ongelmia.Kun uskossa ollut huomaa uskonnon
hölynpölyksi, romahtaa koko maailma.Pienestä asti
ateisti ihminen kestää jumalattomuuden ihan
normaalisti ja hyväksyy kuoleman luonnollisena.
hölynpölyksi, romahtaa koko maailma.Pienestä asti
ateisti ihminen kestää jumalattomuuden ihan
normaalisti ja hyväksyy kuoleman luonnollisena.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...en voi sano mitään tuohon lisää...
Ateisti se hyväksyy asiat helposti. Ei tule isoja
ongelmia siinäkään, kun jo täällä maan päällä
tietää varman päälle, että helvetti odottaa kun
silmät sulkeutuu viimeisen kerran.
Kannattaa harjoitella ateistin jo täällä maan
päällä ja laitella silloin tällöin käsiä kuuman
levyn päälle ja yrittää aina tehdä ennätystä,
kuinka kauan pystyy pitämään käsiä siinä.
Toinen keino on istahtaa määräajoin nuotioon ja
sillä tavoin karaista ahteria kestämään tulevien
aikojen kuumuutta.
Harjoitus tekee mestarin!!!
Lue alempana otsikkoluettelossa oleva KTS :n teksti otsikolla Tuomioja on TÄYSIN oikeassa sekä siihen tulleet vastineet - ja järkyty !
Ihmiselle aiheuttaa mielenterveysongelmia hänen
oma heikko mielensä. Terveelle ihmiselle elämä on
elämää uskolla tai ilman.
Muutoinhan pamahtelisimme hulluiksi yhtenään, kun
emme saisi juuri sitä karkkia mitä haluamme tai
meitä ei aina sudittaisi myötäkarvaan.
Ihmisellä, jolla on järkkynyt mieli, rakentuu
mieleltään pitsistä ja hänelle yleensä
rakennetaan kemiallisesti toinen todellisuus.
Sellainenkin ihminen on kunniottamisen arvoinen,
emme vo itse valita mielemme määrää. Jeesus sanoi
ettei siitä hyvää seuraa, jos loukkaavasti sanoo
lähimmäistään hulluksi, oli siinä perää tai ei.
oma lukunsa ovat kiihkouskovaiset,
fundamentalistit. mitä liberaalimpi ja avoimempi,
sen paremmin tulee toimeen ulkomaailman kanssa
ilman ennakkoluuloja, vainoharhaisuutta, maanisia
tai depressiivisiä piirteitä, skitsofreniaa...
toki, tämä on yksilöllistä ja riippuu myös paljon
kasvatuksesta.
Mielenvikaiset ovat Jumalaa vihaavat sillä he
lähtee sotimaan Luojaamme vastaan!? Mitä järkeä
on kieltää sitä, mitä ympärillämme hallitsee?
Kaikki me tiedämme , että maailma on luotu, ja
että kaikki joudumme vastaamaan teoistamme
kuoleman jälkeen.
riippuu siitä mitä tarkoitat mielenvikaisuudella!
jos ihminen sairastuu psyykkisesti, on se sairaus
muiden sairausten keskellä.eikä sairastuminen ole
kapinointia tai sotimista Jumalaa vastaan!
kristinusko ei lupaa meille terveyttä vielä
täällä maan päällä.mutta Jeesus pystyy kyllä
parantamaankin jos sitä pyytää..mutta se onkin jo
toinen juttu..
p.s.uskovainen ystäväni on hyvä esimerkki.hän
sairastui psyykkisesti mutta voi tietääkseni nyt
paljon paremmin.eikä ole luopunut uskostaan!
minkä jumalan kieltäminen? Allahinko vai budhan?
Vai väinämöisen? Jos minä uskoisin kaikki sadut
niin olisin nyt hullu! Eli uskovaiset on paljon
alttiimpia mielisairauksille koska ne uskoo
(helpommin) kaiken: ufot, jeesukset, budhat...
buddha ei ole jumala.
Buddhalaisuus on siitä mukava uskonto että
siinä ei ole jumalaa.
