Kreationismi

By "Darwin" kirjoitti:

Yleisiä kreationistien väitteitä
1. väite. Termodynamiikan toinen pääsääntö todistaa evoluutiota vastaan. Yleinen kreationistien väite on että termodynamiikan 2. pääsääntö todistaa evoluution mahdottomuuden. Toisin sanoen, koska kehityssuunta on aina järjestyksestä epäjärjestykseen, ei yksinkertaisemmista eliöistä voi kehittyä monimutkaisempia. Väitteen kumoaminen. Termodynamiikan pääsäännöt · Termodynamiikan 1. pääsääntö.
Energiaa ei voida luoda tyhjästä, eikä hävittää. Lämpö ja mekaaninen työ samoin kuin muut energian muodot voivat muuttua toisikseen.
· Termodynamiikan 2. pääsääntö, eli ns. entropialaki.
Lämpö ei siirry koskaan itsestään kylmemmästä lämpimämpään.
Tästä johtuen suljettujen järjestelmien entropia pyrkii kasvamaan kohti maksimiarvoa. Maksimi saavutetaan kun kaikenlaiset erot ovat tasoittuneet ja koko järjestelmässä vallitsee tasainen lämpötila. Entropialaki ennustaa myös maailmankaikkeuden energian olevan vakion, ja maailmankaikkeuden pyrkivän kohti entropian maksimiarvoa.
· Termodynamiikan 3. pääsääntö.
Täydellisen kiteen entropia absoluuttisessa nollapisteessä on nolla. Mitä entropia tarkoittaa?
Entropia tarkoittaa lämmön taipumusta hajautua ja jakautua tasan energian eri vapausasteiden kesken. Siten entropiaa voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Avoimet ja suljetut järjestelmät
Kreationistit jättävät huomioimatta pääsäännöstä sanan "itsestään". Pääsääntö koskee siis vain suljettuja järjestelmiä. Kun järjestelmä ei ole suljettu, vaan vaihtaa energiaa ympäristönsä kanssa, voi järjestys järjestelmän sisällä kasvaa sen ympäristön epäjärjestyksen kasvun ollessa suhteellisesti suurempi. Negatiivinen entropia suljetuissa järjestelmissä
Maapallo ei ole suljettu järjestelmä. Sen tärkein ulkoinen energian lähde on tietysti Aurinko. Tämä mahdollistaa negatiivisen entropian, eli muutoksen kaaoksesta kohti järjestelmää. Biosfäärille muita merkittäviä ulkoisia energianlähteitä on muun muassa maan sisuksista tuleva lämpöenergia ja salamointi. Biologiset olennotkaan eivät ole suljettuja järjestelmiä. Esimerkiksi Auringon energia yhdessä fotosynteesin kanssa saa kasvissa aikaan kasvua. Samoin solun kromosomeihin tallennetun DNA:n jakautuminen ja itsensä kopiointi vähentää biologisen olennon entropiaa. Siten siis pääsääntö ei todellakaan todista evoluution mahdottomuudesta. Lisää tietoa vaikka tästä dokumentista.

2. väite. Yksinkertaisesta ei voi kehittyä monimutkaista. Ei ole olemassa luonnollisia tapauksia jossa yksinkertaisesta kehittyy monimutkaista. Väitteen kumoaminen. Ei tarvitse kuin katsoa mitä tapahtuu hedelmöittynessä munasolussa. Sama periaate pätee myös vaikka fraktaalimatematiikassa. Yksinkertaisesta peruskuviosta kehittyy loputon määrä muunnelmia. Sen jälkeen kun fraktaalimatematiikka keksittiin, on havaittu että luonto ja eliömuodot noudattavat samaa matematiikkaa. Nykyään jopa luontoa imitoivat tietokone simulaatiot laskevat maaston ja kasvien muodot fraktaalimatematiikalla jotta tulos olisi mahdollisimman elävä.

