Avaan tämän keskustelun, koska toivon, että tarinastani on apua muille abortin tehneille. Toivon, että kommentointi on asiallista. Mut saa kyllä tuomita, mutta toivon, että tälle palstalle syntyisi ennen muuta rakentavaa keskustelua eli tuomitkaa asiallisesti.
Tein abortin 23-vuotiaana. Opiskelin tuolloin yliopistossa, tein satunnaisesti töitä ja asuin ystävän kanssa solussa. Olin eronnut poikaystävästäni ja päädyin sellaiseen muutaman yön laastarisuhteeseen. Mies oli hirmu komea ja mukava. Meillä oli järjettömän hauskaa. Tapasimme baareissa, leffassa ja kävimme syömässä. Mies tuli aina luokseni yöksi. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että miehellä oli avovaimo ja lapsi, joten sain siitä "tekosyyn" lopettaa tapailut. Todellisempi syy oli kai se, etten halunnut uutta suhdetta. Kyllähän sen arvasi, että miehellä joku kotona oli, kun aina meille mentiin. Ei se minua silloin niin liikuttanut, enkä ole siitä syyllisyyttä kantanut.
Käytimme kondomia ehkäisynä. Lisäksi söin yhdistelmäpillereitä, joskin unohdin pillerit viikonloppureissun ajaksi (3 päivää). Koska olimme käyttäneet kumia, en miettinyt asiaa sen enempää ennen kuin kuukautiseni olivat myöhässä. Kämppikselläni sattui olemaan raskaustesti, joten tein sen ja tulos oli positiivinen. Soitin heti YTHS:lle ja sanoin hoitajalle, että pelkään olevani raskaana ja haluan abortin. Sain ajan lääkärille samana päivänä ja hän kirjoitti lähetteen klinikalle, johon pääsin seuraavaksi päiväksi.
YTHS:llä en kokenut minkäänlaista syyllistämistä, joskin en symbatiaakaan. En kyllä sitä odottanutkaan. Olimme joskus keskustelleet ystävien kesken abortista ja mielipiteet jakatuivat. Itselläni ei ollut tuolloin mitään selkeää kantaa, mutta olin pohtinut asiaa sen jälkeen itsekseni ja tullut siihen tulokseen, että jos tässä elämän tilanteessa tulen raskaaksi teen abortin. Tämän takia toimin niin nopeasti. Muistan miettineeni asiaa paljon sinä iltana, mutta tulin aina siihen tulokseen etten halua lasta. En pitänyt lapsista, olin rahaton, enkä halunnut yksinhuoltajaksi. Minulla ei ollut mitään uskonnollista vakaumusta jonka vuoksi olisin tuntenut syyllisyyttä.
Klinikalle menin hyvissä ajoin. Hoitaja oli melko ynseä ja huomasin hänen paheksuvan minua. Täytin kaavakkeet ja hoitaja kutsui minut huoneeseen. Vastasin hoitajan kysymyksiin. Minulta otettiin verenpaine ja muistaakseni hemoklobiini. Koska olin käynyt kynekologilla edellisenä päivänä mitään tutkimuksia ei tehty. Lääkäri tuli ja kyseli jotain. Sitten hän selitti sekä lääkkeillä tehtävän että mekaanisen abortin kulun. Valitsin lääkkeillä tehtävän abortin, mitä lääkärikin suositti, koska raskaus oli kuitenkin hyvin alkuvaiheessa. Lääkäri oli mielestäni hyvin neutraali.
Otin ensimmäisen lääkkeen klinikalle ja toisen sain kotiin. Hain kotimatkalla ruokakaupasta siteitä ja mehua, koska muistaakseni jossain lapussa neuvottiin juomaan paljon veren vuodon takia.
Päivän opiskelin kämpillä normaalisti. Kävin ulkoiluttamassa koiraa ja otin toisen lääkkeen. Verenvuoto alkoi iltapäivällä/illalla. Tunsin muistaakseni samankaltaista kipua kuin voimakas kuukautiskipu. Menin vessaan ja vuoto alkoi. Verta ei kai tullut mitenkään erityisen paljon. Käytin sidettä vielä seuraavan päivän. Koska siinä oli viikonloppu menin maanantaina jälkitarkastukseen klinikalle. Muistan, että lääkäri sanoi, "jotta hyvältä näyttää". Se jäi mieleen, koska kuulosti niin tyhmältä.
Kerroin asiasta parille ystävälle, toisen sanoi heti että olisi tehnyt aivan samoin kuin minä ja harmitteli etten ollut kertonut etukäteen. Toinen ymmärsi valintani, mutta veikkaan että ei itse olisi tehnyt aborttia. En ole huudellut abortista, koska tiedän, että ihmiset tuomitsevat. Vanhemmilleni en ole kertonut, koska en koe siihen mitään syytä. Tiedän, että äitini ja isot siskoni eivät hyväksyisi aborttia. Miksi järkyttää? Emme ole muutenkaan erityisen läheisiä.
Tunteet joita koin olivat varmasti järkytys, pelko, ahdistus, jonkinlainen suru, kiukku. Toisaalta tiesin, että olin huolehtinut ehkäisystä, joten en kokenut syyllisyyttä. Olin iloinen, että tein raskaustestin heti. Jos raskaus olisi ehtinyt pidemmälle päätöksen tekeminen ei mielestäni olisi ollut sama. En epäillyt valintaani hetkeäkään, vaikka pohdin sitä yhden pitkän illan. Keskeytyksen jälkeen koin suurta helpotusta.
