Jehovan Todistajat ja kansakoulu

Toiset oppineet lukemaan kotona, toiset kiertokoulussa,
toiset kansakoulussa, nykyisin peruskoulussa.
Minä opin lukemaan kansakoulussa. ;D

”Hyödyllisiä ohjeita jokapäiväiseen elämään”
Tällaisen lausunnon antoi eräs Torontossa Kanadassa asuva nainen Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran julkaisuista.

”Nautin niiden lukemisesta. Tämä aineisto on mielestäni hyvin opettavaista ja sydäntä lämmittävää, ja ennen kaikkea se sisältää erittäin hyödyllisiä ohjeita jokapäiväiseen elämään.”
Hän lisäsi: ”Olen suorittanut
yliopistollisen loppututkinnon,
- ja minun on tehtävä se järkyttävä tunnustus,-
että olen oppinut paljon enemmän julkaisujenne välityksellä kuin kaikkina opiskeluvuosinani. ;D

Pidin erityisesti kirjastanne Tee perhe-elämäsi onnelliseksi.
Millään muilla julkaisuilla ei ole ollut niin myönteistä vaikutusta elämääni kuin teidän julkaisuillanne – niistä on ollut minulle suunnattomasti apua, ja esitän siitä vilpittömät kiitokset.”

hihii.

Minäkin tunsin yhden tohtorin, joka katseli vartiotornin kuvituksia ja näytteli niitä sairaalan hoitohenkilöille.

Thongpliu on Thaimaassa asuva sisar, joka ei ole saanut paljoakaan maallista koulutusta.
Mutta koska hän on vakituinen tienraivaaja, Jehovan palvelus on huomattavalla sijalla hänen elämässään.

Kävellessään eräänä sunnuntai-iltapäivänä kohti valtakunnansalia hän näki, että erään suuren talon etuovi oli auki. Hän ei ollut koskaan tavannut tästä talosta ketään kotoa. Thongpliu keräsi rohkeutta, meni portille ja kutsui talonväkeä. Talon emäntä otti mielellään kaksi lehteä. Uusintakäynnillä nainen kysyi Thongpliulta, kuinka paljon tämä oli saanut maallista koulutusta.

Kun Thongpliu vastasi, että hän oli käynyt koulua vain neljä luokkaa, nainen kysyi ihmeissään: ”Miten te voitte tietää niin paljon asioita, joita minä en tiedä? Minä olen valmistunut yliopistosta.”

Lisäksi hän paljasti, että hän oli ajanut monesti ilmastoidussa autossaan Thongpliun ohi, kun tämä oli kävellyt paahtavassa auringonpaisteessa.
Sitten hän lisäsi: ”En ole tiennyt, mihin oikein olette ollut menossa, mutta olette aina näyttänyt onnelliselta ja tyytyväiseltä.
Minäkin voin näyttää matkan päästä onnelliselta, mutta kun minua katsoo lähempää, huomaa, etten ole onnellinen.
Teidät tekee varmaankin onnelliseksi se, että tunnette Raamatun.
Voisitteko tuoda minulle Raamatun ja tutkia sitä kanssani?”
vuosikirja 1997

Todistajat opiskelevat koko ajan-- mm.Raamattua
Monella.heillä on hyvä yleissivistys, pohjakoulutuksesta riippumatta.
Herätkää ja Vartiotorni ovat hyvin sivistäviä lehtiä.
Kokoukset ja teokraattinen koulu ovat hyvä opiskelumetodi ;D
Suosittelen ...

On täysin sopivaa, että Jehovalle vihkiytyneinä käytämme elämämme hänen palveluksessaan. Eräs lahjakas nuori mies päätti tehdä juuri niin.
Hän eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hän oli erään huomattavan perheen poika ja vietti nuoruutensa tunnetussa Tarsos-nimisessä kaupungissa Kilikiassa. Vaikka hän oli syntyperältään juutalainen, hän peri isältään Rooman kansalaisuuden, mikä toi hänelle monia oikeuksia ja etuuksia.
Varttuessaan hän opiskeli Lakia opettajanaan yksi aikansa kuuluisimmista lainoppineista, Gamaliel.

Näytti siltä, että varallisuus, suosio ja kunnia olisivat pian hänen
(Apostolien teot 21:39; 22:3, 27, 28.)
Kuka tämä nuori mies oli? Hänen nimensä oli Saul. Saulista tuli kuitenkin kristitty, ja aikanaan hänestä tuli apostoli Paavali.

