Alkuseurakuntien kastetoiminta
Ensimmäiset opetuslapset noudattivat Jeesuksen
kastekäskyä. Kastaminen seurasi aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti, että Krituksen
evankeliumista uskoontulleet kastettiin
ainoastaan.
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin
te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän
lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Pelastetut kastettiin.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän
käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä: "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa,
laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä
koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0—20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien
mielipiteiden varaan. Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme
siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat
myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.
Ensimmäiset opetuslapset noudattivat Jeesuksen
kastekäskyä. Kastaminen seurasi aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti, että Krituksen
evankeliumista uskoontulleet kastettiin
ainoastaan.
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin
te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän
lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Pelastetut kastettiin.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän
käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä: "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa,
laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä
koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0—20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien
mielipiteiden varaan. Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme
siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat
myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikastelurituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikastelun avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä
on selvä toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16,
jonka mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä,
jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin
kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat
eivät antaudu pyhien palvelukseen vaan
palveltavaksi. Raamatullisesti voidaan Raamatulla
kumota lapsikasteluharhalahkooppipöpötykset.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun
kastettavat ensin olivat tulleet uskoon, Apt 15:
8-9. Kornelius oli kutsunut varta vasten koolle
ne, jotka olivat sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja
sitten hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja
sitten hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen
Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo
Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa
Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava.
Hyväksyessä vauvakastelun sekoitetaan
pelastukseen synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi
uudestisynnyttää itsensä kastelun tietämättään
ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan
teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli
puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan
vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on
ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi
ymmärrystä Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka
kyllä paljastaa harhat. Onnea vain
monimutkaisille epäraamatullisille selityksille
epäraamatullisesta "kasteenarmosta" ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat
ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on
vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen
kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se
todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että
uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns.
raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos
opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI
(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua,
erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli
käytännössä vain uskovien upotusvesikaste vastoin
pakanuudesta ammentaneen kirkon epäraamatullisia
perinnäissääntöjä ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien
upotuskastetta. Raamattu ei missään
mainitse muunlaista kastetta.
Luterilaiset,
vauvakasteluharhaoppilahkojärjestelmään
orjuutetut, tutkikaa asiaa sydämissänne ja
ottakaa Raamattu käteen ja katsokaa onko
Raamatussa todella vauvakasteluriittiä vai onko
teillä teologinen rakennelma, joka johdattaa
sellaiseen pakanallisuuteen, mitä Raamattu ei
opeta.
Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.
Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.
Jokaiselle suomalaiselle on ilmeistä, että koko
Suomen kansa "lepää kasteen armossa".
Mitä suomalaiset ovat saaneet sakramentissa
(kasteessa)?
Uskonko?
Miksikäs ei näy uskon tuottamia hedelmiä Suomen
kansassa?
Ei kai uskosta ole tehty rituaalia, jolla ihmiset
voivat itsensä pelastaa tekona?
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle
imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon
epäraamatullisen valelurituaalin kautta on
tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat
ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta
jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he
haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen
mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat,
että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin
tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei
heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää,
mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä
mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis
täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ
tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti"
perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja
maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset
syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja
taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen
ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla
sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka
Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei
löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista
sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen
sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä,
että mystisesti sakramentit vaikuttavat
taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja
muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi,
uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin
toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa
epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa
sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset
sakramentit välittävät "pelastuksen ja
uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja
riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja
heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat
palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi
maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä
maagisilla taikasakramenttitempuillaan
ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain
papit osaavat ja saavat käyttää
taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla
ihmisiä. Papit nojaavat
sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin
tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto
ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon
virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-
lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut
kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu,
niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että
kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin
vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin
lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja
kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii
vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen
kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä
kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon
mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa
näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten
traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen
sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät
järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi
järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin
koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis
rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta,
niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei
luovu lapsikasterituaalista. Koska siis
kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta
kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä
toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena
tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä
on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti:
kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee
pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä
ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M.
Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan
historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle,
otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös
nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen
ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista
selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi
lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi
Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä
olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista
toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta,
mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja
pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi
kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan
HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!"
(Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef.
2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh.
1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET
VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN
LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi
osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen
korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan
(sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin
kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä,
että lapsikaste olisi ollut käytännössä
alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma
toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa
1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ...
Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis
Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa
mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste
tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa
teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II
palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa
kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä
vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista
ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä
kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos
lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta
peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä
kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä
Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen
Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä
tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen
johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin
ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista
lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat
hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten
edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä,
jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin
kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä
vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien
palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun
kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta
vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat
tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin
tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen.
Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen
Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo
Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen
uskovien upotuskaste.
Kaste on vain symboli, merkki syntien
tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta
voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen
tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän
Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän
haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella.
Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia
taikavoimia.
On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua
puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä
totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.
Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa
Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava.
Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen
synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi
uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan
teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli
puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan
vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on
ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka
kyllä paljastaa harhat. Onnea vain
monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat
ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on
vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen
kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se
todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että
uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns.
raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa,
joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan,
vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE
KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua,
erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että
ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa
oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste
vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon
epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja taikamenoja.
Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä,
ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä,
miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa
Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa.
Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani",
(Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien
upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse
muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti
heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan
perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa
(kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen
opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla
Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä
tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef.
1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa.
Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen
(Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan
pelastusjärjestyksen kanssa.
Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.
Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin
suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun
siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle
myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja
raamatullisen kasteen ottaminen käy
ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun
seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden
perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin
seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon
ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.
Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta
luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman
ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä
ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi
Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli
oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi
usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia,
jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei
kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa
uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos
sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa
aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt
voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu
toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että
sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä
Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan
Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat
ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä
kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys
ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Erinomaista lisätietoa asiasta saat kirjoista:
Juhana Lehmuskoski: Yksi kaste
Eino I. Manninen: Evankeliumin kaste
Siunausta kaikille.
Loistavaa verbaalista akrobatiaa! Argumentoinnin
sujuvuus ja asiasisältö erinomainen. Enpä ole
vastaavalta kantilta asiaa miettinyt aikaisemmin,
kiitokset ajatuksia herättävästä erinomaisesta
asiapitoisesta tiiviistä paketista! Jos Sinulla
on vastaavia timanttisia tekstejä
pöytälaatikossa, niin voisitko meidän kaikkien
edun nimissä jatkaa kansamme valistamista. Kiitos
jo etukäteen!
