Kaikkea muuta voi vastustaa, paitsi kiusausta, sanoi Oscar Wilde. Mielestäni osui aivan oikeaan; jos ostaa kotiin suklaata, tuskin sitä voi vastustaa. Jos hakeutuu ihmisten seuraan joihin tuntee vetoa, tuskin voi vastustaa flirttailua ja pahemmassa tapauksessa langetaan kokonaan. En usko että maailmassa on yhtään pettäjää, joka voisi sanoa, ettei itse pedannut tietä pettämiselle. Aina on tehty itse jonkinlainen pohjatyö pettämiselle, haettu kiusausta syystä tai toisesta. Ehkä syynä on tyytymättömyys parisuhteessa, haettiin jännitystä tai haluttiin seksiä joltain muulta kuin omalta puolisolta. En vain ymmärrä, mihin ihmisten välittäminen toisen tunteista on hävinnyt; pettäminen jättää niin syvät arvet petettyyn ja pettäjään (jos on minkäänlaista omaatuntoa) että siinä jää jätetyksi tulemisen aiheuttama mielipaha kaukaiseksi kakkoseksi.
Itse petin nuoruuden poikaystävääni suutelemalla baarista lähdettyäni toista miestä. Poikaystäväni näki vielä kaiken lisäksi kaiken, joka varmasti entisestään lisäsi tuskaa. Itse koin kauheita omantunnon tuskia tekemästäni, en pitänyt itseäni ihmisenä joka pettää toista, aiheuttaa niin suurta mielipahaa rakkaalle ihmiselle. Ja kaikki vain sen takia että menin itse tilanteeseen, jossa kiusaus oli läsnä. miehet jotka imartelevat ja kehuvat, sekä humala joka poisti estot ja tietyssä suhteessa kyvyn ymmärtää mitä on tekemässä: kaikki mitä "ex tempore" pettäminen vaatii oli kasassa, en vain lähtenyt pois tilanteesta.
Tuntuu, että moraali, ihmisistä aidosti välittäminen ja uskollisuus muille ja ennen kaikkea itselle on kertakäyttötavaraa ja niitä noudatetaan vain silloin kuin itselle sopii. Inhottavaa kun maailma tuntuu kyyniseltä ja ihmiset siinä pelkältä pohjamudalta. Miksi kaikki ei voisi vain yrittää olla hyviä ihmisiä? Varmasti olisi kaikilla helmpompi katsoa peiliin ja olla katumatta päivääkään tai paskoja tekoja mitä on tullu tehtyä. Itse ainakin olen yrittänyt tuosta pettämisestä lähtien olla ihminen jota itse voin arvostaa, ja olen onnistunut.
Uskottomuus on valinta?
32
444
Vastaukset
- vera*
"En vain ymmärrä, mihin ihmisten välittäminen toisen tunteista on hävinnyt"
Ihminen ei välitä toisen tunteista ainakaan silloin, kun toinen ei välitä ihmisen tunteista. Kun kumppani aiheuttaa mielipahaa - jopa vuosia - niin ihminen hakee mielihyvää toiselta. Yksinkertaista ja totta.- w4etg6508khuj
Just tätä olen miettinyt ; tälläkin palstalla puhutaan uskottomuudesta vain siinä merkityksessä, että kyse on parisuhteen ulkopuolisesta kiintymys / seksisuhteessa. Eikö uskottomuus tosiaan ole ihmisten mielestä mitään muuta..?
Kyllä uskollisuus on minulle esim sitä, että pidän kiinni kumppanille antamistani muistakin lupauksista kuin että en mene jonkun toisen kanssa sänkyyn. Esim että ajattelen asioita meidän yhteisen etumme kannalta enkä aina vain omalta kannaltani ja miten minulle parempi olisi. Jos olisin jatkuvasti kylmäkiskoinen ärhentelijä, joka aiheuttaisi toiselle pelkkää pahaa mieltä, kuka sitä jaksaisi? Jos toiminnallani ajaisin kumppanin hakemaan lämpöä ja ymmärrystä muualta, voisinko syyttää asiasta vain häntä ja tuota kolmatta osapuolta? No en mielestäni!
Kuinka usein tälläkin palstalla saa fyysisen pettämisen tultua ilmi lukea petetyn kommentin tyyliin "luulin, että meillä oli kaikki ihan hyvin ja nyt se petti mua"... Petetyn mielestä oli hyvin - mutta miten monessa tapauksessa mielipide on vain hänen käsityksensä sellaisen suhteen tilasta, jossa hän itse aiheuttaa mielipahaa kumppanilleen sitä tajuamatta? Toisen ihmisen jatkuva alistaminen ja mielipiteiden lyttääminen ja muu huono kohtelu henkisesti - eikö se ole yhden sortin uskottomuutta ja kunnioituksen puutetta? - Vastuuta*
w4etg6508khuj kirjoitti:
Just tätä olen miettinyt ; tälläkin palstalla puhutaan uskottomuudesta vain siinä merkityksessä, että kyse on parisuhteen ulkopuolisesta kiintymys / seksisuhteessa. Eikö uskottomuus tosiaan ole ihmisten mielestä mitään muuta..?
Kyllä uskollisuus on minulle esim sitä, että pidän kiinni kumppanille antamistani muistakin lupauksista kuin että en mene jonkun toisen kanssa sänkyyn. Esim että ajattelen asioita meidän yhteisen etumme kannalta enkä aina vain omalta kannaltani ja miten minulle parempi olisi. Jos olisin jatkuvasti kylmäkiskoinen ärhentelijä, joka aiheuttaisi toiselle pelkkää pahaa mieltä, kuka sitä jaksaisi? Jos toiminnallani ajaisin kumppanin hakemaan lämpöä ja ymmärrystä muualta, voisinko syyttää asiasta vain häntä ja tuota kolmatta osapuolta? No en mielestäni!
Kuinka usein tälläkin palstalla saa fyysisen pettämisen tultua ilmi lukea petetyn kommentin tyyliin "luulin, että meillä oli kaikki ihan hyvin ja nyt se petti mua"... Petetyn mielestä oli hyvin - mutta miten monessa tapauksessa mielipide on vain hänen käsityksensä sellaisen suhteen tilasta, jossa hän itse aiheuttaa mielipahaa kumppanilleen sitä tajuamatta? Toisen ihmisen jatkuva alistaminen ja mielipiteiden lyttääminen ja muu huono kohtelu henkisesti - eikö se ole yhden sortin uskottomuutta ja kunnioituksen puutetta?Kukaan ei "aja" omalla toiminnallaan toista uskottomuuteen. Uskottomuus on uskottoman oma valinta ja uskottomuudelle on aina muita vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, ei ota vastuuta omasta käytöksestään.
Aikuinen ihminen osoittaa itse toisille kuinka häntä saa kohdella. Ei kannata ottaa marttyyriasennetta ja valittaa "Toisen ihmisen jatkuva alistaminen ja mielipiteiden lyttääminen ja muu huono kohtelu henkisesti - eikö se ole yhden sortin uskottomuutta ja kunnioituksen puutetta? " Sinä olet omalta osaltasi vastuussa parisuhteen vuorovaikutuksesta ja haluat ilmeisesti ottaa marttyyrin ja alistetun roolin. Aloita muutos itsestäsi - ja mieti miten sinä osoitat kunnioitusta ja arvostusta puolisollesi! - weera*
Vastuuta* kirjoitti:
Kukaan ei "aja" omalla toiminnallaan toista uskottomuuteen. Uskottomuus on uskottoman oma valinta ja uskottomuudelle on aina muita vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, ei ota vastuuta omasta käytöksestään.
