mitä puolue ohjelmissaan ilmoittaa edustavansa. Minäkin olen niitä poiminut tälle saitille puolueohjelmasta ja laittanut jatkoksi näytteitä täällä esiintyneiden kepulaisten kirjoituksista. Jos luitte esitykseni, ette voinut olla huomaamatta noiden kahden ”keskustalaisuuden tason” vastakohtaisuuden jyrkkyyttä! Siis ovatko nämä ihmiset keskustalaisia? Jos ovat, niin miksi he ovat tulleet tuollaisiksi, loitontuneet niin kauaksi ”virallisesta” keskustalaisuudesta?
Olen jo ennekin sanonut mielipiteeni, jonka nyt toistan. Noissa ”keskustalaisissa” on itse asiassa entisiä kommunisteja, ihan vasemman laidan ”taistolaisia”, jotka saivat ensimmäisen suuren traumansa suuren ihanteensa, Neuvostoliiton, sortuessa ja oman aatteensa romahtaessa myös meillä. Silloin he rupesivat kannattamaan keskustaa, jonka näkivät jo Kekkosen aikana ja hänen vuoksensa heille toiseksi lähimmäksi. Kommunisteille luontaisesti he kokivat sosialidemokratian pahimmaksi vihollisekseen, ja tuo kauna kasvoi sfääreihin keskustan pitkän oppositiokauden aikana.
Jäätteenmäestä he luulivat löytäneensä uuden Kekkosensa tai Sinisalonsa, mutta kun hänkin sortui omiin tekemisiinsä – samoin kuin Neuvostoliitto ja koko kommunismi – heidän frustraationsa kävi kestämättömäksi. Sietämättömintä oli se, että he sisimmissään hyvin tiesivät, että syyt tuon idolin kaatumiseen olivat jälleen vain idolissa itsessään, hänen väärissä teoissaan ja valherakennelmansa kestämättömyydessä. Ja siihen turvansa panneet tunsivat jälleen itsensä höynäytetyiksi. Mutta sellaisen itselleenkin – puhumattakaan muille – tunnustaminen vaatii ihmiseltä ominaisuuksia, joita näillä ei ole, ei ole voinut syntyä kritiikittömässä idoliuskonnossaan.
Noiden ihmisten kommunismisympatiat ilmenevät täällä jatkuvasti monin tavoin. Ei ole kauan, kun eräs (olikohan Jorma Laitinen?) listasi puolueita ”paremmuusjärjestykseen. Ensimmäiseksi hän asetti keskustan ja heti toiseksi kommunistit. Viimeisinä olivat demarit ja vihreät. Vakuudeksi hän totesi, että yhteiskunnalle vaarallisimpien puolueiden järjestys on käänteinen. Muutama päivä sitten täällä kirjoitteli lukeneelta ja jopa intellektuellilta vaikuttanut, mutta ilmeisesti melko nuori henkilö. Pitkillä ja varsin taidokkailla kirjoituksillaan hän mm. kävi ”kaksintaistelua” nimimerkki ”mielipidepankin” kanssa. Hänen maailmankuvansa oli täysin kommunistinen. Näkemyksiään hän perusteli tunnettujen nykyvasemmistolaisten ”ajattelijoiden” ajatuksilla ja eräät hänen ilmeiset tavoitteensa olivat jo vanhempaa perua, itsensä ”parta-Kallen” eli Karl Marxin esittämiä.
Voihan olla, että noissa kirjoittajissa on paljon itse ihan oikeasti keskustalaisina pitämiään, mutta kyllä tuo viime kesäkuisen tapahtuman aiheuttama turhautuminen on saattanut heidät aivan psykopaattiseen tilaan, mitä nuo kirjoitukset ilmentävät. Kun luen niitä, aivan näen silmissäni kirjoittajan. Näen, miten hänen silmänsä kiiluvat, miten hän tärisee raivossaan, miten vaahto kohoaa hänen huulilleen. Kuulen, miten hän sihisee hampaittensa raosta: ”Suomella ei ole p-ankaan väliä, kunhan vain kostetaan Paavo Lipposelle”. Tätähän ovat monet täällä ehdottaneet motiiviksi äänestää Anneli Jäätteenmäkeä. Eipä hänen puolestaan juuri muita motiiveja ole esitettykään – lienee vaikea niitä löytää!