Kannattaa joskus tutustua, ei ole pakko
uskoa, he eivät nimittäin ole heittämässä
sinua helvettiin (heillä ei ole helvettiä) vaikka
et uskoisikaan :-)
Kielläthän sinäkin aku ankan olemassa olon? Tai
joulu-pukin?
Olet oikea viisastelija. Luulisi että tuolla
asenteella löydät raamatusta tusinoittain asiaa,
mistä voisi heittää tuollaisen kommentin!
esim. "Jumala erotti vedet taivaan kannen ala ja
ylä puolelta". Nyt käytän sinun
asennettasi: "Eihän avaruudessa ole vettä!".
Viisastelu on hauskaa tiettyyn rajaan asti,
mutta se mitä sanoin oli ainoastaan niinkuin
se on.
Mitä tulee raamatun oikeellisuuteen, en paljon
jaksa kiinnittää huomiota pieniin
epämääräisyyksiin, niitä kun löytyy jos niihin
haluaa tarttua. Pidän raamattua enemmänkin
jonkinlaisena historiankirjana, vaikka siinä on
epämääräisyyksiä, se silti kertoo jotain
ajastaan.
.
.
.
.
.
.
Ja avaruudessa on muuten vettä, tosin
hieman harvakseltaan....(duck&cover)
ole mitään järkeä 'kieltää' jotain sellaista,
mitä ei edes ole olemassa.
Oon ollu uskossa nyt vuoden eikä vielä ole
havaittavissa mielenvikaisuutta eikä
mielenterveysongelmia. En myöskään tiedä ketään
muuta uskovaa kenellä olisi näitä ongelmia.
Usko antaa elämälle tarkoituksen. Jos ei elämällä
ole tarkoitusta, ei mielenterveyskään ole
välttämättä kauhean hyvissä kantimissa...
No joo. Jätetään nää mielenterveysasiat sikseen.
Ne ei oikeestaan kuulu tälle palstalle.
Siunausta kaikille...
todistaako taudintunnon puute sen, että ei olisi
tautia?
sillä heidän on Jumalan valtakunta.
Tai jotain siihen suuntaan :)
Enpä tiedä. Ehkä ei todista. Mutta harvemmin
mulle on tultu sanomaan että mulla on
mielenterveysongelmia. Minkä kuulisin varmasti
useammin jos mulla todella olisi tauti...
No nii, lopetetaas sitten tää pelleily. Aikuisia
ihmisiä ollaan. Tai siis... minkä ikänen sä oot?
No ei vain, huumorilla etiäppäin... siukkuja
sulle ja muillekin joka tapauksessa...
Jenni juttelee täällä harvinaisen kypsästi
erilaisista asioista olletikin, jos hän omien
sanojensa mukaan on ollut uskossa vain runsaan
vuoden ajan.
Hyvä Jenni!!!
taudista tuskin voi puhua. mutta tiedät varmasti,
että esimerkiksi alkoholismi, masennus, chat-
addiktio jne. ovat luokiteltavia sairauksia.
siitä huolimatta alkoholisti itse ei tunnista
ongelmaansa laisinkaan välttämättä, eikä
masentunut osaa tehdä asialle mitään, chat-
addiktiosta kärsivä jatkaa chattaamista
sosiaalisesta tarpeesta. toinen huomattava asia
on, että jos 50% maailmanväestöstä olisi
masentuneita tai alkoholisteja, niin sitä
pidettäisiin aika normaalina. uskovia on
maailmassa jotakuinkin 100% väestöstä, joista
jumalaan tai jumaliin uskoo selvästi yli puolet.
tarkkaa lukua voi vain arvailla, joten jumalusko,
olkoon sitten islam, hindulaisuus, kristinusko
tms. on normaalia ja hyväksyttävää. enemmistö
määrää normaalin, kaikki epänormaali on sairasta,
joissain tapauksissa. siten ateismi on sairautta
uskovien kannalta ja ateisti on pelastettava,
parannettava? toisaalta taas se, mihin enemmistö
uskoo, ei laisinkaan välttämättä tarkoita, että
se olisi totuus. jokaisen ihmisen usko on
subjektiivinen kokemus, vain hänelle, yhdelle
ihmiselle totta. eli itseasiassa uskovien
enemmistö koostuu yksilöistä, jotka kaikki
uskovat vielä eri asioihin. silti pitävät
tiukasti kiinni tietyistä normeista, opeista ja
siitä uskovien ryhmästä, johon kuuluvat. joten
ainoa asia, jonka uskovien määrästä, jumalista
jne. todistaa on se, että ihmiset uskovat. se on
fakta ja todistettavissa. sen sijaan minun,
sinun, hänen, tuon, tämän, sen usko ei ole
millään tavalla todistettavissa todeksi. ne
totuudet ovat omiamme. ryhmässä tyhmyys tiivistyy
sanotaan, parempi olla kuulumatta...
