Ja lompakon löytymis oppi!
Miksi kehuskella omituisilla rukous vastauksilla,
jotka kirjoittajan mukaan on hälle itselleen tapahtunut?
Omaa itseäkö yrittää tuoda esiin,siltä vaikuttaa,valitettavasti.
Sanoma on kuin tikkupuuroa söisi.
Ottaisitko välillä kantaa siihen,miten saisitte kultti uskossanne
pappien teot tekemättömäksi.
Sitähän voi myös rukoilla,jos kerran voi rukoilla kuolleen terveeksi.
Uskon että joka uskonnossa tuota tapahtuu,
mutta edes puhdistaisitte oman pesänne.
Silloin saisi sanomannekin myönteisemmän vastaan oton.
Jaikalin teksti on villasella peittämistä,tyyliin:asia ei minua koske,
koska olen synnitön kultisti!
Ja hänellä on voitelu opettaa muita,vai onko?
Kenen voitelu,sitä jäämme miettimään.
Jos miun tekstistäni paistaa läpi katkeruus,
niin hänen tekstistään paistaa VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS,
ja kuivat sanat,ja tunnetta ei missään.
Kantsisko siivota oma pesä ennen kuin toisille
ja meille jumalattomille saarnaa????
Kaikella ystävyydellä:leahimn.
Miksi kehuskella omituisilla rukous vastauksilla,
jotka kirjoittajan mukaan on hälle itselleen tapahtunut?
Omaa itseäkö yrittää tuoda esiin,siltä vaikuttaa,valitettavasti.
Sanoma on kuin tikkupuuroa söisi.
Ottaisitko välillä kantaa siihen,miten saisitte kultti uskossanne
pappien teot tekemättömäksi.
Sitähän voi myös rukoilla,jos kerran voi rukoilla kuolleen terveeksi.
Uskon että joka uskonnossa tuota tapahtuu,
mutta edes puhdistaisitte oman pesänne.
Silloin saisi sanomannekin myönteisemmän vastaan oton.
Jaikalin teksti on villasella peittämistä,tyyliin:asia ei minua koske,
koska olen synnitön kultisti!
Ja hänellä on voitelu opettaa muita,vai onko?
Kenen voitelu,sitä jäämme miettimään.
Jos miun tekstistäni paistaa läpi katkeruus,
niin hänen tekstistään paistaa VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS,
ja kuivat sanat,ja tunnetta ei missään.
Kantsisko siivota oma pesä ennen kuin toisille
ja meille jumalattomille saarnaa????
Kaikella ystävyydellä:leahimn.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kieltämättä nämä jaikalin rukousvastaukset muistuttavat laajasti taikureiden temppuja. Nehän "voivat" hävittää ja hatusta vedellä kaneja tai muita eläimiä.
Mutta, edelleen muistutan. Eikö jumalattomille ihmisille olisi mielekkäämpää todistaa Junmalan johdatuksesta asioiolla,- joilla on/oli vaikutuksensa mieleen ja mielen hyvinvointiin. Monasti näitä asioita esille tuoden,- jos niitä on, niin tämän alan ammatti-ihisetkin menevät sanattomaksi.
Taikuruuden tms, voi aina havainnoida ihmisen alitajunnalla ja sen toimintaa liittyvillä tekijöillä,- jotka nekin on totta ja todellisuutta ja Jumalan suunnitelmia.Liittyvät siis ihan tavallisen ihmisen olemukseen ja toimintaan.Niin, ei uudestisyntymä muuta ihmisen aivotoimintaa perusolemuksesta.
Silloin kun betonia tai muuta tavaraa on lmestynyt kuin tyhjästä, niin ne on yleensä selityksiä varastetulle tavaralle.
Miten ihmeessä Leahim kehtaat jatkaa itsekritiikitöntä parjaamistasi. On suorastaan käsittämätöntä sokeutta, että voit syyttää toisia uskovia kultisteiksi, vaikka oma uskonnollinen käyttäytymisesi on ajat sitten osoitettu epäraamatulliseksi, evankeliumin vastaiseksi. Jos jonkun niin sinun uskonnolliset käsitykset, sellaisina kuin olet niitä palstalla esittänyt, sisältävät kultistisia aineksia. Ainakaan ne eivät edusta kristinuskoa, millään muotoa, koska olet kieltänyt kristinuskon keskeisimmän perustankin.
Muistutan edelleen, että kun sinulta kysyttiin oletko uskovainen, vastasit olevasi ortodoksi. Vaikka en pidäkään kaikkia ortodoksien käytäntöjä ja rituaaleja raamatullisina - esim. pyhimyskultti - tiedän kuitenkin sen verran, että ortodoksit ovat, ainakin perustaltaan, kristittyjä. Uskon että eroavaisuuksista huolimatta heissäkin on sydämen kristittyjä, uudestisyntyneitä ihmisiä, jotka ovat samaa perhettä uudestisyntyneiden helluntailaisten kanssa. Saattaahan toki olla että helluntaisissa sekä ortodokseissa on sitten niitäkin jotka eivät ole tosi kristittyjä. Jumala sydämet tuntee ja missä tilassa itse kukin meistä vaeltaa. Vanha helluntailainen saarnaaja kirjoitti jo 1930-luvulla, että helluntailainen ja luterilainen ovat toistensa veljiä ja siskoja Herrassa, vaikka eivät toisiaan sellaisiksi tunnustaisikaan. Sama koskee kaikkia kristittyjä. Ja mitä paremmin Herraa tunnemme, sen mieluisammin tunnustamme kaikki kristityt perheemme jäseniksi, veljiksi ja siskoiksi, vaikka tapakulttuurissa ja tulkinnoissa olisi eroakin. Oikein iloitsemme kun lihamme joutuu ristille tunnustaessamme hengellistä, kaikki kristityt sisäänsä sulkevaa totuutta. Edellytyksenä tietysti on uudestisyntyminen eli henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Ilman sitä yhteys on toiveajattelua. Jeesus itse sanoo olevansa viinipuu jonka oksia kaikki Häneen uskovat ovat. Silloin Hänestä virtaa hengellinen elämä, ykseys, koko seurakuntaan. Nimilappuihin katsomatta. Kaikkiin niihin jotka ovat tulleet Jumalan lapsiksi Jeesuksen vastaanottamisen eli uskonratkaisun kautta. Se on Jumalan suurenmoinen teko ihmisessä. Yhteyden väheksyminen ja joidenkin kristittyjen sulkeminen ulkopuolelle (koska kuuluvat tähän tai tuohon kirkkokuntaan, seurakuntaan, yhteisöön) on Kristuksen väheksymistä.
Korostan siis sitä, että kristittyinä ortodoksitkin uskovat evankeliumiin, tunnustaen UT:n pelastussanoman. Joten. Kieltäytyessäsi uskomasta Jeesuksen sanoman syntien anteeksiantamuksesta, pelastuksesta ja Hänessä olevasta yhteydestä, kiellät evankeliumin, johon ortodoksitkin uskovat. Olet siis kieltänyt oman kirkkokuntasi keskeisimmän opetuksen ja perustan - vaikka väität olevasi ortodoksi. Se jos mikä on kultistista toimintaa. Ehkä sinulla on kristinuskosta ja samalla myös ortodoksien pelastuskäsityksestä jokin aivan omintakeinen, itse muotoilemasi sisältö, mutta se ei ole todellista kristinuskoa eikä edusta edes omaa kirkkokuntaasi, vaan sinun subjektiivista ajatteluasi.
Helluntailaisten parjaaminen ja omien, itsekehitettyjen pelastusnäkemysten asettaminen heidän uskonkäsityksensä yläpuolelle, on - jos ei suoranaisesti kultistista, ainakin - lahkolaista toimintaa.
Tunnistatko toiminnassasi lahkolaisuutta/kultistisuutta?
>Sitähän voi myös rukoilla, jos kerran voi rukoilla kuolleen terveeksi.<
Jeesus, johon ja jonka opetuksiin todelliset, evankeliumia kunnioittavat ortodoksit uskovat, herätti kuolleita. Hän antoi saman vallan kaikille omilleen, koska tämä valtuutus on Pyhässä Hengessä. Niin myös toiminnan tulisi tapahtua Hengen vaikutuksesta ja ohjauksessa. Silloin Jumala voi - oman lupauksensa mukaisesti - herättää kuolleenkin. Mutta se on Hänen tekonsa, ei ihmisen. Kristitty on vain välikappale ja Jumala tekee sen minkä hyväksi havaitsee, käyttäen niitä armolahjoja ja valtuutuksia, mitkä Hän on srk:lleen antanut.
Lopetat viestisi: kaikella ystävyydellä. En tiedä onko sitten vika minussa vai missä mutta en kykene löytämään viestistäsi ystävällisyyttä Jaikalia kohtaan. Ystävä ei puhu tuohon sävyyn.
Irroitat eri asiayhteyksissä olleet rukousvastaustodistukset pääasiaksi ikäänkuin se olisi Jaikalin viestien pääsisältö. Miksi ylipäätään aloitat keskustelun joka jo lähtökohdiltaan on parjaava ja henkilöön kohdistuva?
Jos joku opettaa,niinkuin kyseinen henkilö muita,
saa kuulija saarnaa arvostella,siihen jokaisella on oikeus.
Jokainen tietysti ottaa tekstin erilailla,ymmärtää sen toisin
kun joku toinen.
Mie saan siitä pelkkää piikki puuroa!
Enkä voi sanoa että olipa hyvä saarna.Henkilö joka
päivittäin on esillä ja opettaa muita,
hänen pitää osata suodattaa myös kritiikki.
