Tahdon sanoa ettei ihminen ole kelvollinen
jumalalle vaikka uskoisikin jumalan olevan
olemassa, mutta ei noudattaisi hänen käskyjään.
Tyhjäksi on kuitenkin nykyään jumalan sana tehty,
saarnaamalla että "Uskokaa vain, niin
pelastutte". Mitä luulette kristityt, voiko
valehtelija ja väkivallan tekijä pelastua
pelkällä uskolla? Jeesushan sanoo raamatussa
aivan selvästi että ei. Lähimmäisen rakkaus on
tärkein käsky, yhdessä uskon ja jumalan rakkauden
rinnalla, siksi lähimmäisen rakkautta ei voi vaan
ohittaa ja laittaa kaikki toivo yksin
omaan "uskoon". Oikeudenmukaisuus, uskollisuus ja
laupeus pitäisi olla kristittyjen tavoitteena,
uskon lisäksi. Helppoahan sitä olisi vain uskoa
ja tehdä mitä lystää, mutta aivan niin helppoa ei
taivaaseen pääsy olekaan. Sanoihan Jeesus aivan
selvästi että "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta, sillä moni yrittää päästä
sisälle mutta vain harvat ovat valitut.", Jos
pelkkä usko olisi avain taivaaseen pääsyyn niin
silloinhan Jeesuksen olisi pitänyt sanoa "moni
yrittää päästä sisälle ja kaikki ovat
valittuja.". Lähimmäisen rakkauden lisäksi on
anteeksi antavuus myös vaatimus omien syntien
saamiseksi anteeksi. Ihminen ei voi rangaista
toista ihmistä tämän tekemästä pilkasta, vaikka
itsekin pilkkaa jumalaa tai muita ihmisiä. Eikä
kukaan voi sanoa että "Älä varasta minulta",
vaikka itse varastaa. Vielä yksi seikka on:
nimittäin se että jos joku nyt luulee että "Kyllä
ihmisiä vähän voi pilkata, mutta jumalaa ei",
niin voidaan sekin väite kumota, sillä
evankeliumissa Jeesus aivan selvästikin ilmaisee
että "minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle
näistä vähimmäisistä sen te olette jättäneet
tekemättä minulle"(Huomaa että Jeesus tarkoittaa
tässä hyvien tekojen tekemistä ihmisille, mutta
jos jo hyvien tekojen tekemättä jättäminen muille
ihmisille on rikkomus Jeesusta kohtaan, niin
kuinka paljon ennemmin on toisen ihmisen aiheeton
pilkka) ja Jeesuksen pilkka on myös jumalan
pilkkaa ja toisen ihmisen aiheeton pilkka koskee
siis myöskin Jeesukseen. Kukaan meistä ei ole
täydellinen ja kaikki ovat erilaisia, mutta
kaikki voivat yrittää parhaansa: omien kykyjensä
mukaan. Taivaaseen pääsy on kuin veteen piirretty
viiva, ei ole mitään selvää rajaa, mutta liian
hyvin ei voi yrittää, sen sijaan liian huonosti
voi. Monen tie taivaaseen tulee varmasti olemaan
vaikea: parannuksen tekeminen ei ole aina
helppoa. Mutta kun se on ohi ja jyvät on erotettu
akanoista, voi voittaja huokaista syvään ja
levähtää. Kun sinne kerran pääset et koskaan
lähde sieltä pois. Jumalan armo on ikuinen, se
jatkuu taivaissakin. Mutta vain harvat pääsevät
siitä nauttimaan, sillä se tie mikä jumalan luo
johtaa on hyvin kivinen ja täynnä työtä ja
uurastusta. Jeesuksen sanoja
lainaten "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet
yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen
kykene.". Ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä
lopussa on aina ikuinen elämä ja levähdys
vaivoista. Pieni on meidän elämämme, pieni työ
verrattuna palkkaan mikä siitä työstä tulee.
Kenties joku uskovainen saattaa olla täysin eri
mieltä?
jumalalle vaikka uskoisikin jumalan olevan
olemassa, mutta ei noudattaisi hänen käskyjään.