Aikuinen ihminen osoittaa itse toisille kuinka häntä saa kohdella. Ei kannata ottaa marttyyriasennetta ja valittaa "Toisen ihmisen jatkuva alistaminen ja mielipiteiden lyttääminen ja muu huono kohtelu henkisesti - eikö se ole yhden sortin uskottomuutta ja kunnioituksen puutetta? " Sinä olet omalta osaltasi vastuussa parisuhteen vuorovaikutuksesta ja haluat ilmeisesti ottaa marttyyrin ja alistetun roolin. Aloita muutos itsestäsi - ja mieti miten sinä osoitat kunnioitusta ja arvostusta puolisollesi!Hetkinen nyt! Toisen lyttääminen ja alistaminen on jokaisen niin tekevän oma valinta. Joka väittää muuta, ei ota vastuuta omasta käytöksestään.
Sanoisin jopa, että pienempi paha on olla uskoton puolisolle kuin alistaa puolisoa. - w4etg6508khu
weera* kirjoitti:
Hetkinen nyt! Toisen lyttääminen ja alistaminen on jokaisen niin tekevän oma valinta. Joka väittää muuta, ei ota vastuuta omasta käytöksestään.
Sanoisin jopa, että pienempi paha on olla uskoton puolisolle kuin alistaa puolisoa.Juurikin näin. En sanonut omassa kommentissani mitään tuosta "ajamisesta". Tarkoitin, että näin tekevä ei mielestäni osoita uskollisuutta ja kunnioitusta toista kohtaan - enkä voi sanoa ihmetteleväni, jos tällaisen vuodesta toiseen jatkuessa tulee kaipuu toisenlaiseen seuraan.
Omassa parisuhteessani on ainakin vielä - 15 avioliittovuoden jälkeen - vuorovaikutusasiat käsittääkseni kunnossa ; meillä on aidosti hauskaa yhdessä eikä kumpikaan tunne olevansa alistetussa asemassa. Asiat sovitaan yhdessä ilman päällepäsmäröintiä ja yhteiset sopimukset pidetään. Siksi en voikaan kirjoittaa omasta kokemuksesta - vaan kommentoin parin ystäväni kokemusten perusteella. Toinen ystävistäni koki liitossaan henkistä väkivaltaa ja alistamista - ja kun yritti pitää puoliaan, koki fyysisen väkivallan uhkaa. Halusi kuitenkin liiton jatkuvan, joten... Niin, miten sinä "Vastuuta*" otat tilanteen haltuun ja lopetat saamasi huonon kohtelun tuollaisessa tapauksessa, muuta kuin eroamalla..?`Lisäksi ystäväni sai loppupeleillä olevansa tahdoton nukke - ja siksi mies katsoi oikeudekseen hakea "oikean naisen" seuraa...
Vastaavasti toinen ystäväni oli "pomo" parisuhtessa ja tykkäsi päättää asioita miehensäkin puolesta paljoakaan mielipiteitä kyselemättä. Mies oli kiltti ja harvemmin mutisi vastaan - mutta jossain vaiheessa kuppi meni nurin ja mies lähentyi työkaverinsa kanssa. Kertoi motiivikseen, että tälle hän saa olla sentään mies eikä mikään hiirulainen! Tilanne herätti ystäväni huomaamaan elämän realiteetit ; totesi, että oli koko ajan luullut miehen olevan kaikessa omilla linjoilla ja tykkäävän, kun hän hoitaa asiat. Pariskunta päätti aloittaa uudelta pohjalta ja ovat edelleen yhdessä. - Vastuu itsestä*
weera* kirjoitti:
Hetkinen nyt! Toisen lyttääminen ja alistaminen on jokaisen niin tekevän oma valinta. Joka väittää muuta, ei ota vastuuta omasta käytöksestään.
Sanoisin jopa, että pienempi paha on olla uskoton puolisolle kuin alistaa puolisoa.Alistaminen ja lyttääminen tarkoittavat eri ihmisille eri asioita, fyysinen väkivalta poislukien. VParisuhteessa meidän täytyy itse kertoa, miten haluamme itseämme kohdeltavan ja missä rajamme kulkevat. Kukaan toinen ei voi sitä tietää, jos emme itse osaa/halua sitä kertoa. Parisuhde on systeemi, jossa osapuolet vaikuttavat toisiinsa.
- Vastuuta*
w4etg6508khu kirjoitti:
Juurikin näin. En sanonut omassa kommentissani mitään tuosta "ajamisesta". Tarkoitin, että näin tekevä ei mielestäni osoita uskollisuutta ja kunnioitusta toista kohtaan - enkä voi sanoa ihmetteleväni, jos tällaisen vuodesta toiseen jatkuessa tulee kaipuu toisenlaiseen seuraan.
Omassa parisuhteessani on ainakin vielä - 15 avioliittovuoden jälkeen - vuorovaikutusasiat käsittääkseni kunnossa ; meillä on aidosti hauskaa yhdessä eikä kumpikaan tunne olevansa alistetussa asemassa. Asiat sovitaan yhdessä ilman päällepäsmäröintiä ja yhteiset sopimukset pidetään. Siksi en voikaan kirjoittaa omasta kokemuksesta - vaan kommentoin parin ystäväni kokemusten perusteella. Toinen ystävistäni koki liitossaan henkistä väkivaltaa ja alistamista - ja kun yritti pitää puoliaan, koki fyysisen väkivallan uhkaa. Halusi kuitenkin liiton jatkuvan, joten... Niin, miten sinä "Vastuuta*" otat tilanteen haltuun ja lopetat saamasi huonon kohtelun tuollaisessa tapauksessa, muuta kuin eroamalla..?`Lisäksi ystäväni sai loppupeleillä olevansa tahdoton nukke - ja siksi mies katsoi oikeudekseen hakea "oikean naisen" seuraa...
Vastaavasti toinen ystäväni oli "pomo" parisuhtessa ja tykkäsi päättää asioita miehensäkin puolesta paljoakaan mielipiteitä kyselemättä. Mies oli kiltti ja harvemmin mutisi vastaan - mutta jossain vaiheessa kuppi meni nurin ja mies lähentyi työkaverinsa kanssa. Kertoi motiivikseen, että tälle hän saa olla sentään mies eikä mikään hiirulainen! Tilanne herätti ystäväni huomaamaan elämän realiteetit ; totesi, että oli koko ajan luullut miehen olevan kaikessa omilla linjoilla ja tykkäävän, kun hän hoitaa asiat. Pariskunta päätti aloittaa uudelta pohjalta ja ovat edelleen yhdessä.Pieni lainaus omasta tekstistäsi: "Jos toiminnallani ajaisin kumppanin hakemaan lämpöä ja ymmärrystä muualta, voisinko syyttää asiasta vain häntä ja tuota kolmatta osapuolta? " Etkö siis kirjoita ajamisesta? Aikuinen ihminen on vastuussa omasta käytöksestään - kukaan ei aja ketään mihinkään.
