Järkiperäinen politiikka tarkoittaa usein sitä, että olemassa olevalle poliittiselle käytännölle ja "maan tavoille" annetaan kenkää, jos niin hyväksi ajatellaan. Kreikan kriisissä tästä on juuri kysymys. Kreikka on muka ollut jäsenyyskelpoinen EU-valtio lainaajana, ja Kreikkaa lainoittaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit ja sijoituslaitokset muka tietämättään olleet käärimässä voittoja korruptoituneen Kreikan asialla. EU-veronmaksajan lompsahan aina lopulta pitää pankkisektoria pystyssä.
Tosiasiassa kreikkalaiset ovat haistatteneet EU-säännöille pitkät jo vuosikymmenien ajan, samoin rahoituslaitokset. Kreikan kaksi korruptoitunutta sukua, Papandreout ja Karamanlisit ovat vuorovedolla rämettäneet Kreikan poliittisen ja yhteiskunnallisen moraalin. Suurelta osin syypäitä ovat myös EU: n lepsu poliittinen organisaatio ja tahdoton usko asioiden hoitumisesta itsestään.
Onkin ollut ilahduttavaa seurata nykyhallituksen ja demareiden tahtoa tehdä asioille jotain. Enää eivät vastuulliset tahot ehdoitta suostu rahoittamaan puliveivareiden ja vapaamatkustajien pitoja. Käsi on suorassa ja kämmen osoittaa kohti tuhoon tuomittua käytäntöä. Tavallisia kreikkalaisia käy sääliksi. Valtionhallinnon vastuuton käytös revitään nyt keskituloisten ja köyhien kreikkalaisten selkänahasta. Ei olekaan ihme, että mielenosoituksiin riittää väkeä. Sokrateen perillisiltä ovat totuuden rakastajan opit unohtuneet.
Tosiasiassa kreikkalaiset ovat haistatteneet EU-säännöille pitkät jo vuosikymmenien ajan, samoin rahoituslaitokset. Kreikan kaksi korruptoitunutta sukua, Papandreout ja Karamanlisit ovat vuorovedolla rämettäneet Kreikan poliittisen ja yhteiskunnallisen moraalin. Suurelta osin syypäitä ovat myös EU: n lepsu poliittinen organisaatio ja tahdoton usko asioiden hoitumisesta itsestään.
Onkin ollut ilahduttavaa seurata nykyhallituksen ja demareiden tahtoa tehdä asioille jotain. Enää eivät vastuulliset tahot ehdoitta suostu rahoittamaan puliveivareiden ja vapaamatkustajien pitoja. Käsi on suorassa ja kämmen osoittaa kohti tuhoon tuomittua käytäntöä. Tavallisia kreikkalaisia käy sääliksi. Valtionhallinnon vastuuton käytös revitään nyt keskituloisten ja köyhien kreikkalaisten selkänahasta. Ei olekaan ihme, että mielenosoituksiin riittää väkeä. Sokrateen perillisiltä ovat totuuden rakastajan opit unohtuneet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan se Urpilainen tehnyt jotain, lupauksen ja munauksen.
>>>Tavallisia kreikkalaisia käy sääliksi. Valtionhallinnon vastuuton käytös revitään nyt keskituloisten ja köyhien kreikkalaisten selkänahasta. Ei olekaan ihme, että mielenosoituksiin riittää väkeä.
En ole ihan varma, mutta luulen niin, että Pystyyn_Kuollut, on vähän samansuunnan talouspolitiikkoja kuin minäkin täältä Pohjolan kairalta. Nuoruudesta asti, on "Maitoperunoita" syöty, ja tultu omillamme toimeen, ei siinä ole pahemmin Pankkeja tarvittu.
Tuolloin kyllä 50-ntä vuotta myöhemmin oli nöyrryttävä, ja mentävä Pankkiherran puheille lakki kourassa nöyränä poikana, kun aloin liiketoimintaa eläkeläismiehenä harrastaa, ja velat oli takuuvarmasti aina maksettava takaisin.