No entäs uskovaisten lapset... Niitähän on ihan
pakko käännyttää uskovaisiksi... Ihan niinkuin
aikuinen uskova vanhempi ei muistaisi omaa
lapsuuttaan...
uskomattomana.
Lapsi on huono, jos uskaltaa kyseenalaistaa
mitään... Paha on mennyt lapseen, puhuu lapsen
kautta yms.. suputtavat uskovat lapselle
pelokkeeksi. -> Traumatisoiduttavaa, ja sitten
vielä puhutaan lapsen vapaa-ehtoisesta halusta
seurata... Tai SAATIKKA hyväksytyksi tulemisen
tunteesta ilman
ehtoja.
Tiedän pari tapausta, joissa uskovaisen perheen
(perheestä huonona, tottelemattomana erotettu,
perkeleenlapsi)normaalia elämää elävä aikuistunut
lapsi toivoo, että voisi olla terveet
perhesuhteet, ilman jäytämistä, tai että voisi
tavata vanhempiaan/sukulaisiaan normaalisti,
kokematta vihaa ja surua(itku tulee jälkeepäin).
Mieti tätä ennen kuin teet lapsia, mielenterveys
ongelmat eivät ole ehkä välittömiä,
mielenterveystyökin puuttuu asioihin vasta
sitten, kun jotain vakavaa tapahtuu. Uskovaisena
on helppo ummistaa silmänsä ja tuijottaa vain
Raamattuun. Kieltää kaikki, nähty
on.
Se usko, jonka sinä olet Jumalaltasi saanut, ei
saa olla taakka
lapsillesi.
Elämäntarkoitus on sellainen juttu, jonka
jokainen ratkaisee tavallaan, eikä kenelläkään
ole siihen nokan koputtamista.
Mielenterveysongelmaisellakin voi olla selvänä
elämäntarkoitus, siitä ei voi arvioida mitään
tuntematta henkilökohtaisesti
tapausta.
Tämä juttu on hetken mielijohteessa kirjoitettu,
harkitsematta tarkemmin sanoja ja sanamuotoja.
Tulistuin, kun näin niin suunnattoman
ylimielisyyden.
no, itse olen kristitystä kodista ja minulle ja
sisaruksilleni on annettu "vapaat kädet" tehdä
elämällä mitä haluaa. Tietenkin olemme saaneet
kristillisen kasvatuksen, johon kuuluu esim.
toisten kunnioittaminen, mutta se, haluammeko
käydä seurakunnassa/seurakunnissa, niin on ollut
ihan oma asiamme. Jo ala-asteella saimme ihan
vapaasti valita, että lähdemmekö mukaan
jumalanpalvelukseen vai emme. Harvemmin lähdimme.
Nuorenpana sain käydä esim. diskoissa, vaikkei
vanhempani niin kovin hurranneetkaan sinne
mennessäni.
Nyt aikuisena haluan seurata Jeesusta, Hän on
todellakin oikeesti olemassa ja aivan huippu
tyyppi! Kuitenkin, jos joskus saan omia lapsia,
niin en voi heitä uskooni pakottaa. Voin vain
näyttää omalla esimerkilläni, että ei usko ole
mikään ahdistava lakihenkinen juttu, vaikka
Raamattua ohjenuorana elämässä pitäisikin.
