Jumalan kaunis paradoksaalisuus.

Raamatun Jumala on paradoksien Jumala. Paradoksihan merkitsee näennäistä ristiriitaa, asiaa, jossa näyttäisi ensi silmäyksellä olevan epäjohdonmukaisuutta, mutta jossa lähemmin tarkasteltuna ei sitä ole.

Moni Jumalaan uskovakin ihmettelee jumalakuvassa esiintyviä paradokseja ja paheksuu niitä Jumalan piirteitä, joita ei itse voi hyväksyä.

Täten moni haluaa esim. uskoa, että Jumala on vain ja ainoastaan rakkaus, joka katsoo ihmisten syntejä läpi sormien. Tällainen luulo on tunteelliseen hempeilyyn perustuvaa, sillä Raamatun Jumala, rakkaus, on myös väkevä ja pyhä Jumala. Tätä paradoksia ei haluta hyväksyä, mieluummin moni muokkaa Jumalan omaksi kuvakseen.

Huikea paradoksi sisältyy mm. siihen VT :n majesteettiseen lauseeseen, jossa Jumala sanoo asuvansa " korkeudessa ja pyhyydessä JA niiden keskellä, joilla on särjetty ja nöyrä henki". Hän on siis samalla kertaa kaukana ihmisen luonnollisten mahdollisuuksien ulottumattomissa, kuin myös nöyrien ja pienten luona läsnäoleva Jumala.

Jotain paradoksinomaista esiintyy myös VT :n profeettojen elämässä.

Siihen aikaan juutalaisen kansan keskuudessa oli kahdenlaisia profeettoja.Oli sekä uskonnollisen yhteisön palkkaamia profeettoja että sellaisia, jotka Jumala oli kutsunut suoraan. He eivät ottaneet julistuksestaan palkkaa.

Siinä missä palkatut profeetat -nykyisin sanottaisiin ehkä leipäpapit- julistivat ja ennustivat kansalle ja sen hallitsijoille hyvää ja rauhallista tulevaisuutta saadakseen pitää virkansa, kutsutut profeetat taas toivat oikean sanoman Jumalalta. Siihen kuului yleensä ennustuksia synkästä tulevaisuudesta, kansan, papiston ja hallitsijoiden nuhtelua ja kutsu parannuksentekoon.

Jumalan toiminnan eriskummallinen kaavoihinkangistumattomuus ja ennakkoluulottomuus näkyy monien profeettojen elämässä.

Esimerkiksi Jesajaa Jumala käski kulkemaan kolmen vuoden ajan julistamassa kansan keskellä alasti ja kengittä.

Tuohon aikaan juutalaiset olivat sotilasliitossa naapurimaidensa Egyptin ja Nubian kanssa ja ylvästelivät mahtavilla liittolaisillaan. Jesajan tehtävä oli julistaa, ettei ihmisten pidä laittaa luottamustaan sotavoimiin eikä naapurimaihinsa, vaan yksin Jumalaan.

Hänen alastomuutensa vertauskuvallisuus selittyi hänen julistuksestaan: mahtava Assyria oli voittava Egyptin ja Nubian ja vievän niistä sotavankeja, joita kuljetettaisiin alasti, niinkuin sitten kävikin.

Tuolloin oli myös tapana antaa lapsille nimiä, joilla oli jokin merkitys, oli ylevä ja toiveikas sisältö. Lapselleen Jesaja antoi nimeksi Pakene Saalis, Ryöstäjä Lähenee. Tällä tavoin hän halusi varoittaa kansaa Assyrian ryöstelevistä sotajoukoista.

Toinen erikoinen profeetta oli Hoosea. Kun tapana oli, että avioliitto solmittiin seksuaalisesti koskemattomina, Jumala puolestaan käski Hooseaa menemään naimisiin huoran kanssa. Tämän piti symbolisoida sitä, miten Jumalan morsian, Israel, on Hänen silmissään kuin uskoton huora, mutta jota Hän silti rakastaa.

Lapsilleen Hoosea antoi nimet Ei Rakastettu, Jumala Hajottaa ja Ei Minun Kansani - siis kansan korvissa ennenkuulumattoman röyhkeät nimet, joiden symboliikan ymmärrettiin tarkoittavan Israelia.

Profeetta Hesekielille taas Jumala ilmoitti ennalta hänen vaimonsa kuoleman. Suruajasta Hesekiel sai sellaiset toimintaohjeet, että hänen piti elää normaalia elämää ja olla näyttämättä suruaan mitenkään.

Hyvin outoa aikana, jolloin suruajasta oli laadittu yksityiskohtaiset ohjeet mm. pukeutumisen ja ruokailun suhteen. Kun asiaa sitten Hesekieliltä kyseltiin, hän ilmoitti sen symbolisoivan kansan suruttomuutta.

Profeetat olivat kansansa keskuudessa hyvin tunnettuja ja siksi heidän oudot tekonsa saivat paljon julkisuutta, minkä seurauksena moni ajatteli asioita uudestaan ja palasi Jumalan yhteyteen.

Jumala voi todella yllättää ja toimia aivan toisin kuin me rajoittuneisuudessamme odotamme Hänen toimivan. Juuri Jumalan toiminnan näennäisessä ristiriitaisuudessa on jotain mieltäkiehtovaa ja ylevää.