Synnit saa aina anteeksi!!!

on aika p.eestä koska jos murhaajatkin saavat
anteeksi jeesukselta, kun vain vähän ovat
pahollaan. se ei tunnu oikealta!

Onhan se rakkaudettoman ihmisen vaikea ymmärtää
sitä mikä on armo. Ansioton armo ihmiselle, joka
nöyrästi katuu syntejään ja haluaa tulla Jumalan
yhteyteen. Se on sitä, että me jokainen olemme
kelvollisia Jumalan lapsia Jeesuksen Kristuksen
sovintotyön vuoksi.

Armo on muuttunut irstaudeksi, jos emme kadu
syntejämme, emme kasva niistä irti emmekä halua
seurata Jeesusta Jumalan Hengessä.

Jumalan laki ei meille ole siksi annettu, että
sitä pyrkisimme kirjaimellsesti noudattamaan,
vaan siksi, että tuntisimme syntisyytemme emmekä
ryhtyisi tekohurskaiksi pyrkimällä omin teoin
hurskauteen, vaan että ottaisimme Jumalan Hengen
vastaan ja olisimme sen kuljetettavina. Silloin
meillä on ilo, rauha ja rikkaus Jumalan
yhteydessä. Tunnustamme vajavaisuuteemme, mutta
Jumala kuljettaa meitä tekemään niitä tekoja,
jotka ovat hänelle otollisia.

No onhan tätä tietenkin vaikea ymmärtää, koska me
olemme vain vajavaisia ihmisiä, kaikinpuolin
ymmärtämättömiä ja kaukana jumalaisesta
luonteesta. Tuskin ymmärrämme sitä mitä näemme ja
osaamme sitä kuvailla toinen toisellemme. Saati
sitten sitä mikä Jumalan universaalin Hengen on.

Ymmärryksemme vajavaisuus ei sulje pois Jumalan
valtasuuruutta ja armon ihanuutta. Se vain
osoittaa sen, että ei ole ihmisen hyvä yksinänsä
ilman luojaansa pyrkiä tietämään elämän
salaisuuksia.

niin ei ole! Luepa vertaus armottomasta
palvelijasta niin tiedät enemmän.

Niin, ei kai sitä syntejä kenenkään käskystä
anteeksi pyydä, paitsi lapset. Miksipä otat
asiasta stressiä, mitä se sinulle kuuluu, jos
muut syntejään anteeksi pyytelee. Ei kukaan sinua
ole varmaan pakottanut eikä ketään pakota, jollei
itse kadu tekojaan. Kenenkä takia syntejä
anteeksi pyytelet, jollet itsesi. Oletko
kateellinen, kun näin "helposti" asia on
hoidettu? Voit itse kokeilla, onko se niin
helppoa myöntää erehtyneensä ja pyydellä
anteeksi. Synninpäästöön kuuluu myös kilvoittelu
eli pyrkiminen parempaa elämää kohti.
Sielunvihollinen pyrkii saamaan taas ihmisen
syntiin ja kun on saanut langetettua, surullisena
saa taas todeta langenneensa. Kun ei tiedä,
milloin kuolema maan päältä korjaa kenenkin, niin
syntejään on hyvä pyydellä anteeksi, aina vaan on
muuten ihmisen luonteelle vaikeampi myöntää, että
taas olin heikko viekotuksille, tuli paha olo,
synninhätä.

Noin se menee!

Ei tarvi edes pyytää ! Uskovana - ja (esik.)
lestatialaisena tiedän, tunnen ja koen olevani
armon virrassa, siellä kun on, niin virta vie
voimallaan synnit koko ajan tiehensä. TÄTÄ on
Jumalan armo !
Soommoro.
[email protected]

Tottakai lestadiolaiset tekevät syntiä siinä
missä muutkin. Ei me mitään yli-ihmisiä olla. Kas
kun Raamatun mukaan ihminen tekee syntiä
ajatuksin, sanoin ja teoin. "Joka katsoo naista
himoiten, on jo sydämessään hänen kanssaan huorin
tehnyt." on hyvä esimerkki siitä, miten syntinen
ihminen on. Kuka meistäkään pystyy ajatuksiaan
hallitsemaan? Toki me yritämme välttää syntiä,
mutta joskus ajaudumme tekemään myös nimellistä
syntiä. Kaikki ihmiset tekevät syntiä usein
tietämättäänkin, tai ajattelemattaan. Eikä usko
vie syntisyyttä pois, mutta se tuo armon: synnit
on lupa uskoa anteeksiannetuiksi, ja se on se
autuuden lähde, minkä avulla päästään taivaaseen.