Paatoksesi on naurettavaa!
Jyvät erotetaan pakanoista aina.
Miksi sinä Mikko heittäydyt näin
lapselliseksi,että ryhdyt haastamaan riitaa
seurakunnan sisäisistä asioista julkisesti.
...vaan Mikon teksti on täyttä asiaa.
On todella hyvä että joku näin selväsanaisesti
osaa osoittaa katolisuuden ja luterilaisuuden
harhaopit kasteasiassa.
No silloinhan minäkin saan pikkasen härnätä.En
tosin tiedä mitä taustayhteisöä edustat
nimimerkkisi perusteella,mutta jollet kuulu
vapaisiin suuntiin,niin olkoon siinä tapauksessa
tämä kysymys suunnattu Mikolle.
Miten vapaat suunnat perustelevat
perisyntiopetuksensa,jonka mukaisesti sitä ei
olekaan vaan lapsi on syntyessään viaton?
Luterilaisena, ja siis Lutheriin "oppiin"
vetoavana voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luthersanoo seuraavaa
lapsikasteesta:
"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.
Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.
Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:
Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.
Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.
MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?
Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."
Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.
Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!
Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!
Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.
USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.
Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!
Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)
Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.
"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!
Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.
Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.
Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.
Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:
"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."
Luther perustelee tätä näkemystään:
"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".
Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.
Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."
Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.
Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.
Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.
Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:
"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."
Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.
Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.
Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.
Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.
Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.
Lapsikasteluharhalahkooppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.
Lapsikasteluharhaoppijärjestelmä opettaa ja
uskottavaksi ilman epäilyksiä määrää ja asettaa,
että lapsikastelu pelastaa ja uudestisynnyttää ja
vapauttaa perkeleestä ja niin edespäin.
Jokaisen pitäisi ymmärtää,että Herra EI yhdy
lapsikasteluharhaopin väitteisiin, vaikka ihmisten
perinnäissäännöt niihin yhtyvätkin.
Raamattu opettaa, että pelastus on ilmainen lahja,
jota ei voi koskaan perinnäissäännöillä
(lapsikastelu on ihmisten perinnäissääntö!)
ostaa, hankkia taikka ansaita.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin
mukaan todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu ei voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta
siinä on Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio.
Kaste ei vain kuvaa tästä armosta osalliseksi
tulemista, vaan se on Jumalan meille antama
armonväline, joka todella välittää meille
pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen
YKSIN ristin puulla hankkiman ja ansaitseman
sovitustyön: syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa
anteeksi meidän syntimme, "hyvän työn", kuten
kasteelun, toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen)
verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..."
Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1.
Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät
sitten parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua
kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se
tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan
Poika'." Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi
tapahtua pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena
eikä edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina
raamatullista pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja
kun hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!],
ne kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin
tuli pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja
Raamattu ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo
"Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Jokaisessa opinkohdassa tulee palata
alkulähteille.
Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on
noudattaa kasteasiassa kuten kaikessa muussakin
VAIN Raamatun säädöksiä.
Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN
SANAN EDESSÄ!
Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen"
mukaisesti on jokainen oikeutettu kysymään, ONKO
LAPSIKASTEESTA RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON,
NIIN MISSÄ?
Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!
Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.
Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla,
ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä
seisoo tai kaatuu lapsikasteen mukana.
Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen,
koska lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään
"kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei
puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä
apostolisena tapana.
Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se
katolisen kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se
sitten Raamatussa tai ei".
Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen
Raamatulle uskollinen on velvollinen siitä
sanomaan ja kirjoittamaan, niin kuin on
kirjoitettu Raamatussa!
Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit,
teologit rehellisesti lakkaavat pimittämästä
kansaa ja väärentämästä Raamattua, selittäen
yhtyvänsä vain paavin kirkkoon
lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä
tapoja.
Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että
Raamattua uskotaan ja noudatetaan?
Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).
Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat
tarkasti, niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-
4).
Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON
ALUSTA OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).
Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että
hänen kuulijansa noudattavat hänen antamia
säännöksiään (1 Kor. 11:2).
Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa
siksi, että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA
JA PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE
OLIVAT OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).
Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen
jälkeen, kun hän ensin on varoittanut heitä
vääristä opettajista:
"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).
Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät
saavuta maaliaan, koska ruuti on kastunut!
Heidän paukkupommejaan he kutsuvat
epäraamatullisilla termeillä ja käsitteillä,
joita aivan vilisee heidän tuotoksissaan: kasteen
evankeliumi, kasteen armo, kaste on Jumalan työ,
kaste uudestisynnyttää, kaste pelastaa, kaste
antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin ja vielä
kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!
Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!
Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena
surullisena sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.
Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN
PYHÄN SANAN:PYHÄN RAAMATUN!
Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!
Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta -
Psalmi 119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja
hellittämätön Raamatun tutkiminen johtaa
totuuteen. Jaak. 1:21-25,Luuk 11:28.
Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.
Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme
JUMALAN OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia:
ihmisten perinnäisääntöjä: esim. juuri
epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.
Raamattu sanoo:
"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen
voiman. Semmoisia karta!"
Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?
Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.
Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja
siitä joutuu kerran varmasti tilille!
Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ
LAPSIKASTELUUN, siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää,
että lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan
taloudenhoidon niin "kirjaimen kuin hengen"
puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä
valheen, kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI
TESTAMENTTI, niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja
elämän ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää
pitää erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun
rinnalle eikä missään tapauksessa Raamatun
yläpuolelle, sillä ne eivät ole jumalallisia,
vaan ihmisten laatimia kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala
ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi"oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan,
vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE
KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että
kuulen lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki
on totuuden Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman
SANAN koko totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se
tunkee läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja
siksi ei Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken
tarpeellisen ja esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti
VAIN SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja
saat ilon ja Herran mielisuosion.
Et vastannut ollenkaan kysymykseeni,joka koski
perisyntiopetusta.Kiistellään sitten tästä
kasteesta kun sen perustana olevasta opista eli
tästä perisyntiopista on ensin keskusteltu.
Tunnen teidän upotuskasteeseen perustuvat
raamatunpaikkanne ja oppinne varsin hyvin,joten
ei teidän tarvitse niitä minulle täällä
toistella.Selittäkää sen sijaan tuo käsityksenne
perisynnistä,johon kaikkien kastekäytäntöjen
täytyy vääjäämättä liityä.
