Jokunen aika sitten aikuinen mieshenkilö
valitteli lehmänsilmä Tastulan, mites huonosti
sulla menee tv-sarjassa, "että kyllähän tässä
ihan hyvin kaikki silleen ja onnellisiakin joo
mutta kun voi voi kun kun se isäkin vaan aina
ryyppäs ja oli kauheeta on se niin kamalaa
tuollainen että sitä ei kukaan ymmärrä ja on sitä
tuskaa ja helvettiäkin, jne". Haukotuuuuuus...
Minäpä kerron omasta kokemuksesta, mikä se on
todella kamalaa ja helvettiä. Aika päiviä sitten
neljännellä kansakoulussa joulukuisen
hiihtokilpailun tuoksinassa olin jo varma
hopeisesta palkintolusikasta. Niin eikös siinä
kauimmaisessa ladun mutkassa, tietenkin, puinen
oikean jalan sukseni osunut kuusen käkkärään ja
suksi irti poikki, korjauskelvottomaksi meni se.
Saavuin n. pari tuntia myöhemmin maaliin, mitä
saapui se toiseksi viimeinen.
Paikalla ihme kyllä odottava kiukkuinen
liikunnanopettaja Kuula ei juuri kysellyt
tapahtumien perään, kun oli hänellä jo niin
kovasti kiire kotiin viinakaapille. Itkua väänsin
jouluviikon, enkä pystynyt näyttelemään minulle
suotua hahmoa kuusena, koulun joulunäytelmässä.
Vanhempani olivat tästä kaikesta erittäin
pettyneitä, katkenneesta suksesta sain kovasti
remmiä perseelle, solkipäällä. Tunsin olevani
täysi paska ja epäonnistuja, ajauduin mustaan
masennuksen näköalattomaan mielentilaan.
Todistusteni arvosanat huononivat ja kaikki oli
yhtä helvettiä, itsesyytökset vaivasivat ankarina
öin ja päivin ja sillä välillä.
Yritin paeta ongelmiani fantasiamaailmaan, luin
akkareita, korkeajännityksiä, filosofiaa ja
suuria ajattelijoita, eivätpä juuri lohduttaneet
synkkyyttäni nekään, päinvastoin. Naapurin
ladosta löytämäni nuhjaantuneen kosteat
pillulehdet kiinnostivat kyllä sitäkin enemmän.
Olin sentään jo yhdentoista vanha, enkä ollut
saanut edes ensisuudelmaa, rakastuin
kuvaamataidon opettajaani, aika epätoivoista.
Teki todella häijyä katsella hyväihoisen
täyteläishuulisen ruskeasilmäisen hiekanvaalea
hiuksisen gasellimaisen opettajan kauniin
terhakoita pöyristyttävästi ihonmyötäisen topin
alla liikahtelevia isoja kiinteitä ja samalla
niin pehmeän oloisia rintoja, jotka unelmissani
olisin halunnut lässähtävän naamalleni.
Iltaisin runkkasin itseni uneen ja suudelman sain
vain märissä unissani, joissa ruskeasilmäinen
gasellini loikki niityn poikki, minä siinä
perässä, tupsun päällä. Kotona vihjailtiin, että
se perkeleellinen itsesaastutus on hirvittävää
syntiä ja jumala heittää semmoista harrastavat
ikuiseen palavaan helvettiin. Itsemurha-ajatukset
pyörivät mielessä, pystyisiköhän sitä siihenkään,
miten hemmetissä sellainen yleensä tehdään.
Koulussa välitunneilla isommat jätkät aina
pahoinpitelivät meikäläistä ja takillani pestiin
vessan lattiat. Olin vähän väliä rehtorin
kansliassa kuulusteluissa korvat punaisina,
lintsasin paljon, selitellen terkkarille jotain
epämääräisiä pahasta olosta ja päänsärystä.
Elämäni tässä ja seuraavassa vaiheessa olin jo
tosi yksinäinen eksynyt raasu poloinen, vaivuin
pohjattomaan pimeään unenomaiseen tilaan,
jonkinlaiseen psykoosin tapaiseen. Elämäni kului
tylsänä siitä sitten tyhjänpäiväisen työn ja
työttömyyden merkeissä, illat kaljaa kitatessa
kulmiksessa, toisten yksinäisten seurassa.
