Tällä palstalla on hyvää keskustelua monesta
asiasta, kiitos Teille. Haluaisin tuoda tähän
väliin kuitenkin lisää tietoa jonka toivoisin
Teidän huolella lukevan.
1. Tuomitseminen:
Meillä on perustavaa laatua oleva näkemysero
syntikäsityksestä.
Ottaessamme kantaa syntiin tulemme eroavaisuuden
eteen jossa uskosta osaton sanoo ettei ihminen
elämänsä jälkeen joudu Jumalan eteen tuomiolle
vaan hän vaan lakkaa olemasta. Voisi sanoa myös
niin että ihmisellä ei elämästään olisi vastuuta
lainkaan.
Kertoessamme että taivaaseen on vain yksi tie ja
se tie on Jeesus Kristus, kerromme totuuden. Tätä
tietä Isän tykö pääsevät ne ihmiset jotka
myöntävät olevansa syntisiä ja pyytävät
syntejänsä anteeksi eli katuvat. Nimeämällä
synnin synniksi tulee todeksi Jeesuksen sanat:
"minä olen tullut maailmaan osoittamaan synnin
synniksi ettei heillä olisi millä itseänsä
puolustaisivat".
Tuomitseminen käsittää siis sen että uskovainen
ihminen kertoo vaikka homouden olevan synti joka
erottaa homon Jumalasta ja sitä kautta tie vie
ikuiseen eroon Isästä. Minun tuomiovaltani ei
riitä siihen että sanallani homot menisivät
oikeasti helvettiin vaan minä tiedän sen että
Jumala ei salli kenenkään pääsevän taivaaseen
ilman Jeesusta vaan itse Jumala siirtää
synnintekijät helvettiin niin pahalle kuin se
jostakin voikin tuntua. Me emme halua kenenkään
lähtevän ajasta rajan taakse ilman Jeesusta koska
sieltä ei ole paluuta korjaamaan elämänsä
erheitä. Vastuu iankaikkisuudesta on asetettu
eteemme nyt ja se vastuu on suuri ja osoittaa
Jumalan suuresta luottamuksesta meitä vajavaisia
kohtaan. Meitä ei määrätä taivaaseen eikä
helvettiin vaan teemme itse valinnan missä
ikuisuuden vietämme. Jumala on oikeudenmukainen
kun valittavana on ansaitsematon armo ja ansaittu
tuomio.
2. Ihmiskäsitys
Vastauksista usein huomaa että ihminen luetaan
eläimeksi muiden eläinten joukkoon. Se asettaa
kysymyksen siitä vastuusta jälleen eteemme.
Eläimen tappaessa toisen se ei joudu siitä
vastuuseen samoin kuin muistakaan
vaistonvaraisesti tehdyistä teoista. Uskomme että
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen on
siis luomakunnassa ainutkertainen ja sen elämällä
on iankaikkinen tarkoitus. Eläin kuolee ja lakkaa
olemasta mutta ihmisen elämä ei pääty kuolemaan
vaan jatkaa edelleen.
Kun todetaan ihmisen olevan eläin yritetään
luoda ajatusta että kaikki ihmisen tekemä pahuus
maailmassa on vaistonvaraista eikä persoonallista
pahaa ole olemassakaan. Raamattu kertoo kaiken
pahan takana olevan Saatanan joka manipuloi
ihmisiä hirveisiin tekoihin. Ihminen on kuitenkin
teoistaan vastuussa Jumalalle joten Saatanan
talutusnuorassa pysyessään ihminen on todellinen
orja ja sokea. Jeesus haluaa vapauttaa synnin
kahleet ja antaa iankaikkisen elämän ja tarjoutuu
sinulle puolustusasianajajaksi siihen lopulliseen
oikeudenistuntoon jossa syyttäjänä on Saatana.
Sinun tekosi ovat taivaan kirjoissa ja vastaat
niistä kerran Jumalan edessä.
3. Rakkauden käsitys
Ihmisellä on kaksi paikkaa valittavana, helvetti
ja taivas. Kumpi paikka on parempi sinulle
iankaikkisuuden kannalta? Vastaat varmaankin
taivaan. Siinä rakkautemme tulee esille, koska
emme halua kenenkään menevän iankaikkiseen
vaivaan vaan haluamme viimeiseen asti tuoda julki
pelastusta Jeesuksen kautta ja tarjota sinulle
paikkaa taivaassa itse rakkauden, Jumalan,
kanssa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut
että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään
joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä" Joh. 3:16.
Lopuksi totean vain että tämä tie on halveksittu
ja raskas, mutta suora tie taivaaseen. Onko
sinulle tärkeämpää miellyttää ihmistä enemmän
kuin Jumalaa? Onko ihmispelkosi ainut este tulla
taivaan kansalaiseksi?
Sinun elämäsi ei ole sattuma vaan olet arvokas
ihminen. Sinua rakastetaan, mutta syntiä
vihataan. Annatko syntisi erottaa sinut
Jumalasta? Onko syntisi sinulle niin tärkeä että
olet valmis luopumaan iankaikkisesta
taivaspaikasta sen tähden? Sanoin että olet
arvokas, kyllä, mutta miksi myyt sielusi halvalla?
asiasta, kiitos Teille. Haluaisin tuoda tähän
väliin kuitenkin lisää tietoa jonka toivoisin
Teidän huolella lukevan.
1. Tuomitseminen:
Meillä on perustavaa laatua oleva näkemysero
syntikäsityksestä.