Asiallisesti abotista
11
3579
Vastaukset
- mannahiiri
..jatkuu
Tällä hetkellä elän pitkässä parisuhteessa, kumppanini tietää abortista. Jos tulisin nyt raskaaksi, en tekisi aborttia, koska elämäntilanteeni on aivan eri. Minulla ei ole lapsia, enkä niitä halua erityisesti. Mies haluaa lapsia joku päivä. En koe minkäänlaista syyllisyyttä abortista. Koen että minulla oli ihan tarpeeksi siinä että sain huolehdittua itsestäni ja opinnoistani. Suhde nykyiseen mieheen ei koskaan olisi alkanut, jos olisin ollut yksinhuoltajaäiti. No ehkä olisin löytänyt jonkun muun. Tapasin kerran tämän laastarisuhteeni. Hän oli edelleen saman naisen kanssa ja heillä oli useampi lapsi. Sekin perhe olisi ehkä hajonnut. En ole phunut miehelle koskaan asiasta. Vieras ihminenhän hän on. Heitin vain hänelle tavatessamme, että vieläkö petät vaimoasi ja hän nauroi ja vastasi, että "en, ollaan nykyään naimisissa".
Abortista siis selviytyy, mutta paljon on kiinni siitä miten itse tuntee. Tunteeko tekevänsä oikein ja olevansa varma. Uskon, että selvisin asiasta näin hyvin, koska olin jo vähän vanhempi ja miettinyt asiaa etukäteen. Alle 20-vuotiaana maailman näkee vielä niin musta-valkoisena. Aborttikeskustelukin on yleensä hyvin provosoivaa ja aina nostetaan esille ääripäät. Jos olisin halunnut lapsen, olisin varmasti silloinkin selviytynyt, mutta en halunnut. En mieti aborttia juurikaan, mutta tottahan se tulee mieleen jos aiheesta keskustellaan tai luen siitä jostain. Tähän kirjoitukseenkin päädyin luettuni erään tutkimuksen.- ????????????????????
Mua esim. kiinnostaa kovasti. Miksi sinä luet edes koko ketjua, jollei sinua asia kerran kiinnosta?
- joo, ne jotka
heivaa yli 10 tuhatta lapsiparkaa viemäreihin ja biojäteisiin joka vuosi.
- normaaleja
ihmisiä liikuttaa viattomien lasten turha tappaminen.
- 13+3
Kiitos kertomuksesta! Tuntui elämänmakuiselta. Ymmärrän tuon ahdistuksen ja muut ikävät tunteet. Kun kokee esim. keskenmenon, niin tunteet on hyvin samankaltaiset. Vaikea aika abortin jälkeen johtuu sekaisin menneistä hormoneista, jotka kyllä sitten asettuvat aikanaan. Ihan sama kuin raskauden jälkeen. Tiedän erään lestadiolaiseperheen äidin, jolla 15 lasta. Kun hän lopulta lakkasi synnyttämästä niin hän meni päästään sekaisin eli suoraan sanottuna menetti järkensä täysin kun hormonitoiminta oli ollut 25 vuotta pelkkää raskautta ja synnytystä ja imetystä. Sitten kun se lakkaa niin kroppa ei sitä kestä.
- selviytyjätär
Tottakai abortista selviytyy, jos sen itse 100% varmasti haluaa tehdä. Mutta, jos epäilee tai tekee sen muiden painostuksesta, saattaa myöhemmin katua ja tulla näitä traumoja, joista vastustajat täällä peloittelee.
Jokainen tehkööt, kuten itselleen sopii. Mulle on ainakin henkilökohtaisesti aivan se ja sama tekeekö joku toinen ihminen abortin vai synnyttääkö tenavan. Ei liikuta mun elämää! - mannahiiri
Niinpä, kuten kirjoitin, toivon että tarinastani on apua muille abortin tehneille (tai sitä harkitseville).
En avaudu kaikissa bibbaloissa avoimesti, että olen tehnyt abortin, koska ihmiset tuomitsevat. Mutta tosiasia on että abortit on yleisiä ja ne mietityttää monia: sekä aborttia harkitsevia, että abortin tehneitä. Netistä on vaikea löytää keskustelua, jossa aiheesta vois asiallisesti puhua ja mahdollisesti kuulla muiden kokemuksia.- "apua"... ?
Siis yllyttää tekeen sama julmuus lapselleen ja ajautua sinne onnettomalle syyllisyyssuolle rypeen sun seuraks?
- kerronpa minäkin
Minulla on varmaan ollut sitten hyvä ystäväpiiri ja sukulaiset kun eivät ole tuominneet.
- kerronpa minäkin
Minäkin kyllä ihmettelen että mitä poistoon kitisemistä tässä aloituksessa on. Ehkäpä se ettei tunne syyllisyyttä vaan on asian kanssa sinut; sitähän ei saa olla. Joku voi vielä innostua tekemään abortin kun se on noin "helppoa." Sitähän täällä jotkut tietyt tahot pelkäävät.
- Maruzzella
Ihan samoissa ajatuksissa itsekin. Jos raskaus olisi ehtinyt pitkälle, olisin tehnyt toisen päätöksen. Kiitos kokemuksesi jakamisesta.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad951503- 541043
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että399905- 163880
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124737- 56733
- 51678
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38645- 57641
- 76632