Mietin kohtaloani n.25 vuotta, kunnes eräänä
maanantaiaamuna hirveässä kankkusessa
aamupaskalla oivalsin sen. Ensimmäinen palkinto
hiihtokilpailussa, ei sekään tuo kuin hetkellistä
onnea, oikeaan onneen tarvitaan jotain ihan
muuta. Olisi tuhlausta odottaa onnen tulevan
luokseni, sitä on lähdettävä etsimään.
Kaikenlaista vaihtoehtoterapiaa, uskontoa,
urheilua että pilleriä tulikin kokeiltua,
sekavammaksi vain tulin, en onnelliseksi,
päinvastoin.
Kerran soitin hätäpäissäni pillupalveluun, siis
treffilinjalle, jätin vastaajaan viestin
n.283915987 - "Tässä Tane moi. Olen vasta
kolmevitonen, todella hyvin varustettu ja pitkään
kestävä. Etsin ehtaa eroottista seuraa 20-30-
vuotiaista, eroottisista älykkäistä naisista.
[soita ja kuuntele puhelinnumeroni]. Moi!" Kului
jokunen tunti, sain viestin. zzzzz...
n.982568972 - "Häeeeei, tässsä Eeeva, vastaan
todennäköisesti odotuksiasi, sinäkin vaikutat
kiinnostavalta, ikää nyt vain sattuu olemaan 45,
jos se nyt ei haittaa, niin tavattaiskos [soita
ja kuuntele...]."
No ei kai se mitään, pässiä palleista ja sonnia
munista, soitin saman tien Eevan numeroon ja
treffit tehtiin huomiseksi.
Seuraava päivä oli kuuma ja kaunis, odotusta
ilmassa, saavuin laivaterassille sovittuun
aikaan. Heetkooneeen, tuollapa nyt istuukin
kaunis nainen kertakaikkiaan, muut laivalla
olevat ämmät kalpenivat ja valuivat saman tien
lattian raoista mustaan jokeen, ylvään
kaunottaren jo pelkän säärenkaaren puolikkaan
kauneuden hehkusta.
Terhakkaat nännit piirtyivät ärsyttävästi
tyylikkään villajakun läpi, se on varmaan hitto
se Eeva! Menin hänen luokseen ja istahdin
päytään. Täyteläiset kosteat huulet lausuivat
raukeasti: "Sä oot varmaan Tane, onpa kiva
tutustua"... Kröhöm ja joo öö moi.
Tunsimme heti molemmat että meillä synkkaa
luontevasti, istuskeltiin jutellen ja olipa
mukavaa olla herkän ja ymmärtäväisen ihmisen
seurassa, samaa mieltä oli Eeva muuten minusta.
Siirryttiin kesäillan hämärtyessä hänen
asunnolleen ja arvaattekin, siitä tuli elämämme
yö, ratsastimme kiihkeästi läpi kesäyön,
sellaisia orgasmeja ei kumpikaan ollut koskaan
ennen kokenut, ei kai jälkeenkään.
Kertakaikkiaan, mikä viehätysvoima, äly ja runko
tuolla naisella onkaan, hänen silmiinsä voisi
katsella viikon yhtäsoittoa, eikä saisi siitäkään
tarpeekseen, jos koskaan.
Olemme nyt olleet vuoden yhdessä, pojan nimi on
Aatu. Viime viikolla tuli ihanan vaimoni kanssa
puheeksi, että mitäs sitä ollaan ennen töikseen
tehty. Kerroin omasta säälittävästä
harrastelijatiedemiesurastani ja muista
pätkähommista, Eeva kertoi olleensa
kansakoulunopettajana pienellä paikkakunnalla
keskisuomessa.
Palaset päässäni alkoivat loksahdella
paikoilleen, tajusin että tälläistä ei joka päivä
satukkaan. Olin sittenkin saanut ihanan gasellini
ja opettajani rinnat naamalleni ja mikäs siinä.