Ottaessamme kantaa syntiin tulemme eroavaisuuden
eteen jossa uskosta osaton sanoo ettei ihminen
elämänsä jälkeen joudu Jumalan eteen tuomiolle
vaan hän vaan lakkaa olemasta. Voisi sanoa myös
niin että ihmisellä ei elämästään olisi vastuuta
lainkaan.
Kertoessamme että taivaaseen on vain yksi tie ja
se tie on Jeesus Kristus, kerromme totuuden. Tätä
tietä Isän tykö pääsevät ne ihmiset jotka
myöntävät olevansa syntisiä ja pyytävät
syntejänsä anteeksi eli katuvat. Nimeämällä
synnin synniksi tulee todeksi Jeesuksen sanat:
"minä olen tullut maailmaan osoittamaan synnin
synniksi ettei heillä olisi millä itseänsä
puolustaisivat".
Tuomitseminen käsittää siis sen että uskovainen
ihminen kertoo vaikka homouden olevan synti joka
erottaa homon Jumalasta ja sitä kautta tie vie
ikuiseen eroon Isästä. Minun tuomiovaltani ei
riitä siihen että sanallani homot menisivät
oikeasti helvettiin vaan minä tiedän sen että
Jumala ei salli kenenkään pääsevän taivaaseen
ilman Jeesusta vaan itse Jumala siirtää
synnintekijät helvettiin niin pahalle kuin se
jostakin voikin tuntua. Me emme halua kenenkään
lähtevän ajasta rajan taakse ilman Jeesusta koska
sieltä ei ole paluuta korjaamaan elämänsä
erheitä. Vastuu iankaikkisuudesta on asetettu
eteemme nyt ja se vastuu on suuri ja osoittaa
Jumalan suuresta luottamuksesta meitä vajavaisia
kohtaan. Meitä ei määrätä taivaaseen eikä
helvettiin vaan teemme itse valinnan missä
ikuisuuden vietämme. Jumala on oikeudenmukainen
kun valittavana on ansaitsematon armo ja ansaittu
tuomio.
2. Ihmiskäsitys
Vastauksista usein huomaa että ihminen luetaan
eläimeksi muiden eläinten joukkoon. Se asettaa
kysymyksen siitä vastuusta jälleen eteemme.
Eläimen tappaessa toisen se ei joudu siitä
vastuuseen samoin kuin muistakaan
vaistonvaraisesti tehdyistä teoista. Uskomme että
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen on
siis luomakunnassa ainutkertainen ja sen elämällä
on iankaikkinen tarkoitus. Eläin kuolee ja lakkaa
olemasta mutta ihmisen elämä ei pääty kuolemaan
vaan jatkaa edelleen.
Kun todetaan ihmisen olevan eläin yritetään
luoda ajatusta että kaikki ihmisen tekemä pahuus
maailmassa on vaistonvaraista eikä persoonallista
pahaa ole olemassakaan. Raamattu kertoo kaiken
pahan takana olevan Saatanan joka manipuloi
ihmisiä hirveisiin tekoihin. Ihminen on kuitenkin
teoistaan vastuussa Jumalalle joten Saatanan
talutusnuorassa pysyessään ihminen on todellinen
orja ja sokea. Jeesus haluaa vapauttaa synnin
kahleet ja antaa iankaikkisen elämän ja tarjoutuu
sinulle puolustusasianajajaksi siihen lopulliseen
oikeudenistuntoon jossa syyttäjänä on Saatana.
Sinun tekosi ovat taivaan kirjoissa ja vastaat
niistä kerran Jumalan edessä.
3. Rakkauden käsitys
Ihmisellä on kaksi paikkaa valittavana, helvetti
ja taivas. Kumpi paikka on parempi sinulle
iankaikkisuuden kannalta? Vastaat varmaankin
taivaan. Siinä rakkautemme tulee esille, koska
emme halua kenenkään menevän iankaikkiseen
vaivaan vaan haluamme viimeiseen asti tuoda julki
pelastusta Jeesuksen kautta ja tarjota sinulle
paikkaa taivaassa itse rakkauden, Jumalan,
kanssa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut
että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään
joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä" Joh. 3:16.
Lopuksi totean vain että tämä tie on halveksittu
ja raskas, mutta suora tie taivaaseen. Onko
sinulle tärkeämpää miellyttää ihmistä enemmän
kuin Jumalaa? Onko ihmispelkosi ainut este tulla
taivaan kansalaiseksi?
Sinun elämäsi ei ole sattuma vaan olet arvokas
ihminen. Sinua rakastetaan, mutta syntiä
vihataan. Annatko syntisi erottaa sinut
Jumalasta? Onko syntisi sinulle niin tärkeä että
olet valmis luopumaan iankaikkisesta
taivaspaikasta sen tähden? Sanoin että olet
arvokas, kyllä, mutta miksi myyt sielusi halvalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitäisi olla ensin sielu että voisin myydä sen sieluttoman halvalla
Pakanan sanoihin. Voi mitä haperoa.
"Lopuksi totean vain että tämä tie on halveksittu
ja raskas"
Kuka sinua halveksii Olli? 99.99 % "ei
uskovaisista" suhtautuu sinuun ja sinun
ajatusmaailmaasi viileän välinpitämättömästi
tämän palstan mikromaailman ulkopuolella.
Ymmärrän kyllä, että halveksunnan kohteeksi
joutumisen ja raskaan tien kulkemisen
ajatteleminen tuottaa mielihyvää, sillä niinhän
moraaliaapisessasi on ennustettu.
"Onko sinulle tärkeämpää miellyttää ihmistä
enemmän kuin Jumalaa?"
