masennus

olen 1v pojan yksinhuoltaja. olen aloittanut koulun taas keskeytyksen jälkeen. rakastan maanantaita kun koulut alkavat ja saa ns. rentoutua ja päästä pois ''arjesta''.
rakastan poikaani ylitse kaiken ja haluan vain hänen parastaan, mutta että voisin olla parempi äiti, tarvitsen itse apua.
olen nuori äiti ja olin valmistautunut kaikin mahdollisin tavoin lapseen. kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. kun masennuskausi alkaa, ostan yli varojeni tavaraa ja loppu kuun elämme jopa 10eurolla. minulla on säästötili kylläkin mutta siihen en ole vielä koskenut. kun taas parempi kausi alkaa, olen hyvinkin säästäväinen ja tarkka rahoistani.
pahimpina aikoina mielessäni käy ajatus: vien poikani äidilleni, pakkaan tavarat ja lähden mitään sanomatta kenellekään ja katoan. en koskaan tule toteuttamaan tätä, mutta ajatus houkuttelisi, kun olen oikein masentunut. en ole uskaltanut puhua tästä kenellekään koska pelkään että lapseni vietäisiin minulta.

elämässäni ei ole muuta kuin koulu ja koulun jälkeen olen vain kotona poikani kanssa. tiedän että tarvisin itselleni jtn muutakin tekemistä mutta mitä. ei ole ystäviä ja vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla. olen erakoitunut ja ollut aina melko arka muiden ihmisten kanssa.

voiko näistä puhua neuvolassa?