Seuraava teksti käsittelee raamatun antamaa kuvaa
homoseksuaalisuudesta; miten siihen tulisi
suhtautua nykytietämyksen ja tutkimuksen valossa.
En siis ota varsinaisesti kantaa
homoseksuaalisuuden syntyyn, se ei ole pääaihe
tällä osastolla. En vastaa mihinkään tämän aiheen
ulkopuolisiin teksteihin, enkä vastaa ja vieraile
www- osoitteilla, joita ”vastaukseksi” minulle
voidaan tarjota. Yrittäkää siis pysyä aiheessa!
Tämä teksti perustuu seuraavien teologien
kirjoituksiin:
Nissinen, Martti: Homoerotiikka raamatun
maailmassa (Helsinki, 1994)
Räisänen, Heikki: Raamatunnäkemyksiä etsimässä
(Hämeenlinna 1984)
Syvänne, Niilo: Tuomittu vai syyllinen
(Hämeenlinna 1970)
Esitys kokonaisuudessaan ei kuitenkaan kaikilta
kohdilta edusta yllä mainittujen teologien
käsitystä ko. asiasta. Räisäsen ja Syvänteen
käsityksiin homoseksuaalisuuden synnystä en
täysin hyväksy enkä tuo esille, sillä ne eivät
kuulu aiheeseen. Räisänen esimerkitse ei viittaa
yhteenkään tutkimukseen, joka varmistaisi hänen
kantansa ko. asiasta.
Arton (Saunalahdella intti) huomautuksen
kuitenkin korjaan: hän väitti, että
homoseksuaalit elävät keskimäärin 20 vuotta
vähemmän kuin heteroseksuaalit. Kyseessähän on
käsittääkseni kuuluisa, vääristelty kanadalainen
tutkimus:
”Kanadalaisen tutkijaryhmän johtaja Robert S.
Hogg paheksuu tutkijaryhmän artikkelin
käyttämistä vääristelevällä tavalla suomalaisen
niin sanotun eheytysliikkeen tarpeisiin
eduskuntakeskustelun yhteydessä. Kirjeessään
alkuperäisen artikkelin julkaisseelle
tieteelliselle lehdelle (International Journal of
Epidemiology) hän toteaa tiettyjen ryhmien
Yhdysvalloissa ja muissa maissa syyllistyneen
tähän. Tutkijaryhmän jäsen Steffanie A Strathdee
torjui lähettämässään viestissä Pasi Turusen
väitteen, jonka mukaan tutkijaryhmän artikkeli
osoittaisi homomiesten eliniän odotteen olevan 8-
20 vuotta lyhyemmän kuin heteromiehillä, ja
ilmoitti, ettei tutkimuksessa ole lainkaan
kysymys homomiesten elinkaaren pituudesta
yleensä. Tri Hogg vahvistaa saman seikan
kirjeessään, joka on ohessa kokonaisuudessaan, ja
toteaa tutkijaryhmän käsitelleen vain hiv-
positiivisten miesten eliniän odotetta. Hiv-
positiivisten ihmisten eliniän ennuste on
ratkaisevasti parantunut ns. kolmoislääkityksen
kehittämisen jälkeen vuonna 1996.
Tutkimusryhmän johtaja tri Robert S. Hogg
sanoutuu irti uskonnollisten eheyttäjien
tulkinnoista ja esittää vastalauseensa sen
johdosta, että tutkijaryhmän tuloksia on
vääristelty poliittisiin tarkoituksiin. Asiaa
käsittelevä uutinen kokonaisuudessaan seuraavalla
sivulla: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?