3. väite. Uusien lajien synnystä ei ole todisteita. Kaikki lajit on luotu. Mikroevoluutiota, eli lajin sisäistä evoluutiota, kuten koirarotujen jalostus, kyllä tapahtuu. Sen sijaan nykyään ei voida havainnoida tapahtuvan makroevoluutiota, eli uusien lajien syntyä. Väitteen kumoaminen. Mikroevoluutiokin johtaa uusien lajien syntyyn
Ensinnäkin, uusia lajeja nykyisen tiedon mukaan kehittyy myös mikroevoluution kautta! Useiden eri eläin sukujen evoluutiota pystytään seuraamaan miljoonien vuosien ajalta, jona aikana on jatkuvasti nähtävissä mikroevoluutiota, ja rajojen vetäminen eri lajien välille on mahdotonta. Näin esimerkiksi karhujen ja hyeena-eläinten evoluutiossa, joista fossiililöydöt ovat runsaita. "Varhaisesta Ursus miniuksesta 5 miljoonaa vuotta sitten myöhäiseen pleistoseeni-ajan luolakarhuun, tunnetaan täydellinen evoluutiokehitys ilman yhtään aukkoa. Muutos on hidasta ja vähittäistä kauttaaltaan, ja on vaikea sanoa milloin yksi laji loppuu ja toinen alkaa. Mihin vetäisimme rajan U. minimus ja U. etruscus tai U. savini ja U. spelaeus lajien välillä? Luolakarhun lajikehityksestä tulee evoluution esimerkki. Ei hypoteesi tai teoria, vaan yksinkertainen tosiasia joista on todisteet. Tässä suhteessa luolakarhun historia ei ole poikkeuksellinen." (Kurten, vapaa käännös englannista.) Makroevoluutiota 1900-luvulla
Toiseksi, makroevoluutiosta on nykyajaltakin useita tieteellisesti todistettavia esimerkkejä. Lähinnä tällöin on kyse joko kahden lajin risteytymästä (lajit voivat risteytyä. Lajin määritelmä on laaja.) tai voimakkaasta lajiin kohdistuneesta paineesta. Esimerkkejä uusien lajien synnystä on sekä laboratoriossa että luonnossa, kasveilla ja eläimillä. Alansa tunteville biologeille tämä ei tule uutisena, sillä vanhimmat tutkitut tapaukset ovat olleet tiedossa jo noin vuosisadan. Seuraavassa pari esimerkkiä. Lisää löydät esimerkiksi tästä dokumentista. Venäläinen tiedemies Karpchenko risteytti 1927-1928 retiisin (Raphanus sativus) ja kaalin (Brassica oleracea). Tuloksena oli uusi laji (Raphanobrassica) joka pystyi lisääntymään oman lajinsa kesken, mutta ei kummankaan vanhempansa, kaalin tai retiisin kanssa. Euroopasta tuotiin Yhdysvaltoihin kolme Tragopogon-suvun villikukkalajia. 1940-luvun lopulla löydettiin luonnosta kaksi uutta kukkayhdyskuntaa jotka muistuttivat Tragopogon-lajien risteytyksen tuloksena saatavia steriilejä hybridejä. Owenby (1950) osoitti että T. miscellus-laji joka löytyi Moscow Idahosta oli tulosta T. dubius ja T. pratensis lajien risteytymisestä. Pullman Washingtonista löytynyt T. mirus-laji oli tulosta T. dubius and T. porrifolius lajien risteymästä. Uudet lajit pystyivät siis lisääntymään oman lajinsa kesken, mutta eivät niiden lajien kanssa joiden risteytymisestä olivat tuloksia. Uutta: Satuin juuri katsomaan "Avara Luonto" ohjelmaa Yellowstonen susista. Siinä korvaani tarttui tieto että Amerikan punasusi on juuri vähänaikaa sitten yllättäen todettu kojootin ja harmaasuden risteymäksi.