Esitän muutaman yksinkertaisen väitteen:
1. RUKOUSVASTAUKSET kuuluvat karismaattiseen kristillisyyteen.
2. Kaikki todellinen kristillisyys on KARISMAATTISTA. Muussa tapauksessa se ei ole kristillisyyttä. Kristinuskoon kuuluu karismaattisuus.
3. Rukousvastaukset eivät ole kristinuskon pääasia. JEESUS KRISTUS JA HÄNEN PELASTUSTEKONSA on pääasia. Häntä tulee korostaa, hänessä olevaa armoa, pyhitystä, kaikkea sitä, mitä Hän omilleen on ja kuinka Hän omiaan johtaa.
Jos kohta 3 on totta, se johtaa kohtaan 2, joka taas johtaa kohtaan 1.
Kenenkään uskoa ei tule arvioida rukousvastausten perusteella sinänsä, ei sen perusteella näyttääkö niitä olevan vai eikö näytä, ei myöskään sen perusteella kertooko henkilö rukousvastauksistaan tai ei.
Usko arvioidaan ainoastaan perustan pohjalta. Uskooko henkilö kristillisen evankeliumin. Jos uskoo, sen pitäisi myös tulla näkyviin, pyhittyvänä elämänä sekä keskinäisenä rakkautena kaikkia niitä kohtaan, jotka (erilaisista taustoista huolimatta) ovat saman perheen eli Jumalan perheen jäseniä.
Kaikki ihmiset eivät ole Jumalan lapsia. Kristityt ovat.
Kristittyjen kuuluu hyväksyä toisensa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta ovat nämä sitten helluntailaisia, katolilaisia, lestadiolaisia, vapaakirkollisia, ortodokseja tai mitä tahansa. Yhteydellä on perusta. Se perusta on Kristuksessa. Kaikki muu on kristillisyydeksi tekeytyvää kultismia ja uskonnollisuutta. Sellainen ei johda taivaaseen.
Vain kohta 3 on oikein. Eikä se johda kohtiin 1 ja 2 muuten kuin siten että ne kohdat kuuluvat nimikristitty hihhuleille, ei oikeille kristityille.
Ja kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia eivätkä vain kristityt. Sinähän suorastaan pilkkaat Jumalaa joka ei erottele ketään.
Teapot: >>Kaikki todellinen kristillisyys on KARISMAATTISTA.
Kykenetkö keskustelemaan ilman nimittelyä ja lahkohenkistä "ainoastaan minä ja minun tavallani ajattelevat ovat oikeassa" -asennetta?
Korostin viestissäni kaikkien kristittyjen yhteyttä Kristuksessa. Keskinäisellä yhteydellä pitää kuitenkin olla perusta. Tämä perusta on kohdassa kolme.
Jeesus Kristus ja Hänen pelastustekonsa, se mitä Hän on ja tekee, on kristinuskon pääasia. Tämä on sinunkin mielestäsi oikein. Siitä siis olemme yhtä mieltä. Kummankin mielestä se on kristinuskon tärkein ja lähtökohta.
Karismaattisuus tarkoittaa Pyhän Hengen toimintaa. Wikipediassa sanaa on määritelty mm.: "käytännön seurakuntaelämään liittyvä Raamatun opettama ilmiö, joka merkitsee Pyhän Hengen lahjoittamaa erityistä kykyä hengelliseen palveluun. Raamatussa armolahjalla viitataan Jumalan ihmiselle armosta antamaan lahjaan, ei siis palkkioon tai ihmisen omaan ominaisuuteen. Armolahjoista käytetään kristinuskossa myös nimitystä henkilahjat, koska Pyhä Henki jakaa niitä ihmisille tahtonsa mukaan."
Kristitty on osallinen Pyhän Hengen toiminnasta.
Oletko eri mieltä?
Nimenomaan Pyhä Henki todistaa että ihminen on kristitty.Uskoontullessaan ihminen saa sisimpäänsä Pyhän Hengen, joka todistaa, että hän on Jumalan lapsi. Siksi Pyhää Henkeä sanotaan UT:ssa mm. lapseuden Hengeksi. Kristitty on osallinen Pyhästä Hengestä, ja niin ollen myöskin Hänen toiminnastaan. Pyhä Henki liittää kristityn karismaattisuuteen eli Jumalan toimintaan, joka tapahtuu ilman ihmisen omia ansioita, armosta. Sanan suppeassa merkityksessä karisma tarkoittaa vain armolahjaa; armolahjoja eli henkilahjoja on useita erilaisia, esimerkiksi avustaminen saattaa olla armolahja, Jumalan vaikuttama kyky ja alttius toimia arkielämässä niin, että siitä on lähimmäisille erityistä hyötyä. Jos se on Jumalan vaikuttamaa eli armossa tapahtuvaa Hengen toimintaa kristityssä, kyseessä on karismaattinen ilmiö: Pyhän Hengen toiminta, joka tapahtuu ilman ihmisen omia ansioita. Sanan laajemmassa merkityksessä karismaattisuudella voidaankin tarkoittaa kaikkea Pyhän Hengen aikaansaamaa kristityssä. Esimerkiksi se, että uskoontulon seurauksena pahoja taipumuksia (mm. kiroilu) jää heti tai vähitellen pois, on karismaattisuutta = Pyhän Hengen työtä kristityssä. Tässä merkityksessä myös Hengen hedelmä (kuten armolahjat) on karismaattisuutta, se on Pyhän Hengen muokkaavaa ja eheyttävää työtä ihmisen luonteessa.
Karisma tarkoittaa siis - sanan suppeassa merkityksessä, armolahjaa (karismaattisuus: armolahjojen toiminta ihmisessä), sanan laajemmassa merkityksessä kaikkea Pyhän Hengen työtä. Tapahtuen ihmisessä armosta, ilman ansioita. Karismaattisuus: armollisen Jumalan vaikutus Henkensä kautta ihmisessä niin että Jumalan valtakunta menee eteenpäin yksilön kohdalla ja Jumalan tahto toteutuu sekä hänessä että hänen kauttaan ympäristössä.
Tämä on jotakin mistä kristitty automaattisesti on osallinen. Jos olemme tulleet Jeesuksen luo, olemme tulleet myöskin osallisiksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka todistaa että uskomme on tosi, olemme Jumalan lapsia, kuulumme Jumalan valtakuntaan ja perheväkeen. Kohta 3 johtaa siis kohtaan 2.
Pyhä Henki on eläväksi tekevä Henki. Kristityllä on elävä suhde Jumalaan.
Kohta 1. Jumala on kuuleva Jumala. Hän ei ole kuuro eikä mykkä. Hän ei ole lapsilleen persoonaton ulottuvuus, jokin kaukainen abstraktio, inhimillisen järkeilyn tai tunnelmoinnin varassa oleva, ihmisen omista uskomuksista riippuva mielikuva. Jumala on kristityn elämään osallistuva todellinen ja läsnäoleva Jumala. Nimitys "abba" kuvaa erityisen läheistä ja lämmintä suhdetta.
Kristitty saa olla aivan varma että Jumala kuulee rukoukset ja myös vastaa. Vastaus ei aina tule sillä tavalla kuin tahtoisimme. Jumalaa ei voi käskeä. Hän toimii ihmisen tosi parhaaksi. Emme voi määrätä missä ja miten tuuli puhaltaa - kuulemme kuitenkin sen huminan. Samalla tavalla Pyhä Henki tuo Jumalan vastaukset. Emme voi asettaa Jumalalle rajoja: vain tällainen tai tällainen rukousvastaus kelpaa.
Kaikki mikä on Pyhän Hengen tuomaa vastauksena rukouksiimme, on rukousvastausta. Sekin on tavallaan rukousvastaus, jos emme saa mitä olemme pyytäneet, koska silloin Jumalan Henki viestittää: "tuo asia ei ole sinulle hyväksi" tai "vielä ei ole sen aika".
En ymmärrä väitettäsi että karismaattisuus eli Pyhä Henki (Jumalan toiminta uskovassa ja uskovan kautta) ei kuulu kristitylle. Tai että Jumala ei osallistu lastensa elämään eikä vastaa heidän rukouksiinsa.
Ehkä luulit minun tarkoittavan kohdissa 1 ja 2 jotain mitä en tarkoittanut. Ehkä sanalla karismaattisuus on sinulle jokin tietty merkitys, joka perustuu mielikuviisi eikä UT:n todistukseen. En tiedä...
Raamatullisesti ottaen karismaattisuus kuuluu uskovalle. Ei ole olemassa kristinuskoa ilman Pyhää Henkeä, ja Hänen vaikuttamaansa toimintaa, jonka kautta ja mukaisesti evankeliumi leviää, seurakunta kasvaa ja vahvistuu. Sekä myöskin puhdistuu.
Hei Semper.
Määrittelin juuri karismaattisuutta viestissäni nimimerkille sinä tyhmyri.
Löydän sanan Raamatusta siellä missä puhutaan armo- eli henkilahjoista. Armolahja on kharismata, suom. karisma. Armolahjojen toiminta (laajemmin käsiettynä kaikki Jumalan Pyhän Hengen toiminta ja vaikutus kristityssä ja hänen kauttaan) on karismaattisuutta. Se on Jumalan elävää, toimivaa armoa.
Olen karismaattisuuden suhteen kaikkiruokainen. Ainakin pyrin olemaan, joskaan se ei aina onnistu.