Olli, kuten nimityksestäkin "ei-uskovainen" voi
jo päätellä, ei -uskovainen ei usko Jumalan
olemassaoloon. Tällöin kyseisen henkilö ei pysty
tekemään eikä hänellä ole tarvetta
tehdä "tärkeysjärjestystä" Jumalan ja ihmisen
välillä. Ymmärrätkö Olli?
"Onko ihmispelkosi ainut este tulla taivaan
kansalaiseksi?"
Ainoa este ei -uskovaiselle taivaan kansalaiseksi
pääsemiselle on taivaan olemassaolon puuttuminen.
"Sanoin että olet
arvokas, kyllä, mutta miksi myyt sielusi
halvalla?"
Tässäkin pätee ei -uskovaiselle kysynnän ja
tarjonnan laki. Ei -uskovaiselta puuttuu
ensinnäkin "hyödyke" mitä tarjota, jolloin
kysyntäkin on olematon Olli.
"uskosta osaton sanoo ettei ihminen
elämänsä jälkeen joudu Jumalan eteen tuomiolle
vaan hän vaan lakkaa olemasta."
mistä uskosta osaton? hindulaisuudesta? onko
hindulainen puolestaan kristinuskosta osaton?
"Voisi sanoa myös niin että ihmisellä ei
elämästään olisi vastuuta lainkaan."
siis missä uskossa? kristinuskossa jumala on
määrännyt jo kaiken ennalta, joten ihmisellä on
hyvin vähän vastuuta. jumala korkeuksissa tietää
ja ihmiset maassa ovat tietämättömiä,
mukaanlukien uskovat.
mitä tulee hindulaisten, buddhalaisten, ateistien
vastuuseen omasta elämästään; se vastuu on
huikea, koska periaatteessa tämä elämä on ainoa,
joka ateisteilla on. buddhalaiset ja hindulaiset
taas on tuomittu elämään uudestaan ja uudestaan
eri muodoissa, kunnes oppivat elämän opetukset.
kristityt pääsevät taivaaseen, vaikkeivät hyviä
tekoja tekisi ja ottaisi vastuuta muusta kuin
uskostaan. heille riittää usko jeesukseen
kristukseen vapahtajana ja pelastajana. tätähän
tarkoitit?
"Kertoessamme että taivaaseen on vain yksi tie ja
se tie on Jeesus Kristus, kerromme totuuden."
oman, subjektiivisen totuutenne. olette
yksinkertaisesti OIKEASSA, ei muuta.
"tietä Isän tykö pääsevät ne ihmiset jotka
myöntävät olevansa syntisiä ja pyytävät
syntejänsä anteeksi eli katuvat."
tekojaan voi katua, vaikkei olisi kristitty.
ongelma tässä on koko synnin käsite. synti on
kristillistä moraalia ja etiikkaa. jos ei usko
helvettiin ja taivaaseen, ei myöskään usko
synnintekoihin. silti voi elää saman etiikan ja
moraalin mukaan kuin kristityt, näin tekevät
buddhalaiset ja taolaiset jne. eniten ongelmia
syntiensä kanssa näyttää olevan kristityillä
itsellään. kysyisin, että miksi näin?
"Minun tuomiovaltani ei riitä siihen että
sanallani homot menisivät oikeasti helvettiin
vaan minä tiedän sen että Jumala ei salli
kenenkään pääsevän taivaaseen ilman Jeesusta vaan
itse Jumala siirtää synnintekijät helvettiin niin
pahalle kuin se jostakin voikin tuntua."
mukana saattaa mennä aika läjä omia läheisiäsi.
sen sijaan taivaassa tapaat maailman
vaarallisimmiksi luokiteltuja sarjamurhaajia,
kansanmurhaajia jne. he todella uskoivat
jeesukseen kristukseen, jotkut tekivät
vankiloissa lähetystyötä ja katuivat 'aidosti'
tekojaan. melkein yhtä aidosti kuin kristityt
itse. tuomiovalta, kristittyjen ajatukset aika
usein haiskahtavat kaksinaismoralismilta, koska
he eivät itse pysty pitämään kiinni
opetuksistaan. mikä on kaksinaismoralismin hinta?
ja mikä saa sinut haluamaan taivaaseen, jossa on
murhamiehiä, mutta homoseksuaaleja et sinne halua?
"Meitä ei määrätä taivaaseen eikä
helvettiin vaan teemme itse valinnan missä
ikuisuuden vietämme. Jumala on oikeudenmukainen
kun valittavana on ansaitsematon armo ja ansaittu
tuomio."
tästä olen jutellut kaizun kanssa jo jonkin
tovin. nimittäin emme voi tietää milloin päivämme
on luetut, tapahtuuko se heikkona hetkenä,
jolloin kiroaa elämässään ainoan kerran jeesuksen
ja jumalan vai tapahtuuko 182 tapon jälkeisessä
katumuksessa.
ja siinä, missä kristityt käyttävät termejä armo
ja tuomio, armollinen jumala, mutta harvemmin
tuomitseva... onko armollisuus niin paljon
parempi ajatuksena kuin tuomio? koska tosiasia
on, että jumala TUOMITSEE. oikeudenmukaisesti?
jos yleiseen näkemykseen on luottamista, niin
haluan helvettiin, ei ole murhamiehiä seurana, on
buddhalaisia, hinduja, taolaisia, pasifistejä,
humanisteja ja ateisteja jne. loput löytyy
taivaasta.
