Elämälläsi on tarkoitus!

pikaista hoitoo hakeutumista



pikaista hoitoon hakeutumista josko se jeesus
taas ilmestyis...........

Kommentoin tähän oman ymmärrykseni mukaan.

"Olet ehkä pohtinut elämän tarkoitusta ja sitä, miksi olet syntynyt. Tällä elämällä on kuitenkin vain yksi tarkoitus ja yksi päämäärä. Yksi maali johon me kaikki juoksumme päätämme. Tämä elämän suurin päämäärä on Kuolema. Jeesus opettaa nisunjyvässä sitä, miten jokaisen täytyy kuolla omassa persoonassaan. Tämä on edellytys Tosi elämälle tämän elämän jälkeen."

Vastaus: Olen pohtinut elämän tarkoitusta ja päämäärää. Olen löytänyt sen ihmisestä itsestään siten, että ihminen ymmärtää olevansa henki ruumiissa. Jumala maailmankaikkeuden Henkenä on ihmisen lopullinen päämäärä siten, että ihmisen sielusn tahdosta tulisi yhtä Jumalan tahdon kanssa. Tämä on rakkautta, koska Jumala on rakkaus. Tähän EI tarvita mitään uskontoa, vain ymmärrystä siitä, mikä on ihminen (= henki). Omassa persoonassa kuolemisen ymmärrän siten, että alkaa elää Jumalan tarkoittamassa rakkaudessa ja hengen todellisuudessa.


"Ilman Jumalan Henkeä ihminen on katsoo asioita minä persoonastaan käsin. Näin hän ajattelee elämän olevan niin pitkä aika, että siinä voi puuhastelle kaiken laista. Ne jotka tietävät syntyneensä kuolemastaan alkavat taas ymmärtää tämän elämän lyhyyden. Voisi jopa ajatella että koko tämä prosessi on kuolemaa. Me teemme kuolemaa koko tämän maan päällisen ”elämämme” ajan. Sitä varten olemme myös tänne tulleet. Kuolemaan, synnin, eli Kristuksen tähden."

Vastaus: Miksi yhdistät Kristuksen ja synnin? Mitä tarkoitat synnillä? Mielestäni synti voi korkeintaan olla sitä, että tuntee olevansa yksin, erillään Jumalasta ja muista sieluista. Synti on poiskääntymistä siitä mikä tosiasiassa on. Synti ei ole rankaisemisen syy vaan ainoastaan yksi olemassaolon tapa. Olla/elää synnissä = elää erossa Jumalasta. Uskon, ettei siitä rangaista vaan ihminen oman erossa olonsa kautta alkaa jossakin vaiheessa etsiä Jumalaa ja kaivata takaisin kotiin. Kristuksen koen ihmisenä, joka tiesi/tunsi Jumalan tahdon. Hän ei voi olla Jumala, koska oli ihminen, mutta hän voi olla erittäin kehittynyt henki, joka on tunnistanut oman jumaluutensa. Kuka tahansa ihminen voisi toimia kuten Jeesus, mutta Jeesuksella oli todellista rohkeutta toimia Jumalan valtakunnan kanavana. Kirkon dogmat tulisi erottaa siitä, mitä tosiasiassa tapahtui. Se, että Jeesus sovitti synnit (uhriajattelu) on teologista tulkintaa. Sanoiko Jeesus, että hän sovittaa syntinsä ristikuolemallaan? Omalta kohdaltaan ehkä, koska hän kohtasi itsensä, inhimilliset heikkoutensa, ja luotti vain Jumalaan. Mutta eikö jokaisen pidä itse löytää tiensä Jumalan luokse ja sovittaa siten itse itsensä Jumalan rakkaudessa?

"Onhan eittämättä Totuus, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä maailman kanssa. Enemmän puhutaan siitä, miten Jeesus sovitti kuolemallaan tämän ihmiskunnan. Tämä onkin Totuus, että kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat jo syntyessään tänne pelastettuja. Vaikka luonnollinen järki pitää luonnollista syntymää elämän alkuna, niin Hengellinen ymmärrys tietää sen olevan ennemminkin kuolemaa. Ensimmäisen kerran kuolemme silloin, kun synnymme näihin ruumiisiin jotka ovat yksi Kristuksen ruumis. Ja toinen kuolema on se kun jätämme nämä ruumiit. Tämä ruumis on vain lyhyt ja ikävä välivaihe siinä Jumalallisessa kehityskulussa, josta olemme osalliset."

