Jos katsotaan taaksepäin riittävän pitkälle, nykyisen
kuntajaon yli, mitä sieltä löytyykään?
Suurkuntia!
Onko siis nykyinen pyrkimys suurkuntiin paluuta
muinaisuuteen?
kuntajaon yli, mitä sieltä löytyykään?
Suurkuntia!
Onko siis nykyinen pyrkimys suurkuntiin paluuta
muinaisuuteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyrkimys on tietysti sellaiseen malliin, joka aiheuttaa vähiten yhteiskunnallisia kustannuksia. Tässä kohdin ei kannata antaa keskustelun hämärtyä johonkin kuntakokoon. Pääasia on päästään sellaiseen aluekokonaisuuteen, missä alueiden taloudellinen itsemääräämisoikeus toteutuu eli alueet elävät oman rahoituksen varassa.
On selvää, että tilanne ei ole kaikkialla kovin hyvä. Helsinki elää vähintään 85 %:n omavaraisesti, kun taas Merijärvellä vastaava luku on ainoastaan 37 %. Jos joku kykenee järkevästi perustelemaan, miksi näin alhaista omavaraisuutta kannattaa suosia, niin olisi mielenkiintoista nähdä ne perustelut.
>>>Jos joku kykenee järkevästi perustelemaan, miksi näin alhaista omavaraisuutta kannattaa suosia, niin olisi mielenkiintoista nähdä ne perustelut.
Kannatan toki kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. Minusta on ihan oikein, että työttömille maksetaan työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea, mutta ei se saa olla mikään pysyvä tavoite tai hyväksytty olotila. Koko ajan pitää pyrkiä työllisyysasteen nostamiseen, jotta tällaisia tukia tarvittaisiin mahdollisimman vähän.
Kuntien osaltakin hyväksyn sen, että ihmisille maksetaan tällaisia sosiaaliavustuksia asuinpaikasta riippumatta. Mutta valtionosuuksilla vain ylläpidetään epäedullisia rakenteita eikä pyritäkään parempaan. Hyvinsointoivaltiossakin tavoitteena on, että jokainen kykenisi elättämään itsensä ja perheensä. Siihen suuntaan tulee toimia ja kaikenlaiset avustukset pitää nähdä vain viimekätisinä ja väliaikaisina ratkaisuina.
Ei siis ole mitään järkeä tehdä sellaisia toimia vuodesta toiseen, joilla väki saadaan pysymään kunnissa, missä työnsaantimahdollisuudet on moneen kertaan todettu umpisurkeiksi. Ihmisiä pitää kannustaa hakeutumaan paremman elämän piiriin ja hankkimaan oman toimeentulonsa itse. Leip on maailmalla monina murisina eikä sitä kukaan tule tarjoamaan valmiiksi jonnekin uunin pankolle.
En puhunut työttömistä, vaan eroista palkkatyön ansiotasoista, joka elinkeinorakenne-erojen vuoksi heijastuu myös verokertymään eri kunnissa.
Verotuksen tulee valtaosaltaan perustua sen progressiivisuuteen eli kiristyä jyrkästi ansioiden myötä. Tämä on yleisesti hyväksytty periaate kaikissa maissa, joita pidetään hyvinvointivaltioina. Valitettavasti kunnallisvero ei ole meilläkään progressiivinen.
Kaikki eivät voi ryhtyä lääkäreiksi, tuomareiksi, toimitusjohtajiksi, ylimmiksi virkamiehiksi ja vastaaviksi suuripalkkaisiksi, vaikka olisi haluakin. Mutta ei yhteiskunnalla ole syytä siihen kannustaakaan. Jotta yhteiskunta toimisi kokonaisuutena, siinä tarvitaan myös työläisiä ja palvelusektorilla toimivia. Valitettavasti näissä ammateissa ansiotaso on kuitenkin usein alhainen ja siksi paikkakunnilla, joiden elinkeinorakenne painottuu perusammateihin, myös kunnallinen verokertymä on pienempi. Siksi valtio tasaa kuntien välisiä verokertymäeroja siirtämällä itse progressiivisella verotuksella suuripalkkaisilta kerämiään veroja alhaisen tulotason kuntiin.
Tämä ymmärretään laajasti kaikissa puolueissa, mutta on yksittäisiä poliitikkoja ja itse vihreällä oksalla istuneita kansalaisia, jotka mielellään kasvattaisivat tuloeroja ja jopa poistaisivat verotuksesta progressiivisuuden kokonaan.
Koeta nyt Mielipidepankki ymmärtää että kuntien pakkoliitokset on bresnewiläistä politiikkaa mistä Suomen täytyy pysyä erillään.
Kunnat osaavat itse päättää mikä on heille oikein.