evoluutiosta..

Ja lehmät lentää.

"Vanha maa-, Dawkins- ja evoluutiouskomukset kumotaan tuolla sivustolla. Kannattaa lukaista läpi huolella ja ihmetellä Jumalan voimaa."

Otapa sieltä mikä tahansa argumentti, joka kumoaa vanhan Maan tai evoluution, niin osoitan että se onkin humpuukia.

Kivien ikää arvioitaessa emme missään tapauksessa puhu empiirisestä tieteestä.


Jos joku tutkija / instituutio esittää jotain vuosia jonkin analysoitavan kiven kohdalla, kyseessä on asia, johon ainakin itse suhtaudun voimakkaalla varauksella.


Nyt kysymys ei ole siitä, että pitäisin kaikkia tieteen menetelmiä tapana hankkia apurahoja nollatutkimukseen, vaan kyse on kiven iän mittauksen epävarmuustekijöistä. Jokaisessa tutkimuksessa on 50%:n mahdollisuus mennä metsään niin, että rytisee, eikä kiven iän arviointi ole tästä poikkeus.


Jos jokin tiedeyhteisö tai yksittäinen henkilö on tästä perustellusti erimieltä, niin otan toki vastaan risuja.


Risuja odotellessa on kuitenkin tarpeellista pohtia, voiko esim. radioaktiivisesti hajoavien isotooppien kohdalla tutkija laittaa päänsä pölkylle siitä, ettei esim. kyseinen analysoitava näyte ole kuumentunut maapallon historian aikana yli 300 C asteeseen tai ettei esim. jokin happo ole liuottanut vaikkapa graniitin sisältämää uraania pois. (Uraani puoliintuu lyijyksi tunnetulla nopeudella. Puoliintumisaika tarkoittaa aikaa, jonka kuluessa puolet lähtöaineesta on muuttunut toiseksi aineeksi.)


U 238 muuttuu lyijyksi (Pb 206) kolmentoista välivaiheen avulla, lähteestä riippuen noin 4,4- 4,51 miljardin vuoden aikana. Lisäksi kohteesta voi poistua tai tulla lisää lyijyä mielin määrin.


Big Bang -teorian mukaan meteoriitit ovat saman ikäisiä kuin Telluksemme. Kuitenkin esim. Allende meteoriitin analysoinneissa on saatu julkisuuteen 50 erilaista tulosta, alkaen 4,48 miljardista vuodesta aina 10,4 miljardiin vuoteen.


Kaikessa ajoituksessa on oikeastaan sama ongelma. Mikäli otamme vaikkapa kalliokairaus-pötkylästä iänmääritysanalyysin senttimetrin välein, saamme aina erilaisen arvion. Tulokset menevät vielä sekaisemmiksi, jos lähettäisimme saman kappaleen vaikkapa sataan eri maahan analysoitavaksi. Arvommeko kenties arvalla sen, minkä maan laboratorio on oikeassa? Arpa saattaisikin olla sen kokeen tieteellisin osa.


Rubidium 87:n (87 Sr/87Rb) hajoaminen strontiumiksi 48,6 miljardissa vuodessa ei ole sen varmempi keino. Jos isokroni analysoidaan kiven sisältämistä mineraaleista, arvot poikkeavat usein toisistaan ja muusta kiviaineesta. Jotta isokroni olisi tarkempi/ tieteellisempi menetelmä, jonkun olisi näytettävä toteen, että 86 Sr ja 87 Sr osuudet olisivat jo alunpitäen yhtä suuret kaikissa ajanmäärityksen kohteena olevan kallion mineraaleissa. 87 Sr esimerkiksi rikastuu helposti kalsium-pitoisiin mineraaleihin. Sinällään tiedemiesten ei ole vaikea todeta maapallon olevan miljardeja vuosia vanha, sillä he eivät käytä kiven iän määrityksessä muita kuin pitkän ajan metodeja. Sen sijaan jo kymmeniä vuosia on onnistuttu mittaamaan kiven sisältämiä ainepitoisuuksia todella tarkasti, eikä siitä kukaan ole edes toista mieltä.

Tutkijat pystyvät tietämään, milloin kivi on kuumentunut jälkikäteen tai sen, että siitä on liuennut aineita. Menetelmät antavat johdonmukaisia tuloksia huolellisesti suoritetuilla mittauksilla.