Kaikkien ihmisten synnit on jo sovitettu
Golgatalla.
Ihminen on vastuullinen Jumalan edessä siitä
iästä lähtien kuin hän on tälläiseen päättelyyn
tarpeeksi varttunut.
Jaha Raamattu todistaa toisin!Lue Room 5:18.Tässä
juuri on villakoiran ydin.Vapaat suunathan
opettavat,että lapsi on syntyessään viaton,josta
seurauksena edelleen he opettavat,että tästä
kapsesta tulee vastuullinen Jumalan edessä vasta
silloin kun hän itse ymmärtää tehneensä
syntiä.Tällainen opetus johtaa vääjäämättä
tekojen liittoon,jossa pelastuminen ei enää
tapahdu Jeesuksen kautta,vaan omien hyvien
tekojen kautta.Eikä tälle harhalle vapaissa
suunnissa loppua tule.
Sitten kun sut on kastettu sulle opetetaan,että
sun tarttee täyttyä Pyhällä Hengellä ja jos
kysyt,että miksi niin saat vastaukseksi tuon
klassisen,Että ny sää olet vielä
lapsenuskossa,mutta kun sää olet täyttynyt
Pyhällä Hengellä,josta merkkinä kielet niin
sitten sää olet uskon täyteydessä.
Ja sitten nää kaikki asiat on heillä
ns.kuuliaisuuden askelia,eivät kuulemma
tekoja.Mutta sanokaa nyt mulle mitä eroa on
kuuliaisuuden askelilla ja teoilla?
Ja näissä kuuliaisuuden askelissa sää saat sitten
repiä nahkas ruvelle,sillä loppua niille ei tule!
Ja kolehtipussi kilisee ja kahisee kun sun
tarttee antaa kymmenykset kaikista
tuloistas,sillä se on kuulemma kuuliaisuuden
askel!
Sitten he paasaavat Hengen hedelmistä kun
koettavat välttää sitä vaikeutta,kun me syytämme
heitä tekojen opista.Mutta mitä nämä Hengen
hedelmät ovat muutakuin tekoja?
Lopetetaanko jo vai halutteko te vielä lisää
julkisuutta.Miten on Mikko?
Kaikki ihmiset ovat luonnostaan syntisiä, mutta
heidän syntinsä on sovitettu Golgatalla. Jokaisen
on kuitenkin tehtävä valinta siitä, että turvaako
hän tähän sovitukseen vai hylkääkö sen.
No siitä asiasta olemme eittämättä yksimieleiset!
Ja jos nyt saan vielä omasta puolestani jotakin
kommentoida tähän itse kastekastekysymykseen.
Tottahan toki me Luterilaisen kirkon uskovat
olemme myös sitä mieltä,ettei pelastus tapahdu
automaattisesti kasteessa,vaan että vasta usko
tuottaa pelastuksen.Sillä kastettuina voimme
mennä helvettiin,mutta uskovina emme ja tämä sama
pätee myös vapaiden suuntien kristittyihin.
Minua vain ärsyttää tavattomasti tuo vapaiden
suuntien tapa ryhtyä julkisesti kinaamaan näistä
seurakunnan sisäpuolelle kuuluvista asioista!Minä
itse pitäisin mielelläni kaikkien niin vapaiden
suuntien kuin luterilisten uskovienkin kanssa
yhtä täällä nettisivustoilla,mutta se ei
nähtävästi tule olemaan mahdollista niin kauan
kuin on olemassa tällaisia Mikkoja,jotka aina
ovat kaikenlaisten kiistakysymysten kipeitä.
Joten lopeta jo Mikko ja samoin sinä Moshe!
"Minua vain ärsyttää tavattomasti tuo vapaiden
suuntien tapa ryhtyä julkisesti kinaamaan näistä
seurakunnan sisäpuolelle kuuluvista asioista!"
Suurin osa luterilaisista LUULEE olevansa
matkalla taivaaseen koska heidät on lapsena
kastettu. Näitä luterilaisia on 80-90%
suomalaisista. Enemmistö näistä petetyistä päätyy
helvettiin. Asia on siis mitä tärkeintä selvittää
ja julistaa mitä Raamattu asiasta opettaa.
Jos Mikko ja minä olemme huolissamme tästä,
meillä on oikeus tälläkin vapaalla foorumilla
julistaa tätä asiaa. Emme tee tätä kiusallamme,
emmekä härnätäksemme ketään, vaan meillä on
todella huoli eksyneistä sieluista. En tietenkään
voi Mikkoa lähemmin tuntematta tietää
allekirjoittako hän seuraavan, mutta hänen
teksteistään olen huomannut että olemme
pääpiirteissään samoin ymmärtäneet Raamatun
ilmoituksen kasteasiasta.
Tänään sattumalta käsiini sattui juuri tätä asiaa
sivuava kirjoitus Keijo Lindemanin
kirjasta "Apostolinen seurakunta ja
antikristuksen eksytys" sivuilta 51 ja 52
(http://members.surfeu.fi/israelapu/kirjoja.htm):
Perisynti ja lasten pelastuminen
"Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna
isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden
ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun
käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti
saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on
kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä
isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse
on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman
ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa"
(Hes.18:19-20).
"Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on,
eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak.4:17).
"Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja
sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on
Jumalan valtakunta'" (Luuk.18:16).
Perisynti on yksi kristillisen maailman
käsitteistä, joka on ymmärretty tahattomasti tai
tahallisesti osittain väärin. Perisyntiteologian
mukaan ihminen on Aadamin lankeemuksen tähden
syntinen ja tarvitsee vastaanottaa pelastuksen,
voidakseen päästä taivaaseen. Saman teologian
mukaan tämä tapahtuu lapsikasteessa, jolloin
sylilapsi pääsee vapaaksi perisynnin ja saatanan
vallasta, uudestisyntyy Jumalan lapseksi, saa
Pyhän Hengen ja pääsee Jumalan seurakunnan
jäseneksi. Tämä perisyntiteologia on siis myöskin
yksi ns. lapsikasteteologian "tukipilareista".
Pahimmillaan väärin ymmärretty perisyntiteologia
on johtanut siihen, että on alettu sanoutua irti
esi-isien tekemistä synneistä ja ajettu ulos
riivaajia uskovista ihmisistä.
Tälläinen "puoskarointi" on monissa tapauksissa
saattanut jopa järkyttää heikon uskovan
mielenterveyttä.