Minä en kyllä ymmärrä tuota Kreikkalaista "Mytölogiaa", että rahaa vain jaetaan kansalaisille, ilman takaisinmaksun velvoitetta. Hirvittää nyo tuhannet Miljardit, mitä siellä on tuhlattu.
Ilalla Stillerin ohjelmassa oli TV-ssä hyvin huolestunut Pressaehdokas, Joka ei alkuunkaan käsittänyt sitä löyhää rahanjakoa mitä Kreikkalaiset pankit ovat harrastaneet.
Pitäneekö meidän vanhojen miesten vielä kerran vetää "Suolivyötä" kireämmälle ja pelastettava nuo Euroopan "Mahtivaltiot" pulasta. Oli miten oli, nyt lähdetään 5-kilsan lenkille, ja poistetaan "Paha hiki" kehostamme, liity porukkaamme "Pystyyn_Kuollut". Kyllä näin on näreet.??????????
Olet oikeassa siinä, että demokratiassa kansa aina vastaa valitsemiensa päättäjien politiikasta ja sen aiheuttamista päätöksistä. Mutta kuten Urho Kekkonen aikoinaan sanoi: "Niin on, miltä näyttää".
Kreikka sai porskutella vuosikymmenet harmaan talouden polittikallaan ilman vaaraa sanktioista tai rahahanojen tukkeutumisesta. Kreikkalaiset poliitikot siis näyttäytyivät kansalaisille "pätevinä". EU:n elimet hyväksyivät Kreikan valehtelun ja kreikkalaiset poliitikot tekivät toiminnasta maan tavan. Tavallisten kansalaisten oli siis vaikeaa havaita toiminta niin turmiollisena, kuin miltä se nyt näyttäytyy. Edustajien kautta demokratia näyttäytyy aina peilin kautta, ja Kreikassa peilien hionta on ollut omintakeista.
Muistan hyvin 1990-luvun alun poliittisen ilmapiirin. Neuvostoliiton kauppa romahti, yleinen lama oli muutenkin tulossa, eikä Esko Aho suostunut tekemään yhteistyötä pääministeri Harri Holkerin kanssa tämän pyynnöistä huolimatta. Esko Aho halusi vaalivoiton Isänmaan kustannuksella. Sellaisia sökönpelaajat ovat. Kun Ahon hallitus sitten astui virkaansa, toimintastrategiaksi otettiin ulkomaanvelkaa ottaneiden yritysten uhraaminen yllätysdevalvaatiolla, työttömyyden päästäminen ryöstäytymään hallitsemattomasti ja sitten työntekijöiden asettaminen ryöstöpolitiikan maksumieheksi. Harvoin olen kokenut sellaista yhteisöllisyyden tunnelmaa kuin Helsingin Senaatintorilla, jossa tuhansien ihmisten joukoissa kuuntelin SAK:n tuoreen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen päättäväistä ja nostattavaa puhetta. Puheen keskeinen sanoma oli, ettei roistohallitukselle anneta periksi (tuota sanaa ei käytetty, vaikka se tuli selväksi).
Kun porvarihallitus seuraavan kerran oli vallassa (Vanhasen-Kiviniemen), useita kuukausia tuhlattiin viime taantuman alla sen vakuutteluun, ettei lama edes hipaise Suomea. Kuinka ollakkaan, kuntavaalien alla.
Yhteistä sillä Senaatintorin porukalla nyt mieltään osoittaviin kreikkalaisiin oli, ettei sekään ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää taloustilanteen vakavuutta. Järkeä sille puhunutta Kalevi Sorsaa tilanne varmasti nolotti, vaikka demari olikin.
Sorsa tosiaan valjastettiin tekemään lista kansalaisten etujen heikentämiseksi. Siinä vaiheessa Sorsa ehkä vielä havitteli presidenttivaalien voittokannusta. Demarit kuitenkin järjestivät vapaat vaalit omasta ehdokkaastaan, joissa myöhempi Rauhan Nobelisti Martti Ahtisaari nappasi ykkössijan vapaasti kaikkien halukkaiden ja myöhemmin kansalaistenkin piirissä.