Jos kokisin henkistä väkivaltaa, ilmaisisin selvästi, että tämä peli ei vetele. Fyysisen väkivallan uhkaan vastaisin ilmoittamalla, että teen siitä välittömästi poliisiasian, otan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja menen turvataloon.
Toinen esimerkkisi kertoo miehestä, joka ei osaa kommunikoida ja on siis itse vastuussa omasta alisteisesta asemastaan. Jos ei halua tulla kohdelluksi hiirulaisena, on syytä käyttäytyä kuin aikuinen. Ja siihen kuuluu omien ajatusten ja tunteiden esille tuominen, ei passiivinen odottelu.
- 15+13
Onko jollekin yllätys, että uskottomuus on valinta? Mitä muuta se on? Itse sitä puolisoaan pettää ja ihan tekee päätöksen pettää, valitsee pettämisen. Ei siihen kukaan voi pakottaa, ei kukaan eikä mikään. Oma valinta, täysin.
Valitettavan usein puolisot syyttää sitä sivullista, että tämä vietteli puolison pettäjän tielle ja sitä rataa. Paha paha viettelijä. Vaan kukin itse päättää onko vieteltävissä muille kuin puolisolleen. Joidenkin petettyjen on vaikea sitä ymmärtää ja hyväksyä, että pettäjäpuoliso ihan itse valitsi toimintatapansa.- ihan itse
Silloin kun minä petin, minä päätin pettää. Ei se ollut vahinko. En vahingossa soittanut toiselle, enkä vahingossa lähtenyt hänen luokseen. Emmekä "ajautuneet" suutelemaan ja harrastamaan seksiä, vaan päätimme tehdä niin. Kerta toisensa jälkeen. En väitä että olisin syytön, vaan kerron että syyni pettää oli se että en tuntenut saavani kumppaniltani tarpeeksi. En huomiota, en lämpöä, enkä ystävällisiä sanoja. Tunsin olevani yksin. Pettämisellä hain kai myös huomiota, sekä petoskumppanilta että omalta kumppanilta. Suhde päättyi eroon. Tiedän että olisi ollut enemmän oikein erota ennen kuin petin, mutta tavallaan toivoin että suhde vielä palaisi entiselleen, tunsinhan kiintymystä kumppania kohtaan. Ei palannut, rakkauden tunteet kuoli hiljalleen. Oli parempi erota.
Nyt siitä on seitsemän vuotta ja minulla on ollut uusi ihana suhde kolmisen vuotta. Tässä suhteessa kaikki on niin toisin, että on vaikea jälkikäteen ymmärtää miksi kärvistelimme yhdessä niin pitkään, kun molemmat oli onnettomia. - nainen päättää
ihan itse kirjoitti:
Silloin kun minä petin, minä päätin pettää. Ei se ollut vahinko. En vahingossa soittanut toiselle, enkä vahingossa lähtenyt hänen luokseen. Emmekä "ajautuneet" suutelemaan ja harrastamaan seksiä, vaan päätimme tehdä niin. Kerta toisensa jälkeen. En väitä että olisin syytön, vaan kerron että syyni pettää oli se että en tuntenut saavani kumppaniltani tarpeeksi. En huomiota, en lämpöä, enkä ystävällisiä sanoja. Tunsin olevani yksin. Pettämisellä hain kai myös huomiota, sekä petoskumppanilta että omalta kumppanilta. Suhde päättyi eroon. Tiedän että olisi ollut enemmän oikein erota ennen kuin petin, mutta tavallaan toivoin että suhde vielä palaisi entiselleen, tunsinhan kiintymystä kumppania kohtaan. Ei palannut, rakkauden tunteet kuoli hiljalleen. Oli parempi erota.
Nyt siitä on seitsemän vuotta ja minulla on ollut uusi ihana suhde kolmisen vuotta. Tässä suhteessa kaikki on niin toisin, että on vaikea jälkikäteen ymmärtää miksi kärvistelimme yhdessä niin pitkään, kun molemmat oli onnettomia.ollut uusi ihana suhde kolmisen vuotta. Tässä suhteessa kaikki on niin toisin, että on vaikea jälkikäteen ymmärtää miksi kärvistelimme yhdessä niin pitkään, kun molemmat oli onnettomia.
Juuri noin, sitä vaan luullaan että kun ollaan suht koht tyytyväisiä niin ollaan onnellisia, pelätään muutosta.
Että ei uskalleta erota on tosiaan vaan sitä että ei tiedetä että parempaakin on olemassa, luottamuksellinen suhde jossa ei valehdella eikä salailla. Viisasti teit, niin minäkin, vaikka yritin pettämisen jälkeen jatkaa, olin muka päässyt yli, ei siitä koskaan pääse yli ja pikkuhiljaa alkaa toinen pettävä kumppani vaikka muka katunutkin ärsytttää niin paljon että se suorastaan muuttuu vihaksi,
>Aloin todella ajatella, tuo tuossa vastapäätä oleva mies on tehnyt tietoisesti minulle pahaa, ja nyt on kuin kaikki taas ok, miksi en antaisi itselleni arvoa ja eroa tuosta paskiaisesta? Ja onnistuin, valitettavasti ovat vain heikkoja tekemään eropäätöksen, se on naisen tehtävä. - ihan itse
nainen päättää kirjoitti:
ollut uusi ihana suhde kolmisen vuotta. Tässä suhteessa kaikki on niin toisin, että on vaikea jälkikäteen ymmärtää miksi kärvistelimme yhdessä niin pitkään, kun molemmat oli onnettomia.
Juuri noin, sitä vaan luullaan että kun ollaan suht koht tyytyväisiä niin ollaan onnellisia, pelätään muutosta.
Että ei uskalleta erota on tosiaan vaan sitä että ei tiedetä että parempaakin on olemassa, luottamuksellinen suhde jossa ei valehdella eikä salailla. Viisasti teit, niin minäkin, vaikka yritin pettämisen jälkeen jatkaa, olin muka päässyt yli, ei siitä koskaan pääse yli ja pikkuhiljaa alkaa toinen pettävä kumppani vaikka muka katunutkin ärsytttää niin paljon että se suorastaan muuttuu vihaksi,
>Aloin todella ajatella, tuo tuossa vastapäätä oleva mies on tehnyt tietoisesti minulle pahaa, ja nyt on kuin kaikki taas ok, miksi en antaisi itselleni arvoa ja eroa tuosta paskiaisesta? Ja onnistuin, valitettavasti ovat vain heikkoja tekemään eropäätöksen, se on naisen tehtävä.Täytyy myöntää, että toivoin kumppanini itse huomaavan millainen petturi olin. Ja jättävän minut. Käyttäydyin siis tahallani huonosti häntä kohtaan. Se on kyllä kummallista kuinka vaikeaa se eroaminen on, tai edes sen esille nostaminen. Vaikka petin nimenomaan siksi että en ollut enää tyytyväinen suhteeseen, meni kauan että pystyin ilmaisemaan sen että haluan ehkä erota ääneen kumppanille. Ironisesti pettämiseni teki eroajatuksista puhumisen entistä vaikeammaksi. Tuntui että silloin pettäisin hänet kahdella tavalla. Koko pettämiskuvio oli täynnä ristiriitaisia tunteita, pelkoa, kiintymystä, tyytymättömyyttä ja ahdistusta.
