Entinen SDP:n puheenjohtaja Otto Wille Kuusinen (1881-1964) syntyi Laukaassa, kasvoi Jyväskylässä ja on nyt todennäköisesti kaikkien aikojen vihatuin suomalainen.
Neuvostoliittoon sisällissodan jälkeen paennut Kuusinen petti entisen kotimaansa talvisodassa Terijoen hallituksen johtajana. Stalin hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 Kuusisen hallituksen "kutsumana".
Otto Wille Kuusisen patsas Petroskoissa
http://www.ksml.fi/multimedia/dynamic/00208/7207898_jpg_208580a1.jpg
Neuvostoliittoon sisällissodan jälkeen paennut Kuusinen petti entisen kotimaansa talvisodassa Terijoen hallituksen johtajana. Stalin hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 Kuusisen hallituksen "kutsumana".
Otto Wille Kuusisen patsas Petroskoissa
http://www.ksml.fi/multimedia/dynamic/00208/7207898_jpg_208580a1.jpg
Vastaukset 3
Vanhimmat
Punikit pettää vaikka oman äitinsäkin tarvittaessa!
VÄÄRÄÄ TIETOA
Politiikkaan
12. maaliskuuta 1905 perustettiin Ylioppilaiden sosialidemokraattinen yhdistys, jonka perustajajäseniä olivat Kuusinen lisäksi vanhat koulutoverit Jyväskylästä, Gylling, Kovero ja Wuolijoki. Toukokuussa hän liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP)[4] ja ryhtyi kesäkuussa Työmies-lehden avustajaksi[7]. Venäjältä tuolloin Suomeenkin levinneet vallankumoukselliset levottomuudet sinetöivät Kuusisen puoluevalinnan. Tuolloin hän myös aloitti syvällisemmän tutustumisensa sosialismin ja marxismin teoriaan, joiden arvostetuksi tuntijaksi hän seuraavina vuosina nousi.[4] Kuusinen oli joulukuussa 1905 perustamassa Sosialistista aikakauslehteä, johon hän kirjoitti aktiivisesti sen kolme ilmestymisvuotta[7].
Oulun edustajakokouksessa 1906 Kuusinen valittiin SDP:n puoluetoimikunnan varajäseneksi vasemmistosiiven (siltasaarelaiset) edustajana ja hän nousi puolueväen tietoisuuteen[7]. Eduskuntavaaleissa 1908 Kuusinen nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan, mutta hän ei kokenut kansanedustajuutta kovin tärkeäksi itselleen.[5] Eduskunnassa Kuusinen muun muassa vastusti venäläistämispyrkimyksiä.[4] Hän ei asettunut ehdokkaaksi vuoden 1910 tai 1913 vaaleissa[7].
Maltillinen, mutta puolueensa vasempaan laitaan kuulunut Kuusinen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1911. Puheenjohtajan ominaisuudessa Kuusinen osallistui marraskuussa 1912 Toisen internationaalin Baselin konferenssiin. SDP:n puoluekokouksessa 1913 Kuusinen kieltäytyi jatkamasta puheenjohtajana, vaikka hänen olisi haluttu jatkavan. Hän pysyi poissa puoluetoimikunnasta kesään 1917 asti syyttäen SDP:tä revisionismista.[4]
Suomen sisällissodassa 1918 Kuusinen toimi kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettuna ja hän oli yksi punaisten keskeisistä johtohenkilöistä. Kuusinen oli kääntynyt kumouksen kannattajaksi loppuvuodesta 1917, mutta hän ei kuulunut sen aktiivisimpiin ajajiin esimerkiksi SDP:n marraskuun edustajakokouksessa. Puoluetoimikunnassa 25. tammikuuta 1918 hän äänesti sisällissodan aloittamisen puolesta. Helmikuussa ilmestyi Kuusisen pääosin laatima punaisen Suomen perustuslakiehdotus.[4]
[muokkaa] Kommunistiksi
Sodan käännyttyä tappiolliseksi Kuusinen pakeni tuhansien muiden mukana neuvosto-Venäjälle. Sisällissodan jälkeen Kuusinen aloitti voimakkaan itsekritiikin ja julkaisi jo kesällä 1918 usealle eri kielelle käännetyn pamfletin Suomen vallankumous, itsekritiikkiä, jossa vanhaa sosiaalidemokraattista työväenliikettä arvosteltiin ankarasti. Kuusinen kääntyikin nopeasti bolševikiksi ja oli perustamassa Suomalaista kommunistista puoluetta Moskovassa syksyllä 1918.[5] Kuusisen vaikutuksesta SKP suuntautui uuden aseellisen kumouksen valmisteluun Suomessa. Hän kuitenkin tuli toisiin aatoksiin seuraavina vuosina ja kritisoi tätä puolueen alun "äkkijyrkkää" vaihetta.[4]
Suomen Pankin ryöstö - kapinademarien johto pakeni Venäjälle mukanaan Suomen Pankin holveista ryöstettyä kultaa ja rahaa. Se käytettiin Pietarissa viinaan ja huoriin. Ryöstösaliin päältä tapeltiinkin verissäpäin ja tapettiin ne joiden arveltiin ottaneen saaliista vähän ylimääräistä itselleen. Raakaa oli demarimeininki siihenkin aikaan. Nyt noita raakuuksia yritetään vähä peitellä.