JERUSALEMIN 4000 VUOTTA
Jerusalem mainitaan historiassa ensimmäisen kerran egyptiläisissä valtionkiroukseen julistamistatai sovittelua koskevissa kirjoituksissa v. 1850 eKr. paikkeilla. Kaupungin nimi on niissä "Urshalem". Vanhasta testamentista löytyy ensimmäinen viittaus Jerusalemiin 1. Moos 14:18, jossa puhutaan Melkisedekistä, "Saalemin" pappiskuninkaasta. "Saalemissa" Israellin Jumala ilmaisi myös itsensä: "Saalemissa on Hänen majansa (=ilmestysmaja) ja asumuksensa (=temppeli) Siionissa (Psalmi 76:3).
Joosua 15:63 mainitaan ensimmäisen kerran "Saalemin" tilalla "Jerusalem", ja sen jälkeen nimi esiintyykin yhä useammin Vanhan testamentin kirjoituksissa, yhteensä ainakin 660 kertaa!
Jerusalemin ohella tästä kaupungista käytetään jo varhain toistakin nimeä: "Siionia". Israelin profeetat käyttävät sitä kuvaamaan lopun aikojen pelastuksen kaupunkia: Siion on samalla kertaa Jumalan kaupunki, Jumalan temppelin kaupunki ja jumalanpalveluspaikka. Siion on Jumalan kansan, uskovien israelilaisten seurakunnan vertauskuva.
Kahdesti historiansa aikana Jerusalem on ollut juutalaisten pääkaupunki, kummallakin kerralla puolen vuosituhannen ajan. Ensimmäisen kerran vuodesta 1004 eKr. Salomon temppelin hväittämiseen v. 586 eKr. ja toisen kerran vuodesta 5125 eKr. vuoteen 70 jKr., jolloin roomalaiset hävittivät kaupungin ja Herodeksen temppelin.
V. 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, Jerusalemista tuli kolmannen kerran juutalaisten pääkaupunki. Ja se säilyy heidän pääkaupunkinaan! Niin ennustaa Raamattu!
Kaikkina muina aikoina Jerusalemia ova´t hallinneet vieraat vallat, vaikkei kaupungilla sinänsäniille mitään erityistä merkitystä ollutkaan. Hallitsijat pitivät sitä enimmäkseen vain vähäpätöisenä maakuntakaupunkina.
Mutta juutalaisten kohdalla asia oli aivan toinen. Maanpakolaisuudessakin heitä yhdistivät lujat siteet Jerusalemiin. Kaupunki oli jatkuvasti heidän ajatustensa ja kaipuunsa kohde: "Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinäminun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani" (Psalmi 137:6-)
Olivatpa juutalaiset sitten miten kaupkaisessa maailmankolkassa hyvänsä, he aina rukoilivat, että saisivat palata takaisin Siioniin. Mihinkä ikinä he synagoogansa pystyttivätkin, aina he suuntasivat sen kohti Jerusalemia. Kun juutalainen rakensi talon, hän jätti aina osan seinää karkeaksi ja keskeneräiseksi. Se oli osoituksena talon väliaikaiusuudesta. Asumus oli vain tilapäinen, siksi kunnes isäntä pääsisi palaamaan taikaisin Jerusalemiin. Kansojen historia ei tunne mitään vastaavaa.
Tältä kannalta onkin ymmärrettävää, että aina on ollut joitakin juutalaisia, jotka vastuksia uhmaten ovat palanneet asumaan Jerusalemiin. Kaupungin väestötilastoja on pidetty 1560 vuoden ajalta, ja ne osoittavat juutalaisten olleen aina enemmistönä. V. 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, Jerusalemissa asui 99.300 juutalaista, 33.700 muslimia ja 31.300 kristittyä. Siellä asui kuudesosa kaikista Palestiinan juutalaisista.