Jos saisin valita, tekisin kaiken toisin, en lähtisi pettämään tai valehtelemaan enää. Keräisin rohkeutta olla rehellinen, vaikka vaikeaa se onkin. Olen ymmärtänyt nyt sen että totuus ei loppujen lopuksi satuta niin paljon kuin valehtelu. Eronkin jälkeen molemmat pääsevät ennen pitkää taas jaloilleen. - tatjanaO
ihan itse kirjoitti:
Täytyy myöntää, että toivoin kumppanini itse huomaavan millainen petturi olin. Ja jättävän minut. Käyttäydyin siis tahallani huonosti häntä kohtaan. Se on kyllä kummallista kuinka vaikeaa se eroaminen on, tai edes sen esille nostaminen. Vaikka petin nimenomaan siksi että en ollut enää tyytyväinen suhteeseen, meni kauan että pystyin ilmaisemaan sen että haluan ehkä erota ääneen kumppanille. Ironisesti pettämiseni teki eroajatuksista puhumisen entistä vaikeammaksi. Tuntui että silloin pettäisin hänet kahdella tavalla. Koko pettämiskuvio oli täynnä ristiriitaisia tunteita, pelkoa, kiintymystä, tyytymättömyyttä ja ahdistusta.
Jos saisin valita, tekisin kaiken toisin, en lähtisi pettämään tai valehtelemaan enää. Keräisin rohkeutta olla rehellinen, vaikka vaikeaa se onkin. Olen ymmärtänyt nyt sen että totuus ei loppujen lopuksi satuta niin paljon kuin valehtelu. Eronkin jälkeen molemmat pääsevät ennen pitkää taas jaloilleen.No, huomasiko kumppani millainen petturi olet :)?
Eroaminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin nimenomaan tällä palstalla annetaan ymmärtää. Ero on yleensä pitkä prosessi ja siinä käydään läpi kaikkia mahdollisia ikäviä tunteita, kamppaillaan omien tunteiden kanssa.
Minulle erosta puhuminen ei ollut vaikeaa. Exäni vain ei halunnut kuulla siitä mitään! Päätin lopettaa epätyydyttävän seksielämän. Ajattelin, että se antaisi jotain potkua erolle exän taholta. Mitään vaikutusta ei ollut. Puhuin erosta vähintään kerran kuukaudessa exliiton viimeisen kahden vuoden aikana (viimeisen parin kuukauden aikana viikottain ennen erohakemusta). Ei kertakaikkiaan mitään vaikutusta. Minulla oli pari lyhytsuhdetta puolituttujen kanssa. Niiden jälkeen yksi pidempi rinnakkaissuhde. Ne olivat viimeinen niitti. Päätin toimia ja erosin. Ero oli kamala, jollaista odotinkin. Vastahankaisesta ihmisestä on vaikeinta erota. Sain kuitenkin noista toisista suhteista voimaa ponnistaa eroon.
Monesti olen miettinyt mitä olisin voinut tehdä toisin. Vastaus on aina ollut "en mitään". Eroani ei tosiaan olisi voitu hoitaa mitenkään toisin, ainakaan, että siitä olisi tullut yhtään sopuisampi.
Nykyinen mieheni on "se on kerrasta poikki"-mies. Ymmärtää myös puhettani. Kyllä vaihtamalla paranee. - ihan itse
tatjanaO kirjoitti:
No, huomasiko kumppani millainen petturi olet :)?
Eroaminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin nimenomaan tällä palstalla annetaan ymmärtää. Ero on yleensä pitkä prosessi ja siinä käydään läpi kaikkia mahdollisia ikäviä tunteita, kamppaillaan omien tunteiden kanssa.
Minulle erosta puhuminen ei ollut vaikeaa. Exäni vain ei halunnut kuulla siitä mitään! Päätin lopettaa epätyydyttävän seksielämän. Ajattelin, että se antaisi jotain potkua erolle exän taholta. Mitään vaikutusta ei ollut. Puhuin erosta vähintään kerran kuukaudessa exliiton viimeisen kahden vuoden aikana (viimeisen parin kuukauden aikana viikottain ennen erohakemusta). Ei kertakaikkiaan mitään vaikutusta. Minulla oli pari lyhytsuhdetta puolituttujen kanssa. Niiden jälkeen yksi pidempi rinnakkaissuhde. Ne olivat viimeinen niitti. Päätin toimia ja erosin. Ero oli kamala, jollaista odotinkin. Vastahankaisesta ihmisestä on vaikeinta erota. Sain kuitenkin noista toisista suhteista voimaa ponnistaa eroon.
Monesti olen miettinyt mitä olisin voinut tehdä toisin. Vastaus on aina ollut "en mitään". Eroani ei tosiaan olisi voitu hoitaa mitenkään toisin, ainakaan, että siitä olisi tullut yhtään sopuisampi.
Nykyinen mieheni on "se on kerrasta poikki"-mies. Ymmärtää myös puhettani. Kyllä vaihtamalla paranee.Exäni ilmoitti monesti epäilevänsä, mutta pelkuruudessani nostin aina silloin metelin ja vaihdoin puheenaihetta käskien katsoa peiliin, tmv. Hän ei kuitenkaan koskaan suoraan kysynyt, mitä olisin toivonut. Nyt ymmärrän että eihän hän halunnut kuulla että olisin petturi, vaan hän olisi halunnut kuulla että en ole. Hän tyytyi hatariin selityksiini, eikä uskaltanut kysyä suoraan, koska olisi saattanut kuulla jotain sellaista mikä ei miellytä.
Myöskin silloin kun viimein nostin kissan pöydälle, kumppani ei meinannut hyväksyä asiaa. Hän koitti vähätellä sitä mitä tunsin. Tottakai sitä koittaa kieltää yllätyksenä tulevat negatiiviset asiat. Selitin hänelle että en voi enää elää suhteessa jossa en saa sitä mitä parisuhteessa kuuluisi saada. Selitin että emme olleet enää nainen ja mies, olimme vain kaksi ihmistä samassa taloudessa hoitamassa asioita, kuin joku työtiimi. Hän viimein ymmärsi mistä oli kyse ja myönsi ettäkyse oli vain tottumuksesta josta oli pelottavaa luopua.
- Pohdiskelijatyär
Mielestäni huomion, hellyyden tai läheisyyden haku eivät ole hyviä syitä pettämiseen. Ymmärrettäviä, mutta eivät tee teosta millään tavalla oikeutettua. Jos täytyy hakea muualta noita asioita, koska ei saa niitä omasta suhteestaan, niin mielestäni on aika lopettaa suhde, ja antaa kummankin jatkaa omilla poluillaan, ja mahdollisuus etsiä onnea jonkun toisen ihmisen kanssa.
Miten asiat voivat mitenkään palata entiselleen; pettämisen jälkeen? En tarkoita hyökkäykseksi, vaan pohdin vain. Sama tunne mitä saa jonkun toisen ihmisen kanssa onnettoman parisuhteen ulkopuolella, ei voine siirtää siihen ihmiseen, jota jo loukkaa sillä, että pettää. Vaikka ei enää rakastaisi, niin voi kunnioittaa toista ihmistä.