"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen on
siis luomakunnassa ainutkertainen ja sen elämällä
on iankaikkinen tarkoitus. Eläin kuolee ja lakkaa
olemasta mutta ihmisen elämä ei pääty kuolemaan
vaan jatkaa edelleen."
tätä on pyritty selittämään sielulla. eläimillä
ei ole sielua, ihmisillä on. tästä löytyy taas
sitten ristiriitaisia ajatuksia jopa uskovien
joukosta. joidenkin mielestä myös eläimillä on
sielu. toiseksi, omasta lähipiiristä osaan sanoa
sen verran, että on perheestäni kuollut uskova,
ateisti tai eläin, kaikki ovat menneet
taivaaseen. lohdullinen ajatus, muttei
kristillinen, vaikka sanoja on aina mitä aidoin
kristitty ja ehkä koko elämäni aikana
tapaamistani ihmisistä kristillisin etunenässä.
miksi haluatte päästää läheisenne, rakastettunne
taivaaseen, vaikka ei uskoisi? mutta kaikki muut
paitsi läheisenne olette tuomitsemassa helvettiin?
vastuullista ja eettistä?
"Kun todetaan ihmisen olevan eläin yritetään
luoda ajatusta että kaikki ihmisen tekemä pahuus
maailmassa on vaistonvaraista eikä persoonallista
pahaa ole olemassakaan."
persoonallinen paha on aina olemassa, niin kauan
kuin on ihmisiä. ihmisessä kun ei ole
vain 'hyvää'. mutta osa teoista on
vaistonvaraista, sitä ei kai voi kieltää? osa
teoista on harkittuja. ihminen on eläinkunnasta
poikkeava vain siinä, että voi tehdä näitä
harkittuja asioita, tiedostaa ne, katua niitä ja
vielä uskoa joutuvansa niistä tilille, ihmiset
kirjoittava lakeja ja yrittävät luoda ympärilleen
järjestystä... mm. nämä asiat erottavat ihmisen
eläimestä.
"Raamattu kertoo kaiken pahan takana olevan
Saatanan joka manipuloi ihmisiä hirveisiin
tekoihin."
tarkoittaako tämä sitä, että mikään asia elämässä
ei tule joko jumalan tai saatanan motivoimana?
siten elämä on vain pelinappula, johon saatana
yrittää saada otetta, mutta jumala on se ylin
peluri. kuulostaa shakinpeluulta, jossa jumala
pelaa yksikseen. kaikki syödyt nappulat ovat
saatanan heiniä. mielestäni saatana manipuloi
enemmän niitä ihmisiä, jotka saatanan
olemassaoloon uskoo, kuten kristittyjä.
"Kumpi paikka on parempi sinulle
iankaikkisuuden kannalta?"
helvetti. perustelut edellä.
"Siinä rakkautemme tulee esille, koska emme halua
kenenkään menevän iankaikkiseen vaivaan vaan
haluamme viimeiseen asti tuoda julki
pelastusta Jeesuksen kautta ja tarjota sinulle
paikkaa taivaassa"
mielelläänhän sitä toivoo, että kaikki tutut ja
itselle läheiset pääsevät taivaaseen, mutta entäs
ne joiden vakaumusta et tunne? lapsesi saattaa
olla ateisti, eikä vaivaudu siitä kertomaan. tai
paras ystäväsi. lähimmäisenrakkautta? sanoisin,
että se on itsetunnottomuutta ja siinä sivussa
sitä, ettette tunne myöskään lähimmäisiänne.
rakkautta vastuun alla, vastuusta, pakosta.
lähimmäisenrakkautta on se, että ette välitä
toisen vakaumuksesta pätkääkään, vaan siitä
millainen toinen on ihmisenä. saattaa olla
hyvinkin rakas. te pääsette taivaaseen, muttei
teillä ole tarvetta kai lapsianne, vaimojanne,
siskojanne, isiänne toivottaa helvettiin? vai
onko?
"Lopuksi totean vain että tämä tie on halveksittu
ja raskas, mutta suora tie taivaaseen. Onko
sinulle tärkeämpää miellyttää ihmistä enemmän
kuin Jumalaa? Onko ihmispelkosi ainut este tulla
taivaan kansalaiseksi?"
toki, kristittyjen tie on todella halveksittu ja
raskas. sen takia kristinusko on edelleen
maailmassa johtava maailmankäsitys ja ilmankos
saatana niin vahvoilla on. hyvää matkaa
taivaaseen :-)
en miellytä jumalaa. minulla ei ole siihen
tarvetta. ihmiset ovat ainoita, joita minulla on.
sen lisäksi luonto, tämä ainoa elämä. mieluummin
siis elän elämäni sen mukaan, etten sen lopussa
mieti, että mitä tuli tehtyä, mitä jätin
tekemättä. en kadu mitään tekojani, koska siihen
ei ole edes kristillisen etiikan ja moraalin
kannalta aihetta. ja jumalahan antoi nimenomaan
lait (etiikan ja moraalin) ihmiselle
noudatettavaksi ja ne lait koskettavat ihmisiä.
tuskin jumala tarkoitti antaessaan käskyn 'älä
tee aviorikosta', ettei hänen kanssaan saa tehdä
aviorikosta tai 'älä tapa', että fyysisesti
tappaisi jumalan?
tuota ihmispelkokysymystä en oivaltanut. en
tiedä, mitä tarkoitat... ihmiset ovat ainoita,
joihin voin luottaa ja uskoa, he ovat läheisiä ja
rakkaita. tosin joskus tulee vihattua tiettyjä
ihmisiä, mutta vähemmän nykyään. pelkäänkö
ihmisiä? taidan pelätä vain narkomaaneja, jotka
ovat jonkin stimulantin vaikutuksen alaisena tai
kärsivät vierotusoireista. heidän lisäkseen
pelkään vain kiihkouskovaisia, koska heissä on
jotain samaa narkomaaneihin verrattuna: ennalta-
arvaamattomuus. kumpaisenkaan logiikka ei seuraa
sitä, jota itse ymmärrän.