Tuo eilinen suuri keskustelu oli muuten varsin asiallinen - mistä kiitos myös hyville juontajille - ja melko hyvin kävi ilmi myös se, mitä mikin puolue pitää tärkeänä. Ei siinäkään, ei edes näkemyksissä kansanäänestystarpeesta, suuria eroja ollut suurimpien puolueiden eikä varsinkaan SDP:n ja Keskustan linjauksissa; vihreät ja vasemmistoliitto olivat kumpikin selkeimmin omilla linjoillaan, kuten luonnollista on. Kokoomuksen uusi, nuori puheenjohtaja vakuutti minut sekä asiaosaamisellaan että esiintymisellään. "Asevelisosialistin" vilpittömät onnittelut kokoomuslaisille!
Kun Vanhanen kaikkien muiden puoluejohtajien tavoin Suomen edun vuoksi todella toivoo Lipposen pääsevän tuohon korkeaan tehtävään, niin täällä ilkutaan siksi, että Lipposen mahdollisuudet siihen pääsemiseksi ovat vähäiset. Kun puolueiden johtotaso – kepussakin myös muut kuin Vanhanen – arvostaa Lipposta, ja hänen poliittisia ansioitaan pidetään merkittävinä, niin täällä Lipposen syyksi pannaan kaikki meillä ja maailmalla tapahtuneet pahat, jopa Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin.
Mistä nämä näkemyserot? Kummat ovat oikeita kepulaisia, Vanhanen ja muut kepun johtajat, vai täällä hilluvat. Minä uskon enemmän Vanhaseen. Vanhanen on muutenkin kehittynyt koko ajan vakuuttavammaksi, ja kun luontaisesti rauhallisena ja harkitsevan tuntuisena miehenä hän saa yhä enemmän sympatioita myös muista puolueista. Jopa minä voisin hyvin harkita äänestäväni Vanhasta, ellen olisi tutustunut noihin toisenlaisiin kepulaisiin näillä saiteilla.
Ovatko he todella keskustalaisia. Vaikea uskoa, sillä eivät he ainakaan edusta juuri mitään niitä hyveitä, mitä puolue ohjelmissaan ilmoittaa edustavansa. Minäkin olen niitä poiminut tälle saitille puolueohjelmasta ja laittanut jatkoksi näytteitä täällä esiintyneiden kepulaisten kirjoituksista. Jos luitte esitykseni, ette voinut olla huomaamatta noiden kahden ”keskustalaisuuden tason” vastakohtaisuuden jyrkkyyttä! Siis ovatko nämä ihmiset keskustalaisia? Jos ovat, niin miksi he ovat tulleet tuollaisiksi, loitontuneet niin kauaksi ”virallisesta” keskustalaisuudesta?
Olen jo ennekin sanonut mielipiteeni, jonka nyt toistan. Noissa ”keskustalaisissa” on itse asiassa entisiä kommunisteja, ihan vasemman laidan ”taistolaisia”, jotka saivat ensimmäisen suuren traumansa suuren ihanteensa, Neuvostoliiton, sortuessa ja oman aatteensa romahtaessa myös meillä. Silloin he rupesivat kannattamaan keskustaa, jonka näkivät jo Kekkosen aikana ja hänen vuoksensa heille toiseksi lähimmäksi. Kommunisteille luontaisesti he kokivat sosialidemokratian pahimmaksi vihollisekseen, ja tuo kauna kasvoi sfääreihin keskustan pitkän oppositiokauden aikana.
Jäätteenmäestä he luulivat löytäneensä uuden Kekkosensa tai Sinisalonsa, mutta kun hänkin sortui omiin tekemisiinsä – samoin kuin Neuvostoliitto ja koko kommunismi – heidän frustraationsa kävi kestämättömäksi. Sietämättömintä oli se, että he sisimmissään hyvin tiesivät, että syyt tuon idolin kaatumiseen olivat jälleen vain idolissa itsessään, hänen väärissä teoissaan ja valherakennelmansa kestämättömyydessä. Ja siihen turvansa panneet tunsivat jälleen itsensä höynäytetyiksi. Mutta sellaisen itselleenkin – puhumattakaan muille – tunnustaminen vaatii ihmiseltä ominaisuuksia, joita näillä ei ole, ei ole voinut syntyä kritiikittömässä idoliuskonnossaan.
