Moraalista ja auttamisvelvollisuudesta

En ainakaan itse ymmärrä moista, että olipa ihminen kuka tai mikä hyvänsä, jos hän toimii hyvin ja oikein, että häntä sen takia pitäisi halventaa.

Tuo taas on aika vaikea juttu, kuinka määritellä toisen käyttäytyminen uskon suhteen. Tiedän että on paljon uskovia jotka elävät enemmän sen keskiluokkaisen maailman kuvan mukaan. Siihen ei kuulu oman itsensä mahdollinen likoon laittaminen, ellei se nosta sitä omaa kuvaa muiden silmissä. Ikävä kyllä.

En tiedä pelottaako jota kuta se, että ehkä tulee mahdollistaneeksi ”syntiä”? Tai että pelkkää jonkun näkevän ja luulevan, että itse kulkee moisten kanssa?

Itselleni tuo on aivan normaalia. En enää vuosiin ole väittänyt siitä, mitä muut ajattelevat. Ihminen se on sekin, joka on ehkä ottanut liikaa. Emmehän me voi tietää milloin kyseessä on sairaskohtaus, milloin vain ei ole tunnettu rajaa kun niin harvoin otetaan ja milloin kyse on vaikeasta alkoholismista tai huumeista. Yhtä kaikki, apua he tarvitsevat.

Olnepa kerran tehnyt niin, että löysin erään kriminaalin ja päihdeveikon keskeltä kirkon pihaa talvi-iltana. Paikalle oli hälytetty poliisi mutta juoksin läheiseen kuppilaan tilaamaan ambulanssin. Kun palasin paikalle, vapaalla oleva poliisi repi kaverin takkia niin, että selkä oli hankea vasten. Onneksi ambulanssi saapui ennen poliisi auta, sillä tuo paikalla oleva olisi laittanut putkaan kaverin. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli ollut ensiavussa kaksi päivää taistellen hengestään. Estinhän näin ainakin yhden ”putkakuoleman”.

Se halu että autoit, on sitä rakkautta, jota Jumala antaa meille. Miksipä ei myös ateisti voisi toimia Hänen välikappaleenaan?

"Se halu että autoit, on sitä rakkautta, jota Jumala antaa meille. Miksipä ei myös ateisti voisi toimia Hänen välikappaleenaan? "

Hohhoijaa, nyt ymmärsit jotakin täysin väärin ja vieläpä tahallasi! Ihminen kykenee ilman kenenkään välikäsiä auttamaan. Ei kenenkään tarvitse käskeä tai komentaa!

Tuo on mielenkiintoinen kysys tuo, miksi me teemme hyvää. Teemmekö hyvää siksi, että se on hyvää vai siksi, että joku on käskynet tehdä hyvää? Itse olen sitä mieltä, että oikeastaan hyvän tekemisen motiivilla ei ole väliä, kunhan me teemme hyvää.

Jotkut tarvitsevat jonkun, joka sanoo, mitä pitää tehdä, toiset huomaavat ihmisen tarpeet itsekin. Kristillisen uskon perustalla on ajatus, että me heijastamme Jumalan rakkautta. Ateisti 1982, kirjoitit, että kenekään ei tarvitse käskeä tai komentaa. Itse en koe Jumalan rakkauden peilinä olemista siten, että minua olisi käsketty olla peilinä. Ennemminkin minä haluan olla Jumalan peilinä, koska Jumala on ensin rakastanut minua.

Kultaisen säännön noudattamiseen ei tarvita Jumalaa, riittää, kun pystyy ottamaan toisen ihmisen tasa-arvoisena huomiooon.

Hannu Lehdeskoski
Pastori