"Sinun elämäsi ei ole sattuma vaan olet arvokas
ihminen."
tiedän, kuten myös sinä.
"Sinua rakastetaan, mutta syntiä vihataan."
eikö viha ole synti?
"Annatko syntisi erottaa sinut Jumalasta?"
se huikea määrä, mitä olen syntiä tehnyt? erottaa
minut jumalasta? njaah... luulen, että mitä
enemmän teen kristillistä syntiä, sitä enemmän
vieraannun itsestäni ja ihmisistä. ehkä sama
koskee myös kristittyjä.
"Onko syntisi sinulle niin tärkeä että
olet valmis luopumaan iankaikkisesta
taivaspaikasta sen tähden?"
mitkä ihmeen synnit? a) en usko syntiin b) vaikka
uskoisin, en ole juurikaan epäeettisiä asioita
tehnyt c) jos olen jotain tehnyt, olen pyytänyt
myös anteeksi, en jumalalta, vaan siltä
ihmiseltä, jota loukkasin. ok, olen syntinen,
amen. helvetti kutsuu, nähdään siellä gandhi,
kierkegaard ja kung fu tse. tulee
mielenkiintoiset keskustelut :-)
"Sanoin että olet arvokas, kyllä, mutta miksi
myyt sielusi halvalla?"
paljonko saatana antaa sinulle, että saarnaat
tällaista? luulen, että enemmän kuin minulle.
myyn sieluni siis kertakaikkiaan niin halvalla,
että SINUA pelottaa. minua ei.
Olit nähnyt vaivaa vastauksessasi. Olet niitä
harvoja jotka osaavat asiallisen keskustelun
taidon. Niinpä minäkin käytän hetken
analysointiin.
Eli kysymys on nimenomaan kristinuskosta, sen
varmaan tiesit jo nimimerkkini perusteella.
Syntikäsitteestä kysyisin kuitenkin sen että mikä
määrittää sinulle mikä on oikein ja väärin.
Ajattele että on 6 miljardia ihmistä maailmassa
ja kaikki voivat itse määrittää oikean ja väärän.
Ollaan siis tilanteessa jossa joku voi ajatella
murhaamisen olevan oikein, toinen taas
pedofilian. Minä olen itse iloinen siitä että
voin tarkastella omaa elämääni Raamatun opetusten
mukaisesti ja perustaa käsityksen lähimmäisen
rakkaudesta sen opetusten mukaisesti. Käsitteeni
oikeasta ja väärästä ovat Raamatun pohjalla eli
on olemassa joku paikka mistä voin tarkistaa
elämääni.
Kerron esimerkin elämästäni. Joskus aikanaan
minulla oli paha tapa arvostella ihmisiä
jatkuvasti. Elin kaksinaamaisena. Raamattua
lukemalla ymmärsin että mitä teen on väärin ja se
tulee lopettaa välittömästi. Näin tunnustin
Jumalalle olleeni väärässä ja sain asiasta
vapauden.
Sitten otat kannan että minä en halua taivaaseen
homoja. Mihin perustat ajatuksen? Taivaassa on
paikkoja kaikille ihmisille, niille jotka
luopuvat synnistään. Raamattu ilmoittaa Tommi
aivan selvästi etteivät homoseksuaalit peri
taivasten valtakuntaa. Miksi? Siksi että he
haluavat nauttia homoudestaan enemmän kuin päästä
sisälle Jumalan valtakuntaan. Ymmärrät varmaan
työelämässä olleena että joka paikassa on yleiset
säännöt joita noudatetaan. Tuomitsetko sinä
ihmisen joka vastoin sääntöjä haluaa polttaa
vaikka tupakan toimistossa? Et. Sinä kerrot
hänelle ettei se ole oikein ja polttaminen on
kiellettyä. Niinhän mekin teemme. Kerromme vain
sen minkä Jumala on säätänyt eli emme tosiaankaan
ole itse ketään tuomitsemassa.
Lopuksi ihmettelen vain kantaasi siitä että
taivas olisi täynnä murhamiehiä. Kyllä varmaan
helvetissä niitä on enemmän!
tässä vastauksia.
"Syntikäsitteestä kysyisin kuitenkin sen että
mikä määrittää sinulle mikä on oikein ja väärin."
muista, ettei kannata käyttää termiä synti.
ateisti ei tunne sellaista käsitettä. tiettävästi
syntiä ei myöskään ole muissa uskonnoissa kuin
näissä länsimaalaisissa ja islamissa.
itse uskon ns. luonnonetiikkaan ja -moraaliin.
periaatteessa samoihin asioihin, mistä
uskonnoissa puhutaan ja, jotka käyvät hyvin
helposti järkeen. 'älä tee muille mitään
sellaista, mitä et haluaisia itsellesi
tehtävän', 'rakasta lähimmäistä kuin itseäsi' ja
samaan hyömyyn, vaikka klassinen antiikin kreikan
viisaus 'tunne itsesi' tai intiasta ajatus
kultaisesta keskitiestä. asia kun on niin, että
elämänsä aikana ihminen haluamattaan tai haluten
loukkaa muita ihmisiä, loukkaa myös itseään. se
on väistämätöntä. sen sijaan se ei ole laisinkaan
väistämätöntä, että se loukkaaminen menisi
tappamisen asteelle, siihen vaaditaan jo
huomattavan isot motiivit pohjalle.