Tyhjäksi on kuitenkin nykyään jumalan sana tehty,
saarnaamalla että "Uskokaa vain, niin
pelastutte". Mitä luulette kristityt, voiko
valehtelija ja väkivallan tekijä pelastua
pelkällä uskolla? Jeesushan sanoo raamatussa
aivan selvästi että ei. Lähimmäisen rakkaus on
tärkein käsky, yhdessä uskon ja jumalan rakkauden
rinnalla, siksi lähimmäisen rakkautta ei voi vaan
ohittaa ja laittaa kaikki toivo yksin
omaan "uskoon". Oikeudenmukaisuus, uskollisuus ja
laupeus pitäisi olla kristittyjen tavoitteena,
uskon lisäksi. Helppoahan sitä olisi vain uskoa
ja tehdä mitä lystää, mutta aivan niin helppoa ei
taivaaseen pääsy olekaan. Sanoihan Jeesus aivan
selvästi että "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta, sillä moni yrittää päästä
sisälle mutta vain harvat ovat valitut.", Jos
pelkkä usko olisi avain taivaaseen pääsyyn niin
silloinhan Jeesuksen olisi pitänyt sanoa "moni
yrittää päästä sisälle ja kaikki ovat
valittuja.". Lähimmäisen rakkauden lisäksi on
anteeksi antavuus myös vaatimus omien syntien
saamiseksi anteeksi. Ihminen ei voi rangaista
toista ihmistä tämän tekemästä pilkasta, vaikka
itsekin pilkkaa jumalaa tai muita ihmisiä. Eikä
kukaan voi sanoa että "Älä varasta minulta",
vaikka itse varastaa. Vielä yksi seikka on:
nimittäin se että jos joku nyt luulee että "Kyllä
ihmisiä vähän voi pilkata, mutta jumalaa ei",
niin voidaan sekin väite kumota, sillä
evankeliumissa Jeesus aivan selvästikin ilmaisee
että "minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle
näistä vähimmäisistä sen te olette jättäneet
tekemättä minulle"(Huomaa että Jeesus tarkoittaa
tässä hyvien tekojen tekemistä ihmisille, mutta
jos jo hyvien tekojen tekemättä jättäminen muille
ihmisille on rikkomus Jeesusta kohtaan, niin
kuinka paljon ennemmin on toisen ihmisen aiheeton
pilkka) ja Jeesuksen pilkka on myös jumalan
pilkkaa ja toisen ihmisen aiheeton pilkka koskee
siis myöskin Jeesukseen. Kukaan meistä ei ole
täydellinen ja kaikki ovat erilaisia, mutta
kaikki voivat yrittää parhaansa: omien kykyjensä
mukaan. Taivaaseen pääsy on kuin veteen piirretty
viiva, ei ole mitään selvää rajaa, mutta liian
hyvin ei voi yrittää, sen sijaan liian huonosti
voi. Monen tie taivaaseen tulee varmasti olemaan
vaikea: parannuksen tekeminen ei ole aina
helppoa. Mutta kun se on ohi ja jyvät on erotettu
akanoista, voi voittaja huokaista syvään ja
levähtää. Kun sinne kerran pääset et koskaan
lähde sieltä pois. Jumalan armo on ikuinen, se
jatkuu taivaissakin. Mutta vain harvat pääsevät
siitä nauttimaan, sillä se tie mikä jumalan luo
johtaa on hyvin kivinen ja täynnä työtä ja
uurastusta. Jeesuksen sanoja
lainaten "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet
yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen
kykene.". Ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä
lopussa on aina ikuinen elämä ja levähdys
vaivoista. Pieni on meidän elämämme, pieni työ
verrattuna palkkaan mikä siitä työstä tulee.
Kenties joku uskovainen saattaa olla täysin eri
mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Tahdon sanoa ettei ihminen ole kelvollinen
jumalalle vaikka uskoisikin jumalan olevan
olemassa, mutta ei noudattaisi hänen käskyjään.<<
K.
Olen jokseenkin samaa mieltä.
>>Tyhjäksi on kuitenkin nykyään jumalan sana
tehty,
saarnaamalla että "Uskokaa vain, niin
pelastutte".<<
K.
Sydämen uskolla vanhurskautetaan ja suun
tunnustuksella pelastutaan. Yksin armosta, ei
teoista.
>>Mitä luulette kristityt, voiko
valehtelija ja väkivallan tekijä pelastua
pelkällä uskolla? Jeesushan sanoo raamatussa
aivan selvästi että ei.<<
K.
Jeesus antaa uskon, ei ihminen. Usko ei ole
päätös, vaan anomus Jeesukselta.
>>Lähimmäisen rakkaus on
tärkein käsky, yhdessä uskon ja jumalan rakkauden
rinnalla, siksi lähimmäisen rakkautta ei voi vaan
ohittaa ja laittaa kaikki toivo yksin
omaan "uskoon".<<
K.
Jeesus meissä vaikuttaa sen rakkauden. Me voimme
rakastaa, koska meitä on rakastettu ensiksi
Jumalan taholta.
>> Oikeudenmukaisuus, uskollisuus ja
laupeus pitäisi olla kristittyjen tavoitteena,
uskon lisäksi. Helppoahan sitä olisi vain uskoa
ja tehdä mitä lystää, mutta aivan niin helppoa ei
taivaaseen pääsy olekaan. Sanoihan Jeesus aivan
selvästi että "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta, sillä moni yrittää päästä
sisälle mutta vain harvat ovat valitut.",<<
K.