Hyvä vain, että asia herättää, ja aina herättänytkin, paljon keskustelua. Mielenkiintoista itsekkin lukea, minkälaisia näkemyksiä ihmisillä on tästä asiasta, joka varmasti jokaista (VALITETTAVASTI) jossain vaiheessa elämää koskettaa...- weera*
Joo joo. Teoriassa kiva kirjoitus, käytännössä ei toteudu mitenkään. Käytännössä kun pettäjä ei pelkästään ole se "pahis". Käytännössä pettämiseen on niin monta hyvää syytä kuin on pettäjiä. Kukaan ei petä, ellei siihen ole hyvää syytä. Paitsi seksiaddiktit juoksevat vieraissa eivätkä oikein tajua mistään mitään.
Itselläni oli rinnakkaissuhde. Halusin erota. Ex ei halunnut. Hänestä toinen mies oli ihan ok. Tämä oli ymmärrettävää, koska hän käytti minua (ja sukulaisiani) hyväkseen koko liittomme ajan. Taloudellinen hyöty palvelut olivat hänen motiivinsa jatkaa liittoa. Minun motiivini oli erota.
En eronnut, koska lapset eivät olleet vielä 12v täyttäneitä. Hölmömpikin tietää, että lapset joutuvat erossa kiistakapuloiksi, jos vanhemmista toinen ei halua erota. Hyvin hieno ajatus on toisen kunnioittaminen. Sitä ei pidä tehdä kuitenkaan itsensä kustannuksella. Yksipuolinen kunnioittaminen ei kannata, vaikka sen ajattelisi mitenkä päin tahansa. - Hyvyys*
weera* kirjoitti:
Joo joo. Teoriassa kiva kirjoitus, käytännössä ei toteudu mitenkään. Käytännössä kun pettäjä ei pelkästään ole se "pahis". Käytännössä pettämiseen on niin monta hyvää syytä kuin on pettäjiä. Kukaan ei petä, ellei siihen ole hyvää syytä. Paitsi seksiaddiktit juoksevat vieraissa eivätkä oikein tajua mistään mitään.
Itselläni oli rinnakkaissuhde. Halusin erota. Ex ei halunnut. Hänestä toinen mies oli ihan ok. Tämä oli ymmärrettävää, koska hän käytti minua (ja sukulaisiani) hyväkseen koko liittomme ajan. Taloudellinen hyöty palvelut olivat hänen motiivinsa jatkaa liittoa. Minun motiivini oli erota.
En eronnut, koska lapset eivät olleet vielä 12v täyttäneitä. Hölmömpikin tietää, että lapset joutuvat erossa kiistakapuloiksi, jos vanhemmista toinen ei halua erota. Hyvin hieno ajatus on toisen kunnioittaminen. Sitä ei pidä tehdä kuitenkaan itsensä kustannuksella. Yksipuolinen kunnioittaminen ei kannata, vaikka sen ajattelisi mitenkä päin tahansa.Pettämiseen ei ole "hyviä" syitä. Toista ihmistä syvästi haavoittava käytös ei ole rakkaudellista eikä kunnioittavaa. Pedofiilillakin on omasta mielestään tosi "hyviä" syitä käyttää lapsia hyväkseen. Tekeekö se käytöksestä hyväksyttävää? Pettämiselle on aina rakentavia vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, valehtelee.
- myrskynjälkeen...
Hyvyys* kirjoitti:
Pettämiseen ei ole "hyviä" syitä. Toista ihmistä syvästi haavoittava käytös ei ole rakkaudellista eikä kunnioittavaa. Pedofiilillakin on omasta mielestään tosi "hyviä" syitä käyttää lapsia hyväkseen. Tekeekö se käytöksestä hyväksyttävää? Pettämiselle on aina rakentavia vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, valehtelee.
Come on! Tuo on nyt kyllä jo liian paksua, verrata nyt pettämistä pedofiliaan!
Pedofiilin kohde on VIATON lapsi, joka ei ole käyttäytymisellään ansainnut pedofilin "huomiota".
Rakentavia vaihtoehtoja pettämiselle toki on - mutta mitäpä, jos kumppani esim uhkaa itsetuholla, kun hänelle alkaa rakentavasti kertoa haluavansa erota ennemmin kuin lähteä pettämään? Joo joo, tähän kommenttiini tullaan vastaamaan monella suulla, että ei mikään tilanne ole niin mahdoton - helppoa sanoa, jollei ole joutunut tosissaan valitsemaan sen välillä, onko lapsilla kaksi elossa olevaa vanhempaa vai yksi. Kuinka moni oikeasti uskaltaa lähteä tuossa tilanteessa, kun yksinkertaisempaa on jäädä ja kituuttaa - ja ehkä ottaa salaa pieniä onnen hetkiä jonkun muun kanssa? - teresa*
Hyvyys* kirjoitti:
Pettämiseen ei ole "hyviä" syitä. Toista ihmistä syvästi haavoittava käytös ei ole rakkaudellista eikä kunnioittavaa. Pedofiilillakin on omasta mielestään tosi "hyviä" syitä käyttää lapsia hyväkseen. Tekeekö se käytöksestä hyväksyttävää? Pettämiselle on aina rakentavia vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, valehtelee.
Päässäsi on tainnut kilahtaa pahasti, kun vertaat pettämistä pedofiliaan.
Pettämiseen on aina syynsä ja harvoin vaihtoehtoja. Tämä on tosiasia. Tosiasiat on hyväksyttävä ainakin tosiasioina, vaikkei pettämistä hyväksyiskään. - teresa*
Tyypillinen tilanne: pettäjä on suhteeseen tyytymätön, petetty tyytyväinen. Pettäjä usein haluaisikin jatkaa omilla poluillaan, mutta petetty tekee sen kovin vaikeaksi.
Jos petetty on nainen, niin hän kiristää lapsilla ja haluaa jatkaa suhdetta (ensin ehkä vannottaa puolisonsa valehtelemaan, ettei enää petä) eli kulissia. Jos petetty on tunteellinen nainen, hän saa itkukohtauksia, syyttää itseään tapahtuneesta - mutta ei halua erota.
Jos petetty on mies, niin hän jopa hyväksyy vaimon uskottomuuden. Kunhan vain jatketaan kulissia. Jos petetty on tunteellinen mies, hän uhkaa itsemurhalla mikäli toinen hakee eroa.
Mikäli petetty haluaa erota, siinä saatetaan kokea pettäjän taholta samanlaista vastarintaa. Usein kylläkin, jos sekä petetty että pettäjä ovat itsestään tietoisia, itsevarmoja, ylpeitä , eroon päästään nopeasti ilman mitään sen kummempaa draamaa. Muutoin toisen ehdotus erosta vaatii totuttelua. Ihmisten pitää kasvaa eroon. - Vastuu*
teresa* kirjoitti:
Päässäsi on tainnut kilahtaa pahasti, kun vertaat pettämistä pedofiliaan.