Jokaisella on oikeus valita se, mihin uskoo -
siksihän Jumala meille vapaan tahdon antoi!
jos tekstistä jäi epäselväksi, niin tietenkin
saan edelleen käydä diskoissa, eikä tämä vapaus
koskenut vain sitä, kun olin "nuorempi"..=) Mutta
faktaa on se, etten saa siitä ympäristöstä mitään
muuta kuin äärimmäisen tyhjän olon. Alkaa melkeen
oksettaa katsoessa niitä epätoivoisia ihmisiä,
jotka yrittää elämänsä täyttää viinalla ja yhden
illan suhteilla (vei ne sitten seksiin asti tai
ei).
Eikö baarikärpäsen ja bilehileen elämäntyylissä
ole mielestänne mitään tekemistä
mielenterveydellisten ongelmien kanssa? Eiköhän
asia ole niin, että mielenterveysongelmaisia
löytyy joka paikasta, eikä voida yleistää niiden
koskevan/aiheutuvan vain jostain tietystä asiasta.
Etomisesta: oletko kadottanut itsestäsi leikkivän
ihmisen? Jos sinulle tulee mieleen diskoista ja
baareista yhdenillansuhteita... Onko sinulla
minkäänlaista? Hauskaahan sinne mennään
pitämään...
Sinulla on todella vähän tietoa
mielenterveysongelmista, jos yhdistät ne
baareihin ja diskohileisiin... Älä juksaa, tuo
paljasti, ettet ole vapaasti päättänyt omasta
uskoontulostasi: sinua sittenkin manipuloitu,
mustattu,peloteltu pahalla maailmalla...
Mielenterveysongelmaisia ei löydy joka paikasta.
Jossakin kulkee terveen ja sairaan suhtautumisen
raja.
Diskoissa ja baareissa käy ihan tavallisia nuoria
ihmisiä, eikä mitenkään epätoivoisia tai etovia.
Suosittelen tutustumista diskossa käyviin
ihmisiin...
Useinmiten ne, jotka päätyvät
mielenterveyshoitoihin, ovat herkkiä,
voimakkaasti sisäänpäinkääntyneitä ja
syrjäytyvät/eristäytyvät tavalla tai toisella
liikaa, kontaktin-ottokyvyssä on ylivoimaisia
vaikeuksia. He ovat ihmisiä, joilla on samat
pyyteet, vaateet ja toiveet kuin
muillakin...=konflikteja. Tämä ei ole yleistys,
ja aiheuttajia tällä tasolla on turhaa hakea,
menneisyyttä ei voi muuttaa.
Mielenterveysongelmaiset eivät ole mörköjä.
sori, ilmaisin itseni ehkä jotenkin epäselvästi.
En tietenkään tarkoita sitä, että kaikki-tai edes
suurin osa- bilestäjistä olisi jotenkin
mielenterveysongelmaisia. Tottakai suurin osa on
ihan ns. normaaleja ihmisiä, jotka haluavat pitää
hauskaa ja tanssia(mielestäni tanssi siis
sellaisenaan ei ole mitenkään pahaa
tai "syntistä"). Kuitenkin mun mielestä on paljon
hauskempaa jutella selvin päin (kyllä, osaan
nauraa, omaan jopa hieman huumorintajua ja
leikkimielisyyttä, mutta mielestäni tähän kuvaan
ei heti automaattisesti kuulu alkoholi, vaikken
absolutisti olekaan)kuin katsella niitä muuten
ihan mukavia kavereita, jotka tulee kännissä
sönköttämään jotain tai sitten hakevat seuraa,
kun ovat niin miehenkipeitä eivätkä pysty olemaan
yksin eikä silloin ole juurikaan väliä sillä,
millainen mies on kyseessä, kuhan on vaan joku
josta pitää kiinni. Mielestäni tällöin kyseiset
ihmiset myyvät halvalla itsensä hetken
nautinnolle. En puhu pelkästään seksistä, vaan
myös yleisestä itsensä tyrkyttämisestä ja jopa
seurustelusta pelkästään sen takia, ettei voi
kuvitella olevansa yksin. Se on tyhjyyttä. En
myöskään jaksa sitä teennäistä "mukakivaa" mitä
pelkkä humalassa olo saa aikaan - mielummin mulla
on ilonen vire päällä koko ajan johon ei tarvitse
mitään lisäaineita. Monet nimittäin tuntuvat
jättävän ongelmiensa kohtaamisen aika vähälle
pitäen vain "hauskaa" jatkuvasti ja siitä jää
sitten elämän ja itsetuntemuksen käsittely aika
vähälle. Tai ehkä kohdalleni on vain sattuneet ne
surkeimmat tapaukset?
