Minä olen sairastanut kaksisuuntaista meilialahäiriötä 20vuotta ensin sitä epäiltiin masennukseski ja diagnoosin sain 4 neljä vuotta sitten,erään osato jakson aikana.
Sain lääkityksen jonka tarkoituksena on helpottaa ja tasoittaa mielialan vaihteluja,lääkitystä on vaihdettu ja annoksia nostettu vaihtelevalla menestyksellä..
Mania vaiheiheisiin lääkitykestä ei ole mitään apua,ja ne tulevat nykyään voimakkaana.
Menovaiheessa pystyn tekemään viikkoja töitä ja virtaaa riittää ole täysi aurinko ympäristölle,sitten tulee se seisaus ja maailmaa kaatuu.
Tämähän on tuttua ihan kaikille jotka tätä sairastavat ja en ole siitä kertonut kuin muutamalle luotettavalle ystävälle.
Mutta tämä on henkisesti raskasta olla ja kestää itseeään jatkuvasti lukea käytöstään,vaikka en sitä tietosesti enää teekkään.
Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolta myös huonoina jaksoina se on minun tapa selvitä eteenpäin.
joten harva uskoisi että ole sairas ei välillä edes masennushoitaja ja sikis en jaksa enää käydä juttelemassa tilstani.
Taludellisesti en voi jäädä edes pitkälle sairaslomalle huonona jaksona,olen vuokratyöntekijä joten sairaslomia maksetaan jos maksetaan.
Olen aika toivottomassa tilanteessa juuri nyt kun se matalalento on alkanut ja maanantaina alkaa kaksi viikkoa töitä ja pakko on mennä.
Olin tämän viikon ilman töitä joten saikku rahoja en tule saamaan sen tiedän koska näin on käynyt.
Antaisin tämä sairauden heti pois koska kukaan kuin samaa sairautta sairastava voi minua ymmärtään,jopa minä en jaksa nyt itseäni.
Sain lääkityksen jonka tarkoituksena on helpottaa ja tasoittaa mielialan vaihteluja,lääkitystä on vaihdettu ja annoksia nostettu vaihtelevalla menestyksellä..
Mania vaiheiheisiin lääkitykestä ei ole mitään apua,ja ne tulevat nykyään voimakkaana.
Menovaiheessa pystyn tekemään viikkoja töitä ja virtaaa riittää ole täysi aurinko ympäristölle,sitten tulee se seisaus ja maailmaa kaatuu.
Tämähän on tuttua ihan kaikille jotka tätä sairastavat ja en ole siitä kertonut kuin muutamalle luotettavalle ystävälle.
Mutta tämä on henkisesti raskasta olla ja kestää itseeään jatkuvasti lukea käytöstään,vaikka en sitä tietosesti enää teekkään.
Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolta myös huonoina jaksoina se on minun tapa selvitä eteenpäin.
joten harva uskoisi että ole sairas ei välillä edes masennushoitaja ja sikis en jaksa enää käydä juttelemassa tilstani.
Taludellisesti en voi jäädä edes pitkälle sairaslomalle huonona jaksona,olen vuokratyöntekijä joten sairaslomia maksetaan jos maksetaan.
Olen aika toivottomassa tilanteessa juuri nyt kun se matalalento on alkanut ja maanantaina alkaa kaksi viikkoa töitä ja pakko on mennä.
Olin tämän viikon ilman töitä joten saikku rahoja en tule saamaan sen tiedän koska näin on käynyt.
Antaisin tämä sairauden heti pois koska kukaan kuin samaa sairautta sairastava voi minua ymmärtään,jopa minä en jaksa nyt itseäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samanlaista minullakin. Ensin diagnosoitiin vuosikausiksi masentuneeksi ja ahdistuneeksi ja vasta muutama kk. sitten 2-tyypin "pipo." Lääkitys on lievä ja en huomaa mitään vaikutusta niillä, joten tod. näk. lopetan ne kun loppuvat. Tällä hetkellä aamuisin Sertralin 50 mg, yöksi Levozin 50 mg ja tarv. Tenox 20 mg.
Syksyn tyttönen, kyllä ymmärrän!
Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että ei syöpäpotilaankaan tarvitse kasvaintaan mennä esittelemään töihin, mutta kaksisuuntainen kyllä joutuu näyttämään tämän "kasvaimen". Ollaan niin avoimia ja iloisia ja sitten se mieletön väsymys
Ja nolo olo siitä, että tulikin oltua niin puhelias.
Minäkin olen katkera siitä, että miksi minä en saanut olla normaali. Lääkäriltä tätä kysyin pieni kyynel silmässä. Hän vastasi, että luonnovalinta.
Se ei lohduta. Myös lapsi (22- vee) tuntuu tätä sairastavan, yritti juhannuksen alla itsemurhaa. No melkein onnistui, tehon kautta psykiatriseen sairaalaan. Koko kesän oli sairaalassa, mutta luojan kiitos pystyi aloittamaan yliopiston.
Tätä ei toivo kellekään.
Jarilla on muuten tosi erikoinen lääkitys, jos kysymys on samasta sairaudesta! SSRI-lääkkeet ei kyllä auta kaksisuuntaiseen, päinvastoin. Ja nukut varmaan kuin nuija noilla levotsiineilla ja tenoxeilla.
Mutta lääkärihän se päättää, mutta kuulostaa erioiselta. Tosin Sinulla ei varmaan sitten ole alkoholiongelmaa laisinkaan, muuten aika tuhtia meininkiä.
Mielestäni lääkitykseni on kovin lievä. Kun ne loppuu, minulla on vielä uusina Lamotriginiä ja illaksi Promazinia. Niistä en vielä tiedä, kun ovat uusia. En tiedä onko täällä Lahdessa edes asiantuntemusta julkisen puolen psykiatrilla, koska hän on virolainen tai venäläinen. Tänne kun ei ole saatu oikein ketään.