Aihetta on aina pakko rajata. Keskustelun aihe ei ollut nykyajan tulkinta karismaattisuudesta ja sen eri puolet. Siksi en myöskään lähtenyt niihin ottamaan kantaa. En tuossa viestissä.
Tulkoon nyt ja tässä yhteydessä sanotuksi että suuri osa siitä, mitä yleisesti pidetään karismaattisuutena ja mainostetaan karismaattisuutena, on käsittääkseni pelkkää sielullisuutta. Ei siis karismaattisuutta = Jumalan toimintaa. Vaan sielullisuutta = karismaattisuudeksi pukeutunutta ja sellaisena esiintyvää ihmisen toimintaa, äärimmillään jopa sielunvihollisen voimavaikutuksia.
Myöskin Nokiamissioon olen suhtautunut varauksellisesti.
Mutta sekään ei ollut tämän keskustelun aihe.
Huomaa lähtökohta. Puutuin Leahimin (joka useaan otteeseen on kieltänyt kristinuskon eli evankeliumin perustotuudet) syytteisiin kultismista ja esitin, miltä pohjalta kristityillä on ja pitää olla yhteys, että se olisi todellinen.
Pyhä Henki uudestisynnyttää. Liittää uudestisyntyneen Jumalaan ja tekee osalliseksi Hänen vaikutuksistaan. Muussa tapauksessa on kyse juuri siitä minkä sinä tyhmyri viestissään mainitsee eli nimikristillisyydestä.
Kristillisyys ilman Pyhää Henkeä (ilman Jumalan lapseutta, ilman Jumalan vaikutusta ja toimintaa) on nimikristillistä uskonnollisuutta.
>On mahdollista tehdä VAIN se johtopäätös, että sinulle kelpaa kaikki karismaattisuus - olkoonpa se mitä tahansa kunhan siinä jollain tavalla mainitaan sana Jeesus.<
On murheellista, jos tuo on ainoa johtopäätös, jonka kykenet viestistäni tekemään. Tietysti minun täytyy mennä itseenikin ja miettiä olisiko pitänyt kirjoittaa toisin. Joka tapauksessa olisi kovin hyvä kun et tekisi liian nopeita ja kärkeviä johtopäätöksiä. Mutta. Sinulla on oikeus tulkintoihisi, niin kuin minulla omiini. Voit laittaa minut sellaiseen kategoriaan kuin tahdot.
Tähän kohtaan viestissäsi minun on lähes pakko puuttua:
>Tiedätkö, mitä Jeesus ITSE sanoo 'karismaattisuudesta'?<
Kyseisessä kohdassa Jeesus ei ota kantaa karismaattisuuteen sinänsä, ei edes lainausmerkeissä. Hän ei puhu karismaattisuudesta vaan KRISTITYIKSI TEKEYTYVIEN TAI MUUTEN ITSEÄÄN JUMALAN LAPSINA PITÄVIEN laittomuudesta. Esimerkeiksi Jeesus valitsee asiat jotka ovat erittäin UT:n mukaisia ja joita Hän ei missään tuomitse sinänsä, mutta tässä kohdassa Hän tuo esiin, että edes tällaiset asiat eivät kristittyä (tai itseään sellaisena pitävää) pelasta, jos hän elää laittomuudessa eli suomeksi sanottuna synnissä, ei pidä Jumalan ilmoitusta ja tahtoa totena vaan elää niin kuin itseä huvittaa, ja sitten vetoaa joihinkin tekoihinsa ja jumalanpalveluksiinsa.
Jeesus käyttää ilmausta "en ole teitä koskaan tuntenut". Se tuo mieleeni erilaiset henkiparantajat ja okkultistit (vrt. Skeuaan pojat) jotka toimiensa uskonnollisena höysteenä lukevat Isä meidän -rukousta tai käyttävät Jeesusta yhtenä taikasanana mantroissaan ja loitsuissaan. Nämä eivät ole koskaan edes uudestisyntyneet, tulleet uskoon. Heidän toimintansa on siis jotain aivan muuta kuin karismaattisuutta, se voi kyllä olla karismaattisuutta lainausmerkeissä. Tällainen toiminta on toki aina tuomittavaa.
Mutta profetoiminen ja riivaajien ulosajaminen yms. ei millään muotoa ole tuomittavaa. Päinvastoin. Jeesus itse puhuu lähetyskäskyssään näistä asioista. Kumoaisiko Hän nyt itsensä?
Mitä tahansa Jeesus tarkoittaakin sanoilla "en ole teitä koskaan tuntenut" on hyvä myös kristittynä pysähtyä jakeiden äärelle. Uudestisyntynytkin menettää saamansa pelastuksen jos ryhtyy elämään laittomuudessa eikä tee siitä parannusta. Käsittämättömän pitkälle mennään, jos samanaikaisesti vielä toimitaan srk:n virassa, jopa paimenen paikalla, ja sen suojissa harrastetaan sopimattomia asioita.
Jos seurakunnassa toimisi oikea karismaattisuus - mm. profetian henki, viisauden ja tiedon sanat, henkien erottaminen - tuollainen toiminta paljastusi kyllä.
Ihmisten erottelemisesta...
Moitit minua siitä että erottelen ihmisiä ja sanot ettei Jumala tee niin. Kuitenkin itsekin erottelet ihmisiä oikeisiin kristittyihin ja nimikristittyihin...
Anteeksi jos en kyllin selvästi ilmaissut mitä karismaattisuudella tarkoitan. Ehkä viestini oli siinä mielessä vähän provosoivakin.
Mutta asia josta keskustellaan on hyvin tärkeä. Sen ympärillä on tapahtunut ja tapahtuu kohtuutonta lyömistä ja ylitulkintoja puolin ja toisin. Siksi olisi tärkeää yhdessä keskustella ja katsoa mitä Raamattu sanoo, perustella miksi juuri minä ymmärrän tietyn Raamatun kohdan tietyllä tavalla. Perusteeton nimittely ja leimaaminen on aivan liian helppoa.
Viimeinen väitteesi on mielestäni selkeä harha ja sitä paitsi hyvin vaarallinen.
Voit toki sanoa että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Ok, se on yksi näkemys. Mutta sellainen näkemys ei kuulu kristinuskoon, ei siihen mitä Jeesus edustaa ja mitä evankeliumi sisältää.
Näkemys ei edusta Jumalan rakkautta, joka kutsuu ihmisiä pimeydestä valkeuteen, Saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan, kadotuksesta pelastukseen, vaan yleisuskonnollisuutta, synkretismiä, universalismia.
Uskon että Jumalalla on isällinen sydämenlaatu jokaista ihmistä kohtaan. Se ei kuitenkaan tarkoita että Hän olisi jokaisen ihmisen Isä. Hän haluaa olla. Juuri siksi Pyhä Henki tekee työtä kutsuen ja puhutellen.
Jumala ei erottele ihmisiä rakkautensa kohteena. Jokainen on yhtä arvokas. Jokaisella on ihmisarvo. Kutsu kuitenkin merkitsee, että on jotakin mistä kutsutaan, ja jotakin, mihin kutsutaan. Tässä on selkeä ero ja siinä mielessä Jumala erottelee ihmiset. On niitä jotka ovat pelastettuja ja niitä jotka eivät ole. On niitä jotka ovat Jumalan lapsia (=joilla on Pyhä Henki) ja niitä jotka eivät ole Jumalan lapsia (=eivät usko Jeesukseen ja siksi ovat ilman syntien anteeksiantamusta ja Pyhää Henkeä).
On olemassa "valtakunnan lapset" ja "tämän maailman lapset".
Jeesus teki asian hyvin selväksi.
Kaikille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. KAIKILLE JOTKA OTTIVAT VASTAAN. Se tarkoittaa, että ne, jotka eivät ole ottaneet vastaan Jeesusta, eivät ole saaneet Pyhässä Hengessä olevaa oikeutta olla Jumalan lapsi ja kuulua Jumalan perheväkeen.
Olisi mielenkiintoista kuulla sinun määritelmäsi, Raamatulla perusteltuna, ketkä ovat kristittyjä, jos määrittelemäni kohdat 1 ja 2 eivät mielestäsi edusta kristillisyyttä?
Jos perustelusi eivät ole yhdenmukaisia Raamatun todistuksen kanssa, vaan perustuvat johonkin muuhun, kyseessä ei todellakaan ole kristinusko, vaan oma versiosi siitä...
Kykenetkö itse teapot keskustelemaan yleensä millään lailla. Ihan ensimmäiseksi haukut Leahimnin. Oletko mielestäsi parempi ihminen ja uskova kuin hän. Syyllistyt itse samaan mistä syytät Leahimnia.
Arvelet että minulla on omasta mielestäni totuus. Sinullahan se vaikuttaa omasta mielestäsi olevan. Kirjoituksesi oli kaikin tavoin provosoiva ja tarkoituksellishakuinen. Etkä kaiken lisäksi tunne Isäämme niinkuin minä tunnen. Kaikki me olemme aivan yhtä tärkeitä Isällemme. Jumala ei erottele ihmisiä. Ihmiset ovat itse erotelleet itsensä kristityiksi ja nimikristityiksi. Sinä kuulut tekstisi perusteella nimikristittyihin.
ISO KIITOS sinulle teapot harvaan satelevista viesteistäsi. Niitä on vähän, mutta ne kaikki ovat tervehenkistä asiaa.