Eeva kun on muutenkin niin älykäs, sensuelli,
kiva ja elämänmakuinen ihminen, että siitä
paikasta olin hypätä katon läpi pysyvään
nirvanaan seitsämännen taivaan läpi jonnekkin joo.
Voiko tämä olla totta, "Hei, muistatkos sinä
minua pientä hiljaista hiirulaista luokassassi,
annoit yleensä aina vitosen kuvaamataidosta
todistukseeni". Naureskeltiin että jopas sattui
ja mitäs sen väliä kun tässä ollaan niin
rakastuneita niin rakastuneita ja miksei tämä
tästä edelleenkin niin.
Viimeisetkin masennuksen jättämät rupiset veriset
arvet hävisivät mielestäni ja olen antanut jopa
välitunnilla hakkaajilleni anteeksi. Kuuleman
mukaan niistä on tullut huumeitten
väärinkäyttäjiä ja elämänsä on jo eletty itse
tehtyyn hirveään helvettiin.
Minusta itsestäni on kasvanut erittäin
tasapainoinen ja rauhallinen tutkija, juuri nyt
etsin antimateriaa yliopiston lattian alta.
Aatulle, kunhan tuosta vähän kasvaa, ostan
katkeamattomat hiilikuitusukset ja opetan
nyrkkeilemään.
Ota ihmeessä elämäsi onnen ohjat omiin käsiisi
kun vielä pystyt, homma toimii eikä ole
hetkeäkään kaduttanut. Älä tahallasi vaivu
masennukseen tai rakentamiisi sisäavaruuksiin.
Onni on tässä ja nyt kun se on!
valitteli lehmänsilmä Tastulan, mites huonosti
sulla menee tv-sarjassa, "että kyllähän tässä
ihan hyvin kaikki silleen ja onnellisiakin joo
mutta kun voi voi kun kun se isäkin vaan aina
ryyppäs ja oli kauheeta on se niin kamalaa
tuollainen että sitä ei kukaan ymmärrä ja on sitä
tuskaa ja helvettiäkin, jne". Haukotuuuuuus...
Minäpä kerron omasta kokemuksesta, mikä se on
todella kamalaa ja helvettiä. Aika päiviä sitten
neljännellä kansakoulussa joulukuisen
hiihtokilpailun tuoksinassa olin jo varma
hopeisesta palkintolusikasta. Niin eikös siinä
kauimmaisessa ladun mutkassa, tietenkin, puinen
oikean jalan sukseni osunut kuusen käkkärään ja
suksi irti poikki, korjauskelvottomaksi meni se.
Saavuin n. pari tuntia myöhemmin maaliin, mitä
saapui se toiseksi viimeinen.
Paikalla ihme kyllä odottava kiukkuinen
liikunnanopettaja Kuula ei juuri kysellyt
tapahtumien perään, kun oli hänellä jo niin
kovasti kiire kotiin viinakaapille. Itkua väänsin
jouluviikon, enkä pystynyt näyttelemään minulle
suotua hahmoa kuusena, koulun joulunäytelmässä.
Vanhempani olivat tästä kaikesta erittäin
pettyneitä, katkenneesta suksesta sain kovasti
remmiä perseelle, solkipäällä. Tunsin olevani
täysi paska ja epäonnistuja, ajauduin mustaan
masennuksen näköalattomaan mielentilaan.
Todistusteni arvosanat huononivat ja kaikki oli
yhtä helvettiä, itsesyytökset vaivasivat ankarina
öin ja päivin ja sillä välillä.
Yritin paeta ongelmiani fantasiamaailmaan, luin
akkareita, korkeajännityksiä, filosofiaa ja
suuria ajattelijoita, eivätpä juuri lohduttaneet
synkkyyttäni nekään, päinvastoin. Naapurin
ladosta löytämäni nuhjaantuneen kosteat
pillulehdet kiinnostivat kyllä sitäkin enemmän.
Olin sentään jo yhdentoista vanha, enkä ollut
saanut edes ensisuudelmaa, rakastuin
kuvaamataidon opettajaani, aika epätoivoista.