Pettämiseen on aina syynsä ja harvoin vaihtoehtoja. Tämä on tosiasia. Tosiasiat on hyväksyttävä ainakin tosiasioina, vaikkei pettämistä hyväksyiskään.Yritä pysyä asialinjalla, älä lähde nimittelemään toisia "kilahtaneeksi", vaan yritä pärjtä loogisilla argumenteilla. Pettäjän attribuutiotyyli on ulkoistava. Pettäjä ei ota vastuuta teostaan, vaan attribuoi käytöksensä syyt itsensä ulkopuolelle, vaikka aikuinen ihminen on itse vastuussa jokaisesta teostaan, ellei ole holhouksen alainen. Pettäjän "syyt" kertovat vain pettäjän ulkoistavasta attribuointityylistä, ei mistään muusta. Aikuista ei kukaan "aja" mihinkään, vaan meillä on aina vapaus valita.
Vaihtoehtoja pettämiselle on aina. Jos itse on vaikea keksiä niitä, voi lähteä liikkelle vaikka Väestöliiton sivuilta tai hakea apua terapiasta. Voin taata, että yksikään terapeutti ei suosittele uskottomuutta.
En myöskään pidä ihmisten esineellistämisestä ja tahallisesta haavoittamisesta: jokaista ihmistä pitäisi kohdella rakkaudella ja kunnioittavasti. Ei voi käyttäytyä aviopuolisoa kohtaan huonosti, ja väittää muille olevansa kunnioittava ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan.
Kannattaa pohtia kahteen kertaan ennen kuin lähtee petturin kelkkaan. Ulkoistava attribuutio kohdistuu seuraavaksi uuteen kumppaniin ja pettäjällä on taas pian "hyviä syitä". Monessa tutkimuksessa on todettu, että pettäjillä on enemmän kiintymyssuhdeongelmia kuin muilla. Turvattomasti kiintynyt , joka ei tiedosta eikä halua tiedostaa omia haasteitaan, on tosi raskas parisuhdekumppani, en suosittele kenellekään. - teresa*
Vastuu* kirjoitti:
Yritä pysyä asialinjalla, älä lähde nimittelemään toisia "kilahtaneeksi", vaan yritä pärjtä loogisilla argumenteilla. Pettäjän attribuutiotyyli on ulkoistava. Pettäjä ei ota vastuuta teostaan, vaan attribuoi käytöksensä syyt itsensä ulkopuolelle, vaikka aikuinen ihminen on itse vastuussa jokaisesta teostaan, ellei ole holhouksen alainen. Pettäjän "syyt" kertovat vain pettäjän ulkoistavasta attribuointityylistä, ei mistään muusta. Aikuista ei kukaan "aja" mihinkään, vaan meillä on aina vapaus valita.
Vaihtoehtoja pettämiselle on aina. Jos itse on vaikea keksiä niitä, voi lähteä liikkelle vaikka Väestöliiton sivuilta tai hakea apua terapiasta. Voin taata, että yksikään terapeutti ei suosittele uskottomuutta.
En myöskään pidä ihmisten esineellistämisestä ja tahallisesta haavoittamisesta: jokaista ihmistä pitäisi kohdella rakkaudella ja kunnioittavasti. Ei voi käyttäytyä aviopuolisoa kohtaan huonosti, ja väittää muille olevansa kunnioittava ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan.
Kannattaa pohtia kahteen kertaan ennen kuin lähtee petturin kelkkaan. Ulkoistava attribuutio kohdistuu seuraavaksi uuteen kumppaniin ja pettäjällä on taas pian "hyviä syitä". Monessa tutkimuksessa on todettu, että pettäjillä on enemmän kiintymyssuhdeongelmia kuin muilla. Turvattomasti kiintynyt , joka ei tiedosta eikä halua tiedostaa omia haasteitaan, on tosi raskas parisuhdekumppani, en suosittele kenellekään.Jos ihminen vertaa uskottomuutta pedofiliaan, hän on kilahtanut. Siinä ei loogiset argumentit auta mitään. Jos uskottomuus aiheena ottaa niin lujille, että kaipaa tällasta ylilyöntiä, kannattaa itse hakeutua hoitoon.
Minulle on ihan sama onko joku uskoton vai uskollinen. Kuuntelen kuitenkin mielelläni, kun minulle aiheesta avaudutaan. Uskottomuus on tosiasia. Miksi sitä pitäisi suositella?
Uskottomia ihmisiä on yhtä erilaisia kuin uskollisia. Sinulla ja varmaan monella muullakin on erittäin mustavalkoinen kuva ihmisistä - pelkästään heidän uskottomuuden/uskollisuuden perusteella. Sitä en suosittelisi kenellekään. Jää moni asia kuulematta, näkemättä ja kokematta. - tatjanaO
Minusta kaikki ymmärrettävät syyt pettää ovat hyviä syitä.
- Vastuu*
teresa* kirjoitti:
Jos ihminen vertaa uskottomuutta pedofiliaan, hän on kilahtanut. Siinä ei loogiset argumentit auta mitään. Jos uskottomuus aiheena ottaa niin lujille, että kaipaa tällasta ylilyöntiä, kannattaa itse hakeutua hoitoon.
Minulle on ihan sama onko joku uskoton vai uskollinen. Kuuntelen kuitenkin mielelläni, kun minulle aiheesta avaudutaan. Uskottomuus on tosiasia. Miksi sitä pitäisi suositella?
Uskottomia ihmisiä on yhtä erilaisia kuin uskollisia. Sinulla ja varmaan monella muullakin on erittäin mustavalkoinen kuva ihmisistä - pelkästään heidän uskottomuuden/uskollisuuden perusteella. Sitä en suosittelisi kenellekään. Jää moni asia kuulematta, näkemättä ja kokematta.Luulenpa, että alatyylin käyttö ja nimittely kertoo siitä lujille joutumisesta aika selvää kieltä. Hoitoonohjaus sinun on paras jättää alan ammattilaisille.
Yritä perustella väitteesi sen sijaan, että nimittelet. Perustele loogisesti, että uskottomuudelle ei ole vaihtoehtoja. Esitä lähde, jossa näin todetaan. Perustele, miksi uskoton voisi välttää vastuunoton omasta käytöksestään. Otatako todella itse vastuun toisten aikuisten teoista? Esitä lähde, jossa todetaan, että uskottomat ovat turvallisesti kiintyneitä. Selitä, miten uskottomuus on mahdollista attribuoida puolison niskoille, joka ei ole siihen mitenkään osallisena?
Ihmisen teot kertovat ihmisestä, eivät puheet. Uskottomuus on valinta, joka kertoo ihmisen luonteesta ja moraalista aika selvää kieltä. Uskon todella, että uskottomia on monenlaisia. On niitäkin, jotka osaavat kantaa vastuunsa ja näkevät oman osuutensa asioihin. Ja sitten on niitä, joiden mielestä puolison satuttamisessa ei ole mitään moitittavaa. Kumpaan kategoriaan sinä kuulut? - teresa*
Vastuu* kirjoitti:
Luulenpa, että alatyylin käyttö ja nimittely kertoo siitä lujille joutumisesta aika selvää kieltä. Hoitoonohjaus sinun on paras jättää alan ammattilaisille.