4. väite. Niin sanottuja "puuttuvia linkkejä" lajien välisestä kehityksestä ei ole löydetty. Jos yhdestä lajista kehittyy toinen laji, pitäisi löytyä myös niin sanottuja "puuttuvia linkkejä", siirtymävaiheen fossiileja joissa on sekä vanhan jo olemassa olevan lajin piirteitä, sekä uuden vasta kehittymässä olevan lajin piirteitä samassa yksilössä. Väitteen kumoaminen. Täydellinen sukupuu
Vaikeus täydellisten sukupuiden rakentamiseksi on siinä, että tähän tarvitaan valtava määrä fossiileja pienin aikavälein pitkältä ajanjaksolta. Monasti kuitenkin löydöksiä tehdään epätäydellisistä yksilöistä puolen miljonan vuoden välein, tai ei löydetä kymmenen miljoonan vuoden ajalta mitään. Tällöin on mahdotonta päätellä lajin kehityksen tarkkaa historiaa. Maailmassa on elänyt valtava määrä erilaisia lajeja, joista emme ole löytänneet vielä ensimmäistäkään fossiilia! Monien eläinsukujen kehityslinjoja voidaan kuitenkin nykyään jo seurata miljoonia vuosia, lajista toiseen. Esimerkiksi hevosten, karhujen ja hyeenoiden evoluutio tunnetaan hyvin tarkasti kymmenien miljoonien vuosien ajalta. Mikä on "puuttuva linkki"?
Väitteen esittäjä olettaa että jokaisen lajin piirteet pysyvät muuttumattomana, ja kahden lajin välistä löytyy laji, "puuttuva linkki", jossa esiintyy sekä uudemman että vanhemman lajin piirteet sekaisin. Oletus lajien pysymisestä muuttumattomana, "puhtaana", on väärä kuten jäljemmässä osoitan. Mutta muuten on käsittämätöntä ymmärtää väitettä että "linkkejä" ei olisi löydetty. Miltei kaikista löydetyistä fossiileistahan löytyy juurikin piirteitä joiden perusteella ne voidaan yhdistää edeltävään ja seuraavaan lajiin! Harvemmin löytyy fossiileja joita ei kertakaikkiaan voi yhdistää mihinkään tunnettuun toiseen fossiiliin! Evoluutio on sopeutumista ympäristöön
Lajikehitys yleensä on eristäytyneen populaation vähittäistä mukautumista ympäröiviin olosuhteisiin. Mikäli ympäristön kohdistama paine on kova (esimerkiksi käytetyn ravinnon nopea loppuminen) voi kehitys tapahtua nopeutetussa tahdissa. Jos taas ympäristö ei aseta juuri ollenkaan paineita lajin kehittymiselle, se saattaa selvitä ilman muutoksia miljoonia vuosia! Näin esimerkiksi merten täydellisimmät tappokoneet, hait, ovat säilyneet jokseenkin muuttumattomina pitkiä aikoja. Siirtymävaiheiset fossiilit
Useammin ainakin joku lajin populaatioista joutuu sopeutumispaineen alaiseksi, jonka seurauksena kehittyy vähitellen uusi laji. Tällöin "linkit", eli siirtymävaiheiset fossiilit, löytyvät lajin sisältä! Tämä tekee myös usein lajien välisen rajojen vetämisen vaikeaksi (katso mikroevoluutio ed. väitteestä). Siirtymävaiheen fossiileja on löydetty sadoittain useista eri lajeista. Annan seuraavassa muutaman esimerkin joissa on tutkittu suuria määriä siirtymävaiheen fossiileja. · 1992 Montanassa Yhdysvalloissa tehtiin merkittävä fossiililöytö joka sisältää useita siirtymävaiheen yksilöitä. Nämä yksilöt poikkesivat muista saman lajin yksilöistä siten että niissä oli havaittavissa seuraavassa, nuoremmassa lajissa esiintyviä piirteitä. Esimerkiksi löydettiin 50 yksilöä Lambeosauruksia jotka olivat kehitysvaiheessa kohti uudempaa lajia, Hypacrosaurusta. Samoin löydettiin muun muassa Tyrannosaurus joka on siirtymävaiheen yksilö matkalla kohti Daspletosaurus lajia. Myös muita siirtymävaiheisia fossiileja löydettiin. Mitä Montanassa sitten tapahtui? Merivesi nousi eristäen dinosauruspopulaatioita toisista populaatioista. Löydökset ajoittuvat kaikki noin puolenmiljoonan vuoden sisälle, missä ajassa populaatioon kohdistunut paine sai aikaan muutoksia lajien sisällä. Kun merivesi taas laski, pääsivät uudet kehittyneet lajit leviämään laajemmalle alueelle. Tästä syystä näitä siirtymävaiheen yksilöitä ei ole