Vastaus: Miten voi olla pelastettu, koska ihmistä ei pidä sinänsä pelastaa mistään?
Ihmisen pelastus on Jumalan rakkaudessa, mutta koska maailmankaikkeus on Jumalan henkeä, eikö ihminen elä jatkuvasti osana tuota rakkauden ykseyttä? Miten mitään voi olla Jumalan hengen ulkopuolella, kun kaiken mitä on ydinolemus on henki? Olemme pelastettuja siinä totuudessa, että Jumala on Yksi, jonka osia me kaikki olemme siinä mielessä, että kaipaamme tuohon alun ykseyteen ja saavutamme sen hengen todellisuudessa, luopumalla omasta itsestämme. Huomaatko, miten lähellä tämä ajatustapa on buddhalaisuutta? Kaikki uskonnot vievät Jumalan luokse, koska kaikki ihmiset eli henget jo ovat Jumalan luona (mielessä, tajunnassa, hengessä). Uskonto on totuuden kalpea heijastus.

"Sovituksen toinen salattu puoli on se, että tämä ihmiskunta sovittaa kuolemallaan ja kärsimyksellään Jumalan. Näin me teemme Jeesukselle sen saman, mitä Hän teki meille. Jeesushan on Kristus, Jumalan Voideltu. Ja Jumala oli Kristuksessa. Näin meille paljastuu ikään kuin väliverhon repeämisen kautta se tosi asia, että kaikki mitä luotu on, on luotu Kristukseen. Näin me myös ymmärrämme, että niin kuin Jeesus kuoli meidän takiamme niin myös me kuolemme Hänen takiaan. Autuas on se, joka pääsee ymmärtämään, että hänen loppunsa on hänen alkunsa. Hän on noussut haudastaan ja voi olla varma, että toinen kuolema ei häntä vahingoita."

Vastaus: Ymmärtääkseni kuolemassa sovitetaan kunkin elämä siten, että ihminen kohtaa omien ajatustensa ja tekojensa seuraukset kuolemassa. Ts. hän kohtaa itsensä sellaisena kuin todellisuudessa on. Kristuksen sovitus on symbolinen, sillä eihän Jumala tarvitse sovitusta vaan ihminen vain siinä kuin on eksynyt Jumalasta, omasta alkuperästään. Mielestäni emme kuole Jeesuksen vaan itsemme takia. Voidaan sanoa, että kuolemme Kristuksen takia, jos ymmärrämme hänen ristikuolemansa symbolisen arvon. Miksi Jumala tappaisi itsensä pelastaakseen maailman? Miksi tarvitaan pahuutta, jotta voidaan saada aikaiseksi jotakin hyvää? Miksi Jumala olisi sovittanut ihmiset vasta viimeisten 2000 vuoden ajan, kun ihmisiä on ollut olemassa satoja tuhansia vuosia? Kuinka ainutlaatuisiksi tunnemmekaan itsemme? Miten totuus voisi olla vain meidän nykyihmisten? Miksi hylkäisimme veljemme ja siskomme? Jeesus kohtasi ihmisyytensä niin täydellisesti, ettei hänen tarvitse syntyä uudestaan. Hän on Isän luona siinä mielessä, että hän ymmärsi Isän. Jokainen meistä voi olla Isän luona ja seurata Jeesuksen esimerkkiä.

"Kristus minussa. Minä olen kuollut. Ah, tässä on kaikkeuden Ydin ja osallisuus Jumalan Pojasta. Tämän maailman ruhtinas yrittää pimittää ihmiseltä elämän päämäärän eli taivaan kirkkauden, joka lankeaa jokaiselle tämän Yhden ruumiin kautta. Jos on sielullinen ruumis, niin on hengellinen ruumis. Miksi lävistää sielu monella tuskalla tämän kuoleman keskellä? Voi, jos sinä tietäisit ja voisit ymmärtää mitä on Kristus minussa todellisena Jumalan Pojan ilmestyksenä. Se ei ole mikään kristillinen oppi tai ihmisen oman voiman ponnistus. Se on Jumala ihmisenä, Kristus meissä."

Vastaus: Kristus on ymmärtääkseni symbolisesti rakkauden edustus. Täydellisyyttä, rakkautta ja Jumaluutta edustava Kristus vaikuttaa ihmisessä, kun hän hyväksyy hengen todellisuuden. Jokainen meistä voi olla Jumalan poika/tyttö/lapsi siinä missä ilmennämme Kristus-rakkautta.

"Olitko sinä jo ennen kuin tulit olemaan? Eli koetko syntyneesi ylhäältä (uudesti) tähän ruumiiseen. Oletko näin ollut ennen kaikkea tätä luomakuntaa Jumalan työtoverina. Sinä palaat sinne heti kun jätät tämän kuoleman ruumiin, jossa sinusta tuli ainutlaatuinen Jumalan Poika monien veljien joukossa. Tämä maan persoona on varjo sinun todellisesta persoonastasi ja Valo on Kristus."

