YK:n yleiskokoukseen syyskuussa on tulossa äänestettäväksi ehdotus, jossa palestiinalaishallinto hakee yksipuolisesti tunnustusta Palestiinan valtiolle, joka noudattaisi vuoden 1967 rajoja. Lisäksi palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas on ilmoittanut palestiinalaishallinnon hakevan valtiolleen samassa yhteydessä myös YK:n jäsenyyttä.
Ennenaikainen tunnustaminen ei kuitenkaan ratkaise Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia, vaan pitkittää ja hankaloittaa sitä. Tällainen palestiinalaisten ja Israelin käymien suorien neuvottelujen sivuuttaminen ei ainoastaan ole YK:n aiempien asiaa koskevien päätöslauselmien vastaista, vaan jättää myös huomiotta aiemmat osapuolten välillä solmitut sopimukset, joiden mukaan osapuolet pidättäytyvät yksipuolisista toimenpiteistä ja pyrkivät etsimään ratkaisuja kiistakysymyksiin yhteisissä neuvotteluissa.
Näin Palestiinan valtion ennenaikainen tunnustaminen jättäisi kaikki avoimet kysymykset ratkaisematta ja kaivaisi maata kaikkien jo olemassa olevien Israelin ja palestiinalaisten välisten sopimusten alta. Nämä sopimukset ovat perusta moninaiselle israelilaisten ja palestiinalaisten väliselle siviilitason yhteistyölle. Mahdollinen tunnustaminen uhkaa lopettaa käynnissä olevan positiivisen kehityksen, joka on merkinnyt parantunutta turvallisuutta, talouden vakautta ja kasvua alueella. Israelin ja Palestiinan valtion välillä ei olisi minkäänlaista rauhansopimusta eikä Palestiinan valtiolla siten olisi myöskään rauhansopimuksen mukanaan tuomia velvoitteita Israelia kohtaan. Abbas on lisäksi tehnyt selväksi, ettei yksikään juutalainen saisi jäädä asumaan Palestiinan valtioon. Tällainen hanke on länsimaisten arvojen vastainen, eikä Suomen siksi tulisi antaa puoltavaa ääntään YK:ssa.
Palestiinan valtion ennenaikainen tunnustaminen jättäisi kaikki olennaiset kiistakysymykset ratkaisematta. Se ottaisi huomioon ainoastaan neuvottelujen toisen osapuolen ja palkitsisi sen torjuvan asenteen – jopa terrorismin – ja rauhan asemesta se kiihdyttäisi nykyistä konfliktia entisestään. Todellisen rauhan sijaan se palkitsisi asenteen, jota hyvin kuvaa palestiinalaishallinnon johtajan Mahmoud Abbasin lausunto New York Times -lehden kolumnissa (16.5.2011). Hän kirjoittaa avoimesti, että Palestiinan valtion tunnustaminen YK:n yleiskokouksessa toimisi välineenä, jolla Israelia voitaisiin syyttää YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa ja sen muissa elimissä.
Ratkaisu Lähi-idän konfliktiin ja tie rauhaan löytyy ainoastaan näiden kahden osapuolen välisten suo-rien neuvotteluiden kautta. Siksi palestiinalaisia on kehotettava palaamaan neuvottelupöytään ja hylkäämään yksipuoliset itsenäisyyspyrkimyksensä.
Arvoisa tasavallan presidentti, Suomen ei tule antaa tukeaan palestiinalaisten yksipuoliselle hankkeelle YK:ssa. Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle on juuri todennut, ettei Saksa tule äänestämään Palestiinan valtion tunnustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa. Saksan ohella myös Hollanti, Tsekin tasavalta, Italia, Yhdysvallat ja Kanada aikovat äänestää tunnustamista vastaan.
Israel eläköön -adressissä 9173 suomalaista on ilmaissut tukensa jakamattomalle Jerusalemille. Tämän joukon, samoin syyskuun 13. päivänä Senaatintorille Jakamaton Jerusalem -solidaarisuustapahtumaan kokoontuneiden n. 1 500 suomalaisen kanssa vetoamme Teihin, että tekisitte kaikkenne, jotta Suomi seuraisi edellä mainittujen maiden päättäväistä esimerkkiä.
Helsingissä, syyskuun 13. päivänä 2011
Kunnioittaen
Gideon Bolotowsky, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston pj,
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja
Petri Kauhanen – Suomen Karmel-yhdistys, tj
Juha Ketola – ICEJ, tj
Seppo S. Kosonen – Aluekappalainen, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta
John Remes – Israel-Ystävyystoimikunta, pj
Tomas Sandell – European Coalition for Israel, pj
Pekka Sartola – Pastori, kirjailija
Pirkko Säilä – Patmos Lähetyssäätiö, tj
Hannu Takkula – Europarlamentaarikko
Ennenaikainen tunnustaminen ei kuitenkaan ratkaise Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia, vaan pitkittää ja hankaloittaa sitä. Tällainen palestiinalaisten ja Israelin käymien suorien neuvottelujen sivuuttaminen ei ainoastaan ole YK:n aiempien asiaa koskevien päätöslauselmien vastaista, vaan jättää myös huomiotta aiemmat osapuolten välillä solmitut sopimukset, joiden mukaan osapuolet pidättäytyvät yksipuolisista toimenpiteistä ja pyrkivät etsimään ratkaisuja kiistakysymyksiin yhteisissä neuvotteluissa.