Moni yrittääkin juuri omilla voimillaan, niin
kuin yrität sanoa. Se ei ole oikea tapa. Vertaa
kuninkaanpojan häävertaukseen.
>> Jos
pelkkä usko olisi avain taivaaseen pääsyyn niin
silloinhan Jeesuksen olisi pitänyt sanoa "moni
yrittää päästä sisälle ja kaikki ovat
valittuja."<<
K.
En ymmärrä johtopäätöstäsi.
>> Lähimmäisen rakkauden lisäksi on
anteeksi antavuus myös vaatimus omien syntien
saamiseksi anteeksi.<<
K.
Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan. Siinä
ohjeita ihmisille - ja varsinkin uskoville.
>> Ihminen ei voi rangaista
toista ihmistä tämän tekemästä pilkasta, vaikka
itsekin pilkkaa jumalaa tai muita ihmisiä. Eikä
kukaan voi sanoa että "Älä varasta minulta",
vaikka itse varastaa. Vielä yksi seikka on:
nimittäin se että jos joku nyt luulee että "Kyllä
ihmisiä vähän voi pilkata, mutta jumalaa ei",
niin voidaan sekin väite kumota, sillä
evankeliumissa Jeesus aivan selvästikin ilmaisee
että "minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle
näistä vähimmäisistä sen te olette jättäneet
tekemättä minulle"(Huomaa että Jeesus tarkoittaa
tässä hyvien tekojen tekemistä ihmisille, mutta
jos jo hyvien tekojen tekemättä jättäminen muille
ihmisille on rikkomus Jeesusta kohtaan, niin
kuinka paljon ennemmin on toisen ihmisen aiheeton
pilkka) ja Jeesuksen pilkka on myös jumalan
pilkkaa ja toisen ihmisen aiheeton pilkka koskee
siis myöskin Jeesukseen.<<
K.
Noinhan se menee.
>> Kukaan meistä ei ole
täydellinen ja kaikki ovat erilaisia, mutta
kaikki voivat yrittää parhaansa: omien kykyjensä
mukaan. Taivaaseen pääsy on kuin veteen piirretty
viiva, ei ole mitään selvää rajaa, mutta liian
hyvin ei voi yrittää, sen sijaan liian huonosti
voi. Monen tie taivaaseen tulee varmasti olemaan
vaikea: parannuksen tekeminen ei ole aina
helppoa. Mutta kun se on ohi ja jyvät on erotettu
akanoista, voi voittaja huokaista syvään ja
levähtää. Kun sinne kerran pääset et koskaan
lähde sieltä pois. Jumalan armo on ikuinen, se
jatkuu taivaissakin. Mutta vain harvat pääsevät
siitä nauttimaan, sillä se tie mikä jumalan luo
johtaa on hyvin kivinen ja täynnä työtä ja
uurastusta. Jeesuksen sanoja
lainaten "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään
ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet
yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen
kykene.". Ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä
lopussa on aina ikuinen elämä ja levähdys
vaivoista. Pieni on meidän elämämme, pieni työ
verrattuna palkkaan mikä siitä työstä tulee.
Kenties joku uskovainen saattaa olla täysin eri
mieltä? <<
K.
Olet itsekin nähtävästi uskossa.
Edustamasi oppi on lain tekojen oppi.Pelkkä usko
riittää,sillä raamatussa sanotaan,että joka uskoo
on täyttänyt lain.
Täällä ei pitäisi uskovien uskosta saivarella, se
on Jumalan häpäisemistä, jos näytämme maaimalle,
ettei meillä on autuuaksi tekevää uskoa, vaan
sellainen jossa yksi on paavalin puolta ja yksi
jonkin toisen ja yksi on kastettu Apollon
kasteella ja toinen toisella.. Näin ei pidä olla
kuten sana sanoo.
Mutta menköön silti.
Tulemme uskossa vanhurkaiksi. Siis uskolla,
sydämen uskolla, että todella uskomme ja luotamme
Jumalaan siten kuten sana kehoittaa. Että emme
mitään murehdi, epäile, emmekä aseta omaamme
Jumalan edelle. Uskoa ei ole epäillä Jumalan
lupauksia, Jumalan sanaa ja Hänen
mahdollisuuksiaan meissä. Välinpitämätön usko,
usko vain johonkin asiaan, sellaiseen mikä tuntuu
minusta uskottavalta, ei ole autuaaksi tekevää
uskoa.
