Darwinismin ja ankaran tieteellisyyden
monumenttina esiintynyt depiili on poistunut
palstalta, kun alkoivat todelliset keskustelut.
Darwin vastusti omaelämäkerrassaan ankaraa
tieteellisyyttä ja nyt depiilin on pakko sanoa,
että Darwin on väärässä. Aivan oikein, depiili
etsii vain omaa käsitystään tukevaa näkemystä
Darwinilta kuin rusinoita pullasta. Samaan
sortuvat monet ns. uskovaiset Raamatun
lukemisessa.
Charles Darwin kirjoittaa näin (Darwin C.(1987):
Elämäni. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen,
1.painos).
"Kolmikymmenvuotiaaksi ja pitemmällekin
monenlainen runous, kuten Milton, Gray, Byron,
Wordsworth, Coleridge ja Shelley, tuotti minulle
suurta nautintoa, ja jo koulupoikana olin
ihastunut Shakespeareen, varsinkin hänen
historiallisiin näytelmiinsä. Sanoin myös
aikaisemmin, että kuvat tuottivat minulle
huomattavaa ja musiikki hyvin suurta iloa. Pidän
edelleenkin hienoista maisemista, mutta ne eivät
tarjoa minulle sitä erinomaista iloa, jonka sain
niistä ennen".
Ote samasta kirjasta hieman myöhemmin:
"Mieleni näyttää muuttuneen jonkinlaiseksi
koneeksi, joka jauhaa yleisiä lakeja suurista
tosiasioiden kokoelmista, mutta en ymmärrä, miksi
tämä olisi aiheuttanut vain sen aivojen osan
surkastumisen, josta korkeammat mieltymykset
riippuvat. Joku jonka mieli on paremmin
järjestynyt tai muuten parempi kuin minun ei
olisi luullakseni käsinyt tällaisesta, ja jos
minun olisi elettävä elämäni uudelleen, ottaisin
säännöksi lukea hieman runoutta ja kuunnella
musiikkia ainakin kerran viikossa, sillä nyt
surkastuneet aivojeni osat olisivat kenties
pysyneet käytön ansiosta aktiivisina. Noiden
mieltymysten menetys on onnen menetystä, ja se
saattaa olla älylle haitallista; ainakin se on
luultavasti haitaksi moraalille heikentäessään
luonteemme emotionaalista osaa".
monumenttina esiintynyt depiili on poistunut
palstalta, kun alkoivat todelliset keskustelut.
Darwin vastusti omaelämäkerrassaan ankaraa
tieteellisyyttä ja nyt depiilin on pakko sanoa,
että Darwin on väärässä. Aivan oikein, depiili
etsii vain omaa käsitystään tukevaa näkemystä
Darwinilta kuin rusinoita pullasta. Samaan
sortuvat monet ns. uskovaiset Raamatun
lukemisessa.
Charles Darwin kirjoittaa näin (Darwin C.(1987):
Elämäni. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen,
1.painos).
"Kolmikymmenvuotiaaksi ja pitemmällekin
monenlainen runous, kuten Milton, Gray, Byron,
Wordsworth, Coleridge ja Shelley, tuotti minulle
suurta nautintoa, ja jo koulupoikana olin
ihastunut Shakespeareen, varsinkin hänen
historiallisiin näytelmiinsä. Sanoin myös
aikaisemmin, että kuvat tuottivat minulle
huomattavaa ja musiikki hyvin suurta iloa. Pidän
edelleenkin hienoista maisemista, mutta ne eivät
tarjoa minulle sitä erinomaista iloa, jonka sain
niistä ennen".
Ote samasta kirjasta hieman myöhemmin:
"Mieleni näyttää muuttuneen jonkinlaiseksi
koneeksi, joka jauhaa yleisiä lakeja suurista
tosiasioiden kokoelmista, mutta en ymmärrä, miksi
tämä olisi aiheuttanut vain sen aivojen osan
surkastumisen, josta korkeammat mieltymykset
riippuvat. Joku jonka mieli on paremmin
järjestynyt tai muuten parempi kuin minun ei
olisi luullakseni käsinyt tällaisesta, ja jos
minun olisi elettävä elämäni uudelleen, ottaisin
säännöksi lukea hieman runoutta ja kuunnella
musiikkia ainakin kerran viikossa, sillä nyt
surkastuneet aivojeni osat olisivat kenties
pysyneet käytön ansiosta aktiivisina. Noiden
mieltymysten menetys on onnen menetystä, ja se
saattaa olla älylle haitallista; ainakin se on
luultavasti haitaksi moraalille heikentäessään
luonteemme emotionaalista osaa".