Teki todella häijyä katsella hyväihoisen
täyteläishuulisen ruskeasilmäisen hiekanvaalea
hiuksisen gasellimaisen opettajan kauniin
terhakoita pöyristyttävästi ihonmyötäisen topin
alla liikahtelevia isoja kiinteitä ja samalla
niin pehmeän oloisia rintoja, jotka unelmissani
olisin halunnut lässähtävän naamalleni.
Iltaisin runkkasin itseni uneen ja suudelman sain
vain märissä unissani, joissa ruskeasilmäinen
gasellini loikki niityn poikki, minä siinä
perässä, tupsun päällä. Kotona vihjailtiin, että
se perkeleellinen itsesaastutus on hirvittävää
syntiä ja jumala heittää semmoista harrastavat
ikuiseen palavaan helvettiin. Itsemurha-ajatukset
pyörivät mielessä, pystyisiköhän sitä siihenkään,
miten hemmetissä sellainen yleensä tehdään.
Koulussa välitunneilla isommat jätkät aina
pahoinpitelivät meikäläistä ja takillani pestiin
vessan lattiat. Olin vähän väliä rehtorin
kansliassa kuulusteluissa korvat punaisina,
lintsasin paljon, selitellen terkkarille jotain
epämääräisiä pahasta olosta ja päänsärystä.
Elämäni tässä ja seuraavassa vaiheessa olin jo
tosi yksinäinen eksynyt raasu poloinen, vaivuin
pohjattomaan pimeään unenomaiseen tilaan,
jonkinlaiseen psykoosin tapaiseen. Elämäni kului
tylsänä siitä sitten tyhjänpäiväisen työn ja
työttömyyden merkeissä, illat kaljaa kitatessa
kulmiksessa, toisten yksinäisten seurassa.
Mietin kohtaloani n.25 vuotta, kunnes eräänä
maanantaiaamuna hirveässä kankkusessa
aamupaskalla oivalsin sen. Ensimmäinen palkinto
hiihtokilpailussa, ei sekään tuo kuin hetkellistä
onnea, oikeaan onneen tarvitaan jotain ihan
muuta. Olisi tuhlausta odottaa onnen tulevan
luokseni, sitä on lähdettävä etsimään.
Kaikenlaista vaihtoehtoterapiaa, uskontoa,
urheilua että pilleriä tulikin kokeiltua,
sekavammaksi vain tulin, en onnelliseksi,
päinvastoin.
Kerran soitin hätäpäissäni pillupalveluun, siis
treffilinjalle, jätin vastaajaan viestin
n.283915987 - "Tässä Tane moi. Olen vasta
kolmevitonen, todella hyvin varustettu ja pitkään
kestävä. Etsin ehtaa eroottista seuraa 20-30-
vuotiaista, eroottisista älykkäistä naisista.
[soita ja kuuntele puhelinnumeroni]. Moi!" Kului
jokunen tunti, sain viestin. zzzzz...
n.982568972 - "Häeeeei, tässsä Eeeva, vastaan
todennäköisesti odotuksiasi, sinäkin vaikutat
kiinnostavalta, ikää nyt vain sattuu olemaan 45,
jos se nyt ei haittaa, niin tavattaiskos [soita
ja kuuntele...]."
No ei kai se mitään, pässiä palleista ja sonnia
munista, soitin saman tien Eevan numeroon ja
treffit tehtiin huomiseksi.
Seuraava päivä oli kuuma ja kaunis, odotusta
ilmassa, saavuin laivaterassille sovittuun
aikaan. Heetkooneeen, tuollapa nyt istuukin
kaunis nainen kertakaikkiaan, muut laivalla
olevat ämmät kalpenivat ja valuivat saman tien
lattian raoista mustaan jokeen, ylvään
kaunottaren jo pelkän säärenkaaren puolikkaan
kauneuden hehkusta.
Terhakkaat nännit piirtyivät ärsyttävästi
tyylikkään villajakun läpi, se on varmaan hitto
se Eeva! Menin hänen luokseen ja istahdin
päytään. Täyteläiset kosteat huulet lausuivat
raukeasti: "Sä oot varmaan Tane, onpa kiva
tutustua"... Kröhöm ja joo öö moi.