Jerusalemista tuli kiistakapula uudelleen v. 1947 ja ainakin v. 1948 jälkeen. YK tahtoi tehdä siitä kansainvälisen kaupungin. Israel julisti, että sillä on laillinen oikeus koko Jerusalemiin. Arabit eivät halunneet kuulla puhuttavankaan Jerusalemin kansainvälistämisestä saati sitten Israelin valtiosta, joka vaati koko Jerusalemia itselleen. Taistelu Jerusalemista leimahti uudelleen: vahvat jordanialaiset valiojoukot hyökkäsivät juutalaisia kaupunginosia vastaan. Juutalaiset antautuivat vanhassa kaupungissa "arabilegioonalle" 28.5.1948. Niin sanottu kaupungin uusi osa, jossa asui yksinomaan juutalaisia, kykeni pitämään puoliaan vain epätoivoisin ponnistuksin ja kaikkensa uhraten, kun sen ensin oli onnistunut murtaa arabien piiritys ja taistella vapaaksi elintärkeä kulkuyhteys Tel Aviviin. Selkkauksen seuraukset:
1. Jerusalemista tuli jaettu kaupunki. Jordania anasti epäoikeudenmukaisesti vanhan kaupungin ja pystytti sotilaallisen aselepolinjan, julisti alueen ei-kenenkään maaksi ja varusti sen piikkilankaestein, miinoin ja tarkka-ampujin.
Israel sai pidettyä hallussaan kaupungin uuden osan ja varmisti pääsyn sinne rakentamalla tärkeän yhdystien takamaastoon. Chaim Weizmann oli valittu Israelin ensimmäiseksi presidentiksi ja Israelin ensimmäiset valtiopäivät (knesset) avattiin juhlallisesti 14.2.1949. Hallitus asettui Jerusalemin uuteen osaan joulukuussa 1949 ja näin kaupunki julistettiin Israelin pääkaupungiksi.
2. Juutalaisten rakennukset joutuivät häväistyksen ja hävityksen kohteeksi Jordanian miehittämässä Jerusalemin osassa. Jo muutama päivä sen jälkeen, kun jordanialaiset olivat vallanneet Itä-Jerusalemin, kaupunginosan juutalaiskorttelista tuli hautausmaa. Monista synagoogista tehtiin talleja. Jordanialaiset sotilaat tekivät niihin tarpeensa. Juutalaisten vuosituhansia vanhoja kirjoituksia ja jumalanpalvelusvälineitä hävitettiin. Öljymäellä sijaitseva juutalaisten hautausmaa häväistiin ja tuhottiin järjestelmällisesti. Hautakiviä käytettiin talonrakentamisiin ja katukiviksi. Koko joukko hautoja kaivettiin ylös ja niitä käytettiin käymälöinä. Joistakin haudoista tehtiin bensiiniasemia. Hautausmaan keskelle jordanialaiset rakensivat moskeijan - juutalaisten hautakivistä. Kun Israelin joukot v. 1967 miehittivät vanhan kaupungin ja Öljymäen, heitä kohtasi kauhistuttava näky: Jordanialaiset olivat räjäyttäneet useimmat juutalaisten asumukset. 35 synagoogasta oli tuhottu 34. Yli 50.000:sta juutalaisten Öljymäellä sijaitsevasta haudasta oli jäljellä enää 12.000, jotka olivat vain puolittain vahingoittuneet.
3. Jordanian viranomaiset eväsivät juutalaisilta pääsyn Itkumuurille, juutalaisen uskon pyhimmälle paikalle. Jos juutalainen kuitenkin halusi päästä sinne, hänen oli esiinnyttävä ulkomaalaisena. Luonnollisesti vaadittiin ulkomaan passi, josta ei saanut näkyä, että passin haltija oli israelilainen.
4. Yhdeksäntoista vuoden ajan Jordania muovasi Jerusalemin vanhasta kaupungista räjähdysaltista sotilastukikohtaa. Temppelialueen itälaidalle asetettiin tykistöyksiköt asemiin. Kalliomoskeijan alla sijaitseva pyhä luola ja niin sanotut "Salomon tallit" toimivat ammusvarastoina. Jordanialaiset tarkka-ampujat pitivät moskeijan minareetteja tukikohtinaan. Sieltä he ampuivat miltei pöäivittäin juutalaisten asuttamaa uutta kaupunginosaa.
Sitten koitti kesäkuun 7. päivä vuonna 1967, joka oli juutalaisten ajanlaskun mukaan ijjarkuun 28. vuonna 5727. Lakuvarjojääkärieversti Mordechai Gur ilmoitti aamulla klo 10: "Har Habajit bejadenu! - Olemme vallanneet Öljymäen
Kolme viikkoa vanhan kaupungin vapauttamisen jälkeen. 28.6.1967 israelilaiset purkivat aselepolinjalta kaikki esteet. Passintarkastus poistettiin ja Jerusalem julistettiin YHDEKSI kaupungiksi.