Olet keskustelijana valioluokkaa ainakin kärsivällisyydessä ja perusteellisuudessa - sen tunnustuksen ansaitset. Valioluokkaa et silti ole suoran ja tarpeeksi kohtikäyvän ilmaisun käytössä, joka taas minulle on keskeinen hyve totuudellisuuden ohella. Teapot, ystäväni! - olkaamme rohkeita unilukkareita. Taitaviksi valheen loveen langettajiksi me emme saa ryhtyä, Jumala meitä siitä varjelkoon.
Suomi24:n tapaiset palstat ovat kaiken kansan foorumeita, joilla ei kannata hienostella liian sofistikoidulla ja monialaisella sanankäytöllä. Eli, mielestäni ilmaisun tulisi olla mahdollisimman ymmärrettävää ja asiakeskeistä sekä luonnollisesti totuudessa pysyvää.
Mitä tulee karismaattisuuteen - joka varsinaisesti ei ole tämän ketjun aihe - niin sait yllättävän hyvin tuotua esille aikamme karismaatikkojen sielullisuutta ja heidän toimintansa kielteisiä puolia. Jäit arvioissasi kuitenkin puolitiehen sen takia, että et halunnut/rohjennut todeta kielteisten "karisma"-ilmiöitten yleisyyttä myös helluntaipuolella.
Väärä karismaattisuus ei toden totta rajoitu Skeuaan poikien tapaisiin okkultisteihin tai vastaaviin poppamiehiin. On vuorenvarmaa, että myös helluntailiikkeen nykyisellä valtaväylällä ajelee sellaisia karismaatikkoja, joiden toiminta on >>karismaattisuudeksi pukeutunutta ja sellaisena esiintyvää ihmisen toimintaa, äärimmillään jopa sielunvihollisen voimavaikutuksia
Rehellisen ja uskollisen hengellisen herättelijän (unilukkarin) tehtäviin kuuluu varoittaa Herran seuraajia ja Elämän tielle pyrkiviä niistä vaaroista ja eksytyksen ansoista, joita he ovat saaneet nähdä Jumalan Hengen ja Sanan puhuttelussa. Elleivät he sitä tee, he ovat loveenlangettajia.
Niinpä en pitäisi millään tavalla liioiteltuna, että sinäkin rohkenisit mainita ihan nimeltä muutamia räikeimpiä karismaattisia eksyttäjiä. On aivan väärin puolustautua vaikenemistaan sillä, että 'minä en halua ryhtyä tuomariksi' tai piiloutua jollain muulla hurskautta jäjittelevällä tavalla.
Jos paimen kertoisi laumansa lampaille, että tuo susi on vaaraton, koska sillähän on lammasten vaatteet, niin menettelisikö tuo paimen oikein?
Eipä todellakaan! Sellainen paimen olisi takuulla juuri se PAHA paimen, josta Jeesus selväsanaisesti ja ilman kommervenkkejä varoittaa:
"Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat
eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat
ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista."
Joh. 10:12-13
Pyysin sinua keskustelemaan asioista. Sen sijaan jatkat nimittelyä. Väitteesi että olen nimikristitty, on perusteetonta nimittelyä, kunnes esität väitteelle raamatullisen perusteen.
Tämäkään ei tuo mitään uutta keskusteluun eikä millään tavalla valaise näkemystesi perusteita niin että niistä voitaisiin keskustella:
>Etkä kaiken lisäksi tunne Isäämme niinkuin minä tunnen. Kaikki me olemme aivan yhtä tärkeitä Isällemme. Jumala ei erottele ihmisiä.<
Saman väitteen esitit jo edellisessä kirjoituksessa, mihin vastasin olevani periaatteessa samaa mieltä, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä, jokainen on Hänelle arvokas.
Jumala ei erottele ihmisiä "tätä rakastan" ja "tätä en rakasta". Kuitenkin on niin, että osa ihmisistä on ottanut vastaan Jumalan pelastustyön Kristuksessa, ja osa ei ole. Edellä mainitut ovat Jumalan armosta sisällä Hänen pelastavassa rakkaudessaan, muihin ihmisiin rakkaus kohdistuu ulkoapäin. Kristus ei ole heissä. He eivät ole pelastettuja.
Tässä mielessä evankeliumi jakaa ihmiskunnan.
Raamatullinen totuus on, että on olemassa Jumalan lapset eli kristityt, ja tämän maailman ihmiset eli ei-kristityt. Ei ole mitään harmaata aluetta. Ihminen joko on uskossa tai ei ole uskossa. Tämän jaon Jeesus itse tekee evankeliumissa.
Se, että jokainen ihminen on Jumalalle yhtä rakas ja arvokas, on siis itsessään täysin oikein ja totta, mutta jos sitä esitetään niin että ihmisille syntyy käsitys että hekin nyt sitten ovat yhtä lailla taivaaseen menossa, koska ovat Jumalalle rakkaita, silloin tosiasiaa (jokaisen ihmisen yhtälainen arvo) käytetään vääryyden ja valheen (jokainen ihminen pääsee taivaaseen) välikappaleena. Tällöin tosiasia on käännetty itseään vastaan. Evankeliumi on korvattu ja syrjäytetty kristillisyydeksi tekeytyvällä humanismilla.
Niin tapahtuu, jos väitetään että jokainen luontaisesti, biologisen syntymänsä ja inhimillisyytensä perusteella on Jumalan lapsi. Ei ole. Ihminen voi olla Jumalan lapsi vain hengellisen syntymän eli uskoontulon perusteella, kun Pyhä Henki tulee (huomaa: ihmisen ulkopuolelta) sydämeen. Näin tapahtuu silloin kun ihminen Jeesuksen veressä saa synnit anteeksi. Pyhä Henki sitten alkaa (huomaa: sisältä käsin) puhdistaa ja muokata kristityksi tullutta eli synnit anteeksisaanutta eli Jumalan lapseksi tullutta ihmistä, opettaen tuntemaan Jumalaa josta nyt on tullut hänen taivaallinen Isänsä; ja myös opettaen tuntemaan Jumalan sanaa ja sen kautta johtaen Kristuksen tuntemisen rikkauksiin. Tämä on UT:n keskeinen sanoma.
Voimmeko keskustella asiasta?
Jeesus jakaa ihmiset pelastumattomiin ja pelastuneisiin, kutsuen kaikkia, jotka kuulevat, tulemaan pelastumattomien ryhmästä pelastuneiden ryhmään. Se on hengellisen todellisuuden vaihdos ihmisen kohdalla, siirtyminen "Saatanan valtakunnasta" Jumalan valtakuntaan. Näin ollen Uusi testamentti aivan selkeästi osoittaa ja julistaa että on olemassa Jumalan lapset ja ne jotka eivät ole. Jeesuksen mukaan kaikki eivät ole Jumalan lapsia.
Jos olet toista mieltä, haluaisin kuulla perustelusi...
"Jumala ei erottele ihmisiä" ei riitä perusteluksi, koska sen olet jo sanonut. Olen osoittanut olevani samaa mieltä. Jumala ei erottele ihmisiä rakkaisiin ja vähemmän rakkaisiin. Hän kuitenkin erottelee ihmiset taivaaseen meneviin ja kadotukseen joutuviin, jolloin raja kulkee sen mukaan, onko ihmisellä elävä usko Jeesukseen vai ei. Oletko toista mieltä.
Tarkoittaako "Jumala ei erottele ihmisiä" sinulle, että "Jumala ei erottele ihmisiä rakkautensa kohteena tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin, kaikki ovat yhtä lailla rakkaita ja arvokkaita" kuten se minulle tarkoittaa, vai tarkoittaako se sinulle, edellisen lisäksi, myös sitä, että "Jumala ei erottele ihmisiä taivaaseen ja kadotukseen meneviin, sillä Jumalan rakkauden tähden jokainen pääsee perille, uskosta riippumatta"?
Jos nimittäin väität että jokainen on Jumalan lapsi, siitä saa käsityksen, että mielestäsi jokainen on menossa taivaaseen. Jos kuitenkin uskot kadotuksen olemassaoloon ja että on olemassa raja kahden ihmisryhmän välillä, kuten evankeliumi esittää, mutta tästä huolimatta pidät kiinni ajatuksesta että jokainen (nekin jotka ovat menossa kadotukseen) ovat Jumalan lapsia, mitä sitten tarkoitat käsitteellä Jumalan lapsi?
Voisitko avata näkemystäsi, että voimme jatkaa keskustelua.
Ei nimitellen vaan asiallisuuteen pyrkien.
Semper. Olen aivan samaa mieltä, ettei "väärä karismaattisuus" rajoitu Skeuaan poikien tapaisiin henkilöihin, eli niihin, jotka eivät ole koskaan uskoontulleetkaan ja toimivat kristillisten seurakuntien ulkopuolella tai niiden marginaalissa, sivussa seurakuntien puhujalavoilta. Olen vakuuttunut, että myös uskoontulleissa ja/tai seurakuntien lavoilla esiintyy ns. väärää karismaattisuutta, ikävä kyllä. Helluntaiseurakunnat eivät ole poikkeus.
Matteus 7:22,23 ei ehkä ole paras tämän asian kuvaamiseen. Ei ainakaan niin kärkevästi kuin sinä asian esität. Olen tavannut - etenkin luterilaisella puolella - henkilöitä, jopa työntekijöitä ja pappeja, jotka ko. raamatunkohdalla tukevat karismaattisuutta kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä. Osa näistä vastustaa karismaattisuutta varmasti jo senkin vuoksi koska itse eivät ole uskossa ja niin ollen eivät voi Pyhän Hengen tuottamia ilmiöitä ja voimavaikutuksia ymmärtää.