Takaisin aiheeseen..Varmasti
mielenterveysongelmaisia on uskovien piireissä,
mutta onko se syy vai seuraus (käsittääkseni
monet, joilla on mielenterveysongelmia tulevat
mielellään uskovien joukkoon, koska nämä ovat
niitä harvoja, jotka jaksavat tukea ja osoittaa
rakkauttaan heille ihan arkipäivän askareissa)?
Tällä kaikella yritän siis sanoa sitä, että niin
baareista kuin seurakunnistakin löytyy
mielenterveysongelmaisia (tässä nyt puhun
mielenterveysongelmista hieman laajemmassa
mittakaavassa kuin pelkästään ajatellen niitä,
jotka hakeutuvat hoitoon), samoin neljän seinän
sisällä kyhjöttävistä, joten ei pitäisi niin
kärkkäästi heti yleistää, että se ja se johtuu
uskovista. Uskovatkin ovat vain ihmisiä, joten
varmasti on joukossa niitä tunnevammaisia, joiden
lapset joutuvat sitten kärsimään
epäterveellisessä perheilmapiirissä.
Tunnevammaisuus ei ole mielenterveysongelma
sinänsä, siitä yleensä selviytyy järjellä ja
hyvien, luotettavien, ymmärtävien ihmissuhteiden
avulla ilman
ammattiapua...
Nuorisossa on hyvin erilaisia ihmisiä,
ongelmatonta murros-ikää ei olemassakaan, eikä
ongelmattomia vanhempia tai parisuhteita...
Vanhempien maltti, halu ja yhteinen ongelmien
käsittelytaito ratkaisee paljon siitä,
millaiseksi lasten tuleva oman elämän alkutaival
muodostuu. Kaikki nuoret kokeilevat omia
rajojaan, virheistä oppii. Se niistä surkeista
tapauksista, joista 99% on
kehityskelpoisia.
Ihminen alkaa vasta 30-> tarkemmin ja kyynisemmin
tutkia itseään, elettyä elämäänsä ja omia
ihmissuhteita. Eräs tekijä, joka viimeistään
laukaisee tutkimaan ovat omien lasten kasvatus,
varsinkin murrosikäisten. Siinä katsotaan eteen
ja taakse. Itsetuntemuksesta/aikuisuudesta voi
puhua vasta sitten, kun on osannut lopettaa
toisia varten elämisen, mielistelyn ja
kiltteilyn.
Disko-ikäinen nuori ei varmasti
rupea "itsetuntemustaan kohentamaan" ellei
jotain ole todella pielessä. Jos on, nuoret kyllä
heittävät omista porukoistaan pihalle...
Baareista ei löydy... sen melkein takaan. Siellä
huonoon maineeseen joutunut on hyljeksitty:
kelpaa vain hmm... pojille pistorasiaksi... niin
kauan sitä kunnes itse huomaa... Lähteä vaikka
seurakuntaan, siellä menee täydestä... Anteeksi
vain sanon tämän paljon nähneenä
uskovaisena.
Minä olen nainen, enkä siksi voi nähdä miehen
silmin, mitä hittoa se tyrkyttäminen
tarkoittaa... Minä näen asian niin, että meistä
jokainen lukee vastakkaisen sukupuolen elekieltä.
Toisilla eleet on avoimempia/hillitympiä kuin
toisilla, siinä yksi syy miksi, emme voikkaan
kaikki ymmärtää kaikkia. Joidenkin mielestä
kaikki tyrkyttävät itseään, kun ovat
tanssilattialla tai juttelemassa. Miten kukaan
voisikaan olla kaikkien mieleen... Eikä se ole
edes
tarpeellista.
Älä siis odota liikoja nuorilta teini-ikäisiltä.
Nuoruus on nuoruutta, vanhana faarina
kiikkustuolissa ehtii miettiä miten tämä elämä
olisi pitänyt elää. En halua käskeä syntiin mutta
älä vajoa synkkyyteenkään...
sinun kanssasi on siis mahdotonta keskustella,
kun näemmä haluat vain rakentaa monologeja etkä
lue edes kunnolla toisten tekstejä.