Vastaukset 10
Vanhimmat
kertoa mitä oikein haet tällä viestilläsi?
olen pahoillani mutta en ymmärrä alkuperäisen viestisi merkitystä.
Toivottavasti Järjen Valo alkaa valaista
pimentynyttä mieltäsi, jotta opit ymmärtämään
lukemaasi. Toistaiseksi olet tällä palstalla
tavannut lukemaasi, mutta en ole vielä havainnut
mitään itsenäistä ja luovaa ajattelua luetun
suhteen.
on se mikä tässä oli kyseessä, tai siis lähinnä
darwinin itsekkin myöntämä teoriansa aukollisuus.
Darwin ei ole evoluutioteorian profeetta, eikä
hänen teoksensa tieteen käyttämää aineistoa enää
t ä n ä p ä i v ä n ä. (toisin kuin eräillä
raamattu)
Evoluutioteoria on todistettu monien muiden
tutkijoiden työn perusteella moneen kertaan,
Darwinin kuoleman jälkeen.
siihen se silti perustuu.
"Evoluutioteoria on todistettu monien muiden
tutkijoiden työn perusteella moneen kertaan,
Darwinin kuoleman jälkeen."
Hah! Eipäs, poika, ole!Sillä esim. Evoluutio
teorian 6pääkonseptista, 5 on todistamattomissa!
Evoluution on todistettu olevan täynnä reikiä!
Ei ole taaskaan oppi kavunnut otsaluuhun koulun
penkillä.
Katsos... Darwin oli yksi yksittäinen tiedemies,
hän pisti alulle sen mitä tänäpäivänä kutsutaan
kokonaisuutena evuluutio teoriaksi. On aivan
herttisen yhdentekevää oliko Darwin hieman
vinksahtanut vanhoilla päivillään tai saivatko
uskovaiset hänet osittain pyörtämään puheensa...
hän ei ole evoluutioteorian jeesus tai jumala,
eikä lajien synty ole evoluutioteorian raamattu.
Se mitä evoluutiosta tänäpäivänä tiedetä on
paljon enemmän kuin Darwin edes uskalsi koskaan
kuvitella ja sen tiedon arvo ei kärsi Darwinin
tai hänen elämäntyönsä panettelusta. Darwin oli
idean isä ja esittelijä, keskeinen teoriapohja on
luotu hänen jälkeensä.
Olisi tietysti myös mielenkiintoista tietää mitä
vieställäsi ajoit takaa, se ei minulle oikein
avaudu.
Kreikkalainen Anaksimandros (n. 500 eKr.), esitti
opin, että ihminen olisi kehittynyt kalasta ja
vuosisata myöhemmin Empedokles esitti opin
voimakkaasta selviytymisestä muutoksen
aiheuttajana. Aristoteles asiaankuuluvasti
hylkäsi evoluutioteorian, koska lajit olivat
hänen mukaansa ikuisia ja muuttumattomia.
On ihmeellistä, että ihmiset uskovat nykypäivänä
satuun, mikä Kreikassa todettiin saduksi jo yli
2000 vuotta sitten.
Olen nyt tässä sivussa huvittuneena seurannut
evoluutiokeskuskustelua sivusta ja voin vain
todeta, että alas päin ollaan menty. Erityisesti
uskovien taholta.
Ainoa asia, mikä on mielenkiintoista on se mistä
Empedokles tiesi elämän (ihmisen) saaneen alkunsa
merestä. Aristoteleshan oli väärrässä niinkuin
nykytiede on riittävän pitävästi osoittanut.
hurjaa
Oppisi perustuukin Aristoteleen teorioihin ei
Raamattuun, näinkö on?
Ainakin minulle herää kysymys mistä syystä
Aristoteleen teoria on pätevämpi kuin
Anaksimandroksen ja Empedokleksen koska kaikki
viimeisen 2000 vuoden aikana kerätty materiaali,
lukuunottamatta paria kansantarua, ovat
ensinmainitun teoriaa vastaan.
On ihmeellistä että ihmiset tänäpäivänä uskovat
satuun joka on todettu paikkansapitämättömäksi jo
yli tuhat vuotta ennen kuin se saatiin meidän
tuntemaamme kirjoitettuun muotoon :)
Minä tulin uskoon jo yli seitsemän vuotta sitten.
Samalla minusta tuli parempi ihminen kuin niistä
jotka eivät usko. Minä pääsen taivaaseen.
Vastuuni siirtyivät Jumalalle. Enää ei tarvitse
ajatella itse