löydettävissä muualta, ja uudet kehittyneet lajit näyttävät "putkahtaneen tyhjästä". · Rose ja Brown analysoivat yli 600 kädellisen fossiileja kerrostumasta joka sisälsi jäännöksiä noin 4 miljoonan vuoden ajalta eoseeni-kaudelta. He havaitsivat vähittäistä kehitystä Teilhardina americana lajista Tetonoides tenuiculus lajiin, sekä myös Tetonius homunculus lajista Pseudotetonius ambiguus lajiin. Molemmissa tapauksissa muutos oli vähittäistä ja jatkuvaa, sen sijaan että olisi tapahtunut nopein askelmin. · 1985 Gingerich tutkittuaan Wyomingin Clark Fork:in alueen 505 Haplomylus ja 869 Hyposodus sukujen yksilön fossiilia, totesi että Haplomylus speirianus laji johti vähitellen uuden lajin, Haplomylus scottianuksen, syntyyn. Hyopsodus latidens taas muuttui vähitellen Hyopsodus simplex lajiksi. · Myös ihmisen sukupuussa on selvästi siirtymävaiheen fossiileja. Jos tarkastelemme vaikkapa yli miljoona vuotta elänyttä Homo erectus-lajia, on sen varhaisimpien ja nuorimpien fossilien erot huomattavia. Vaikka vartalon koko ei kasvanut, kasvoi aivojen keskimääräinen kapasiteetti varhaisten yksilöiden noin 800 kuutiosentistä nuorempien fossiilien yli 1100 kuutiosenttiin. Kallo lyheni ja pyöristyi, otsa nousi pystymmäksi, silmäkulmien luuharjanteet pienenivät, leuat kevenivät ja hampaat pienenivät. Eli näkyvissä on selvästi kuinka evoluutio ohjasi lajia yhä älykkäämpiin, suurempi aivoisiin yksilöihin, jotka myöskin saivat helpompaa ravintoa syötäväkseen. Omassa lajissamme, Homo sapiensissa, on myöskin nähtävissä evoluution vaikutusta. 10 tuhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten luusto oli rotevampi kuin nykyisillä ihmisillä. Kasvot, hampaat ja leuat olivat noin 10% jykevämmät. Mentäessä yhä vanhempiin H. sapiens fossiileihin, jykevyys vain vahvistuu. Vielä taannoin yli satatuhatta vuotta vanhemmat löydöt luokiteltiin niin sanotuiksi "arkaaisiksi" Homo sapienseiksi, joiden uskottiin kehittyneen Homo erectuksesta. Niin paljon H. erectus lajin yksilöt olivat kehittyneet kohti nyky-ihmisen olemusta. (Nykyään ei olla varmoja onko nyky-ihminen kehittynyt H. erectuksesta, jostain sen eristyneestä populaatiosta, vaiko peräti toisesta rinnakkaisesta lajista, H. antecessorista). "Linkit" suuressa mittakaavassa
Jos laajennetaan horisonttia kahden lajin välisestä kehityksestä, voidaan linkkejä, eli selvästi tietylle kehityslinjalle kuuluvia fossiileja löytää vielä helpommin. Kun tarkastellaan vaikkapa elämän nousua mereltä maalle, luukalojen kehitystä ensimmäisiksi sammakkoeläimiksi, voidaan hyvin havaita uusien piirteiden kehittyminen. Trias kauden alussa ensimmäiset kalat olivat jo nousseet makean veden altaisiin ja kehittivät kidusten rinnalle keuhkot, jotka olivat suureksi avuksi elämälle matalissa vesissä. Vähitellen ajoittain kuivuvissa, mutaisissa vesistöissä elävien keuhkokalojen evät vahvistuivat ja alkoivat olla hyödyksi ryömimisessä. Jalat kehittyivät evistä, selkäranka vahvistui kannattamaan ruumista jalkojen yläpuolella, lantio ja niveltaipeet kehittyivät ja kallo irtaantui hartioista. Tänään eläviä esimerkkejä kalojen kehityksestä kohti sammakkoeläimiä on esimerkiksi Afrikkalainen keuhkokala sekä kuuluisa sukupuuttoon kuolleeksi luultu varsieväkala Latimeria chalumnae, ainoa jäljellä oleva jalkojen kehittämisen kunniaa nauttivasta coelacanth-suvun edustajista. Kiistelyn kohde on evoluution mekaniikka
Siirtymävaiheen fossiileista on niin paljon todisteita että lajin kehitys toiseksi lajiksi hyväksytään yleisesti tosiasiaksi. Mistä tiedemiehet kiistelevät, on ensinnäkin mekaniikka joka johtaa kehitykseen, ja toiseksi lajien sijoittaminen sukupuuhun oikealle paikalleen. Lisää tietoa vaikka tästä dokumentista. (Katso myös edellinen väite!)