Minulle Matt.7:21-23 ei puhu ensisijassa karismaattisuudesta. Edellä Jeesus puhuu hedelmistä ("niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään", jae 20), ja sanoo sitten ettei Herran hokeminen riitä, pitää tehdä Jumalan tahto (jae 21).
Evankeliumin pohjalta ymmärrän Jumalan tahdon niin, että se on ensiksikin ratkaisun tekeminen Jeesuksen puoleen niin että kokonaisesti antaudumme Hänelle, jolloin tulemme uskoon ja Hänestä tulee elämämme Herra, jonka tulee syrjäyttää sydämissämme kaikki epäjumalat. Mikään ei saa olla uskovalle tärkeämpää kuin Jeesuksen rakkaus. Hänelle kuuluu ensimmäinen sija sydämissämme. Tämän jälkeen ja myötä tahdomme myös ulkonaisissa asioissa totella Herraa. Se on luonnollinen seuraus uskontulosta - UT puhuu järjellisestä jumalanpalveluksesta. On järjetöntä elää niin kuin elämä vielä kuuluisi itselle omien himojen mukaan elettäväksi, jos kerran Kristus on tullut sydämeen.
Jos ihminen on tullut uskoon mutta sitten kieltäytyy pyhityselämästä eli elää niin kuin ei olisi uskoontullutkaan, toteuttaen Jumalan tahdon sijaan omia haluja, hän käytännössä kieltää Kristuksen. Jos hän kaikessa tässä vielä johtaa muitakin elämään vastoin Jumalan tahtoa, silloin hän on "raatelevainen susi" vaikka kuinka esiintyisi lampaan muodossa. Hän saattaa esim. puhua jokaisen lähimmäisen suvaitsemisesta ja rakkaudesta - sinänsä kaunista ja oikein, mutta: jos "suvaitsevaisuuden ja rakkauden" nimissä siunataan esim. homoja ja lesboja ikäänkuin Jumala hyväksyisi heidän elämänmuotonsa, ja näin vahvistetaan laittomuutta seurakunnan keskellä, silloin hedelmä osoittaa että kyseessä on suden työ.
Kontekstissaan 7:22,23 puhuu siis, ainakin minulle, paljon laajemmasta aiheesta kuin vain karismaattisuudesta. Se puhuu laittomuudesta eli synnissä elämisestä. Tätä asiaa korostaessaan Jeesus ottaa esimerkeiksi asiat, joita Hän juuri on omilleen opettanut. Riivaajien ulosajaminen yms. voimateot, jotka (silloin kun Pyhä Henki ne tuottaa) ovat osoituksena Jumalan voimasta.
Jae 23 loppuu sanoihin "laittomuuden tekijät". Minulle se puhuu, asiakokonaisuus huomioon ottaen:
ensisijaisesti: 1) on henkilöitä, jotka eivät ole koskaan uskoon tulleetkaan ja siksi elävät synnissä; heillä kuitenkin on uskonnollisia/okkulttisia harrastuksia, ehkä henkiparannusta tms. minkä yhteydessä puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, ja luullaan että tehdään hyvää, vaikka ei edes tunneta Jumalaa ja voimatekojen lähde (kuten henkiparannuksessa, shamanismissa ym. aina on) on pimeydessä;
ja sitten myös 2) on uskoontulleita ihmisiä, joiden elämässä toimivat armolahjat, jumalallinen karisma, niin kuin oikein on, mutta jotka sitten katsovat että voivat elää niin kuin itseä haluttaa, kaikkien Jumalan lahjojen alla ja palvelustyönsä takana harjoittaen syntejä; armolahjat, jotka Jumala on antanut, eivät voi uskovaa pelastaa, jos hän elää laittomuudessa;
ja kolmanneksi: 3) on uskoontulleita ihmisiä, jotka syystä tai toisesta (salaisen syntielämän ja sen mukanaan tuomien sidosten kautta?) ovat eksyneet raittiilta pohjalta vieraisiin vaikutuksiin, sielullisuuteen ja jopa väärän hengen kanavaksi, jolloin toiminta voi kyllä näyttää karismaattiselta, mutta tosiasiassa henki joka vaikuttaa on sama kuin esim. henkiparannuksessa, kyse ei siis ole karismaattisuudesta vaan sielullisuudesta ja vihollisen tuottamista jäljitelmistä.
Yhyteistä näille tilanteille, jotka kyseinen raamatunkohta minun eteeni nostaa varoituksena, on, että henkilöt eivät pääse taivaaseen, koska elävät laittomuudessa; ydin ei ole karismaattisuus, ydin on laittomuus.
Minulle tämä ei ole sofistikointia vaan totuudessa pysymistä. En pidä siitä että kyseistä kohtaa käytetään - niin kuin olen lukemattomat kerrat nähnyt tehtävän - karismaattisuuden eli Pyhän Hengen voimatekojen vastustamiseen. Jeesus ei vastusta karismaattisuutta vaan laittomuutta.
Unilukkarille muutama sana. :)
Ehkä on identiteetillesi tärkeä asia että voit kokea olevasi nukkuvien herättäjä, jonkinlainen totuuden pasuuna, harhaoppien paljastaja?
Niin kuin kirjoitatkin, että suora ja kohtikäyvä ilmaisu on keskeinen hyveesi totuudellisuuden rinnalla.
Nyt kuitenkin hoidat unilukkarin tehtävääsi huolimattomasti. Kohtikäyvän ilmaisun tulisi kohdistua todellisiin, ei kuviteltuihin asioihin.
Jeesuksen antama tehtävä, olkoon sitten vaikka ihmisten herätteleminen, ei tulisi koskaan olla tärkeämpi kuin Jeesus itse. Hänen tuntemiseensa tulisi keskittyä niin, että kaikki, myös lähimmäisten herätteleminen, tapahtuisi rakkauden hengessä ja rakentavasti.
Myönnän ettei oma ilmaisuni läheskään aina ole parasta mahdollista. Mutta pyrin ainakin välttämään liian pikaisia arvioita. Kiirehtivän jalka astuu monasti harhaan.
Väitän että lausuntosi minusta on väärä, paikkansapitämätön:
>Ongelma ja (ehkä tiedostamaton) harhautus on siinä, että yrität ulkoistaa 'jumalattoman' ja sielunvihollisesta lähtöisin olevan karismaattisuuden jonnekin "muualle", aivan kuin sellaista EI esiintyisi helluntaiseurakuntien sisällä.<
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta tuon asian ulkoistamiseen.
Henkilökohtaisesti olen aivan vakuuttunut että karismaattisuutena esiintyvää sielullisuuden/henkivaltojen vaikutusta, jota karismaattisuuden kaaokseksi nimität, on kristillisyyden kentässä, myös helluntailaisuudessa. Kuinka paljon, sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa sitä tapahtuu.
Viestissäni Leahimille ja sen jatkossa keskityin perusasioihin koska kyse oli nimenomaan kristillisyyden perustuksesta eli Jeesuksen sovitustyöstä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. En katsonut tarpeelliseksi tuossa yhteydessä esittää näkemystäni että on myös karismaattisuudeksi tekeytyvää sielullista meuhkaamista ja henkivaltasidoksia. Ehkä kirjoitukseni oli vähän provosoivakin, mutta halusin korostaa, että karismaattisuus eli henkilahjojen toiminta sinänsä on kristillistä, ja että ilman Pyhän Hengen voimallista toimintaa ei olisi kristillistä seurakuntaakaan. Nämä ovat peruskysymyksiä. Siten myös rukousvastauksilla on paikkansa, kun halutaan tuoda esiin, että Jumala on elävä, lastensa elämään osallistuva Jumala.
Kuten karismaattisuus voi olla yltiöpäistä sielullisuutta niin myös karismaattisuuden kritisoiminen voi olla sielullista yltiöpäisyyttä. Tällä en tarkoita ettei vääristä ilmiöistä ja henkivaikutuksista saisi varoittaa, mutta on hyvä muistaa, että oja on tien kummallakin puolella.
Mitä hyötyä keskittyä varoittamaan siitä, mikä on väärää, jos kuitenkaan ei itse elä siinä, mikä on oikeaa? Siihen pitäisi pyrkiä - omakohtaiseen pyhitykseen, valossa vaeltamiseen, Jeesuksen tuntemiseen - enemmän kuin toisten vikojen osoittelemiseen. Olen vakuuttunut, että jos ja kun keskitymme oikeaan eli Jeesuksen läheisyyteen, kiinnostuneina enemmän Hänestä kuin tästä tai tuosta sensationismista, hyvän ja oikean läsnäolossa opimme sitten erottamaan myös sen, mikä on väärää, mukaanluettuna kaikenlainen sielullinen hörhöily. Ilomme ei ole ilmiöissä ja tuntemuksissa hekumoinnissa - eikä niiden paljastamisessa - vaan tiessä, joka on Kristus. Siitä käsin voimme varoittaa lähimmäisiämme rakentavasti, totuudessa pysyen, ei omien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan ja aiheettomasti leimaten.
Olen varoittanut seurakuntalaisia sielullisuuden vaaroista. Myös karismaattisuuden piirissä esiintyvästä hihhuloinnista ja tunnehakuisuudesta, kokemusten perässä juoksemista yms. Todistustilanteissa ja saarnoissakin olen käsitellyt aihetta useiden esimerkkien valossa täsmentäen että tarvitsemme henkien erottamista. Joskus mutta harvoin olen jopa nimeltä maininnut tilaisuuksia tai julistajia joihin suhtaudun varauksellisesti. Keskeinen pointtini kuitenkin on, että kristityn pitää omakohtaisesti etsiä Herraa ja keskittyä vilpittömään rakkaussuhteeseen Hänen kanssa, ainoastaan silloin on vakaalla pohjalla. Muuten kaikki varoittelutkin jäävät jokseenkin hedelmättömiksi ja johtavat korkeintaan kiistoihin ja lihalliseen kiivailuun.