Ei työläisiä koskaan nolota se, että se ei antaudu ahneuden edessä.
Kreikan kriisi on säänötjen noudattamatta jättämisesta johtuva kriisi aivan kute Sauli Niinistö on todennut. Kriisi ei ole mikään euron valuvika tai euro ylipäätään kuten Kepu ja Soini pyrkivät väittämään.
Toiseksi kriisi on heikon taloudellisen rakenteen kriisi, mistä Kreikka on oikein malliesimerkki. Maan talous nojaa maatalouteen, käsityöläisammatteihin ja ammattisuojaan. Näissä suhteissa se muistuttaa kovasti sitä, minkälaista taloutta Kepukin on halunnut Suomessa edistää.
Tästä tulee siis ottaa opiksi kahdella tavalla. Sopimusten noudattamisen valvontaa on tiukennettava ja sopimukset on muokattava selväsanaisisiksi ja yksitulkintaisiksi. Varmaankin tätä varten tarvitaan jokin jäsenmaiden yhteinen valvontaviranomainen, IMF:n troikan tapainen elin, joka tekee säännöllisiä tarkastuksia.
Toinen tärkeä uudistus olisi talouden rakenneuudistus. EU:n pitää päästä eroon maatalouskeskeisyydestä ja keskittää voimavaransa Saksan ja Suomen tyyppisen vientiteollisuuden kehittämiseen kaikissa jäsenmaissa ja uuden teknologian kehittämiseen ja hyväksikäyttöön. EU:n pitää tavoitella maailman johtavan teollisuus- ja teknologiayhteisön asemaa sen sijaan, että taannutaan joksikin hevostalouden maanosaksi.
Kreikan kriisi on osoitus ennenkaikkea siitä että EU on kykenemätön valvomaan yksittäisten maiden sooloilua ja suoranaista pettämistä.
Sauli Niinistön ymmärrys ei riitä erottelemaan toisistaan tautia ja taudin oireita
taudin oireet = kurittomuus eli ei noudateta sääntöjä
taudin aiheuttaja = tehoton ja puutteellinen valvontaorganisaatio.
Ongelma on siis EU:n valuvika eli EU:n luoma tehoton ja puutteellinen valvontaorganisaatio.
Muistettakoon, että Saksakaan ei noudattanut EU:ssa määriteltyjä talouden raameja. Se, että talouden raamit on määritelty huonosti, on kokonaan toinen juttu. Vain hölmöläiset määrittävät, että valtion velka saa olla x prosenttia bruttokansantuotteesta. Tällainen rajaus johtaa väistämättömästi siihen, että laskukaudella kiristetään ja nousukaudella kevennetään. Toimitaan täsmälleen päinvastoin kuin pitäisi. Sitominen pitäisi tietysti tehdä siten, että valtion velka ei saa ylittää x prosenttia bruttokansantuotteen pitkäaikaisesta keskiarvosta.
Nykyinen euron kriisi on mitä suurimmassa määrin valuvika. Sopivaan kohtaan osunut taloudellinen suhdanne on estänyt osaa poliitikoista näkemästä metsää puilta. Niin erilaisissa taloudellisissa oloissa toimineita valtioita otettiin mukaan yhteisvaluuttaan, vaikka monet poliitikot ja talouden asiantuntijat varoittivat siitä. Mielipidepankki haluaa, että Suomen valtion tulee siirtyä valtiokapitalismiin, jossa valtio jättää huonommin toimeentulevat alueet oman onnensa nojaan. Kun euroa pystytettiin, Mielipidepankki halusi liittää kaikki heikoimmatkin alueet euroon, ja niin halusivat myös Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö. Tästä naittoinnosta johtuu juuri se, että euroa joudutaan puolustamaan tukemalla heikoimpia euromaita. Niinistö - ja myös Lipponen - joutuvat luonnollisesti väittämään, että valuvikaa ei ole. Kukapa nyt viitsisi ilmoittaa julkisesti, että hän on tehnyt rakennuksen pohjatyöt heikosti.
Jepjep.