Tässä uskossa Jumala johdattaa meidät tekemään
hyvää, hänen Hengensä varassa vaellamme tehden
niitä tekoja, mitkä ovat uskon ilmenemistä. Jos
lankeamme, teemme väärin, se johtuu siitä, että
uskomme sanaan on horjunut, emme ole uskoneeet
Jumalan siunauksiin vaan olemme alkaneet uskoa
omaan hurkauteemme, omiin uskonharjoituksiimme ja
omaan oppineisuutemme.
Kaikki on meillä siis uskossa. Siinä että
uskommeko todella vai emme. Se usko on
kilvoittelua. Ei ole niinkään helppo joka hetk
sydämessään uskoa Jumalan pitävän minusta huolen,
minua johdattavan ja antavan lahjoja kaiken hyvän
tekemiseen.
Jos kirjoitankin tänne, minun tulee uskoa siihen,
että Jumala antaa sanat sellaisina kuin ne ovat
Hänen sanansa ja tahtonsa mukaan ilmettävä. Kun
menetän uskoni siihen, kun alan miettiä omia
hienouksiani, sitä miten tiedän tämän ja tämän,
miten olen tässä ja tässä parempi kuin toiset ja
pyrin sitä ilmituomaan, vaivun epäuskoon ja
menetän samalla Jumalan lupauksen. Näin usko on
jatkuvaa kilvoittelua sen uskon kanssa. Ei
tekojen kanssa. Ne hyvät teot seuraavat niitä
jotka uskovat. Eikä se usko ole automaattinen
pystyvä tila. Tänään voin uskoa ja ottaa kaiken
vastaan Jumalalta, huomenna vaipua epäuskoon ja
menettää lahjan tehdä asiat Jumalan tahdon mukaan.
Kenelläkään uskovaisella ei ole aihetta
kerskailla omalla uskollaan, sillä yhtä hyvin on
uskovainen jumalan tuomion alainen kuin ei-
uskovainenkin. "Yksin uskosta ihminen pelastuu,
ei teoista jottei kukaan kerskaisi", ihminen
tosiaankin pelastuu yksin uskosta, ei teoista.
Mutta, voisiko sitten luulla että voi tehdä ihan
mitä haluaa jos on vain usko? Ei se niinkään ole,
jotkut ihmiset ovat kritisoineet kristinuskoa
juuri tällä perusteella että: "Taivaassa sitten
tapaa kaikki murha miehet, natsit, pedofiilit ja
kaikki vain jotka uskoivat.". "Yksin uskosta
ihminen pelastuu, ei teoista jottei kukaan
kerskaisi" tarkoittaa sitä että ei meidän
tarvitse matkustaa maailman ääriin ja etsiä
jotain ihmistä joka nyt olisi hädässä ja tehdä
hänelle joku hyvä teko, mutta ei se kuitenkaan
sitäkään tarkoita että voimme vain jatkaa
kaikenlaista pahantekoa, kunhan vain uskomme.
Paavalin sanat uskon ainoasta pelastuvuudesta, on
saanut jotkut ihmiset ajattelemaan että jumala ei
tuomitse uskovaista. Vaikkei paavali nimen omaan
sitä tarkoittanut. Ei jumala vaadi ihmiseltä
hyviä tekoja, niin että tämän pitäisi pakostakin
löytää joku ihminen jota voisi auttaa. Vaan
jumala vaatii meiltä sitä että kunkin uskovaisen
pitää huolehtia omista lähimmäisistään, se
uskovainen joka tukee lähimmäistään omassa
elämässään on todellinen uskovainen, mutta jos
lähimmäinen ei tukea tarvitse niin ei uskovainen
sitä silloin voi antaakaan. Mutta lähimmäisen
tukematta jättäminen(jos hän sitä lähimmäiseltään
tarvitsee) on rikos jumalan silmissä. Nimen omaan
tätä tarkoitin kun sanoin että pelkkä usko ei voi
pelastaa ihmistä.
Usko ei voi jäädä hedelmättömäksi.
Omaat oikeansuuntaiset ajatukset RRR, juuri sen
että emme voi uskossa kerskua, emme vähimmänkään
veljen edessä.
Ilmaisusi ei vain ole kovin selväpiirteistä eikä
vielä kypsynyt hedelmäksi, joten siitä voi vetää
toisenlaisia johtopäätöksiä kuin mitä itse
tarkoitatkaan.
Se uskon hedelmä on se, että haluamme kertoa
siitä uskosta niille, joiden sielu on vielä
epäuskon vallassa.
Epäuskon hedelmä on se, että alamme kiistellä
opista ja tehdä itseämme paremmaksi uskovaksi
kuin mitä toinen tietämättä kuitenkaan mihin
Jumala on kanssamatkaajaa varjelussaan
kuljettamassa.
Siten meillä on aina ne hedelmät.