Jumalatonta Raamattu vertaa akanaan, jota tuuli
lennättää. Kun häneltä puuttuu kiinnekohta elämän
varsinaiseen todellisuuteen, elävään Jumalaan,
sopeutuu hän hyvin mitä erilaisimpaan
ympäristöön. Saattaapa jumalaton toisinaan
viivähtää sielläkin, missä Jumalan oma kansa
pitää kotiansa. Jumalattomalle on ominaista
merkillinen kaikkialla oleminen, joka paikkaan
sopeutuminen. Kun jumalaton lisäksi on kevyt kuin
akana, hän kykenee helposti siirtymään paikasta
toiseen. Kaikki käy vaivattomasti. Jumalattoman
jumalisuuskin on vaivatonta, hän ei tunne
heräämisen itkuja, uudestisyntymisen kipuja eikä
langenneen Jumalan lapsen katkeraa häpeää ja
itsensä syyttelyä. Jumalattoman elämälle lyö
leimansa eräänlainen helppous, joka ainakin
pinnalta katsoen saattaa näyttää edulta.
Herrassa elävää ihmistä Raamattu taas vertaa
vesiojain tykö istutettuun puuhun, joka antaa
hedelmän ajallaan. Hänellä on vakituinen
kiinnekohta elämässään. Ei hän sovellu mihin
tahansa. Hänessä on jonkinlaista särmikkyyttä,
joka muiden ihmisten mielestä on käsittämätöntä,
epäviisasta ja vanhanaikaista. Tämä on seurausta
siitä, että hän on sidottu Jumalan sanaan.
Hän "rakastaa Herran lakia, ja tutkistelee hänen
lakiansa päivät ja yöt". Jumalan sana tuo rajoja
ihmisen elämään. Se rajoittaa hänen
itsemääräämisoikeuttaan, sillä hän on kaikessa
sidottu Herraan ja hänen sanaansa. Herran sana
tuo muös painoja hänen elämäänsä, kun sanan
kaksiteräinen miekka tunkee hänen omaantuntoonsa
repivänä ja haavoittavana, mutta myös
lääkitsevänä ja parantavana.
Herran sanaan sidotusta ihmisestä sanotaan, että
hän antaa "hedelmän ajallaan". Hän ei siis aina
ole valmis mihin tahansa, hän ei aina kykene
sanomaan oikeita sanoja, hänellä ei aina ole
oikeata neuvoa annettavana. Tästä syystä hänen
usein täytyykin olla hiljaa, ja tyytyä vain
rukoilemaan, että Herra näyttäisi, miten tie
tästä taas eteenpäin kulkee. Mutta "ajallansa",
silloin kun neuvoa ja apua todella tarvitaan,
Jumala näitten heikkojen ystäviensä kautta
ilmaisee oman voimansa ja antaa hedelmien tulla
näkyviin suurten armotarkoitustensa
toteutumiseksi.
Näin kirjoitti Martti Simojoki päivän sana
-kirjassaan 30.8. päivälle aikoinaan.
Keskustelu sallittu, mulla ei ole potentiaalia
osallistua tähän keskusteluun, luultavasti,
sorry, mutta ehkä syntyy kaikkien
ei-uskovien ja uskovien joukossa mielipiteitä.
lennättää. Kun häneltä puuttuu kiinnekohta elämän
varsinaiseen todellisuuteen, elävään Jumalaan,
sopeutuu hän hyvin mitä erilaisimpaan
ympäristöön. Saattaapa jumalaton toisinaan
viivähtää sielläkin, missä Jumalan oma kansa
pitää kotiansa. Jumalattomalle on ominaista
merkillinen kaikkialla oleminen, joka paikkaan
sopeutuminen. Kun jumalaton lisäksi on kevyt kuin
akana, hän kykenee helposti siirtymään paikasta
toiseen. Kaikki käy vaivattomasti. Jumalattoman
jumalisuuskin on vaivatonta, hän ei tunne
heräämisen itkuja, uudestisyntymisen kipuja eikä
langenneen Jumalan lapsen katkeraa häpeää ja
itsensä syyttelyä. Jumalattoman elämälle lyö
leimansa eräänlainen helppous, joka ainakin
pinnalta katsoen saattaa näyttää edulta.
Herrassa elävää ihmistä Raamattu taas vertaa
vesiojain tykö istutettuun puuhun, joka antaa
hedelmän ajallaan. Hänellä on vakituinen
kiinnekohta elämässään. Ei hän sovellu mihin
tahansa. Hänessä on jonkinlaista särmikkyyttä,
joka muiden ihmisten mielestä on käsittämätöntä,
epäviisasta ja vanhanaikaista. Tämä on seurausta
siitä, että hän on sidottu Jumalan sanaan.
Hän "rakastaa Herran lakia, ja tutkistelee hänen
lakiansa päivät ja yöt". Jumalan sana tuo rajoja
ihmisen elämään. Se rajoittaa hänen
itsemääräämisoikeuttaan, sillä hän on kaikessa
sidottu Herraan ja hänen sanaansa. Herran sana
tuo muös painoja hänen elämäänsä, kun sanan
kaksiteräinen miekka tunkee hänen omaantuntoonsa
repivänä ja haavoittavana, mutta myös
lääkitsevänä ja parantavana.
Herran sanaan sidotusta ihmisestä sanotaan, että
hän antaa "hedelmän ajallaan". Hän ei siis aina
ole valmis mihin tahansa, hän ei aina kykene
sanomaan oikeita sanoja, hänellä ei aina ole
oikeata neuvoa annettavana. Tästä syystä hänen
usein täytyykin olla hiljaa, ja tyytyä vain
rukoilemaan, että Herra näyttäisi, miten tie
tästä taas eteenpäin kulkee. Mutta "ajallansa",
silloin kun neuvoa ja apua todella tarvitaan,
Jumala näitten heikkojen ystäviensä kautta
ilmaisee oman voimansa ja antaa hedelmien tulla
näkyviin suurten armotarkoitustensa
toteutumiseksi.
Näin kirjoitti Martti Simojoki päivän sana
-kirjassaan 30.8. päivälle aikoinaan.
Keskustelu sallittu, mulla ei ole potentiaalia
osallistua tähän keskusteluun, luultavasti,
sorry, mutta ehkä syntyy kaikkien
ei-uskovien ja uskovien joukossa mielipiteitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upea kirjoitus!
Siunausta sinulle Andreas!
"Kun häneltä puuttuu kiinnekohta elämän
varsinaiseen todellisuuteen, elävään Jumalaan,
sopeutuu hän hyvin mitä erilaisimpaan
ympäristöön."
Tässä on mielestäni hyvä esimerkki
suvaitsemattomuuden vaikutuksesta ihmisen elämään.
Uskova ei tunne missään oloaan kotoisaksi
ennenkuin on saanut ympäristönsä Kristittyyn
tilaan, pakolla tai ilman...
Itse olen ollut monia vuosia reissutöissä ja
varsinkin Aasiassa huomasin tuon kummallisen
suvaitsemattomuuden sikäläisiä "pakanoita"
kohtaan monien yhteistyöyrityksissä
työskentelevien henkilöiden toimesta.
Yhdenmukaistaminen...Missäs aatteessa esimerkiksi
tuonkaltaista pidettiin oikeutettuna päämäärään
nähden?
Natsismi, Kommunismi.....ym...Historian valossa
on aivan oikeutettua verrata Kristinuskoa
edellämainittuihin.
R.
Oi, niin kaunista kristuksen lapsi hyvä, pakana
paha kirjoittelua, tulee ihan tippa linssiin. :~|
Jatkakaa samaan malliin pojat