Aika jonka ehdin netissä viettää, on hyvin rajallinen, siksi haluan keskusteluissani keskittyä, edelleenkin, ensisijassa evankeliumin perusasioihin. Eksytyksistä puheenollen myönnän ja varoitan että niitä on myös karismaattisuuden kentässä, mutta en täällä ryhdy nostamaan esiin nimiä, ellen aivan välttämättömäksi koe. Joillakin voi olla se tehtävä, ja jos se on Herralta saatu, rukoilen ja siunaan heitä, että voisivat hoitaa leiviskäänsä uskollisesti. Samalla rukoilen jokaiselle kristitylle avoimuutta oikeaan, terveeseen karismaattisuuteen: pelkäämättä astua Jumalan tekoihin, virittyen palvaksi niissä armolahjoissa, mitkä on annettu.
Pidän sinua veljenä, Semper, mutta kaikilla meillä on oma persoona ja vielä omat leiviskämme, emme ole toistemme klooneja.
Voisin vielä lisätä, että nykyhelluntailaisuuden julistajista minulla ei ole pätevää kokemusta, koska viime vuosina olen yhä vähemmän liikkunut helluntailaisten kokouksissa, enemmän olen ollut mm. luterilaisen kirkon tilaisuuksissa.
En kuulu helluntaiseurakuntaan enkä luterilaiseen kirkkoon. Viimeksi mainittuun en edes voisi kuulua, varsinkaan nykyhetken tilanteessa, joka on enemmän kuin huolestuttava. Helluntaiseurakuntaan voisin periaatteessa kuulua, vaikka sielläkin on painotuksia, mm. armolahjoihin liittyen, joista en aina ole täysin samaa mieltä.
Täydellistä seurakuntaa tuskin on olemassakaan. Ja miksi ei? Koska me - kaikessa totuudellisuudessammekin - olemme vajavaisia.
Jeesus on täydellinen.
Häneen kiintyen ja kasvaen saamme siunata jokaista veljeä ja siskoa toimimaan siinä tehtävässä mikä itse kullakin on. Että seurakunta - se hengellinen morsiusseurakunta, jonka pää on Kristus, ja johon jokainen uudestisyntynyt, nimilappuun katsomatta, kuuluu - rakentuisi, vahvistuisi ja puhdistuisi. Jokaisen tosi kristityn ja Herramme iloksi.
Sinua vilpittömästi siunaten ja kaikkea hyvää toivoen
-pot
Samalla kun Leahim on täällä arvostellut ja soimannut toisia nimitellen mm. kultisteiksi, hänen omat viestinsä ovat osoittaneet juuri sitä mistä on toisia syyttänyt. Olen esimerkiksi tuosta kultistinimityksestä hänen viesteihin vastannut ja puuttunut Leahimin evankeliumin vastaiseen näkemykseen ettei Jeesuksen sovitustyö koskekaan kaikkia. Nämä kommentit Leahim on jättänyt vastaamatta eikä ole halunnut asiasta keskustella tai sitten vastaukset on menneet minulta ohi?
Jos minun viestini edustavat mielestäsi haukkumista ja itseni parempana pitämistä ja nimikristillisyyttä - ovatko Leahimin viestit mielestäsi toisten arvostamista, kunnioittavaa ja ystävällistä keskustelua, nöyryyttä ja tosi kristillisyyttä?
En pidä itseäni parempana kuin joku muu. Alleviivaan edelleenkin keskustelun keskeistä aihetta, niin kuin minä sen ymmärrän, ja johon edelleen odotan sinulta keskustelevaa otetta:
Jumala ei jaottele ihmisiä parempiin ja huonompiin ihmisiin. Niinpä meidänkään ei tulisi kristittyinä jaotella ihmisiä arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin, vaan nähdä jokainen yhtä arvokkaana ja Jumalalle rakkaana, muistaen, etten itsessäni ole ihmisenä Jumalan edessä parempi kuin toinen. Kuitenkin, jos olemme kristittyjä ja evankeliumi on meille rakas, meidän tulee selkeästi pitää esillä eroa, jonka evankeliumi tekee. On olemassa Jumalan valtakunnan lapsia ja niitä jotka eivät ole. Usko Jeesukseen Kristukseen on se mikä ratkaisee ja tekee eron. En välttämättä voi nähdä kuka todella on uskossa ja kuka ei, mutta ero on joka tapauksessa olemassa ja siitä on puhuttava - kaikissa kristillisissä seurakunnissa ja yhteisöissä - että Pyhä Henki voisi valaista pelastumattomille, ettei esim. seurakunnan jäsenyys tai hyvät tavat ei riitä, tarvitaan henkilökohtainen suhde Jeesukseen.
Jos väität, että jokainen on Jumalan lapsi, siitä voi saada käsityksen, että mielestäsi jokainen on menossa taivaaseen. Jeesus ja evankeliumi ei opeta niin. Käsitys jokaisessa ihmisessä erotuksetta olevasta Jumalan lapseudesta ei ole kristillinen.
Jumala ei jaa ihmisiä "parempiin" ja "huonompiin" mutta kylläkin "pelastettuihin" ja "pelastumattomiin". Jokainen ihminen on Jumalalle rakas. Kukaan ei ole toistaan parempi, mutta siitä huolimatta jokainen ei ole pelastettu. Osa näistä Jumalalle yhtä rakkaista ihmisistä on menossa taivaaseen ja osa kadotukseen. Heidän välillään on ratkaiseva ero. Se ero ei perustu ihmisen hyvyyteen vaan Kristuksen sovitustyöhön ja sen vastaanottamiseen. Toiset ovat tulleet armoon sisälle, mutta toiset vaeltavat vielä vieraina Kristukselle, taivaan valtakunnan ulkopuolella.
>Syyllistyt itse samaan mistä syytät Leahimnia. Arvelet että minulla on omasta mielestäni totuus. Sinullahan se vaikuttaa omasta mielestäsi olevan.<
Se käsitys, mikä minulla Raamatun totuudesta on, on että jokainen sydämestään Jeesukseen uskova on pelastettu, kristitty. Nämä yhdessä muodostavat kristittyjen perheväen, vaikka kuuluvat erilaisiin, joiltain osin keskenään ristiriitaisiinkin ja erilaisia tapakulttuureita edustaviin yhteisöihin. Näen asian laajasti, niin että joistain opillisista asioista voidaan olla eri mieltä, voidaan painottaa erilaisia asioita jne. Jokin yhteinen perusta on kuitenkin oltava. Käsitykseni totuudesta on, että tämä perusta on evankeliumi ja sydämen usko Jeesukseen. Siltä pohjalta kaikkien kristittyjen pitäisi nähdä että tuokin, jota minun on joskus vaikea ymmärtää ja sietää, on minun veljeni ja siskoni Herrassa.
Haluaisin myös kuulla, miksi sinun mielestäsi olen tekstini perusteella nimikristitty? Miksi uskoni näyttäytyy sinulle nimikristillisyytenä? Miten määrittelet nimikristillisyyden ja kristillisyyden eron.
Mikä on tuon eron pohjimmainen ydin, se perusta jonka mukaan ihminen on tai ei ole kristitty? Kuinka kristityksi tullaan?
Olen tullut uskoon. Tunnustan Jeesuksen sovitustyön ja Hänen veressään olevan syntien anteeksiantamuksen. Jeesus on minulle tärkeä. Haluan kunnioittaa Hänen sanaansa niin kuin sitä ymmärrän, myös ottaen huomioon että ymmärrykseni on vajavainen ja että Jumalan sana on aina enemmän kuin ymmärrykseni. Siksi rukoilen syvempää Jeesuksen tuntemista ymmärtääkseni asioita oikein, ja haluan olla valmis luopumaan kaikista käsityksistä mitkä Jumalan Henki osoittaa vääriksi.
Mikä tässä on sellaista, että se ei ole sinulle riittävä kriteeri ollakseni kristitty?
Mikä on se mitta mikä minun tulisi täyttää, ollakseni kristitty? Mitä minun pitäisi sinun mielestäsi tehdä, että voisit hyväksyä minut kristityksi?
Jatkan mielelläni keskustelua kanssasi kunhat perustelet näkemyksiäsi niin että niistä voidaan keskustella. Muussa tapauksessa kantasi jää minulle jokseenkin arvoitukseksi.
Kuuluitpa mihin seurakuntaan tahansa, tai olit kuulumatta, kirjoituksesi ovat kasvaneen kristityn tervehenkisiä ja siunaavia kirjoituksia.
>>>En kuulu helluntaiseurakuntaan enkä luterilaiseen kirkkoon.
Sinun kirjoituksesi oli hyvä ja on hyvä juuri siitä syystä että sinä puhuit karismaattisuudesta niin kuin se on Raamatussa esitetty välttämättömänä Pyhän Hengen toimintana. Toiset puhuvat hengellisistä vääristymistä ja unohtavat Jumalan Sanan.
Sitä virhettä sinä et tehnyt. Siksi minua siunasi erikoisesti se että otit asian esille oikeassa valossa positiivisena ilmiönä tuoden esille Jumalan totuuden.