itseasiassa tiukka moraali ja etiikka,
uskonnollinen kuri ja järjestys ovat olleet
osasyyllisiä siihen, että niin paljon ihmisiä on
tapettu. sarjamurhaajien historiasta en muista
kuin yhden... koitin löytää nimen netistä, mutta
ei osunut nyt kyseinen tyyppi silmiin... joka
tapauksessa, mies oli poikana todella pitkä.
kasvoi siis lapsena jo isoksi, niin isoksi, että
uskovainen äitinsä pelkäsi tätä ja sulki
kellariin. sieltä ilmeisesti kävi koulua, jos oli
käydäkseen, sai ruokaa, jos oli saadakseen. kuri
ja järjestys ennenkaikkea. lopputulos oli
karmaiseva, tarkoitus oli varmasti hyvä, niinhän
kristittyjen tiukalla moraalilla ja etiikalla
aina.
muistin yhden nimen, mutta jeffrey dahmer olikin
murhaaja, joka kääntyi fundamentalistikristityksi
odotellessaan kuolemantuomiota. että tällaista.
"Ajattele että on 6 miljardia ihmistä maailmassa
ja kaikki voivat itse määrittää oikean ja väärän."
periaatteessa jokainen maailman ihminen tekee
niin. mitä enemmän on oikeita ja vääriä, sitä
enemmän on ihmisiä, joilla on enemmän tai
vähemmän sisäistä taipumusta ja halua tehdä
jotain muuta. jotkut aikuiset ihmiset ovat kuin
uhmaikäisiä lapsia, jotka etsivät rajoja, eivätkä
varmasti tee niinkuin pitäisi. jos ei pidä tehdä
mitään, niin harvemmin tulee tarvetta myöskään
tehdä, ei ole mitään uhmattavaa, eikä
porsaanreikiä etsittävänä lain sanoista.
"Ollaan siis tilanteessa jossa joku voi ajatella
murhaamisen olevan oikein, toinen taas
pedofilian."
kuten myös tänä päivänä. joillekin se on erittäin
totta ja oikein. kysymys kuuluu miksi?
"Minä olen itse iloinen siitä että voin
tarkastella omaa elämääni Raamatun opetusten
mukaisesti ja perustaa käsityksen lähimmäisen
rakkaudesta sen opetusten mukaisesti."
se on hyvä asia. muista kuitenkin, että siinä
missä minä uskon tavallani, samoin sinä.
kokemuksemme ja uskomme on subjektiivista, eikä
samaa uskoa meidän kanssamme jaa maailmassa
kukaan muu. voi olla, että joku ajattelee melkein
samalla tavalla, mutta ihmisillä on taipumus elää
erilaisissa taustoissa ja ympyröissä lapsuutensa
ja aikuisuutensa. se vaikuttaa subjektiiviseen
kokemukseen, uskoon, asenteisiin, ihmisessä
kaikkeen, mitä voisi kutsua henkiseksi. iloitse
uskostasi, anna muiden iloita omistaan.
"Käsitteeni oikeasta ja väärästä ovat Raamatun
pohjalla eli on olemassa joku paikka mistä voin
tarkistaa elämääni."
mulla se oikea ja väärä on
kirjoitettuna 'elämään'. luen lehtiä, katson
televisiota, näen kadulla jotain jne. aina tiedän
milloin joku asia on huonosti, milloin se on
hyvin. täällä esimerkiksi minua surettaa, että
muutamat fundamentalistikirjoittajat ovat
rasisteja. mollaavat niitä, jotka ajattelevat eri
tavalla kuin he, haukkuvat päälle ja pönkittävät
omaa uskoaan sillä, ikäänkuin he olisivat ainoat
ihmiset (kristityt), joita maailmassa loukataan.
kaksinaismoralismia, tekopyhyyttä.
"Elin kaksinaamaisena. Raamattua
lukemalla ymmärsin että mitä teen on väärin ja se
tulee lopettaa välittömästi. Näin tunnustin
Jumalalle olleeni väärässä ja sain asiasta
vapauden."
siinä tapauksessa olet eronnut tuomitsijan
asemasta. mikä on hyvä asia. ongelma, mikä
raamattua tulkitessa tulee ja, jonka joskus
tulevaisuudessa saatan koittaa todistaa... että,
ihminen vieraannuttaa itsensä, kun uskoo mihin
tahansa teoriaan lujasti ja pitää kiinni jostain
asiasta, jonka joku muu on päässään miettinyt
valmiiksi. se on kuin ns. seisova pöytä tarjoilu,
josta saa itse valita kaiken haluamansa, mutta
sen sijaan haluaakin, että joku muu tuo sinulle
valmiiksi täytetyn lautasen. saat sitä, mitä
sinulle annetaan. ja otat ilolla sen vastaan.
tässä kohtaa, jos ei tiedä omaa haluaan, omia
tunteitaan, omaa sisintään, taipumuksiaan,
lahjojaan, ihminen vieraantuu itsestään kaiken
aikaa ja kaikki omaa elämää motivoivat syyt ovat
siinä valmiiksi täytetyssä lautasessa. elämä ei
siis ole koskaan 'omaa'. aina parempi tietysti,
jos tältä pohjalta tekee ns. hyviä tekoja ja
vähemmän pahoja, mutta jos ei huomaa itsessään
näitä kahta puolta, eikä tunnista/tunnusta
tekojaan, niin on melkolailla helppo tuomita muut
idiooteiksi, tyhmiksi, pakanoiksi, satanisteiksi,
vammaisiksi, vajaaälyisiksi, antikristuksiksi,
syntisiksi jne. jne. jne. itseasiassa tietämättä
yhtään millainen on itse, todella. lapsena kuulin
jo viisauden, joka joskus toimii edelleen (lapset
ovat helkkarin viisaita): "se on itse, joka
toista nimittelee."
