Kunnat ja seurakunnat

Paikalliset seurakunnat voivat jatkaa itsenäisinä seurakuntina kuntaliitoksen jälkeenkin. Paikallisseurakuntien pitää kuitenkin muodostaa yhteinen seurakuntayhtymä, joka ottaa haltuunsa seurakuntien omaisuuden, vastaa seurakuntien yhteisestä taloudesta ja tärkeimpänä tehtävänään määrittelee kirkollisveroäyrin hinnan, jonka tulee olla sama koko seurakuntayhtymän alueella.

Kertyneet varat jaetaan yhdessä sovitulla periaatteella seurakuntien kesken, mikä merkitsee, että seurakunnat voivat jatkossakin päättää omasta taloudestaan itsenäisesti. Lähinnä siis vain kiinteistöjä koskevista asioista päättää seurakuntayhtymä, koska omaisuus on siirretty sille. Luonnollisesti seurakunnat pääsevät päättämään myös käytännön toimintaansa liittyvistä asioista itsenäisesti.

Kunkin seurakunnan oman päätöselimen nimi on kirkkoneuvosto. Seurakuntayhtymälle kuuluvien asioiden päätöselimiä kutsutaan yhteiseksi kirkkovaltuustoksi ja yhteiseksi kirkkoneuvostoksi.

Mutta niinkin voi käydä, että kuntaliitoksen myötä seurakunta lakkautetaan ja siitä tehdään pelkkä kappeliseurakunta. Jos näin käy, käsittääkseni silloin on lusikkansa pistänyt soppaan kirkkohallitus. Sehän ehdottelee vähän väliä itsenäisissäkin kunnissa toimivien pienien seurakuntien lakkauttamista ja liittämistä kappeliseurakuntana naapuriseurakuntaan.

Pääsääntöisesti seurakuntapuolella on kuitenkin säilytetty itsenäisyys paremmin kuin kuntapuolella. Kuntien pakkoliitoksista kärsiville asukkaille se on henkisesti ja identiteetin kannalta jonkinlainen lohtu. Minun mielestäni seurakuntayhtymistä itsenäisine seurakuntineen olisivat saaneet hakea kuntauudistusmallia nykyhallituksen ministeritkin.