Niin että sillä tavalla.
Jerusalem mainitaan historiassa ensimmäisen kerran egyptiläisissä valtionkiroukseen julistamistatai sovittelua koskevissa kirjoituksissa v. 1850 eKr. paikkeilla. Kaupungin nimi on niissä "Urshalem". Vanhasta testamentista löytyy ensimmäinen viittaus Jerusalemiin 1. Moos 14:18, jossa puhutaan Melkisedekistä, "Saalemin" pappiskuninkaasta. "Saalemissa" Israellin Jumala ilmaisi myös itsensä: "Saalemissa on Hänen majansa (=ilmestysmaja) ja asumuksensa (=temppeli) Siionissa (Psalmi 76:3).
Joosua 15:63 mainitaan ensimmäisen kerran "Saalemin" tilalla "Jerusalem", ja sen jälkeen nimi esiintyykin yhä useammin Vanhan testamentin kirjoituksissa, yhteensä ainakin 660 kertaa!
Jerusalemin ohella tästä kaupungista käytetään jo varhain toistakin nimeä: "Siionia". Israelin profeetat käyttävät sitä kuvaamaan lopun aikojen pelastuksen kaupunkia: Siion on samalla kertaa Jumalan kaupunki, Jumalan temppelin kaupunki ja jumalanpalveluspaikka. Siion on Jumalan kansan, uskovien israelilaisten seurakunnan vertauskuva.
Kahdesti historiansa aikana Jerusalem on ollut juutalaisten pääkaupunki, kummallakin kerralla puolen vuosituhannen ajan. Ensimmäisen kerran vuodesta 1004 eKr. Salomon temppelin hväittämiseen v. 586 eKr. ja toisen kerran vuodesta 5125 eKr. vuoteen 70 jKr., jolloin roomalaiset hävittivät kaupungin ja Herodeksen temppelin.
V. 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, Jerusalemista tuli kolmannen kerran juutalaisten pääkaupunki. Ja se säilyy heidän pääkaupunkinaan! Niin ennustaa Raamattu!
Kaikkina muina aikoina Jerusalemia ova´t hallinneet vieraat vallat, vaikkei kaupungilla sinänsäniille mitään erityistä merkitystä ollutkaan. Hallitsijat pitivät sitä enimmäkseen vain vähäpätöisenä maakuntakaupunkina.
Mutta juutalaisten kohdalla asia oli aivan toinen. Maanpakolaisuudessakin heitä yhdistivät lujat siteet Jerusalemiin. Kaupunki oli jatkuvasti heidän ajatustensa ja kaipuunsa kohde: "Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinäminun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani" (Psalmi 137:6-)
Olivatpa juutalaiset sitten miten kaupkaisessa maailmankolkassa hyvänsä, he aina rukoilivat, että saisivat palata takaisin Siioniin. Mihinkä ikinä he synagoogansa pystyttivätkin, aina he suuntasivat sen kohti Jerusalemia. Kun juutalainen rakensi talon, hän jätti aina osan seinää karkeaksi ja keskeneräiseksi. Se oli osoituksena talon väliaikaiusuudesta. Asumus oli vain tilapäinen, siksi kunnes isäntä pääsisi palaamaan taikaisin Jerusalemiin. Kansojen historia ei tunne mitään vastaavaa.
Tältä kannalta onkin ymmärrettävää, että aina on ollut joitakin juutalaisia, jotka vastuksia uhmaten ovat palanneet asumaan Jerusalemiin. Kaupungin väestötilastoja on pidetty 1560 vuoden ajalta, ja ne osoittavat juutalaisten olleen aina enemmistönä. V. 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, Jerusalemissa asui 99.300 juutalaista, 33.700 muslimia ja 31.300 kristittyä. Siellä asui kuudesosa kaikista Palestiinan juutalaisista.
