manipulaatio

Meitsi hiippaili eloaan nuorempana vissiin liian
mustat lasit päässä, hirveät syytökset tulivat
itseeni, kun minulle opetettua, tapauksessani
uskonnollista maailmankuvaani joskus sattumoisin
mielessäni kritisoin. Olin mm. ja olen edelleen
kiinnostunut tähtien ja planeettojen
havainnoinnista, mutta enpähän vain nuorena
poikasena uskaltanut ostaa edes kaukoputkea. Jaa
että et mitä, uskaltanut, mitä v....?.

No hommahan meni katsokaas seuraavanlaisesti. Kun
kerran joku oikein taivaan lähettiläs, ainoan
oikean herra jumalan saarnamies, oli hän
paikkakunnallamme usein naama punaisena ja ohimot
sykkien suustaan seuraavanlaisen sammakon
päästänyt. Että kuu ja aurinko muuttuvat oikein
vereksi ja taivas ihan tuosta kohta pimenee,
koittaa joku kauhian kamala ja hirmuinen keskiyö.
Minä kun taas siinä semmoinen nuori kloppi olin,
otin niin paljon kaiken todesta, sen verran hyvä
esitys vissiin sillä muumilla. No mitäpäs minä
sitten kaukoputkellakaan, kun kerran taivaskin
pian tuosta pimenee, harmitti hirveesti.

Eikä tämä tämmöinen ole kyllä yhtikäs hauskaa,
saatikka vastuullista, tuommoinen säälittävä
peloittelu. Semmoisessa menee helposti paljonkin
hyviä lapsia pesuveden mukana, mustaan
tunkkaiseen kaivoon, josta ei olekkaan enää
välttämättä helppoa happea saada. Se taas, että
oliko taivahan kasvatti ja näkyjen mies,
oikeassa, ei ole minun arvioitavissa,
valitettavasti. Nykyään minulla on jo sellainen
vaatimaton kaukoputki parvekkeellani ja jo se
vain tuottaa kovastikkin iloa, pimeinä tähtiöinä.
Ja toivottavasti eivät nuo kauhumaalareiden savut
taivastani koskaan pimennä, on ne tähdet ja
planeetat niin mukavia katsella, että myös
sellaisia pähkäillä. (Ja jos joku idiootti
haluaakin jossain vaiheessa ydinpommeillaan
ilmakehämme paskastaa ja paukutella, niin laskun
lähetän perään, se on 500/tunti pois
havannointiajastani.)

Elin nuoruuteni ja sen herkän vaiheen elämäni
kapoista uraputkea, nähtävästi jonkinasteisessa
psykoosissa, melkoisessa helvetissä näin jälkeen
päin ajatellen. Semmoisessa myrkkypilvessä, jonka
vain aikuiset täysin vastuuttomat ihmiset
kykenevät muiden ihmisten päihin saastaisista
suistaan puhaltamaan. Olin kasvanut yhden asian
ihmiseksi. Jossain vaiheessa ilmenneitä oireitani
olivat ovat mm. sosiaalinen eristäytyminen,
taikauskoisuus ja tavallisten kadunmiesten,
toisin sanoen vääräuskoisten sääliminen ja
suoranainen vihaaminen. Koin usein
mielikuvitukseni tuottamat luulot ja kuvitelmat
täysin todellisiksi, tietäen vielä koko ajan
eläväni täydessä totuudessa ja sitä päähän
hakattiin vielä kaikenmaailman kokouksissa lisää.
Periaattessa kait sama hommeli toimii kaiken
maailman huuhareilla, scifiä liikaa lukeneilla, )
hulluilla ja mitä näitä on, paljon on noita
värejä mielikuvitusmaailmojenkin spektreissä.
Itselläni on aina ollut karvan verran ylivilkas
mielikuvitus, mutta eihän se nyt liene mikään
synti ole, se. (Jos on, haluan pikaisesti
parantua moisesta saatanan välineestä irti.)))

Useinkaan jonkun toisen harjoittama
maailmankuvani kyseenalaistaminen tai
kieltäminen, eivät ainakaan auttaneet,
päinvastoin, kuin olisivat heittäneet bensaa
tuleen. Oman maailmankuvansa kyseenalaistaminen
ei tietenkään ole tarpeellista, mikäli
olemassaolo ei pahemmin ahdista, eikä tunnu elo
kovin ristiriitaiselta, eivätkä yleisesti
hyväksytyt normit ole nyt aivan
totaalisesti "pure orange juice" järjen vastaisia.

Ja jossain vaiheessa sitten, varmaankin
onnekseni, älysin kääntää sen kaukoputkeni
katselemaan myös pääni sisään. Tuijotin siinä
sitten kauhuissani melkoisen tunkkaisia näkymiä
ja havainnoin helvetinmoisen matoja kuhisevan
meemiroskaläjän, oikean paskakasan, sitä
siivotessa on nyt tähän päivään eletty. Olen
Freeeeeeeeeeeeee! Voin jo ajatella omilla
aivoillankin, hmmm... tästähän tulee elämästä
vielä ihan mielenkiintoista!