Yritä perustella väitteesi sen sijaan, että nimittelet. Perustele loogisesti, että uskottomuudelle ei ole vaihtoehtoja. Esitä lähde, jossa näin todetaan. Perustele, miksi uskoton voisi välttää vastuunoton omasta käytöksestään. Otatako todella itse vastuun toisten aikuisten teoista? Esitä lähde, jossa todetaan, että uskottomat ovat turvallisesti kiintyneitä. Selitä, miten uskottomuus on mahdollista attribuoida puolison niskoille, joka ei ole siihen mitenkään osallisena?
Ihmisen teot kertovat ihmisestä, eivät puheet. Uskottomuus on valinta, joka kertoo ihmisen luonteesta ja moraalista aika selvää kieltä. Uskon todella, että uskottomia on monenlaisia. On niitäkin, jotka osaavat kantaa vastuunsa ja näkevät oman osuutensa asioihin. Ja sitten on niitä, joiden mielestä puolison satuttamisessa ei ole mitään moitittavaa. Kumpaan kategoriaan sinä kuulut?Uskottomuustapauksia on tuhansia/ kymmeniätuhansia (ehkä enemmänkin?) vuosittain. Miten minä voisin tietää jokaisen tapauksen erikseen ja perustella miksi mikään muu vaihtoehto kulloinkin ei tullut kysymykseen? Minun "lähteeni" ovat melko suppea kokonaisuuteen verrattuna, mutta sanoisin, että erittäin laaja yksityisen henkilön lähteeksi. Varma sekä syvällinen. Minulle on ripittäydytty todella usein uskottomuudesta, seksi- sekä muista parisuhdeongelmista ja lastenkasvatuksesta.
Kuulun sellaiseen kategoriaan, joka myöntää tosiasiat sellaisenaan. Olen avoin ennenkaikkea kuuntelemaan toista ihmistä (tietysti odotan, että minua myös kuunnellaan). En tuomitse enkä kategorioi ihmisiä uskottomuuden(kaan) mukaan mitenkään. Jokainen on sellainen kuin on. Jokaisella on omat valintansa. Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Suurin osa uskottomuudesta ei paljastu koskaan. Ei siis myöskään satuta, eikä voi kertoa ihmisen moraalista eikä luonteesta mitään :) . Suurin osa uskottomuudesta on kertaluonteista. Syrjähyppy pikkujouluissa, hetkellinen päähänpisto, kokeilu, testaus, ihastuminen tai ihan mitä tahansa. Vain kerran. Varmasti uskottomuudesta ei tiedä kuin uskoton ihminen itse.
Jos kumppanin uskottomuus paljastuu, on tasan kaksi vaihtoehtoa. Selvitellä asiaa ja jatkaa, tai erota. Sanomattakin selvää, ettei kannata jatkaa, jos elämästä tulee puolin ja/tai toisin vain moittimista ja huonojen asioiden kaivelua.
Vaikka uskottomuus on uskottoman valinta, niin parisuhde on kuitenkin molempien valinta. On erittäin tärkeää, että MYÖS petetty osaa kantaa siitä vastuunsa ja nähdä oman osuutensa. - Vastuu*
teresa* kirjoitti:
Uskottomuustapauksia on tuhansia/ kymmeniätuhansia (ehkä enemmänkin?) vuosittain. Miten minä voisin tietää jokaisen tapauksen erikseen ja perustella miksi mikään muu vaihtoehto kulloinkin ei tullut kysymykseen? Minun "lähteeni" ovat melko suppea kokonaisuuteen verrattuna, mutta sanoisin, että erittäin laaja yksityisen henkilön lähteeksi. Varma sekä syvällinen. Minulle on ripittäydytty todella usein uskottomuudesta, seksi- sekä muista parisuhdeongelmista ja lastenkasvatuksesta.
Kuulun sellaiseen kategoriaan, joka myöntää tosiasiat sellaisenaan. Olen avoin ennenkaikkea kuuntelemaan toista ihmistä (tietysti odotan, että minua myös kuunnellaan). En tuomitse enkä kategorioi ihmisiä uskottomuuden(kaan) mukaan mitenkään. Jokainen on sellainen kuin on. Jokaisella on omat valintansa. Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Suurin osa uskottomuudesta ei paljastu koskaan. Ei siis myöskään satuta, eikä voi kertoa ihmisen moraalista eikä luonteesta mitään :) . Suurin osa uskottomuudesta on kertaluonteista. Syrjähyppy pikkujouluissa, hetkellinen päähänpisto, kokeilu, testaus, ihastuminen tai ihan mitä tahansa. Vain kerran. Varmasti uskottomuudesta ei tiedä kuin uskoton ihminen itse.
Jos kumppanin uskottomuus paljastuu, on tasan kaksi vaihtoehtoa. Selvitellä asiaa ja jatkaa, tai erota. Sanomattakin selvää, ettei kannata jatkaa, jos elämästä tulee puolin ja/tai toisin vain moittimista ja huonojen asioiden kaivelua.
Vaikka uskottomuus on uskottoman valinta, niin parisuhde on kuitenkin molempien valinta. On erittäin tärkeää, että MYÖS petetty osaa kantaa siitä vastuunsa ja nähdä oman osuutensa.Jos et pysty loogisesti perustelemaan, että uskottomuudelle ei ole vaihtoehtoa, älä sitten kirjoita niin. Voi olla, että pettäjä on ihmisenä niin keinoton, että ei löydä vaihtoehtoa uskottomuudelle, mutta se ei tarkoita, ettei vaihtoehtoja olisi. Jos väität muuta, perustele väitteesi.
Uskottomuus kuten kaikki muutkin teot ja valinnat kertovat ihmisen luonteesta ja moraalista. Ihastuminen on eri asia kuin uskottomuus. Kaikille tulee kiusauksia, mutta kaikki eivät ole uskottomia.
Parisuhde on todellakin kahden ihmisen valinta, mutta vastuu uskottomuudesta kuuluu vain uskottomalle. Parisuhteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, koska petetty ei ole osallisena uskottomuudessa, eikä kanna uskottoman valinnoista mitään vastuuta. Uskottomuudelle on aina vaihtoehtoja!
- ??
Kukakohan tämä teresa oikein on. Kummallisia yleistyksiä.
Jos tilastoja ja aivan uutta väitöskirjaa suomalaisista eroista lukee, mies on se, joka ei hyväksy pettävää vaimoa, vaan haluaa eron. Vain noin neljännes on valmis jatkamaan avioliittoa, jos vaimo on pettänyt.
Vaimo taas helpommin antaa anteeksi (siinäkin vain noin 50%) pettämisen ja on valmis yrittämään vielä uudelleen.
Tässä varmasti on syynä perheellisillä naisilla lapset, mutta en kyllä tunne yhtä ainutta naista, joka olisi itkien ja itsemurhalla uhkaillen halunnut pitää miehensä keinoilla millä hyvänsä. Ja valitettavasti ystäväpiirissäni on monia tällaisia tapauksia, joissa mies on pettänyt, minä mukaan lukien.
Tuntuu, että nuo kakkoset haluavat aina yleistää vaimojen hulluuden ja itsemurhauhkailut. Myöntää täytyy, että kyllä kävi itselläkin mielessä, että kaikesta siitä pettämisen tuomasta paskasta olisi päässyt nopeasti eroon sillä tavalla, mutta ei niistä ajatuksista kenellekään puhunut, eikä niitä olisi toteuttanut. Eikä todellakaan sillä uhkaillut miestä, että sen olisi saanut itsellänsä "pidettyä". Ei kukaan vaimo halua "pitää" miestään itsellään. Eiköhän jokainen ihminen halua, että vierellä on kumppani, joka siinä haluaa olla vapaasta tahdostaan.