5. väite. Nooan tulva selittää fossiililöydöt. Fossiilit ovat syntyneet Nooan tulvan aikana. Ikääntymisen vaikutelma jäännöksissä syntyy veden aiheuttamasta eroosiosta. Kaikki lajit on luotu samassa luomistapahtumassa. Dinosaurukset elivät samaan aikaan kuin ihmisetkin. Väitteen kumoaminen. Arkissa mukana kaikki lajit?
Ottiko Nooa saamansa käskyn mukaan mukaansa kaikkia eläinlajeja ja kuinka monta paria, vai jättikö hän joitakin lajeja tulvan armoille? Hyönteisiä ja vesistöjen eläimiä ei erikseen mainita, joten siitä voinee jokainen vetää omat mielipiteensä. Raamattu esittää asiasta kaksi toisistaan eroavaa menettelyä: · 1. Moos. 6:19-20 "Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä." · 1. Moos. 7:2-3 "Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä." Kuinka siis ottaa luomiskertomus sanatarkasti todesta, kun se on jo itsessään ristiriitainen? Mitä tapahtui vesistöjen eläimille?
Kreationistit ovat yhtä mieltä siitä, että Nooa ei ottanut arkkiinsa kaloja eikä muitakaan vesistöjen eläimiä. Järkevää sinänsä, koska niiden kuljettaminen ja pakkaaminen akvaarioihin olisi ollut aika temppu. Esimerkiksi sinivalas-pariskunnan kuljetus olisi ollut huomattavan vaikeata. Tästä on seurauksena kaksi mahdollista skenaariota, joista jomman kumman on täytynyt sitten tapahtua. · 1. Suolainen merivesi syöksyi tulvan aikana järviin ja jokiin tuhoten nämä ekosysteemit. Sillä tiedämmehän että makean veden eliöstö ei elä suolaisessa merivedessä. Mistä elämä on sitten tullut makeisiin vesistöihin tulvan jälkeen, jos evoluutiota ei tapahdu? Lajithan ovat eri kuin merivesissä. · 2. Jotkut kreationistit uskovat että merivesi ennen tulvaa oli myös makeata, eikä siten tappanut makeanveden eliöstöä (eihän tuokaan tietysti ole mahdollista, koska eri järvissä, soissa ynnä muissa ekosysteemeissä veden koostumus ja eliöstö on tyystin erilainen). Mutta mistä sitten suolaisen veden eliöstöt ovat tulleet, jos kaikki ennen tulvaa oli makeaa vettä, eikä evoluutiota tapahdu? Tässä on ylitsepääsemätön ongelma. Joko siis tulvaa ei tapahtunutkaan, tai lajien kehitystä on tapahtunut valtavasti tulvan jälkeen, eli siis kokonaiset makean veden tai suolaisen veden eliöstöt. Tosin suurin osa vesistöjen elöstöjä tulva olisi tappanut joka tapauksessa, koska monet kasvit ja eläimet voivat elää ainoastaan matalissa vesissä missä ne saavat tarpeeksi valoa. Fossiilien kerrostumat
Jos siis kaikki lajit on luotu jo ennen tulvaa, pitäisi fossiilisista kerrostumista löytyä sekaisin ennen tulvaa eläneiden modernien ja alkukantaisempien eläinten fossiileja. Norsut ja dinosaurukset löytyisivät samoista kerroksista, hiukan syvemmältä kuin pienet nisäkkäät ja vanhimmat sammakkoeläimet. Mutta näinhän asia ei ole. Kun samasta paikasta tehdään pitkältä ajalta fossiililöytöjä, löytyy vanhimmista kerrostumista alkukantaisimpien eliöiden jäännökset. Missään kerrostumalöydöissä ei ole löydetty sekaisin sekä modernien että alkukantaisten eläinten fossiileja. Mihin siis katosivat ennen tulvaa eläneiden modernien eläinten jäännökset? Miksi dinosaurusten fossiilit ovat vanhempia kuin nisäkkäiden?