Raamattu kyllä osoittaakin, että yhden ihmisen,
Aadamin, kautta, synti ja kuolema tuli maailmaan
ja kuolema tuli kaikkien ihmisten osaksi, koska
kaikki ovat syntiä tehneet (Room.5:12). Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme perineet
valmiiksi tehtyjä syntejä esi-isiltämme, taikka
että olisimme vastuussa esi-isiemme tai lastemme
tekemistä synneistä. Raamatun mukaan jokainen
vastaa henkilökohtaisesti omista synneistään.
Olemme kylläkin perineet taipumuksen, Aadamin
langenneen suvun jäseninä, tehdä syntiä. Nämä
lihassamme asuvat himot, usein sielunvihollisen
houkuttelemana, pyrkivät vetämään meitä synnin
tekemiseen (Jaak.1:12-15). On kuitenkin
huomattava, että himo ei vielä ole synti. Vasta
kun annamme periksi himon houkutuksille ja
lankeamme, olemme tehneet syntiä, josta on
tehtävä parannus, jotta Jeshuan veri voisi
puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7-10).
Ihminen, uskovakaan, ei koko elämänsä aikana
pääse vapaaksi lihassaan asuvista himoista
(Room.7:7-25). Uskovalle ihmiselle on kuitenkin
annettu Jumalan Henki sisimpään voimaksi, elää
Jumalan tahdon mukaan, niin että voimme Hengessä
vaeltaen kuolettaa lihan himot (Hes.36:26-27,
Room.8:6-11, Gal.5:16-25). Jos tulee
lankeemuksia, on synnit tunnustettava ja
hyljättävä, jolloin saamme Jeshuan verellä
puhdistettuina jälleen jatkaa matkaamme iloiten.
Tämä kapinallinen liha ei peri Jumalan
valtakuntaa, sen on kuoltava (1.Kor.15:50-55).
Vasta Messiaan tullessa, ylösnousemuksessa,
saamme uuden taivaallisen ylösnousemusruumiin,
joka on vapaa Aadamin suvun himon houkutuksista
(Room.7:24-25, Fil.3:20-21).
Kuinka sitten on pienten lasten laita? Raamattu
osoittaa, että vaikka he ovatkin Aadamin
langenneen suvun jälkeläisiä ja kuoleman alaisia,
he ovat viattomuuden tilassa eikä Jumala lue
heille syntiä. Vasta kun he tulevat ikään,
jolloin voivat eroittaa hyvän pahasta, tulevat he
itse vastuullisiksi tekemisistään ja tarvitsevat
tehdä parannuksen synneistään ja mennä kasteelle,
pelastuakseen (Jesa.7:16). Toisinsanoen: pienet
lapset viattomuuden tilassa, ovat Messiaan
sovitustyön perusteella taivaskelpoisia, eivätkä
tarvitse ihmisten "rituaaleja" pelastuakseen.
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta eikä
heillä ole hätää taivasosuudestaan (tällaisia
lasten kaltaisia, joilla ei ole ymmärrystä
erottaa hyvää pahasta, ovat lasten ohella mm.
monet kehitysvammaiset). Sensijaan niillä
ihmisillä, jotka eivät ole viattomuuden tilassa,
vaan ymmärtävät erottaa hyvän pahasta, on hätä
pelastuksesta. Heidän on tehtävä parannus,
otettava Jeshua vastaan Pelastajanaan ja
Herranaan ja mentävä kasteelle, päästäkseen
sisälle Jumalan valtakuntaan.
Hyvä esikuva lasten vastuullisuudesta on
juutalainen "Bar Mitsva-seremonia". Juutalaisen
ajattelutavan mukaan (perustuu Raamattuun) lapsi
on vanhempien kasvatuksen alainen ja he vastaavat
lasten tekemisistä ihmisten ja Jumalan edessä.
Kun poika täyttää kolmetoista vuotta (monissa
uskonnollisissa perheissä myös tytöt kahdentoista
vuoden iässä), tapahtuu synagoogassa ns. "Bar
Mitsva-seremonia" (Bar Mitsva = lain poika tai
käskyn poika). Poika saa lukea ensimmäisen kerran
Tooraa (laki, viisi Mooseksen kirjaa) ja isä
kiittää Jumalaa siitä, että hän ei ole tästä
lähtien enää vastuussa pojan tekemisistä
Jumalalle, vaan poika itse vastaa tästä lähtien
tekemisistään Jumalalle, koska on tullut
vastuulliseen ikään. Tämä on hyvä esikuva
meillekin. Jumala yksin tietää kunkin lapsen
kohdalla, milloin he tulevat vastuulliseen ikään,
mutta "Bar Mitsva"-käytäntö auttaa meitä
ymmärtämään paremmin lastemme taivaskelpoisuutta
ja kasvua viattomuuden tilasta vastuullisuuteen
Jumalan edessä.
Kirjasta: "Apostolinen seurakunta ja
antikristuksen eksytys" vielä pieni lainaus
(sivulta 52):
Lapsikasteteologia - Baabelin oppi
"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä
haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja
lävistäneet itsensä monella tuskalla"
(1.Tim.6:10).
Mistä sitten epäraamatullinen lapsikasteteologia
on peräisin? Sen alku on Baabelin tornista, jossa
Semiramus kehitti maailman ensimmäisen väärän
uskonnollisen järjestelmän (tarkastelemme sitä
lähemmin myöhemmin), ns. Baabelin äiti-lapsi-
kultin, johon kuului myös puhdistus synneistä
veden vihmonnan kautta. Tämän Baabelin uskonnon
oppi sekoittui ensimmäisten vuosisatojen aikana
kristinuskoon lapsikasteen muodossa.
Ensimmäisellä vuosisadalla, apostolisen
alkuseurakunnan aikana, lapsikastetta ei tunnettu
eikä sitä ole Raamatussa. Arkeologiset kaivaukset
ovat osoittaneet, että ensimmäisen vuosisadan
seurakuntien kokoontumistilojen yhteydessä olivat
upotuskastealtaat. Tällaisen upotuskastealtaan
voi nähdä esim. Turkissa Efeson seurakunnan
raunioilla. Perimätiedon mukaan apostoli Johannes
toimi täällä ensimmäisen vuosisadan lopussa ja
matkailijoille esitellään myös hänen
hautapaikkaansa.
Miksi sitten suuret kirkkokunnat eivät voi luopua
epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, vaikka
monet Suomenkin luterilaisen kirkon papit käyvät
salaa kasteella Israelissa? Kysymys on rahasta.