Siinä olen samaa mieltä teresan kanssa, että ihmisen pitää kasvaa eroon. Ei sitä varsinkaan pitkissä parisuhteissa helposti tehdä. Monesti se on pitkänkin ajan prosessi, omien tuntojen tunnustelemista ja vaihtoehtojen punnitsemista. Ehkä myös lasten kasvun odottelua. Jokainen ero on omanlaisensa, turha siinä on mennä mitään yleistämään.
Ja jos joku pari on valmis elämään kulissiliitossa, mitä ihmettä se kenellekään kuuluu. Eiköhän sekin ole aivan heidän oma valinta ja päätös, eikä kenenkään muun.- teresa*
Ei mitään yleistyksiä, vaan otteita elävästä elämästä. Kulissien ja vastarinnan mahtavasta voimasta. Toki jokaisella on niihin oikeus! Tottahan tiedän paljon muunlaisiakin eroja ja elämää niiden taustalta, mutta tuossa luettelin pääkohdat.
Oli nuo pettämistilastot ja väitöskirjat mitä tahansa, niin avioeroa kuitenkin hakee yleensä nainen, noin 70-80%:esti. Aika kumma juttu sinänsä, jos nainen antaa uskottomuudenkin helpommin anteeksi.
"Ei kukaan vaimo halua "pitää" miestään itsellään. Eiköhän jokainen ihminen halua, että vierellä on kumppani, joka siinä haluaa olla vapaasta tahdostaan."
Näinhän sitä voisi kuvitella, mutta niin ei ole. Hyvin usein vaimot haluavat pitää miehensä itsellään - ja hyvin usein myös miehet haluavat pitää vaimonsa. Eli toisinsanoen monet rakastavat niitä kulisseja, kulissiliittoja, vaikkeivät toisiaan rakastaisikaan. Kulissiliitossa ei ole varmaan mikään muu "harrastus" ole sen yleisempää kuin uskottomuus. - tatjanaO
teresa* kirjoitti:
Ei mitään yleistyksiä, vaan otteita elävästä elämästä. Kulissien ja vastarinnan mahtavasta voimasta. Toki jokaisella on niihin oikeus! Tottahan tiedän paljon muunlaisiakin eroja ja elämää niiden taustalta, mutta tuossa luettelin pääkohdat.
Oli nuo pettämistilastot ja väitöskirjat mitä tahansa, niin avioeroa kuitenkin hakee yleensä nainen, noin 70-80%:esti. Aika kumma juttu sinänsä, jos nainen antaa uskottomuudenkin helpommin anteeksi.
"Ei kukaan vaimo halua "pitää" miestään itsellään. Eiköhän jokainen ihminen halua, että vierellä on kumppani, joka siinä haluaa olla vapaasta tahdostaan."
Näinhän sitä voisi kuvitella, mutta niin ei ole. Hyvin usein vaimot haluavat pitää miehensä itsellään - ja hyvin usein myös miehet haluavat pitää vaimonsa. Eli toisinsanoen monet rakastavat niitä kulisseja, kulissiliittoja, vaikkeivät toisiaan rakastaisikaan. Kulissiliitossa ei ole varmaan mikään muu "harrastus" ole sen yleisempää kuin uskottomuus.Avioliitossa rakastetaan suurimmaksi osaksi vain tapaa, tottumusta, kulisseja, kumppanilta saatuja "etuja", omaisuutta jne. Siksi kumppanista on vaikea erota kun joutuu luopumaan noista edellä mainituista asioista.
- Pohdiskelijatyär
Itse taas en usko, että jos avioliittoa päätetään jatkaa pettämisestä huolimatta,olisi suinkaan kyseessä "kulissien" ylläpito. Ehkä pikemminkin suurimmassa osassa avioliitto on kestänyt jo useamman vuoden, ja se koetaan turvalliseksi (pettämisestä huolimatta). Toinen on ollut rinnalla ja useamman vuoden ja jopa ahdistutaan ajatuksesta että erotaan; suuri osa tutusta elämästä johon ollaan totuttu on vaarassa. Tämä aiheuttaa ahdistusta joissakin, ja koetaan paljon helpommaksi jatkaa elämää saman ihmisen kanssa, saman katon alla ja eletään ehkä vähän vähemmän uskollisesti.
Ja vaikka mitään intohimoisia tunteita ei enää toista kohtaan olisikaan, niin tietenkin pettäminen sattuu petettyyn. Ylpeys saa kolauksen ja kukapa ei tuntisi edes pientä omistushalua puolisoaan kohtaan? En ole tuomitsemassa ketään, varmasti on yhtä monia syitä pettää puolisoaan kuin on pettäjiä, mutta ei siitä oikeasti pääse yli eikä ympäri: se on aina väärin, oli olosuhteet mitkä hyvänsä.
mitä te, jotka "puolustatte" huonossa suhteessa pysymistä ja tätä seurannutta pettämistä puolison itsetuhoisilla uhkauksilla?(siis että pysytään suhteessa, koska pelätään puolison tekevän itselleen jotain, jos suhteesta lähdetään). jos toinen uhkailee jo erosta puhuttaessa itsemurhalla, niin eikö pettäminen olisi ehkä jopa suurempi katalyytti tälle teolle? silloin on sentään mukana kolmas henkilö,jonka yleensä petetyt kokevat pahaksi, ja petetyksi tuleminen murskaa sydämen ja itsetunnon suurimmalta osalta ihmisiä.- tatjanaO
Pettäminen on ehkä useinmiten väärin, petetyn kohdalla. Pettäjä ei pettäisi, jos TUNTISI sen olevan väärin.
- Pölli700
Pohdiskelijatyär on puhunut suutelemisesta uskottomuutena ensimmäisessä viestissään.. Miten te määrittelette uskottomuuden?
Onko ajatus uskottomuutta?
Pitäiskö parisuhteessa olevilla olla sama käsitys uskottomuudesta, jotta parisuhde on kestävä?
Jos mieheni kännissä ollessaan kävisi kerran vieraissa, en tiedä miten suhtautuisin... vaikeaa olisi antaa anteeksi.
Mutta yhtälailla varmasti olisin suuttunut ja pettynyt, jos tietäisin mieheni miettineen ja ajatelleen pettämistä kauan, vaikkei sitä olisikaan toteuttanut. - jasker
Jos ollaan liitossa ja on lapsia, on täysin halpamainen teko ennen mitään apuja( poisluettuna väkivalta jne.) pettää. Tai yrittää löytää se kommunikointi ja yhreinen aika. Mun mielestäni nykyelämä on olevinaan niin kiireistä ja stressaavaa ja on vaikea monelle löytää lapsenvahtia niin sitten mennään kun ei se puoliso olekaan siinä vieressä. Järjestelykysymyksiä mutta monelle perheelle kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta aina löytyy joku ratkaisu, ei pidä luovuttaa heti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053121Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus931451- 891349
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461314Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1551228Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze123999Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803