Kreationistit usein moittivat iänmääritysmenetelmiä epäluotettaviksi. Mutta miksi sitten mitattaessa (evolutionistien mukaan) alkukantaisten eliöiden jäännösten ikää tulokset ovat järjestelmällisesti vanhempia kuin mitattaessa nykyaikaisten eliöiden jäännöksiä? Esimerkiksi vanhimmat ihmisen suvun fossiilit näyttävät olevan alle 5 miljoonaa vuotta vanhoja kun taas nuorimmat dinosaurusten fossiilit yli 60 miljoonan vuoden ikäisiä. Eikö ainakin ennen tulvaa eläneiden nisäkkäiden fossiilien pitäisi antaa samanlaisia tuloksia iänmäärityksessä kuin ennen tulvaa eläneiden dinosaurustenkin? Missä tuoreet hirmuliskojen jäännökset?
Jos oletamme että Nooan mukana oli myös alkukantaisempia lajeja, täytyi niiden ehtiä levittäytyä nopeasti ympäri maailman, ja sitten kuolla sukupuuttoon ennen kuin ihmiset oppivat edes luolamaalauksien tekemisen. Mikä tässä tapauksessa tappoi alkukantaiset lajit niin nopeasti niin menestyksekkään alun jälkeen? Ja miksi emme koskaan löydä hirmuliskoista "tuoreita" jäännöksiä? Lajien esiintyminen maapallolla
Jos kaikki modernit eläinlajit rantautuivat Nooan arkista, on vaikea selittää kuinka eri lajit ovat joutuneet maapallon eri puolille, eikä niitä löydy mistään muualta. Esimerkiksi, kuinka koala-populaatiot ehtivät vaeltaa Australiaan asti Nooan ajoista nykypäivään mennessä? Tai miksi Australian erikoista eläimistöä ei löydy mistään muualta maapallolta? Tai miksi ainoastaan Australiasta löytyy australialaisten eläinsukujen aikaisempien lajien fossiileita? Nooan arkin mielettömyys
Itse arkki olisi ollut maailman kahdeksas ihme. Mikäli Nooa olisi lastannut vain nykyisin tunnetut 10 miljoonaa eläinlajia, olisi hänen pitänyt seitsemässä päivässä lastata alukseen eläimiä 30 kappaleen sekuntivauhdilla. Arkissa kaikkien eläinten olisi pitänyt olla vuoden kahlehdittuna aloilleen, ellei arkissa ollut sitten vielä jaloittelutilaakin! Jokaiselle eläimelle olisi pitänyt olla riittävästi vettä, sekä jokaiselle lajityypille sopivaa ravintoa (lihansyöjille niiden saalis-eläimistöä). Kaikkien eläinten olisi lisäksi selviydyttävä samanlaisessa ilmastossa vuoden ajan, ja vapauduttuaan arkista löydettävä heti syötäväksi kelpaavaa ravintoa. Muuta
Tulvasta ja sen mahdottomuudesta riittäisi asiaa vaikka kuinka paljon. Mutta koska tämän dokumentin tarkoituksena on pitäytyä itse evoluutiossa, voivat kiinnostuneet etsiä lisätietoa vaikkapa tästä dokumentista:
http://www.talkorigins.org/faqs/faq-noahs-ark.html

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä