Ny pari kertaa käynny jolkottelemassa kaupungin katuja taas yksin.
Ihan jees taas vaihteeks kun ilmatkin on mukavan vilposet ja hämäräkin rupee saapumaan aikaisemmin.
Ihan jees taas vaihteeks kun ilmatkin on mukavan vilposet ja hämäräkin rupee saapumaan aikaisemmin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minustakin oli eilen mukavaa käydä yksin omiin ajatuksiin uppoutuneena kävelyllä, kun ilma oli vesisateesta raikas ja ilta alkoi hämärtää. Ei yhtään hullumpi vuodenaika tämä syksy oikeastaan. :-)
Täähän on paras vuodenaika, kohta lähen taas jolkotteleen.
Oli siellä eilen pari muutakin ihmistä kävelemässä vesisateessa mikä vähän yllätti. :)
Sadekävelyt on parasta. Tosin täällä on nyt niin kova sade, että tuntuu tulevan sontikasta läpi ja kadut tulvi keskustassakin. Otan aina kameran mukaan lenkille, kirkkaammilla keleillä saa kuvia auringonlaskusta.
joskus tarviin aikaa yksin, antaa aikaa omille ajatuksilleen ja tunteileen...... sitten onkin kiva olla kohta taas kaksin...
Kylläpäs tuli mukava olo ja hyvä mieli pitkästä aikaa kun tuli lenkiltä.
Viime aikoina on masentanut ihan pimeesti ja nyt olo on ihan pirtsakka ja oon täällä hymyssä suin vaan kokoajan.
Kyllä toi ulkoilu ja liikunta tekee vaan ihmeitä näkee muita ihmisiä ulkona.
Niin ja sit joku kaunis nainen heitti muutaman sanasen tossa vielä mulle lenkin päätteeks, niin olin ihan :D
juu, pimeellä on kiva kävellä. itsekin harrastan. välillä vaan tosiaan kaipais sitä seuraakin sinne..
mutta taitaa olla niin että mahdotonta on löytää samasta kaupungista ihmistä, joka olis samanlaista seuraa vailla:(
ja mielelläänhän hänen täytyis vielä asua suht samalla suunnalla kaupunkia..vaikee saada yhteinen lenkki aikaseks, jos toinen asuu ihan eri suunnalla.
Syksy on kyllä mahtavaa aikaa juoksulenkeille. Ilma tuoksuu raikkaalta ja pimenevä ilta antaa suojaa ihmisten katseilta. Tunnin rivakan lenkin kun jaksaa juosta, niin tulee sen verran hyvä olo ettei sitä enää paljon muuta kaipaa. :)
Syksyllä on kyllä tavattoman mukavaa tehdä kävely- ja miksei myös juoksulenkkejä. Mukavaa asua lähellä metsää, kun sinne on niin helppo lähteä virkistymään. Parasta on sellainen pieni tihkusade, kun jotenkin siitä tulee sellainen jännän melankolinen fiilis.
Ja kohtahan sitä pääsee jo nauttimaan talvestakin. Silloinkin on mukava mennä fiilistelemään pakkassäähän ja katsomaan vaikka tähtiä. Ei yhtään ahdista sekään vuodenaika. Keväällä ja kesällä ei ole kyllä yhtään samanlaista intoa ulkoilun suhteen.
Aina yksin,oli sää millainen tahansa. En kaipaa ketään mukaani höpöttämään joutavanpäiväisiä juttuja,yksin on niin mukavaa rivakasti liikkua kaduilla tai metsissä. Nykyajan ihmisille on tullut omituinen tapa,että joka paikassa pitäisi olla aina joku mukana seurana,ei osata enään olla hetkeäkään yksin ja yksin ollessa pitää sitten jo kännykkään tekstareita näpytellä.
YKSIN EN KULJE EN HETKEÄKÄÄN,LUONANI AINA MÄ JEESUKSEN NÄÄN,YKSIN EN TAISTELE, SUURTA ON TIETÄÄ SE...TÄRKEINTÄ ON PÄÄSTÄ JUMALAN LUO KUOLEMAN JÄLKEEN.
Kävely on p*erseestä. Tulee vain armottomat reidet ja pakarat.
Itse kans tykkään käydä kaupungissa kävelemässä, on yksin mutta kuitenkin on ihmisiä ympärillä.
Minä myös kävelen melkein päivittäin ja melkein aina yksin, mikä on ihan jees. Välillä iltasin on kiva kävellä just kun on jo pimeää et kaikki tolvanat ei tuijota, ku jollain on joku ihme kyttääminen päällä kun kävelevät vastaan. Kiva ois kyl välillä ulkoilla jonkun kanssa. Muuten ulkoilusta tulee kyl hyvä olo ku et nyhjäis koko päivän sisällä.
Oli mukava käydä tänään käppäilemässä vesisateessa.
Mä karkasin eilen kotoa ja menin yksin sadekävelylle kumppareissa. Ostin kioskilta yhden kaljan ja join sen pimeässä leikkipuiston keinussa.
Kävin keskustassa kävelemässä eilen ja voi jestas sitä humalaisten vaappumista siellä, keskellä viikkoo.
Pahalta tuntu jotenkin katella sitä örvellystä.
Kävelykadullakin haisi viina ja kusi niin voimakkaasti et piti nostaa vauhtia siinä ja kiiruhtaa väljemmille vesille haahuileen.
Tämä se vasta on hienoa hommaa.