En ole vajoamassa synkkyyteen...ihmettelen vain
sitä, että miksi hauskanpito mielestäsi on vain
diskossa oleilua? Ja minä en sitten alkuunkaan
tarkoittanut teinejä, vaan nuoria aikuisia ja
sitä vanhempia, joita rafloissa näkee ja heidän
tyhjyyttään katselee (sori, en tiennyt, että tämä
on joku teinipalsta). Enkä
mielenterveysongelmista edelleenkään puhu
tarkoittaen vain niitä, joita hoidetaan
ammattiauttajan voimin. Osittain puhut ihan
asiaakin, mutta osittain olet kyllä harvinaisen
epäselvä.
Oli miten oli, niin haluan sanoa sinulle, että
kyllä minäkin jonkin verran alan opiskelijana
tiedän ihmisluonnosta, joten "opettavainen"
sävysi ei oikein kolahda.
Hyvät jatkot sulle kuitenkin!
Minulla ei ollut ollut tarkoitus... Olen
yrittänyt etsiä hiljaista aikaa kirjoittaa... ja
lukea... Sitä ei näemmä ole kovin
paljon...
Ehkä en tunne nykyistä disko kulttuuria tarpeeksi
syvältä... Tyttäreni, 18 v käy... Ei tosin
tyrkyttämässä itseään, sen
tiedän...
Olen tavannut sellaisia uskovaisia nuoria, jotka
aina jaksavat haukkua "maallisen elämän
tyhjyyttä, pinnallisuutta"... Minua alkoi
aikoinaan etoa, kun uskovat nuoret(minäkin olin
nuori ja vasta uskoontullut, maailmaa nähnyt)
nostivat itsensä kaiken(minunkin) yläpuolelle...
Puhuivat kuin kaiken sen "kauheuden" kokeneet...
silti ihme, jos yksikään oli kertaakaan käynyt
discossa. No, korkeintaan nurkassa seisomassa ja
paheksumassa...
Minulla oli hauskaa discossa nuorena... muistelen
ihan hyvällä ja olen elänyt niitä hetkiä
mielessäni monta kertaa uudelleen... Ovat elämän
voimaakin. Olinhan tietysti lapsellinen... se ei
haitannut yhtään, kun ei muutkaan se kummempia
olleet.
Uskoontulo ei ole ollut minulle menneisyyden
mitättömäksi tekemistä. Olen ylpeä elämästäni,
jota silloin elin. Ylpeä olen siitäkin, että olen
nyt uskossa, enkä ole joutunut mihinkään
eristyksiin tai lokeroitumaan pieneen piiriin.
Tuttavani, ystäväni hyväksyvät ratkaisuni: jota
en muuten työnnä kaikille. En ole yhden asian
ihminen.
En voisi ketään toista opettaa elämään...
jokainen kun elää tavallaan: etsii omat ilonsa.
Olisi tyhmää
yrittää...
Hyvä että opiskelet alaa, silti se on teoriaa...
ei millään pahalla... Hyvää jatkoa, Jumalan hyvä
siunaus kanssasi.
..siis hyvää jatkoa ja Jumalan siunausta!
Vielä selvennykseksi se, että varmasti tyttäresi
käy siellä ihan hauskaa pitämässä, ja kuten
sanoin, ei se sellaisenaan mitään syntiä ole.
Toki nuoruudesta pitää nauttia, mutta itselleni
varsinainen diskoilu ei saanut mitään "kiksejä"
aikaan, varsinkin kun vessassa oli tyttöjä
oksentelemassa ja muut sitten ihan kännissä
roikkumassa kenen tahansa syleilyssä tai sitten
itkemässä jotain todella turhaa olkapäätäni
vastaan. Eli minulle ei siitä jäänyt oikeen
mitään hyvää muistoa. Paitsi, olihan se
jännitys "kiellettyyn" paikkaan mennessä ja
valmistautuminen ihan kivaa.
Mutta kyllä ainakin nykyään myös esim.
gospelkonserttien etuosassa porukka tanssii,
joten sikäli kyllä se sellainen hauskanpito ihan
uskovillekin kuuluu ja tällaisesta on
nuoruudestani jäänyt ihan hyvät muistot.