"Raamattu ilmoittaa Tommi aivan selvästi etteivät
homoseksuaalit peri taivasten valtakuntaa. Miksi?
Siksi että he haluavat nauttia homoudestaan
enemmän kuin päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
en ole itse homo, mutta luulen, että
homoseksuaalit eivät nauti
homoseksuaalisuudestaan yhtään sen enempää kuin
heterot heteroseksuaalisuudestaan. tietysti on
puolensa molemmissa, mutta ei se käsittääkseni
tarkoita sitä, etteikö vaikka homoseksuaali voisi
elää huomattavasti puhtoisemman elämän muuten,
kuin heteroseksuaali. pitkälti luulen, että kyse
tuossa käsityksessäsi on asenteesta. sinulla on
tietty asenne homoseksuaaleja kohtaan, onko?
"Ymmärrät varmaan työelämässä olleena että joka
paikassa on yleiset säännöt joita noudatetaan.
Tuomitsetko sinä ihmisen joka vastoin sääntöjä
haluaa polttaa vaikka tupakan toimistossa? Sinä
kerrot hänelle ettei se ole oikein ja polttaminen
on kiellettyä."
kunnioitan sääntöjä, joiden perimmäinen tarkoitus
on ottaa huomioon ja kunnioittaa toisia ihmisiä.
on lakeja ja sääntöjä, jotka ovat olemassa
pitkälti vain järjestyksen takia, vaikka
lievemmässä muodossaan järjestys pysyi samana ja
ihmiset tyytyväisempinä, niitä sääntöjä pidetään
yllä, jotta lainsäätäjät pysyisivät tyytyväisinä.
mielestäni sellaiset lait menettävät täysin
tarkoituksensa, jos niistä tulee pelkkää
pilkun... ja lainsäätäjien oman egon
pönkittämistä: kenties kaksinaismoralismia myös
tällöin. jos työpaikalla joku tupakoi, huomautan
yleensä melkolailla äkkiä, mutten nojaa lakiin ja
sääntöihin, vaan siihen, että helvetti soikoon,
mun ei tarvitse työpaikalla hengittää toisten
tupakansavua! en itse käytä mitään
nautintoaineita, mutta ärsyttävin niistä noin
arkielämässä on tupakointi, koska savu/haju ei
lähde vaatteista ja hieman astmaattisena nenä on
yleensä koko päivän tukossa sen takia. mutta se
ei ole tuomio, se on huomautus, pyyntö ottaa myös
muut ihmiset huomioon. syynä edellämainitsemani
uhmaikäisyys, josta ihmistä ei pidä tuomita. se
on sen verran kiinteä osa ihmiselämää. siitä
uhmasta pääsee eroon, kun AIKUISTUU henkisesti.
"Kerromme vain sen minkä Jumala on säätänyt eli
emme tosiaankaan ole itse ketään tuomitsemassa."
hmmm... olen yrittänyt selittää tätä tuomiojuttua
aiemmin. ilmeisesti pitäisi siitä avata ihan oma
keskustelunsa. tuomionhan voi käsittää kolmella
tavalla... kristityillä on se 1) tuomio, jonka
armollinen jumala langettaa, yhtäällä on 2)
täällä maanpäällä annettava tuomio (laki) ja 3)
ihmisen omiin asenteisiin liittyvä tuomitseminen,
suvaitsemattomuus. raamatun sanaan on hyvä
tukeutua, vaikka homoseksuaaleja kohtaan, mutta
onpa niitä homoseksuaalikristittyjäkin. miksi
siis ei-homoseksuaali on kiihkeästi sitä vastaan?
toki raamatussa niin sanotaan, mutta kyse on
ihmisen omasta asenteesta. samoin, täällä olen
pakanana varmistanut paikkani helvetissä, siitä
huolimatta olen saanut keskiarvolla 'kerran
päivässä' muistutuksen paikastani. sitä
muistutusta ei anna herra, eikä suomen laki, vaan
joku ihminen, oman uskonsa, asenteensa pohjalta.
kaikki uskovat eivät ole ensimmäisenä kertomassa,
mikä kuoleman jälkeen odottaa. ehkä ziljoonas
kerta, kun sanon, mutta lukioaikani jälkeen paras
ystäväni oli seurakunnan toimissa mukana, uskova.
hänen kanssaan ei koskaan tullut riitaa, eikä
kumpikaan koskaan toisistaan sanonut pahaa sanaa.
emme koskaan keskustelleet uskonasioista, siinä
kenties syy. mitä olisi tapahtunut, jos olisin
kertonut olevani ateisti? sitä en tiedä, mutta
tiesin hänen vakaumuksensa, enkä siitä välittänyt.