>>>kyse oli nimenomaan kristillisyyden perustuksesta eli Jeesuksen sovitustyöstä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. En katsonut tarpeelliseksi tuossa yhteydessä esittää näkemystäni että on myös karismaattisuudeksi tekeytyvää sielullista meuhkaamista ja henkivaltasidoksia. Ehkä kirjoitukseni oli vähän provosoivakin, mutta halusin korostaa, että karismaattisuus eli henkilahjojen toiminta sinänsä on kristillistä, ja että ilman Pyhän Hengen voimallista toimintaa ei olisi kristillistä seurakuntaakaan.
Teapot kirjoittaa: >>Minulle Matt.7:21-23 ei puhu ensisijassa karismaattisuudesta.>Jos ihminen on tullut uskoon mutta sitten kieltäytyy pyhityselämästä eli elää niin kuin ei olisi uskoontullutkaan, toteuttaen Jumalan tahdon sijaan omia haluja, hän käytännössä kieltää Kristuksen
>>Ehkä on identiteetillesi tärkeä asia että voit kokea olevasi nukkuvien herättäjä, jonkinlainen totuuden pasuuna, harhaoppien paljastaja?>Keskeinen pointtini kuitenkin on, että kristityn pitää omakohtaisesti etsiä Herraa ja keskittyä vilpittömään rakkaussuhteeseen Hänen kanssa, ainoastaan silloin on vakaalla pohjalla. Muuten kaikki varoittelutkin jäävät jokseenkin hedelmättömiksi ja johtavat korkeintaan kiistoihin ja lihalliseen kiivailuun.
Minähän olen jumalaton herra teapot!
Älä siis arvostele uskoani/kirkkoani.
Ja kumpaakaan et voi arvostella
Missä vedät rajan,kuka on kristitty ja kuka ei?
Ja missä olen sanonut,ettei jumalan sovitustyö
koske kaikkia?
Minä en noin suuriin sanoihin edes pysty,
koska en edusta lahkolaisuutta.
Olen pyrkinyt etsimään kyssäreihini vastauksia,
näköjään huonolla menestyksellä.
Tunnen läpikotaisin helluntailaisuuden,
siksi kysyn/arvostelen.
Jopa viime aikaiset mediassa olleet asiatkin
todistavat sen,mitä tapahtuu salassa seurakunnan
hiljaisuuden verhon takana!
Kysymyksiini en ole saanut vastausta.
Saan vain tuollaista texstiä
mitä siekii syötät.
Kuitenkin:Ei pahalla.T.leahim.(vastaus nim.teapotille.)
jaikal on taikuri. Hän ansaitsisi toimeentulonsa esiintymällä.
Jos hän vetäisi todella hatusta betonia, valtavat esiintymistulot olisi taattu.
Jaikal ei ole taikuri. Kristittyjen tapaan hän syöttää pajunköyttä.
Teapot ,ärsyynnyit sanasta kultisti.
No yritämpä sitä vastaisuudessa karttaa.
Vertaat omaa kirkkoani kirjoitettuihin sanoihini.
Haiskahtaa puolustelulta.Etkö muuta keksinyt?
Yritäs löytää kirjoittamani viesti,
missä sanon että oma kirkkoni on se oikea.
Sitä viestiä et löydä.En ole koskaan sanonut tyylillä:minun kirkkoni/uskomiseni on ainut oikea!
En arvostele lahkolaisia/helluntailaisia vain kuullun puheen mukaan.
Arvostelen KOKEMANI mukaan!
Totean lopuksi,se joka pirstoo pienen sielun,
pilaa monen muunkin elämän.
Arvostelit uskoani,millähän oikeudella?
Olen sanonut olevani jumalaton,mutta vain sen vuoksi,
että TE olette sanoneet minun sitä olevan.
Sinä, Leahim, itse arvostelet täällä päivä toisensa jälkeen toisten uskoa, etkä kestä pienintäkään palautetta omastasi. Liekö kukaan palstan uskovista Ekivaaria ja paria muuta ei-kristillistä oppia opettavaa lukuunottamatta jäänyt vaille katkeria arvosteluviestejäsi?
Kun arvostelet toisia, sanot santtomasti, että olet itse täydellinen uskossasi. Kirkkosi on myös omasta mielestään ainoa oikea kirkko, ja muut harhaoppisia!
Siinä kans pata kattilaa soimaa. Luehan kirjoituksesi ihan ajatuksen kanssa niin huomaat itsekin mikä oikein olet.
Leahim... Myönnän että viestini sinulle oli kärkevä, ehkä liiankin kärkevä ja kovalta kuulostava... Toivon sinullekin kaikkea hyvää.
Viestin kärkevyys ei mielestäni ollut täysin perusteetonta. Sitä paitsi aloituksesi oli vähintäänkin yhtä kärkevä ja henkilöön kohdistuva, pyrkien mm. saattamaan henkilön rukousvastaukset ja niistä todistaminen negatiiviseen valoon.
Esitin myös perustelut väitteilleni. Asialla on oma taustansa. En ärsyyntynyt sanaan kultisti. Kiinnitin huomiota siihen, että omat viestisi, se uskonnollinen näkemys jota ne viestittävät, sisältää kultistisia, kristinuskon ytimelle vieraita piirteitä.
Pitää olla valmis ottamaan vastaan kritiikkiä, sanot Jaikalista. Sama koskee sinua ja minua. Jokaista palstan kirjoittajaa. Vertailepa rehellisesti kristillistä evankeliumia ja omaa näkemystäsi, huomaatko pelastuskäsityksissäsi kultistisia ja lahkolaisia piirteitä? Niitä niissä nimittäin on.
Kykenetkö ottamaan vastaan kritiikin.
>Vertaat omaa kirkkoani kirjoitettuihin sanoihini. Haiskahtaa puolustelulta. Etkö muuta keksinyt? Yritäs löytää kirjoittamani viesti, missä sanon että oma kirkkoni on se oikea.<
En yritä keksiä mitään vaan keskustella tärkeästä aiheesta eli pelastuksesta ja kristillisestä evankeliumista. Vertaan sanojasi evankeliumiin, joka on kaiken kristillisyyden perusta kirkkokuntaan katsomatta, myös ortodoksien uskon perusta. Teen niin, koska olet sanonut olevasi ortodoksi. Etkö huomaa ristiriitaa viesteissäsi? Sanot olevasi ortodoksi ja kuitenkin kiellät sen mihin ortodoksit uskovat eli evankeliumin.
En ole väittänyt että sanoisit oman kirkkosi olevan oikea. Sanoin vain että olet sanonut olevasi ortodoksi.
Viesteilläsi osoitat että pidät omaa kirkkoasi perusteiltaan vääränä koska et hyväksy kirkkosi evankeliumia. Toisaalta haluat olla ortodoksi ja toisaalta kiellät ortodoksikirkon perustan eli evankeliumin. Se tarkoittaa että sinulla on sisäinen ristiriita.
Ja oma versio kristinuskosta.
>Arvostelit uskoani,millähän oikeudella? Olen sanonut olevani jumalaton, mutta vain sen vuoksi, että TE olette sanoneet minun sitä olevan.<
Sinun ei tarvitse teititellä minua. Olen yksilö ja kirjoitan yksilönä. En minkään kirkkokunnan nimissä. Käsittämätöntä tekstiä, Leahim. Millä oikeudella arvostelen uskoasi? En tiedä millä oikeudella sinä arvostelet helluntailaisten uskoa, siihen voit itse vastata, mutta minä arvostelen uskonkäsityksiäsi, niin kuin olet niitä palstalla tuonut esiin. Arvostelen sillä oikeudella ja velvollisuudella jonka Raamattu antaa, kun se kehottaa arvostelemaan asiat ja karttamaan harhaoppeja.
Peräänkuulutan kaikkien kristittyjen yhteyttä Kristuksessa ja Hänessä olevaa perheyhteyttä. En rajaa yhteyden ulkopuolelle helluntailaisia, vapaakirkollisia, lestadiolaisia, katolilaisia, ortodokseja - nimilappu ei ole tärkeä, sillä yhteys toteutuu sydämen tasolla. Jeesus liittää omansa yhteen. Evankeliumi on se mikä yhdistää. Jos joku esittää palstalla selkeästi evankeliumin vastaisia näkemyksiä ja sitten syyttää toisia kultisteiksi, lahkolaisiksi jne., vaikka itse osoittaa näitä piirteitä, toki saan puuttua siihen. Minun pitää sitten myös perustella väitteeni ja sen olen tehnyt.
Kykenetkö sinä omalta puoleltasi hyväksymään että helluntailainen joka uskoo Jeesukseen on tasavertaisesti samaa Jumalan perheväkeä kuin ortodoksi joka uskoo Jeesukseen? Jos et tätä hyväksy, edustat lahkolaisuutta, koska rajaat kristillisyyden ulkopuolelle tietynmuotoisia kristittyjä, joita et halua hyväksyä.
Tähän halusin puuttua, että kykenetkö sinä, ketjun aloittajana, näkemään omassa toiminnassasi kultistisia, kristillisyyden näkökulmasta omalaatuisia ja arveluttavia piirteitä?
En ole sanonut sinun olevan jumalaton... Voi tosiaankin olla että olen kirjoittanut liiankin kärkevästi. Voi olla että olet kristitty, että sinussa on tapahtunut uskonratkaisu Jeesuksen puoleen, niin että kuulut kristittyjen perheväkeen kaikkien uudestisyntyneiden, myös helluntailaisten kanssa, vaikka se onkin sinulle niin vaikea hyväksyä. Ehkä omat kokemuksesi, niiden tuoma haavoittuneisuus ja ylireagoivat tulkintasi saavat sinut kirjoittamaan evankeliumin vastaista tekstiä, vaikka oletkin uskova. En tiedä... Mutta jos et kuulu Jumalan perheväkeen, et ole uudestisyntynyt kristitty, siinä tapauksessa olet tietysti jumalaton.