Minäkään en uskoani pahemmin ihmisille tyrkytä,
mutta olen niin onnellinen ja iloinen ja
kiitollinen Jeesuksesta, joten jos se sattuu
ulospäin näkymään, niin hyvä on (tosin en sitä
todellakaan hirveästi muille hehkuta). Tällä
palstalla tietysti tulee sanottua asioita vähän
reippaammin, mutta livenä olen melko tavallinen,
jos nyt kukaan tavallinen on..ja vaikka opiskelu
sinänsä on teoriaa, niin vietän aikaa teinien
kanssa vapaaehtoistyössä, joten sikäli tiedän
jotakin nykynuoren ajatusmaailmasta, joskin
luottamuksellisten välien syntyminen on sellainen
ikuisuusprojekti..
Eli ehkäpä kaiken kaikkiaan löysimmekin
jonkinlaisen yhteisen sävelen...se vaan taitaa
olla tämä tietokone, joka "vääristää"
ajatuksiamme, kun emme kuule toistemme
äänenpainoa tai näe eleitä. Ei todellakaan ollut
tarkoitus puhua korkealta, ehkä joskus myös oma
tulkintamme toisten teksteistä/sanoista saa
meidän karvamme pystyyn? Tarkoitan tällä siis
sitä, että vaikka jotkut uskovaksi itseään
nimittävät kenties puhuvatkin jotenkin ylempää,
niin suuri osa ei sanoillaan tällaista tarkoita,
vaikka se siltä kuulostaisikin. Eli joustamista
tarvitaan molemmin puolin.
Eräs ystäväni on nyt ollut uskossa noin vuoden ja
kirjoituksesi auttoi taas ymmärtämään sitä, miltä
hänestä ehkä tuntuu se, kun ihmettelen ääneen
sitä, miten joku 13-vuotias tupakoi (kyseinen
henkilö aloitti itse tupakoinnin tuohon aikaan,
vaikka onkin nyt lopettanut). Itsekin olen
polttanut, joten tarkoitukseni ei ole ollut
tätäkään sanoa mitenkään korkealta, koska tiedän
miten se tavara vetää puoleensa, mutta ehkä silti
kuulostin karmivan tuomitsevalta hänen
korvaansa..?
Joten todellakin pyydän anteeksi niiden puolesta,
jotka ovat sinua loukanneet uskovaisen
ominaisuudessa, oli se sitten tahallista tai
tahatonta. Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas!
Pahasti minäkin olen sanonut... En koe olevani
milläänlailla tappiolla/kärsinyt/kaunainen...
Jokainen uskova tulkoon uskollaan autuaaksi,
Jeesus on Herra. Minun puolestani taivaaseen
mahdumme
kaikki.
Uskon varmuuden/ luonnollisuuden/ uudistumisen
sain muutama vuosi sitten niin erikoisella
tavalla, etten katso sitä sopivaksi kertoa
tietokoneen välityksellä
kenellekkään.
Tyttäreni ei ole uskova, enkä minä ole katsonut
aiheelliseksi...Hän saa olla sellainen kuin on,
en lähtisi synnillä tai kielletyllä edes
kokeilemaan moittimista. Olen itsekin
elänyt "kiltisti villin" nuoruuden, samanlaiselta
näyttää tytölläkin. Asia on Jumalan kädessä.
Justiinsa juu. Älykästä kerrassaan.
koskaan nähnyt kuolevaa ateistia? "hyväksyy
kuoleman luonnollisena", sanoit. Mitäs sitten ne
katkeroituneet ja happamat mummot ja papat
sairaaloissa ja vanhainkodeissa ovat, jotka eivät
ole uskossa? Tiedän monen ateistivanhuksen
kuolleen tällä tavoin. On siinäkin sitten ollut
yksi hukattu elämä.
Vaikka kristinusko ei olisi totta, niin miksei
saisi kuolla iloisena ja elämäänsä tyytyväisenä
sairaudesta tai vanhuudesta huolimatta, uskoen
näkevänsä rakkautensa kohteen kasvoista kasvoihin?