Tunsimme heti molemmat että meillä synkkaa
luontevasti, istuskeltiin jutellen ja olipa
mukavaa olla herkän ja ymmärtäväisen ihmisen
seurassa, samaa mieltä oli Eeva muuten minusta.
Siirryttiin kesäillan hämärtyessä hänen
asunnolleen ja arvaattekin, siitä tuli elämämme
yö, ratsastimme kiihkeästi läpi kesäyön,
sellaisia orgasmeja ei kumpikaan ollut koskaan
ennen kokenut, ei kai jälkeenkään.
Kertakaikkiaan, mikä viehätysvoima, äly ja runko
tuolla naisella onkaan, hänen silmiinsä voisi
katsella viikon yhtäsoittoa, eikä saisi siitäkään
tarpeekseen, jos koskaan.
Olemme nyt olleet vuoden yhdessä, pojan nimi on
Aatu. Viime viikolla tuli ihanan vaimoni kanssa
puheeksi, että mitäs sitä ollaan ennen töikseen
tehty. Kerroin omasta säälittävästä
harrastelijatiedemiesurastani ja muista
pätkähommista, Eeva kertoi olleensa
kansakoulunopettajana pienellä paikkakunnalla
keskisuomessa.
Palaset päässäni alkoivat loksahdella
paikoilleen, tajusin että tälläistä ei joka päivä
satukkaan. Olin sittenkin saanut ihanan gasellini
ja opettajani rinnat naamalleni ja mikäs siinä.
Eeva kun on muutenkin niin älykäs, sensuelli,
kiva ja elämänmakuinen ihminen, että siitä
paikasta olin hypätä katon läpi pysyvään
nirvanaan seitsämännen taivaan läpi jonnekkin joo.
Voiko tämä olla totta, "Hei, muistatkos sinä
minua pientä hiljaista hiirulaista luokassassi,
annoit yleensä aina vitosen kuvaamataidosta
todistukseeni". Naureskeltiin että jopas sattui
ja mitäs sen väliä kun tässä ollaan niin
rakastuneita niin rakastuneita ja miksei tämä
tästä edelleenkin niin.
Viimeisetkin masennuksen jättämät rupiset veriset
arvet hävisivät mielestäni ja olen antanut jopa
välitunnilla hakkaajilleni anteeksi. Kuuleman
mukaan niistä on tullut huumeitten
väärinkäyttäjiä ja elämänsä on jo eletty itse
tehtyyn hirveään helvettiin.
Minusta itsestäni on kasvanut erittäin
tasapainoinen ja rauhallinen tutkija, juuri nyt
etsin antimateriaa yliopiston lattian alta.
Aatulle, kunhan tuosta vähän kasvaa, ostan
katkeamattomat hiilikuitusukset ja opetan
nyrkkeilemään.
Ota ihmeessä elämäsi onnen ohjat omiin käsiisi
kun vielä pystyt, homma toimii eikä ole
hetkeäkään kaduttanut. Älä tahallasi vaivu
masennukseen tai rakentamiisi sisäavaruuksiin.
Onni on tässä ja nyt kun se on!
Vastaukset 6
Vanhimmat
.
Voitko tarkentaa lyhyen ja ytimekkään kommenttisi
taustavaikuttumia että siihen johtaneita
tunnelmia ? Kiinnostavaa!
¤Aku Ankkaa tarpeillaan selaillut ja siitä ihan
valaistunut tiäremiäs.
¤Aku Ankka= tähän asti kootut selitykset.
Tauno Turma
AP:n toimitus
ja menestystä, sekä sinulle että Eevallesi.
Joskus se elämä koettelee, mutta ehkä tälläkin
oli tarkoituksensa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mitä nyt joskus jossakin olen kenties ennenkin
sanonut, hyvän kirjoittajan tekstiä on ilo lukea
(tarkoitin tässä yhteydessä tuota "Exturmiolan
Tommia" onnensa kukkuloilla, joista...)
Mene sitten tuohon jotakin lisäämään tai siitä
pois ottamaan...en minä ainakaan.
Mikään nainen, tai muu maallinen asia ei tuo
onnea, niinkuin annoit tuossa kirjotuksessa
ymmärtää. Jeesus tuo onnen ja elämän.