Kaikenlaista sitä ihmisen pitäisi tehdä ja uskoa.
Miksei jumala vain voi pelastaa kaikkia ihmisiä?
Minä ainakin olisin tyytyväinen jos taivaassa
olisi muutama vihamies ja pari murhaajaakin. Ei
ainakaan tulisi aika pitkäksi kun joutuu
palvelemaan jumalaa. En minä ainakaan halua
päästä taivaaseen mihinkään "ikuiseen iloon",
siinäpä vasta hulluksi tulisi jos ei olisi ilolle
vasta painoksi surua. Taivaassa ei ole elämää,
jos olisi haluaisin minä ainakin koke sekä elämän
surut että ilot(myös synnit ja parannukset). Eikä
vain mitään "ikuista vanhurskautta". Istutaanko
taivaassa vain ja sanotaan "Ylistetty jumala,
Ylistetty jumala...", mieluummin menisin
helvettiin kuin tommoista pakko ylistystä
läpättäisin! Siellä saa ainakin tehdä mitä haluaa.
Miksei jumala vain voi pelastaa kaikkia ihmisiä?
Minä ainakin olisin tyytyväinen jos taivaassa
olisi muutama vihamies ja pari murhaajaakin. Ei
ainakaan tulisi aika pitkäksi kun joutuu
palvelemaan jumalaa. En minä ainakaan halua
päästä taivaaseen mihinkään "ikuiseen iloon",
siinäpä vasta hulluksi tulisi jos ei olisi ilolle
vasta painoksi surua. Taivaassa ei ole elämää,
jos olisi haluaisin minä ainakin koke sekä elämän
surut että ilot(myös synnit ja parannukset). Eikä
vain mitään "ikuista vanhurskautta". Istutaanko
taivaassa vain ja sanotaan "Ylistetty jumala,
Ylistetty jumala...", mieluummin menisin
helvettiin kuin tommoista pakko ylistystä
läpättäisin! Siellä saa ainakin tehdä mitä haluaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai kuolleet ole tietoisia mistään. Luulen,
että ei ole tuonpuoleista elämää, sen enempää
paratiisia kuin helvetin tultakaan,(siellä ainakin
palaisi viimeistään kuoliaaksi) ei ainakaan kukaan
ole maan päällä kertomassa kokemuksiaan, miltä
tuntuu olla kuollut.
Meillä on taivaassa ikuinen ilo ja lohdutus
Jumalan tykönä. Sellainen jumalallinen ilo, jota
emme täällä maan päällä voi kuvitella, vaan se
ylittää kaikki tämänhetkiset tunnetilamme.
Saamme jo täällä maan päällä Hengessä tuntea
palan tuosta Jumalan tilosta, kun Hengessä emme
kanna murheita maallisista asioita, vaan katsomme
siihen mikä on näkymätöntä. Jumalan armoon,
rakkauteen ja iloon meissä.
Kun emme voi konkreettisesti nähdä iloamme,
emmekä mitään tunnettamme, mutta tiedämme ja
tunnemme niiden olevan olemassa, samalla
tunnemme, että Jumala on meissä, Hän on ilon
aiheemme ja voimamme. Näin saamme kokemuksen
siitä, että olemme matkalla Isän tykö, eikä
meillä ole pelkoa.
Emme pelkää silloin kuolemaa, emme vaaroja
nykyisessä ajassa, emme itsessämme merkkejä
omasta kuolemattomuudestamme, vaan ilossa teemme
sen mitä Jumala meille kussakin elämän hetkessä
tehtäväksi antaa.
Nimimerkki kaipaa myöskin taivaaseen surua ja
tuskaa ilon sekaan ettei tule liian
yksitoikkoiseksi.
Itse jo täällä maan päällä enemmän kuin tarpeeksi
kärsimystä ja tuskaa kokeneena voin sanoa olevani
todellakin täysin päinvastaista mieltä.
Moni ihminen joutuu täällä maan päällä
kulkiessaan menemään läpi monen ahdistuksen ja
vaivan, mutta heitä lohduttaa tieto siitä, että
kerran tuska ja kipu yms. loppuu, jos on täällä
antanut elämänsä sen Mestarin käteen joka on
luvannut viedä meidät sinne Isän kotiin, josta
tuska ja ahdistus ovat poissa.
Tuntuu omituiselta, että joku tietoisesti haluaa
itselleen surua ja ahdistusta. Ken on näitä
kokenut, ei todellakaan halua yhtään lisää vaan
pikemminkin helpotusta jo täällä alhaalla.