Noiden ihmisten kommunismisympatiat ilmenevät täällä jatkuvasti monin tavoin. Ei ole kauan, kun eräs (olikohan Jorma Laitinen?) listasi puolueita ”paremmuusjärjestykseen. Ensimmäiseksi hän asetti keskustan ja heti toiseksi kommunistit. Viimeisinä olivat demarit ja vihreät. Vakuudeksi hän totesi, että yhteiskunnalle vaarallisimpien puolueiden järjestys on käänteinen. Muutama päivä sitten täällä kirjoitteli lukeneelta ja jopa intellektuellilta vaikuttanut, mutta ilmeisesti melko nuori henkilö. Pitkillä ja varsin taidokkailla kirjoituksillaan hän mm. kävi ”kaksintaistelua” nimimerkki ”mielipidepankin” kanssa. Hänen maailmankuvansa oli täysin kommunistinen. Näkemyksiään hän perusteli tunnettujen nykyvasemmistolaisten ”ajattelijoiden” ajatuksilla ja eräät hänen ilmeiset tavoitteensa olivat jo vanhempaa perua, itsensä ”parta-Kallen” eli Karl Marxin esittämiä.
Voihan olla, että noissa kirjoittajissa on paljon itse ihan oikeasti keskustalaisina pitämiään, mutta kyllä tuo viime kesäkuisen tapahtuman aiheuttama turhautuminen on saattanut heidät aivan psykopaattiseen tilaan, mitä nuo kirjoitukset ilmentävät. Kun luen niitä, aivan näen silmissäni kirjoittajan. Näen, miten hänen silmänsä kiiluvat, miten hän tärisee raivossaan, miten vaahto kohoaa hänen huulilleen. Kuulen, miten hän sihisee hampaittensa raosta: ”Suomella ei ole p-ankaan väliä, kunhan vain kostetaan Paavo Lipposelle”. Tätähän ovat monet täällä ehdottaneet motiiviksi äänestää Anneli Jäätteenmäkeä. Eipä hänen puolestaan juuri muita motiiveja ole esitettykään – lienee vaikea niitä löytää!
Tuo eilinen suuri keskustelu oli muuten varsin asiallinen - mistä kiitos myös hyville juontajille - ja melko hyvin kävi ilmi myös se, mitä mikin puolue pitää tärkeänä. Ei siinäkään, ei edes näkemyksissä kansanäänestystarpeesta, suuria eroja ollut suurimpien puolueiden eikä varsinkaan SDP:n ja Keskustan linjauksissa; vihreät ja vasemmistoliitto olivat kumpikin selkeimmin omilla linjoillaan, kuten luonnollista on. Kokoomuksen uusi, nuori puheenjohtaja vakuutti minut sekä asiaosaamisellaan että esiintymisellään. "Asevelisosialistin" vilpittömät onnittelut kokoomuslaisille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Matti Vanhanen tai Olli Rehn eivät ole keskustalaisia, vaan alunperin liberaaleja, joilta puolue katosi. Matti Vanhasen isä on tamperelainen sosiobiologi, joka on erikoistunut ihmisten luokitteluun rotuihin, kallonmuotoihin ja älykkyyosamääräkasteihin brittiläisessä 1890-luvun, ruotsalaisessa 1920-luvun ja saksalaisessa 1930-luvun hengessä.
Rehnitkään eivät ole tuottajia, vaan auto- ja varaosakauppiaita, joille on yhteistä se, että heidän elantonsa on kiinni vahvasta markasta, maahantuonnista ja tuontikulutustavaroista.
On tietenkin hallinnolle hyvä, että ei ole demokratiaa eli poliittista riskiä. Tästä seuraa se, että aseveljien on melko helppo muodostaa keskustelematon komentoketju, missä urahdukset susilauman tapaan riittävät välittämään komentajan tahdon.
Sauli Niinistö oli eittämättä kokoomuslainen juristityyppi, mutta entäs sitten Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz, joista edellinen paljasti suomunsa VRn väliaikaisen hallituksen nimittämällä ja Zyskowicz, joka on tuonut kokoomukseen slaavilaisia ja etnisiä piirteitä.
Älä levitä kepulais- ja sosialistisontaasi Kokoomuksen palstalle.
Haluan vain sanoa, että tuo joka on sitä mieltä, että "ei kuulu kokoomukselle" on väärässä. Kyllä kokoomuslainenki on ihmetellyt noita samoja asioita kepun saitilla käydessään, ja nuo samat keput täälläkin muuten hiljaisella saitilla esiintyvät "taatulla tyylillään". Sinut täältä pois haluava varmaankin kuuluu heihin.
Joten älä ole milläsikään, vaan vieraile täällä vastakin hyvillä kirjoituksillasi!