Näin Palestiinan valtion ennenaikainen tunnustaminen jättäisi kaikki avoimet kysymykset ratkaisematta ja kaivaisi maata kaikkien jo olemassa olevien Israelin ja palestiinalaisten välisten sopimusten alta. Nämä sopimukset ovat perusta moninaiselle israelilaisten ja palestiinalaisten väliselle siviilitason yhteistyölle. Mahdollinen tunnustaminen uhkaa lopettaa käynnissä olevan positiivisen kehityksen, joka on merkinnyt parantunutta turvallisuutta, talouden vakautta ja kasvua alueella. Israelin ja Palestiinan valtion välillä ei olisi minkäänlaista rauhansopimusta eikä Palestiinan valtiolla siten olisi myöskään rauhansopimuksen mukanaan tuomia velvoitteita Israelia kohtaan. Abbas on lisäksi tehnyt selväksi, ettei yksikään juutalainen saisi jäädä asumaan Palestiinan valtioon. Tällainen hanke on länsimaisten arvojen vastainen, eikä Suomen siksi tulisi antaa puoltavaa ääntään YK:ssa.
Palestiinan valtion ennenaikainen tunnustaminen jättäisi kaikki olennaiset kiistakysymykset ratkaisematta. Se ottaisi huomioon ainoastaan neuvottelujen toisen osapuolen ja palkitsisi sen torjuvan asenteen – jopa terrorismin – ja rauhan asemesta se kiihdyttäisi nykyistä konfliktia entisestään. Todellisen rauhan sijaan se palkitsisi asenteen, jota hyvin kuvaa palestiinalaishallinnon johtajan Mahmoud Abbasin lausunto New York Times -lehden kolumnissa (16.5.2011). Hän kirjoittaa avoimesti, että Palestiinan valtion tunnustaminen YK:n yleiskokouksessa toimisi välineenä, jolla Israelia voitaisiin syyttää YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa ja sen muissa elimissä.
Ratkaisu Lähi-idän konfliktiin ja tie rauhaan löytyy ainoastaan näiden kahden osapuolen välisten suo-rien neuvotteluiden kautta. Siksi palestiinalaisia on kehotettava palaamaan neuvottelupöytään ja hylkäämään yksipuoliset itsenäisyyspyrkimyksensä.
Arvoisa tasavallan presidentti, Suomen ei tule antaa tukeaan palestiinalaisten yksipuoliselle hankkeelle YK:ssa. Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle on juuri todennut, ettei Saksa tule äänestämään Palestiinan valtion tunnustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa. Saksan ohella myös Hollanti, Tsekin tasavalta, Italia, Yhdysvallat ja Kanada aikovat äänestää tunnustamista vastaan.
Israel eläköön -adressissä 9173 suomalaista on ilmaissut tukensa jakamattomalle Jerusalemille. Tämän joukon, samoin syyskuun 13. päivänä Senaatintorille Jakamaton Jerusalem -solidaarisuustapahtumaan kokoontuneiden n. 1 500 suomalaisen kanssa vetoamme Teihin, että tekisitte kaikkenne, jotta Suomi seuraisi edellä mainittujen maiden päättäväistä esimerkkiä.
Helsingissä, syyskuun 13. päivänä 2011
Kunnioittaen
Gideon Bolotowsky, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston pj,
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja
Petri Kauhanen – Suomen Karmel-yhdistys, tj
Juha Ketola – ICEJ, tj
Seppo S. Kosonen – Aluekappalainen, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta
John Remes – Israel-Ystävyystoimikunta, pj
Tomas Sandell – European Coalition for Israel, pj
Pekka Sartola – Pastori, kirjailija
Pirkko Säilä – Patmos Lähetyssäätiö, tj
Hannu Takkula – Europarlamentaarikko
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ratkaisu Lähi-idän konfliktiin ja tie rauhaan löytyy ainoastaan näiden kahden osapuolen välisten suorien neuvotteluiden kautta."
Ei tää lössi oo kyllä mitenkään erityisemmin aikasemmin tähän osapuolia rohkassut. Pikemminkin päinvastoin.
Nyt sitten vikistään ja valitetaan ja otetaan neuvottelukortti esiin, kun korvasyyhy kutittaa.
ovat taas täysin vastuuttomia. Oletko tosiaan sitä ieltä, että asia olisi hoidettu lopullisesti, jos Israel vetäytyisi vuoden -67 rajoille? Eikö missään vaiheessa vieläkään juolahda mieleen, että eihän Länsiranta ja Gazasi ole edes yhtenäistä aluetta?
Lössisi pitäisi luopua kaikki tai ei mitään -ajattelusta ja palata neuvottelupöytään. Lopputulema olisi suunnilleen Clintonin kaudella neuvotelun ratkaisun mukainen. Sen hyväksyi Israel, mutta toinen osapuoli hylkäsi. Sinusta sellaista ei voinut edes harkita.
Kaikkea harkitaan mutta kaikki ei ole järkevää. Billillä oli omat lehmät ojassa ja sinne jäivät.
kirjoitusta en ole lukenut koskaan. En ymmärrä, miten harkiteminen yleensäkään liittyy teidän malliinne. Katsot, että Hamas edustaa palestiinalaisia ja mikään harkinta ei liity sen mukaan tähän yhteyteen.
Osaatko edes kertoa, mitä ovat nämä Billin ojassa olevat lehmät?