Lapsikasteen kautta nimittäin "nielaistaan"
vastasyntynyt lapsi sisään Baabelin järjestelmän
kitaan kiltiksi kirkollisveron maksajaksi ja hän
pysyy siellä normaalisti kuolemaansa saakka
(Ilm.12:3-4, Jer.51:34). Lapsikasteen kautta
suuret kansankirkot saavat jäsenensä ja
kirkollisveron maksajansa ja näin koko
järjestelmä pysyy pystyssä. Jos luovuttaisiin
lapsikasteesta, koko järjestelmä romahtaisi ja
siksi siitä on lähes mahdoton luopua. On
kuitenkin huomattava, että vaikka suuri osa
suurten kirkkokuntien jäsenistä on vain
muodollisesti kristittyjä lapsikasteensa
perusteella, on suurissa kansankirkoissakin monia
vilpittömiä uskovia, jotka väärän opetuksen takia
pitävät lapsikastetta oikeana. Meidän tulee pitää
uskovien yhteys myös heidän kanssaan ja pyrkiä
rakkaudessa ja sävyisyydessä vaikuttamaan siihen,
että hekin voisivat ymmärtää ja omaksua oikean
raamatullisen uskovien kasteen.
Kuule älä viitsi rinnastaa minua tuohon
egyptin "aurinkofaaraoon".Eikä hänen nimensä
sitäpaitsi ollut Eschaton vaan Eknaton joten se
siitä.Te mitenkään voi edidtää asiaanne
saarnaamalla näille mainitsemillesi
enemmistöille,sillä he kyllä tietävät mistä kenkä
puristaa ilman teidän höpinöitännekin,jotka eivät
muuta kuin pahenna asiaa.Sitäpaitsi heidän olisi
ensin tultava uskoon.Turha heille ennen sitä on
mitään muuta opettaa.Eikä ainakaan vapaitten
suuntien kastekäsitys ole tässä etusijalla.Mutta
minä omasta puolestani ilmoitan lopettavani tämän
keskustelun-joka alunpitäenkin on ollut
hävettävää-tähän.
Oikea Mikko on ihan samaa mieltä kanssasi, Moshe
Zew! Oikea Mikko toteaa myös, että Nettisivusi
ovat suositeltavat hyvät.
Saanko liittää tämän kirjoituksesi "Kirjoituksia"
sivulleni
http://www.kolumbus.fi/gematria/kirjoitu.htm ?
Kyllä.
Antaa lutkujen pitää lapsikasteensa. Pitäähän
hellaritkin kielillä puhumista merkkinä Pyhällä
Hengellä täyttymisestä, seitsemännen päivän
adventistit pyhäpäivänsä, metodistit
pyhittäytymisensä jne.
Hellareissakin saa kastaa vain vanhimmiston jäsen
tai työntekijä, vaikka Raamattu ei tällasta
ohjetta annakaan. Eli jos joku haluaa käydä
hellareiden kasteella, niin siihen pitäs riittä
kun joku uskis kastaa jossain lätäkössä, eikä
siihen pappeja tarvita. Mutta ainahan ne on
määrämässä mitä saa tehdä ja mitä ei.
Lapsikaste on sitä paitsi ihan kaunis ja harras
tapahtuma.
Saamari kun pitää aina kaivaa toisista puutteita,
mutta ei nähdä omia virheitä - KETUTTAA!
Täydellistä seurakuntaa ei olekaan!
Oli miten oli kasteasia.
Tehköön kukin kristitty kasteasiassa ,kuten Pyhä
Henki häntä johdattaa.
Mutta sinä voisit Mikko ,kuka lienetkin ,pistää
nimeesi jotain liitettä erotukseksi saarnaaja
Mikko Lahdesta. Olen pian neljä vuotta
kirjoittanut netissä eri palstoille omalla
nimelläni.
Vai onko tarkoituksesi sotkea minun nimeni sinun
kirjoituksiisi?
No, kumpi Mikko vastasi "Moosekselle" 11:51?
En ainakaan minä ,Mikko Lahti .
Olen kirjoittanut omalla nimelläni ja
yhteystiedoillani julkisesti monille palstoille
pian neljä vuotta .
Koska Herra alottaessani näin kehotti .Siksi
aloituspuheenvuorossani käytän yhteystietojani
Mikko
Lahti,saarnaaja ,http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Naurua kaipaavat lapsinerot tai pikimustat,
epäuskoiset eksyttäjät ovat kirjoitelleet
potaskaa minun nimessäni monta kertaa .
Mutta elävä Herra on lupauksensa mukaan saattanut
heidät häpeään.Sillä Jumala sanoo:"Herra
vahvistaa sen miehen askeleet ,jonka tie hänelle
kelpaa".
Ymmärrän jos uskova tahattomasti käyttää toisen
nimimerkkiä. Tahattomuus on ymmärrettävää
tahalliseen häiriköintiin verrattuna.Mutta
epäselvyyden ei tarvitse jatkua koska asia on
viimeksitulleen helppo korjata.
Oikea Mikko vastasi.
... jonka tie hänelle kelpaa.
Oikea Mikko kertoo sitten nimensä ja
yhteystietonsa että voimme Herrassa ottaa
yhteyttä.
Toistan :mikään ei estä sinua
kirjoittamasta ,sillä uskovien kirjoituksia
tarvitaan.
Kunhan merkitset Mikon jotenkin ,että se erottuu
omastani.Sillä se on Herralle otollista ja
ihmisille avuksi.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
>>Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje<<
Koska vedät Lutherin mukaan tähän kastejuttuun,
kysytään mitä mieltä hän on asiasta, aluksi
kasteen olemuksesta ja arvosta, myöhemmin
lapsikasteesta ja kasteen tavasta:
>>voin kerskata kasteesta: se ei ole ihmisten
keksimä vaan Jumalan itsensä asettama. Lisäksi
meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua
kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua.
Sillä aivan kaikki on sen varassa, pidetäänkö
kastetta voimallisena, ihanana ja tärkeänä asiana.
Tässä on se Jumalan sana ja käsky, joka asettaa,
perustaa ja vahvistaa kasteen. Mitä Jumala on
asettanut ja käskenyt, ei voi olla tarpeetonta,
vaan sen täytyy olla äärettömän kallisarvoista.
Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta
eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka
välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti
todella Jumalan oma teko.
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan
ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä.
Siksi se onkin jumalallista vettä, ei tosin sen
vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä
jalompaa, vaan sen vuoksi, että Jumalan sana ja
käsky liittyvät siihen. Sillä veden varsinainen
sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan
nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin
taivas ja maa.
Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja
päämäärä on siinä, että se pelastaa.
Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole
mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman
ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen
valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen
kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten
kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan
me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren
aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste
voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei
näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa
aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä
vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä,
missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös
elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä
vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi
ja armoa tulvivaksi vedeksi
Nuo viisastelevat hurmahenkemme väittävät
kuitenkin, että yksin usko pelastaa, teot ja
ulkonaiset asiat eivät ollenkaan vaikuta siihen.
Vastaamme tähän väitteeseen näin: On aivan totta,
että pelastusta ei mikään muu vaikuta kuin usko -
tästä kuulemme kohta lisää. Mutta nämä sokeiden
taluttajat eivät huomaa sitä, että uskolla tulee
olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää
kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti
seistä. Näin usko siis kiinnittää koko huomion
veteen. Se uskoo, että vesi on kaste, täynnä
pelkkää pelastusta ja elämää, ei kuitenkaan
sinänsä, tästähän on jo kylliksi puhuttu, vaan
sen vuoksi, että vesi on yhdistynyt Jumalan
sanaan ja asetukseen ja että Jumalan nimi on
liittynyt veteen. Kun uskon tämän, en silloin
usko mihinkään muuhun kuin Jumalaan, joka on
antanut ja istuttanut veteen sanansa ja joka
tarjoaa meille tämän ulkonaisen aineen, jotta me
siihen tarttumalla voisimme tarttua tuohon
aarteeseen.
Nuo hurmahenget ovat niin päästään sekaisin, että
erottavat toisistaan uskon ja sen asian, mihin
usko kohdistuu ja mihin se on sidottu, vaikka tuo
asia onkin ulkonainen. Pitäähän sen pakostakin
olla ulkonainen, jotta se voitaisiin aistein
havaita ja käsittää sekä viedä niiden
välityksellä sydämeen. Onhan näet koko
evankeliumikin ulkonaista, suullista saarnaa.
Sanalla sanoen: kaiken sen, minkä Jumala meissä
tekee ja vaikuttaa, sen hän tahtoo vaikuttaa
tällaista ulkonaista järjestystä käyttäen. Uskon
on siis suunnattava katseensa sinne, missä ja
mihin suuntaan Jumala puhuu, jopa siihen
suuntaan, minkä välityksellä hän puhuu, ja
tartuttava siihen sanaan. Meillä on siis tässä
sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."
Mitä ne sitten tarkoittaisivat, elleivät ne
puhuisi juuri kasteesta, siitä vedestä, joka
sisältyy Jumalan asetukseen? Siksi tästä seuraa
johtopäätös: joka hylkää kasteen, hylkää samalla
Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka
opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Tämä
tarkoittaa sitä, että yksin usko tekee ihmisen
kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan,
jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.
Sillä koska pelastus annetaan ja luvataan veteen
liittyvillä ja vedessä olevilla sanoilla, emme
voi ottaa sitä vastaan muulla tavoin kuin
uskomalla sen koko sydämestämme. Ilman uskoa
kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se
itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen
aarre. Siksi tämä yksi ainoa sana "joka uskoo"
pystyy sulkemaan pois ja ajamaan pakosalle kaikki
mahdolliset teot, joita teemme saavuttaaksemme ja
ansaitaksemme pelastuksen. Tämä asia näet on
varma: mikä ei ole uskoa, se ei hyödytä mitään
eikä myöskään saa mitään.
On aivan varmaa, etteivät meidän omat tekomme
mitenkään edistä pelastumistamme, mutta kaste ei
olekaan meidän tekomme, vaan Jumalan teko. Vaikka
antaisitkin kaataa vettä päällesi, ei se sitä
merkitse, että olisit saanut kasteen, joka säilyy
ja josta olisi sinulle jotain hyötyä. Mutta
silloin kaste hyödyttää sinua, kun kasteelle
käydessäsi tarkoituksenasi on noudattaa Jumalan
käskyä ja asetusta ja kun se lisäksi tapahtuu
Jumalan nimeen. Silloin saat vedessä pelastuksen,
joka on luvattu.
Vaikka meillä ei mitään muuta olisi kuin
sanat "menkää ja kastakaa", meidän olisi silti
hyväksyttävä se Jumalan asetukseksi ja tehtävä
sen mukaisesti. Mutta meillä ei ole vain Jumalan
käskyä ja määräystä, vaan myös hänen lupauksensa.
Siksi kaste on vielä paljon suurenmoisempi asia
kuin mikään muu, mitä Jumala on käskenyt ja
asettanut. Sanalla sanoen: se on täynnä lohtua ja
armoa, etteivät taivas ja maa voi sitä käsittää.
Tämän uskominen vaatii kuitenkin mestarin taidot,
sillä vaikka aarretta ei puutu, vika on siinä,
että ihmiset eivät osaa siihen tarttua eivätkä
pitää siitä kiinni.
Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle
koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja
harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ
uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa:
voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien
anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus
kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa. Se antaa
niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto
sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä,
voiko tämä olla totta.
Kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen
aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää
elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän
on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä
hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon
painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja
lohduksemme. Sanomme silloin näin: "Olen
kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on
kastettu, minulle on myös luvattu, että minä
pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat
iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa
tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei
voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla
lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin
tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat
yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun
yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu
pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis
taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja
ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille
on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen
vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen
vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja
autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi
saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella
eikä millään teoilla. <<
Lapsikasteen puolustus:
Me kohtaamme vielä yhden lapsikastetta koskevan
kysymyksen: uskovatko lapsetkin, ovatko he oikein
kastettuja? Tällä kysymyksellä Perkele hämmentää
koko maailman omia lahkolaisiaan apuna käyttäen.
Sanomme tähän lyhyesti, että oppimattoman on
syytä karistaa tämä kysymys mielestään ja jättää
se oppineiden huoleksi. Mutta jos haluat siihen
vastata, niin vastaa näin: Kristuksen oma
toiminta on sitova todiste siitä, että lapsikaste
on hänelle otollinen, onhan näet Jumala tehnyt
monista tällä tavoin kastetuista pyhiä ja antanut
heille Pyhän Hengen. Vielä nykyisinkin tapaa
monia, joiden opista ja elämästä huomaa, että
heillä on Pyhä Henki. Onhan Jumala armossaan
antanut meillekin lahjan selittää Raamattua ja
tuntea Kristus. Tällaista ei voi tapahtua ilman
Pyhää Henkeä.
Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta, hän
ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle Pyhää
Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä. Lyhyesti
sanoen: enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten
joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään
kristittyä. Koska Jumala kuitenkin on tunnustanut
tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamalla Pyhän
Henkensä, minkä huomaa selvästi muun muassa
sellaisista isistä kuin pyhä Bernhard, Gerson ja
Juhana Hus, ja koska pyhä kristillinen kirkko
säilyy tuhoutumatta maailman loppuun asti,
lahkolaisten on pakko tunnustaa, että lapsikaste
kelpaa Jumalalle. Sillä ei Jumala voi milloinkaan
nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja
pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden
tueksi. Tämä onkin oikeastaan kaikkein paras ja
vahvin todiste, mikä voidaan esittää
tavallisille, oppimattomille ihmisille.
Tähdennämme vielä sitä, että emme pane suurinta
painoa kastettavan uskoon tai sen mahdolliseen
puuttumiseen, sillä ei epäusko tee kastetta
vääräksi. Kaikki on näet Jumalan sanan ja käskyn
varassa. Edellä sanottu vaikuttaa ehkä jossain
määrin kärjistetyltä, mutta se nojaa täysin
siihen, mitä olen opettanut. Kaste ei ole muuta
kuin vettä ja Jumalan sanaa toisiinsa
yhdistettynä. Toisin sanoen, kun veden kanssa on
sana, kaste on oikea, vaikka siihen ei usko
liittyisikään, sillä minun uskoni ei luo
kastetta, vaan ottaa kasteen vastaan. Vaikka siis
kastetta ei otettaisi vastaan eikä käytettäisi
oikealla tavalla, ei se siitä vääräksi muuttuisi,
kastehan ei ole sidottu meidän uskoomme, vaan
sanaan.
Huomaat siis, etteivät noiden lahkohenkien
vastaväitteet ole minkään arvoisia. Vaikka näet
lapset, kuten on väitetty, eivät uskoisikaan,
mikä väite äsken osoitettiin
paikkansapitämättömäksi, olisi kaste silti oikea.
Kukaan ei saa kastaa heitä uudelleen.
Sellainenhan merkitsisi pahimmanlaatuista
sakramentin pilkkaamista ja häpäisemistä.
Onhan näet minun itsenikin ja kaikkien niiden,
jotka antavat kastaa itsensä, puhuteltava Jumalaa
tällä tavalla: "Tässä tulen. Minä uskon itse, ja
myös toisten usko ympäröi minut. En silti voi
rakentaa uskoni varaan enkä siihen, että monet
rukoilevat puolestani. Vain sen varaan rakennan,
että sinä olet näin sanonut ja käskenyt."
Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua. Näin
menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme
lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän
uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi
hänelle uskon. Mutta emme me tähän hänen
kastettaan perusta, vaan yksinomaan siihen, että
Jumala on käskenyt kastaa. Miksi näin? Koska me
tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan
erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni
ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi
erehtyä. Nuo hurmahenget ovat sen vuoksi todella
röyhkeitä pässinpäitä sorvatessaan seuraavan
päätelmän: jos usko ei ole oikea, niin myös
kasteen on pakko olla väärä. Aivan samalla
tavallahan minä voisin päätellä näin: jos en
usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään.
Ystävä kallis, käännä toki järkeilysi ympäri ja
päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että
kaste on otettu väärin vastaan, se todella on
täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi
itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi
väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa.
Olemme siis päätyneet siihen, että kaste on aina
oikea ja sen olemus pysyy täysin muuttumattomana,
vaikka vain yksi ihminen kastettaisiin eikä
hänkään edes uskoisi oikein. Sillä Jumalan asetus
ja sana eivät antaudu ihmisten paranneltaviksi
eivätkä muutettaviksi. <<
Luther itse kannatti upotuskastetta:
>>Meidän on lopuksi tiedettävä, mitä kastaminen
merkitsee ja miksi Jumala on määrännyt siihen
sakramenttiin, jossa meidät aluksi otetaan
kristikunnan yhteyteen, juuri tällaisen
ulkonaisen merkin ja menettelyn. Kasteessa
tehdään eli menetellään näin: meidät upotetaan
veteen niin, että se peittää meidät kokonaan, ja
sitten meidät nostetaan sieltä ylös. Nämä kaksi
tilaa, veden alle uppoaminen ja sieltä
ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa
tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha
ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi
ihminen. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava
meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen
elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä
jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja
jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu
vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois,
ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen
ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on
itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta.
Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta,
siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja
ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät
kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan
mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet
Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka
päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme
yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja
sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta,
vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän
pesäeron.
Näin kristityt käyttävät kastetta oikein, ja
juuri tätä vedellä kastaminen merkitsee. Ellei
näin tapahdu, vaan vanhan ihmisen ohjaukset
päästetään löyhälle, niin että sen vauhti vain
kiihtyy, silloin ei kaste ole käytössä, vaan
ponnistellaan kastetta vastaan. Sillä ne, jotka
elävä Jos siis kaste voimineen ei ole torjumassa
ja tukahduttamassa vanhaa ihmistä, tämä seuraa
luontoaan ja jatkaa hurjastelevaa elämää. Mutta
siellä, missä ihmiset ovat tulleet kristityiksi,
vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes
vihdoin häviää kokonaan. Tätä on oikea
nöyrtyminen kasteeseen ja nouseminen siitä joka
päivä jälleen ylös. Ulkonaista merkkiä ei siis
ole asetettu vain vaikuttamaan voimakkaasti, vaan
myös jotakin julistamaan. Milloin uskoa
harjoitetaan niin, että se tuottaa hedelmää,
kaste ei ole tyhjä vertauskuva, vaan siihen
liittyy myös vaikutus. Mutta jos uskoa ei ole, se
jää pelkästään hedelmättömäksi merkiksi.
t erossa Kristuksesta, eivät muuta voi kuin tulla
päivä päivältä pahemmiksi.
Edellisestä huomaat, että kasteen vaikutus ja
merkitys sisältävät myös kolmannen sakramentin,
josta on käytetty nimitystä katumus, mutta joka
oikeastaan ei ole muuta kuin kaste. Mitä muuta
näet katumus on kuin ankaraa hyökkäämistä vanhan
ihmisen kimppuun ja astumista uuteen elämään?
Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat
kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta
elämää, vaan myös vaikuttaa sen. Kaste aloittaa
sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan
armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa
ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja
vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa.
Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi
syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie
siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin
jälleen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää
tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi
upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on
silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys
säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään
muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta
siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu,
parantuisi entiselleen ja menestyisi.
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen
asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen
kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa
synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten
vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan,
kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta
iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on
pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana
vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli
hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi
uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä
tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me
näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on
harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät
kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen
on palattava siihen takaisin. Kristus,
armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä,
eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen.
Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja
lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus,
jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy
yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme,
jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.
Lainaukset Lutherin isosta katekismuksesta
http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/lib
rary/fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Kiitos poikanen!Teit miehen työn kun jaksoit
kirjoittaa tämän Lutherin kasteopetuksen.
Luterilaisena, ja siis Lutheriin "oppiin"
vetoavana voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:
"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.
Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.
Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:
Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.
Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.
MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?
Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."
Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.
Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!
Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!
Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.
USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.
Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!
Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)
Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.
"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!
Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.
Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.
Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.
Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:
"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."
Luther perustelee tätä näkemystään:
"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".
Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.
Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."
Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.
Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.
Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.
Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:
"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."
Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.
Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.
Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.
Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.
Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.
Lapsikasteluharhalahkooppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.
Näkyy tekstisi olevan pääosiltaan
uudelleenkastavien hurmahenkien (Lutheria vähän
mukaillakseni) sivuilta
http://www.tpu.fi/~jumi/kaste.htm
joten lienee turha kysyä, minkä niiden kolmen
kirkkopostillan minkä painoksen miltä sivuilta
tekstit ovat, että voisi vähän tarkistella, miten
yhteydestään irtileikatut lauseet on kudottu
kokoon, että luterilaisuudelle keskeinen ajatus
ja sisältö on saatu kääntymään ylösalaisin.
Kädenulottuvilla on Lutherin valittuja tekosia
joitakin osia ja näkyi siellä olevan ainakin
kymmenen sivua kirjoitelmia kasteesta,
vilkaisenpa joskus, mitä niissä on.
Lapsenakastetuille uskonvahvistukseksi sivuja:
http://www.uta.fi/~latevu/kaste.html
http://www.uta.fi/~latevu/kaste2.html
Sitäpaitsi sitä edellistä ison katekismuksen
lainailua :
>>Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta,
hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle
Pyhää Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä<<
uudelleenkääntäen uudelleenkastajien
kohotukseksi: Jos Jumala suostuu toimimaan
kertakasteen halveksijoiden välityksellä niin,
että heikäläisten ulkopuolisetkin sen
tunnustavat, voitaneen päätellä, että Jumala
täten ilmoittaa hyväksyvänsä heidän toimintansa.
Jotenkin tiivistäen tämän kastejutun äärimmäiseen
ytimeensä: annettu lahja --- oma teko. Toiset
kiittävät saamastaan lahjasta --- toiset
ansaitsevat oman pelastuksensa
Kiertelin vähän nettiuskontokeskusteluryhmiä ja
totesin, että jokapuolella riehuu hirveitä
kastekeskustelutaisteluja, joissa
uskovainaikuistenupotuskasteen kannattajat
mäiskivät kaikkien muiden kasteprotokollien
kristittyjä raskaasti päihin
tarkastivalikoiduilla raamatunkohdilla,
kirkkoisien puheilla ja sekalaisten opettajien
sekavilla lausahduksilla lähimmäis- ja
veljesrakkauksista vähääkään välittämättä.
Minä vetäydyn moisen älyttömän ärhentelyn
melskeestä ja loiskeesta suosiolla sivummalle.
Pienempi arto tuolla tulevaisuuden puolella
kirjoitti varsin asiallisen vastineen heille.
Eikö UT.ssa luvata pelastuminen uskossa yksi´n
armosta.Kaste ja mite ja milloin?Mehän olemme
ev.luterilaisia.Tai minä olen ja ilmeisesti myös
poikanen.Eiköhän meidän pelastuksemme ole
korkammassa kädessä,kuin näillä palstoilla
kirjottelevien mielessä.
Ehkä taustaa näille kastekinailuille löytyy
omasta menneisyydestäni. Sillä paikkakunnalla,
missä omankin "kohtaloni koin" oli herätystä
nuorten keskuudessa ev.lut.srk:n suojissa, mutta
ei virallisten kirkonpaimenien holhouksessa ja
opettamina ja ohjaamina ja vähän niinkuin "parvi
Herramme laskemia varpusia" kaikkien tuulien
heiteltävinä.
Sitten seutukunnan helluntaiseurakunta ja
vapaakirkko kalastivat parvesta suuren osan omiin
sumppuihinsa ja minä otin kastekäytännöistä ja -
historioista selvää ja päädyin tulokseen että
näiden uudelleenkastajien menettelytapa
oli "kristillisen kalastuslain" vastainen. Ja
aina kun törmään heidän propagandaansa,
ensirektio on "pyhä kiivastus" epäkristillisistä
kalastustavoista "myrkkyjä ja räjähteitä"
käyttäen. Rauhoitun yleensä pikapuoliin ja jätän
tappelematta. He tekevät sentään hyvää työtä
monella sellaisella saralla, mikä on kirkollisten
puolelta paljolti jäänyt sivuun. Ja
heikäläistyyppinen räjähtelevän ryöppyilevä
kristillisyys sopii joillekin
persoonallisuustyypeille.
Kirjoitit jonain lähipäivänä tuolla kauempana
säkin melankoliakristillisyydestä jotain ja piti
vastata sinne, mutta tulkoon tähän.
Suomalaisten herätysliikkeiden moninainen kirjo
on juuri sitä rikkautta, mikä todelliseen
kristillisyyteen sopii. Kaiken tyyppisille
ihmisille omanlaistansa kristillisyyttä.
Melankoolikoille soveliaasta synkeästä
körttiläisyydestä, jossa armoa etsitään kuin
lattian raosta, taivaspaikoista iloitsevaan
evankeelisuuteen, jossa matkan vaivat ja
rasitukset unohdetaan jo kuin etukäteen ja
iloitaan vain tulevasta autuudesta.
Toiset piehtaroivat omassa syntisyydessään ja
katumuksessaan ja toiset loikkivat kuin vasikat
laitumelle pelastuksen riemusta ja taivaspaikan
autuudesta ja sallittakoon se kummillekin ja
meille keskinkertaisemmille siinä välissäkin.