Jerusalemista tuli kiistakapula uudelleen v. 1947 ja ainakin v. 1948 jälkeen. YK tahtoi tehdä siitä kansainvälisen kaupungin. Israel julisti, että sillä on laillinen oikeus koko Jerusalemiin. Arabit eivät halunneet kuulla puhuttavankaan Jerusalemin kansainvälistämisestä saati sitten Israelin valtiosta, joka vaati koko Jerusalemia itselleen. Taistelu Jerusalemista leimahti uudelleen: vahvat jordanialaiset valiojoukot hyökkäsivät juutalaisia kaupunginosia vastaan. Juutalaiset antautuivat vanhassa kaupungissa "arabilegioonalle" 28.5.1948. Niin sanottu kaupungin uusi osa, jossa asui yksinomaan juutalaisia, kykeni pitämään puoliaan vain epätoivoisin ponnistuksin ja kaikkensa uhraten, kun sen ensin oli onnistunut murtaa arabien piiritys ja taistella vapaaksi elintärkeä kulkuyhteys Tel Aviviin. Selkkauksen seuraukset:
1. Jerusalemista tuli jaettu kaupunki. Jordania anasti epäoikeudenmukaisesti vanhan kaupungin ja pystytti sotilaallisen aselepolinjan, julisti alueen ei-kenenkään maaksi ja varusti sen piikkilankaestein, miinoin ja tarkka-ampujin.
Israel sai pidettyä hallussaan kaupungin uuden osan ja varmisti pääsyn sinne rakentamalla tärkeän yhdystien takamaastoon. Chaim Weizmann oli valittu Israelin ensimmäiseksi presidentiksi ja Israelin ensimmäiset valtiopäivät (knesset) avattiin juhlallisesti 14.2.1949. Hallitus asettui Jerusalemin uuteen osaan joulukuussa 1949 ja näin kaupunki julistettiin Israelin pääkaupungiksi.
2. Juutalaisten rakennukset joutuivät häväistyksen ja hävityksen kohteeksi Jordanian miehittämässä Jerusalemin osassa. Jo muutama päivä sen jälkeen, kun jordanialaiset olivat vallanneet Itä-Jerusalemin, kaupunginosan juutalaiskorttelista tuli hautausmaa. Monista synagoogista tehtiin talleja. Jordanialaiset sotilaat tekivät niihin tarpeensa. Juutalaisten vuosituhansia vanhoja kirjoituksia ja jumalanpalvelusvälineitä hävitettiin. Öljymäellä sijaitseva juutalaisten hautausmaa häväistiin ja tuhottiin järjestelmällisesti. Hautakiviä käytettiin talonrakentamisiin ja katukiviksi. Koko joukko hautoja kaivettiin ylös ja niitä käytettiin käymälöinä. Joistakin haudoista tehtiin bensiiniasemia. Hautausmaan keskelle jordanialaiset rakensivat moskeijan - juutalaisten hautakivistä. Kun Israelin joukot v. 1967 miehittivät vanhan kaupungin ja Öljymäen, heitä kohtasi kauhistuttava näky: Jordanialaiset olivat räjäyttäneet useimmat juutalaisten asumukset. 35 synagoogasta oli tuhottu 34. Yli 50.000:sta juutalaisten Öljymäellä sijaitsevasta haudasta oli jäljellä enää 12.000, jotka olivat vain puolittain vahingoittuneet.
3. Jordanian viranomaiset eväsivät juutalaisilta pääsyn Itkumuurille, juutalaisen uskon pyhimmälle paikalle. Jos juutalainen kuitenkin halusi päästä sinne, hänen oli esiinnyttävä ulkomaalaisena. Luonnollisesti vaadittiin ulkomaan passi, josta ei saanut näkyä, että passin haltija oli israelilainen.
4. Yhdeksäntoista vuoden ajan Jordania muovasi Jerusalemin vanhasta kaupungista räjähdysaltista sotilastukikohtaa. Temppelialueen itälaidalle asetettiin tykistöyksiköt asemiin. Kalliomoskeijan alla sijaitseva pyhä luola ja niin sanotut "Salomon tallit" toimivat ammusvarastoina. Jordanialaiset tarkka-ampujat pitivät moskeijan minareetteja tukikohtinaan. Sieltä he ampuivat miltei pöäivittäin juutalaisten asuttamaa uutta kaupunginosaa.