Hän luopui alkuperäisistä pyrkimyksistään ja omisti koko elämänsä kristittynä Jehovan palvelemiseen.
Paavalia ei tultu tuntemaan erinomaisena asianajajana
vaan hyvän uutisen innokkaana saarnaajana. :D

Toimittuaan lähes 30 vuotta lähetystyöntekijänä hän kirjoitti kirjeen Filippissä asuville ystäville.
Siinä hän käsitteli joitakin menneitä saavutuksiaan ajalta, jolloin hän ei vielä ollut kristitty, ja kirjoitti sitten:

”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona r o s k a n a, jotta voittaisin Kristuksen.” (Filippiläisille 3:8.)

Paavali ei katunut sitä, miten hän oli käyttänyt elämänsä!

Vanhemmat ovat edelleen lastensa pääasiallisia kasvattajia ja vastuussa heidän opettamisestaan (2Mo 12:26, 27; 5Mo 4:9; 6:7, 20, 21; 11:19–21).

Aivan historiansa alkuajoista lähtien juutalaiset pitivät lasten kasvattamista hengellisesti, moraalisesti ja henkisesti yhtenä vanhempien tärkeimmistä velvollisuuksista.
Simsonin isä Manoah rukoili ohjausta poikansa valmentamiseen (Tu 13:8). Isä oli ensisijainen opettaja, mutta äitikin opetti ja varsinkin kehotti lasta noudattamaan isän antamaa opetusta ja kuria (San 1:8; 4:1; 31:26, 27).

Vanhemmat tajusivat, että nuoruudessa annettu oikealaatuinen valmennus auttoi lasta toimimaan oikein myöhemmin elämässään (San 22:6).

Todistajat ovat "virkaanasetettuja sananjulistajia", ja siihen ei vaadita edes kansakoulua, muttaa paaaaljon muuta ;)


Ajattelehan Jeesusta Kristusta. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän oli Jumalan tärkein sananpalvelija.
Kävikö hän kuitenkaan läpi mitään juhlallista virkaanasettamisseremoniaa ennen saarnaamistyöhön ryhtymistään? Oliko hänellä jokin to-dis-tus, josta hänet tunnistettiin sananpalvelijaksi?

Ei todellakaan. Sen jälkeen kun hänet oli koruttomasti kastettu vedessä, Jumala ilmaisi hyväksyneensä Jeesuksen Poikanaan ja asetti hänet virkaan sananpalvelijakseen. – Markus 1:9–11; Luukas 4:18–21.

Entä mitä on sanottava ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä kristityistä?
Ei kerrota, että näillä varhaiskristityillä sananpalvelijoilla olisi ollut mitään huomiota herättäviä virkaanasettamismenoja.
Apostolien tekojen kertomuksessa mainitaan toistuvasti, että uskovat yksinkertaisesti kastettiin.
Tämän jälkeen he osallistuivat innokkaasti julkiseen palvelukseen. Apostolien teot 2:41–47; 8:36–39; 22:14–16.

M i k ä todistus näillä sananpalvelijoilla oli virkaan asettamisestaan?

Paavali sanoo 2. Korinttolaiskirjeen 3:1–3:ssa:
”Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko ehkä, niin kuin jotkut, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
Te itse olette meidän kirjeemme, joka on kirjoitettu sydämeemme ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
Sillä te osoittaudutte
Kristuksen kirjeeksi,
jonka me palvelijoina olemme kirjoittaneet, jota ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin vaan lihatauluihin, sydämiin.”

Jumalan hengen vaikutus näiden opetettujen sydämessä tuotti uuden kristillisen persoonallisuuden, jonka kaikki tarkkailijat saattoivat havaita. :)

”Meidän olisi hyvä keksiä heidät”
Petroskoin yliopiston ja Karjalan tasavallan sairaalan professori Anatoli P. Zilber anestesiologian ja tehohoidon osastolta sanoo Jehovan todistajista:

”He eivät juopottele, he eivät tupakoi, he eivät ole rahanahneita, he eivät riko lupauksiaan eivätkä anna väärää todistusta – –. Kyse ei ole salaperäisestä lahkosta vaan lainkuuliaisista kansalaisista.”
Hän lisää: ”[He] ovat kunnollisia, iloisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita historiasta, kirjallisuudesta, taiteesta ja elämän muista ilmiöistä.”

Seuraavaksi professori luettelee, millaisia myönteisiä muutoksia verettömässä kirurgiassa on tapahtunut Jehovan todistajien vaikutuksesta, ja sanoo sitten: ”Voisimme Voltairen sanoja mukaillen todeta, että ellei Jehovan todistajia olisi, meidän olisi hyvä keksiä heidät.”

Suurin osa Jeesuksen opetuslapsista hänen aikanaan oli "taviksia",
ei korkeasti koulutettuja.
Kyllä kansakoulu on ihan riittävä Jeesuksen mielestä. ;D

Ne jotka ihailevat "Ihmiswiisautta", ihailevat Arvonimiä,
jotka ei ole
Jeesuksen Oppilaana minkään arvoisia.