Ratkaisevaa ei ole uskooko ihminen "Jumalaan". Ratkaisevaa on suhde Jeesukseen ja evankeliumiin, koska vain siinä on yhteys todelliseen, elävään Jumalaan. Kristinuskon mukaan kaikki muu Jumala-usko on perusteetonta uskonnollisuutta. Jeesus Kristus ratkaisee. Niin uskovat helluntailaiset kuin myös kaikki muutkin kristityt. Nimilappuihin katsomatta.
Ilman Jeesusta Kristusta ja Hänen anteeksiantamustaan ei ole kristillisyyttä.
En huomaa ristiriitaa kirjoutuksissani!
En ehkä halua sitä nähdä!
Taas kajosit kirkkooni,mie en kajoa sinun kirkkoosi.
Mie olen vain pieni"matkamies maan",sie suuri.
Minulla on vain nämä sanat,anna niiden olla!
Se,mitä siun kirkkosi teki minun elämälleni,
sitä en unohda koskaan.
Teapot ei siis ole helluntailainen. Kuinkas nyt sitten tästä eteenpäin, Leahim?
Leahim. Anna anteeksi jos en ole osannut vastata oikein, jos olen provosoinut ja ollut ymmärtämätön. En halua suhtautua sinuun sydämettömästi, mutta minuun sattuu nähdä kun kiellät joiltain ihmisiltä pelastuksen, vaikka sinulla ei ole oikeutta niin tehdä, ja sitten, vaikka olet itse toiminut sillä tavalla, syytät toisia kultisteiksi ja lahkolaisiksi. Se ei kerta kaikkiaan ole oikein.
Minä en puolusta vääryyttä. On ihan sama minkä kirkkokunnan piirissä sitä tehdään, vääryys on aina vääryys. Harvoin se kuitenkaan on kirkkokunnan vika. Ei helluntailaisuus ole vastuussa jos joku tai jotkut helluntailaiset ovat tehneet väärin. Et voi sen tähden syyllistää kaikkia helluntailaisia.
Moitit minua että kajoan kirkkoosi...
Leahim, minä sydämestäni toivon että eläisit kirkkosi uskon mukaan siinä asiassa, että kunnioittaisit kirkkosi keskeisintä perustaa, evankeliumia, joka julistaa että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä saman arvoisia ja saavat Jeesuksessa anteeksi, jos Häneen turvaavat. Sinä olet kieltänyt kristinuskon ja oman kirkkosi opetukset, kun olet sanonut esim. "tuollaisen teon tehnyt ei voi saada anteeksi". Ajattele, jos kyseessä olisi vaikka oma lapsesi joka jossain elämän vaiheessa sortuisi rikoksen poluille ja ajautuisi niinkin pitkälle että tekisi jotakin mielestäsi anteeksiantamatonta. Voisitko sanoa hänelle: "Sinä menet helvettiin, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada anteeksi"?
En väheksy uhrien kärsimyksiä. Tiedän ettei Jumalakaan väheksy, vaikka onkin valmis antamaan ihmiselle, myös rikolliselle, kaikki hänen syntinsä anteeksi. Onko tämä liian sietämätöntä kuulla? Anteeksiantamattomuus, katkeruus, viha ja kostomentaliteetti eivät auta uhria. En hyväksy rikoksia, joilla uhreja on satutettu, ja haluan olla heidän puolellaan, mutta niin tehdessäni en voi tinkiä evankeliumista ja kääntää selkääni rikollisille, jotka hekin ovat ihmisiä!
Jeesuksen ristin edessä ihmiskuntaa ei jaotella sen mukaan kuka missäkin asiassa on uhri ja kuka rikollinen. Jeesuksen ristin edessä on pelkästään syntisiä ja jokainen syntinen, siis aivan jokainen, tarvitsee armahdusta omiin synteihinsä.
Kukaan tässä maailmassa ei ole niin synnitön, ettei tarvitsisi Jeesusta. Kaikki tarvitsevat. Erotuksetta. Minä ainakin tarvitsen.
Sanot ettet koskaan voi unohtaa sitä, mitä kirkkoni teki elämällesi. Mutta sinä et tiedä mihin kirkkoon kuulun. Minä en usko että kirkkoni on tehnyt sinulle mitään pahaa.
En ole helluntailainen.
Olen sitä paitsi minäkin kokenut monenlaista. Mutta niissä asioissa tahdon katsoa Jeesukseen ja siihen kuinka Hän haluaa minua auttaa. Epäoikeudenmukainen kohtelu jota olen joiltain ihmisiltä saanut, ei ole minulle syy sulkea sisimpääni Jeesukselta, vaan sitä lujemmin mennä Jumalan eteen ja hyväksyä, että se toimintamalli ja asenne jonka Hän minussa haluaa vaikuttaa on oikea, ja siihen minun on hyvä suostua. Se on paras tie. Tällä tiellä Jumalan rakkaus voittaa sydämestäni kostonhalun ja katkeruuden. Se on Hänen suurta armoaan. Olen jopa oppinut iloitsemaan siitä kun lihani joutuu ristille ja omat "oikeuteni" olla katkera tms. saavat nenilleen. Iloitsen kun Jumalan rakkaus voittaa itsekkäät ja minäkeskeiset verukkeeni ja osoittaa minulle paremman, joskin monta kertaa myös kipeän tien. Ristin tien kulkemisessa on aina kipunsa. Siksi juuri tämän tien tuottama parantuminenkin menee syvälle.
Nimim.Myös kokemani mukaan
Minä en ole ole täydellinen missään uskossa!
Ja minun kirkkoni ei ole se ainut oikea ja täydellinen.
Tuollaista tekstiä suoltaa vain ihminen,
joka LUULEE olevansa oikeassa uskossa.
Ja harhaoppiseksi juuri tuolla ilmaisulla
en ole koskaan ketään nimittänyt!
Älä sie valehtele.
Päin vastoin olen kYSYNYT useasti,kuka on se harhaoppinen
ja kuka ei harhaoppinen.
Vastausta en ole saanut.
Ja menehän itseesi,miksi arvostelen kärkevästi.
Syy löytyy syvältä helluntailaisuudesta.
Niin ja mikä tai mitkä ovat ei kristillisiä oppeja,valaiseppa minnuu.
En tiedä mihin sinä pyrit kirjoituksillasi mutta minulla käy sääliksi sinua. Sinä olet kokenut kovia. Minä en voi sinua auttaa enkä taida kyetä edes lohduttamaan sinua. Yritä antaa anteeksi ja elää tätä elämää vapaana katkeruudesta. Katkeruudella sinä teet vahinkoa itsellesi ja pilaat tulevaisuutesi. Kieltäytymällä antamasta anteeksi sinä vahingoitat itseäsi. Katkeruus syö sinua sisältäpäin niin kuin syöpä. Vain sinä Jumalan kanssa yhteistyössä voit heittää "syövän" ulos Jeesuksen nimessä. Sinä yksin voit tehdä päätöksen antaa anteeksi sinua vastaan rikkoneille ihmisille. Silloin sinä olet voittanut Goljatin ja voit elää onnellista elämää.
Älä luule että sinä olet ainoa tällä palstalla kirjoitteleva ihminen joka on kokenut kovia elämässä. Kyllä minäkin olen käynyt läpi kovia asioita mutta en niitä repostele julkisuudessa. Jokaisella meillä on oma ristimme kantaa, niin sinulla kuin minullakin. Olen Jumalan avulla antanut anteeksi kaikille ihmisille jotka ovat rikkoneet minua vastaan. Olen sanonut Jeesukselle että minä annan anteeksi Jeesuksen nimessä. Siunaan minua tuomitsevia ja syyttäviä ihmisiä. Olen vapaa katkeruudesta. Elän sovussa kaikkien ihmisten kanssa mikäli se minusta riippuu.
Anteeksiantaminen on tahdon päätös antaa anteeksi. Se on tietoinen valinta. Ei siis ole kysymys siitä voitko sinä antaa anteeksi. Kysymys on siitä tahdotko antaa anteeksi. Kun tahdot antaa anteeksi, Jumala tulee apuun ja anteeksiantaminen on sitten jo helppoa. Se mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Puhu siis Jumalalle ja pyydä Häneltä voimaa antaa anteeksi. Silloin sinä et kirjoita enää katkeruudella kyllästämiä tekstejä.
Jumala rakastaa sinua sellaisenaan. Mutta Hän odottaa että sinä antaudut Hänelle ja tahdot antaa anteeksi. Sinulle tapahtunut vaikea asia ei ole Jumalan syytä. Ei Hän ole sitä sinulle tehnyt. Ihminen sinulle on pahaa tehnyt.
Äläpäs kuule viitsi.
Mie en luule mitään!
Melkein pysähdyin sinua kuuntelemaan,
niin kauniisti kirjoitit.
Nyt yöksi töihin,palaan aamusella.....
Jumala ei ole sinua jättänyt. Sinä olet jättänyt Jumalan.
Nyt on palo sinulla.Mitä sinä teet Jeesukselle Kristukselle.
Joh 1:11-14.
Jeesus odottaa sinua kärsivällisesti niin kuin isä odottaa lastaan kotiin.