Sitten koitti kesäkuun 7. päivä vuonna 1967, joka oli juutalaisten ajanlaskun mukaan ijjarkuun 28. vuonna 5727. Lakuvarjojääkärieversti Mordechai Gur ilmoitti aamulla klo 10: "Har Habajit bejadenu! - Olemme vallanneet Öljymäen
Kolme viikkoa vanhan kaupungin vapauttamisen jälkeen. 28.6.1967 israelilaiset purkivat aselepolinjalta kaikki esteet. Passintarkastus poistettiin ja Jerusalem julistettiin YHDEKSI kaupungiksi.
Niin että sillä tavalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkkaan olet juutalaisen historiankirjoituksen tutkinut ja siitä hatunosto.
Pieni virhe seuraavassa kuitenkin on:
"Kahdesti historiansa aikana Jerusalem on ollut juutalaisten pääkaupunki, kummallakin kerralla puolen vuosituhannen ajan. Ensimmäisen kerran vuodesta 1004 eKr. Salomon temppelin hväittämiseen v. 586 eKr. ja toisen kerran vuodesta """"5125 eKr."""" vuoteen 70 jKr...........
Kun jenkit sotivat Vietnamissa ja sota pitkittyi, Pentagonissa esitettiin sen ajan parhaille supertietokoneille kysymys:
-Miten USA voi voittaa Vietnamin sodan?
Tietokone raksutteli viikon ja vastasi sitten:
- Vipatkaa Israelin armeijaa kahdeksi viikoksi.
Eivätkös tietokoneet olekin kehittyneet kovasti sitten Vietnamin sodan? Että oikein kokonaisen viikon...
...arvoisaa nimimerkikiä arvokkaasta, rakentavasta ja ystävällismielisestä huomautuksesta.
Siis korjataan...vuodesta 515 eKr.
Lyöntivirhe on mahdollista sydämelliselle ihmisellekin.
Suurkiitos arvokkaasta huomautuksesta.
Käsittäkseni vuonna 0, eli Mairian lehtolapsen Jeesuksen aikana Jerusalem oli Roomalainen maakuntakaupunki ei siis juutalaisten hallitsema pääkaupunki.
Jerusalem todennäköisesti tullaan jakamaan lähiaikoina vaikka juutalaisten kirjoittama Raamattu sanoisikin ihan mitä tahansa.
Jerusalem pysyy loppuun asti jakamattomana Israelin pääkaupunkina, vaikka joku tällä palstalla sen haluaisikin jakaa.
Tuskin sillä mielipiteellä on kuitenkaan merkitystä tätä laajemmalle.
Kyllä sillä mielipiteellä on kuitenkaan merkitystä tätä laajemmalle, sillä tällähetkelläkin jonkun juutalaisterroristin äiti itkee poikansa kohtaloa IDF:n terrorisoimilla miehitetyillä aluiella.
Kyllä sillä mielipiteellä on kuitenkaan merkitystä tätä laajemmalle, sillä tällähetkelläkin jonkun palestiinalsisen lapsen äiti itkee lapsensa kohtaloa IDF:n terrorisoimilla miehitetyillä aluiella.
Kyllä sillä mielipiteellä on kuitenkaan merkitystä tätä laajemmalle, sillä tällähetkelläkin moni eurooppalainen ihmettelee ja paheksuu Israelin tekoja IDF:n terrorisoimilla miehitetyillä aluiella.
Uskallan väittää, että tälläkin palstalla esiintyy muutamia kirjoittajia, joiden mielipiteillä ei ole yhtään mitään arvoa.
Vain tosiasioihin perustuvilla mielipiteillä on arvoa, ei oman totuuden hautojilla.
Shalom, hieno lause.
"Vain tosiasioihin perustuvilla mielipiteillä on arvoa, ei oman totuuden hautojilla."
Kumpa viellä tajuaisit itse elää puheittesi mukaan.
Mikä on ruotsalaisten lempilause?
Töppäys päivässä pitäämielen vireänä.
Näin suomalaisena ja karjalaisena minulla ei juurikaan ko. totuudesta ole kokemusta, kuitenkin jonkin verran.
TOISTAN:
Vain tosiasioihin perustuvilla mielipiteillä on arvoa, valheisiin peruustuvilla ei mitään arvoa ole.
Itse olen kertonut vain tosiasioita.