Vastaus: Varjo-vertaus on hyvä! Korkeampi minä on taivaassa Jumalan luona. Persoona tavoittaa sen elämällä jumaluudessa/hengessä. Mutta miksi tarvitaan kaksinaisuuden maailmaa? Siksi, että ihmisellä olisi vapaus valita maailman ja Jumalan välillä. Sillä Jumala haluaa jokaisen hengen olevan Hänen lapsensa ja Hänen rakkaudessaan, mutta ei pakotettuna vaan vapaaehtoisesti. Jumala oli aarre, joka halusi tulla nähdyksi. Ts. Jumala tiedostaa itsensä meidän kauttamme. Jumala antoi vapauden valita tulla yhdeksi tai olla kaksinaisuudessa. Maailma ei ole vain paha, sillä se kuljettaa meidät Jumalaa kohti. Miten voisimme tunnistaa Jumalan ja hengen ilman jotakin muuta, vastakkaista, sellaista, mikä on ei-henkeä, ei-Jumala, ei-Yksi?

"Näin haluan rohkaista joka ainoaa ihmistä, joka tämän lukee. Sinulle ei ole mitään tuomiota, ei mitään. Monta on jotka eksyttävät ja vaativat sinulta kaikkea mihin et pysty: uskoa ja tekoja. Sinä kuolet ja siihen sinut on pantukin. Näinhän me kaikki kuolemme omassa maapersoonassamme (Adamissa). Mutta sinä elät niin kuin Jumala elää. Kristuksessa; sinun todellisessa minuudessasi on paitsi sinun, niin kaikkien ihmisten elämä kaikkina aikoina! Jumala odottaa sinua kotiin!"

Vastaus: Kuinka totta vastauksesi onkaan. Luulen, että kristillis-teologinen käsitteistö hämää monia tekstisi lukijoita, mutta oikeasti se ei ole kovin kristillistä. Miksi? Koska Kristus-rakkaus on Rakkautta, juuri sitä ei tuomitsevaa. Kristus voidaan ymmärtää symbolisesti. Miten voisi olla tuomiota, jos ei ole tuomaria? Jokainen ihminen on oman elämänsä vastuuhenkilö ja kohtaa itsensä omissa teoissaan. Ja Jumala meissä vaikuttaa jatkuvasti. Se on omantunnon ääni.

"Kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat pelastetut! Jumalan tekona yksin. Ei kirkkojen, lahkojen, rippien tai kasteiden kautta vaan Kristuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Olet ihminen, se riittää!"

Vastaus: Todellakin kaikki ovat jo pelastetut. Itseasiassa pelastus on vain sitä, että ymmärtää, mikä on ihmisen todellinen olemuspuoli eli hengen, ja toimii sen mukaisesti. Kirkko puolustaa omaa dogmaansa ja usein uskonto ja valtapolitiikka ovat ajaneet vain omaa etuaan historian saatossa. Totuus on kärsinyt, kun uskonto on laitettu palvelemaan valtakuntaa. Jumala kuulee jokaisen rukouksen oli se sitten kristityn, muslimin, ateistin, agnostikon, taolaisen... IHMISEN. Sillä miten mikään, mikä on lähtöisin Jumalasta voisi koskaan todella/lopullisesti olla erossa siitä, mikä on? Maailmakaikkeus on kuin hengitys. Sisäänhengityksellä henki kulkee kohti Jumalaa, Ykseyttä, ja uloshengityksellä taas etääntyy tuosta ykseydestä. Elämän rytmi on ihmeellinen, mutta sekä sisään- että uloshengitystä tarvitaan, jotta voitaisiin ymmärtää, että elämä on kuin ikuisesti sykkivä sydän ja jos ei olisi, olisi vain Ykseys, Jumala.

Ja sitä minun aivoparkani eivät enää käsitä, mikä Jumala = Ykseys voisi olla, koska kaksinaisuudessa on ajatuksia ja tekoja, mutta niitä ei voi olla ykseydessä. Olisiko ykseys olemattomuutta ja sinänsä mahdoton tila??! Eikä se olisi edes tila...

Maailma on ikuisen hengen mysteeri. Sillä mikään ei ole Jumalasta lopullisesti erossa. Kuinka voisi? Uskonto tai filosofia on vain naamio, jonka taakse mennään, kun ei tiedetä muutakaan tapaa toimia maailmassa. Hengen voi valita aina, myös ilman uskontoa.

Tarkoitin kommentoida Kian viestiä. Hyvää päivänjatkoa :-)