"Lopuksi ihmettelen vain kantaasi siitä että
taivas olisi täynnä murhamiehiä. Kyllä varmaan
helvetissä niitä on enemmän!"
no... taivaassa todennäköisesti on elämänsä
jeesukselle antaneita paaveja, joita toki myös
mammona houkutteli. on siellä varmasti
kaikenlaista väkeä, ellei jälleen asennoidu
tuomitsemaan itse tiettyjä ihmisiä sieltä pois,
vaikka tosiasiassa ainoa tuomitsija on edelleen
jumala, vai mitä? helvetissä toki voi olla
murhamiehiä, mutta suurin osa helvetinasukeista
on köyhistä oloista, pasifistejä, humanisteja
jne. esimerkkinä, vaikka sellaiset kirjallisuuden
ja politiikan suuret hahmot kuin gandhi, tolstoi,
dostojevski, kung fu tse, jonain päivänä itse
linkola, jne. varmasti myös osa kristillisistä
vaikuttajista. et tiedä, miten absurdilta koko
ajatus taivaasta ja helvetistä ja ihmisten
jakamisesta tekojensa, ajatustensa, uskonsa
mukaan kuulostaa... itse ymmärrän sen ihmisen
järkenä, logiikkana, tunne-elämänä, asenteina,
pelkoina, mutta jos jumala käyttäytyy kuin
ihminen? olematta millään muotoa edes
inhimillinen... mitä tulee tuohon jakamiseen ja
omaan uskooni. niin en usko, että ihmiset voivat
koskaan olla tasa-arvoisia ja elää rauhassa maan
päällä, niin kauan kun on olemassa jyrkät
asenteet ja rajaukset. jos itse uskoisin
armolliseen jumalaan, uskoisin hänen armahtavan
joka ikisen ihmisen ja eläimen. en tuomitsisi
ketään, joten kaikkia odottaisi hyvä elämä
kuoleman jälkeen, eikä kenelläkään olisi painetta
tehdä hyvää tai pahaa, koska niiden nimissä
tehdään niin paljon pahaa tarkoituksella ja pahaa
tarkoituksettomasti. ja siinä missä kylvetään
syntikäsityksen siemen, siinä kylvetään
kokonainen läjä rasismin siemeniä. kamala ajatus
vai mitä?
Jeesus ei puhunut koskaan homoista. Ja Mooseksen
antama laki israelilaisille(Homojen tappamisesta)
oli Israelin ei suomen laki. Mitä tulee uskoon,
ei pelkällä uskolla päästä puusta pidemmälle,
sillä Jeesus aivan selvästi ilmaisi että pelkkä
usko ei riitä taivaaseen päääsyyn. Jos siihen
väität vastaan, voin vain ihmetellä oletko
lukenut nalle puhia vaiko raamattua? Jeesus teki
liiton koko maailman kanssa, mutta Mooses ei
tehnyt. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, ei
varmasti ole minkään maan laissa rikos.
Koska taivaassa ei naida eikä mennä naimisiin,
niin ei siellä varmaan ole seksiäkään. Joten
epäilen ettei jumala ole niin ankara
seksuaalisuuden suhteen. Seksuaalisus on ihmisen
vietti joka liitty yhdyntään, sen tarkoitus on
saatta ihminen yhdyntään ei antaa nautintoa.
Homoilla tämä vietti kohdistuu väärään paikkaan.
Mutta varmasti senkin saa anteeksi jos on muuten
kaikin puolin puhdas.
Parahin Olli, en usko että jumalan armon voi
kokea vain uskomalla jumalan olemassa oloon.
Sillä Jeesus itsekin sanoi: "Antakaa anteeksi
jotta teillekin annettaisiin anteeksi.". Meidän
tulee siis antaa toisillemme anteeksi jotta me
itsekin saisimme anteeksi. Olen ihmetellyt että
jotkin uskovaiset "saarnaavat" että "vain usko",
vaikka Jeesus aivan selvästikin sanoi että
armotonta ihmistä kohdellaan armottomasti, tämä
pätee niin uskoviin kuin ei-uskoviin. Jeesus myös
sanoi: "Se joka rakastaa minua pitää minun
käskyni, mutta se joka ei rakasta minua ei pidä
minun käskyjäni". Ja paras tapa kunnioittaa
jumalaa on olla kuuliainen hänelle. Me emme saa
tehdä jumalan sanaa tyhjäksi
saarnaamalla: "Uskokaa vain niin pelastutte,
teitte mitä teitte.". Pinnallinen usko on sitä
että uskoo jumalan olevan olemassa, rakastaa
häntä ja rukoilee häntä, mutta ei noudata hänen
tahtoansa, Jeesus myös sanoi: "Eivät kaikki pääse
taivasten valtakuntaan, vaan sinne pääsevät ne
jotka tekevät taivaallisen isäni tahdon.". Ja
myöskin Jeesus sanoi "Minkä te olette jättäneet
tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä sen te
olette jättäneet tekemättä minulle.". Minkä pahan
ihminen tekee lähimmäiselleen sen hän tekee
Jeesukselle ja häntä myöten myös jumalalle. Ja
minkä hyvän ihminen tekee lähimmäiselleen sen hän
tekee myös Jeesukselle ja Jumalalle. Jos et minua
usko, niin usko Kristusta. Se että noudattaa
jumalan tahtoa on täydellistä uskoa. Toivotan
sinulle ymmärrystä ja jumalan siunausta.
Kirjoittamasi asiat ovat minulle aivan selviä.
Mikä oli kirjoituksesi opetus minulle?
Luin ylhäällä käytyä keskustelua homoudesta ja
kysynkin nyt sinulta seuraavasta:
>Ja paras tapa kunnioittaa Jumalaa on olla
kuuliainen hänelle. Me emme saa tehdä Jumalan
sanaa tyhjäksi saarnaamalla: "Uskokaa vain niin
pelastutte, teitte mitä teitte".
Miten suhtaudut siihen että Raamattu kertoo
etteivät homoseksuaalit peri taivasten
valtakuntaa? Oletko kuuliainen Hänelle ja
kestääkö tekosi Jumalan edessä. Kuinka saat
anteeksi jos tietoisesti tahdot elää Jumalan
tahdon vastaisesti homosuhteessa?
Epä-usko ei ole syntiä. Selitä sinä vaan niitä
uskon asioita.