s=80_10_1
__________________________________________________
__________________________________________________
Räisänen ja Syvänne jakavat homoseksuaalisuuden
näennäishomoseksuaalisuuteen ja
taipumushomoseksuaalisuuteen. Syvänne
näennäishomoseksuaalisuudesta(hänellä on myös
viitteet lähteisiin sekä hänen jaossaan on useita
muitakin kategorioita): ”… Se on luonteeltaan
kokeilemista, ja siksi siihen liittyy alkoholin
ja huumausaineiden käyttöä ja rahallisen hyödyn
tavoittelemistakin. Tämä näennäishomoseksuaalinen
ryhmä on suurin ja näkyvin. Heitä voidaan pitää
neuroottisina heteroseksuaaleina, joille
seksuaalisuus sellaisenaan ihmissuhteista
irrallisena, on jäänyt ainoaksi arvoksi, ainoaksi
mielihyvän lähteeksi… Se on passiivista
antautumista virran vietäväksi ja
ilmenemismuodoiltaan lähinnä homoseksuaalista
prostituutiota tai yhteistä masturbaatiota…”
Räisänen kutsuu heitä homoseksuaaleiksi, joille
ei ole ongelmana heteroseksuaaliset kontaktit.
Mielestäni Syvänteen määritelmä ”neuroottisista”
heteroseksuaaleista, jotka kokeilevat rajojaan on
parempi.
Taipumushomoseksualismista Syvänne ja Räisänen
ovat miltei samaa mieltä. Syvänne: ”… Suhde ei
ole yksipuolisesti seksuaalisen vietin
tyydyttämistä, vaan se muodostaa täydelliseksi
molemminpuoliseksi rakkaussuhteeksi… Kyseessä ei
ole ohimenevä vaihe eikä
tarttuminen ”puberteettivaiheeseen”… Ratkaisevaa
on, että taipumushomoseksualistit etsivät oikeaa
kestävää suhdetta.” Taipumushomoseksuaaleille
homoseksuaalisuus ei ole valinta kuten muille
kategoriassa oleville.” Räisänen Syvänteestä
poikkeavasti ehdottaa selvää syytä
taipumushomoseksualismin synnylle, johon en yhdy.
Hän ei myöskään viittaa mihinkään lähteeseen,
josta tiedon on ottanut Valintana Räisänenkään
sitä ei pidä.
Raamatun aineisto homoseksuaalisuudesta on
niukka, hajanainen ja osin sattumanvarainen. Alla
luetelluista raamatunteksteistä ei muodostu
asiallista kokonaisuutta, vaan homoseksuaalisuus
esiintyy enemmän tai vähemmän moniselitteisenä
sivuteemana erilaisissa asiayhteyksissä. Eri
Raamatun tekstit vastaavat eri kysymyksiin,
joista harva yhtenee nykyisessä keskustelussa
esitettäviin kysymyksiin. Yhteistä teksteille on
samaa sukupuolta olevien ihmisten
seksuaalikontakti kielteisessä valossa
esitettynä. Näyttää siltä, että raamatussa on
kyse tietynlaisesta homoseksuaalisuuden muodosta;
Tiedämme Kinseyn raportin perusteella melko
itsestään selvän asian, että homoseksuaalien
persoonallisuuden piirteet vaihtelevat kuten
muunkin väestön persoonallisuudet. Lisäksi
homoseksuaalisuudella näyttää olevan, Syvänteen
mukaan, monia eri syntytapoja.
Raamatun kohdat, joissa homoseksuaalisuuteen
viitataan ovat seuraavat (Jako Martti Nissisen):
Vanha Testamentti: Mooseksen kirja 19:1-11
(Sodoma), 1. Mooseksen kirja 9:20-27 (Haam ja
Nooa), 3. Mooseksen kirja 18:22 ja 20:13
(Pyhyyslaki), Tuomarien kirja 19 (Gibea) , 1.
Samuelin kirja 18-20 ja 2. Samuelin kirja 1:26
(Daavid ja Jonatan).
Vanha testamentti ei yleensä perustele lain
määräyksiä. Ne eivät ole puhtaasti uskonnollisia,
vaan myös terveydellisiä ja yhteiskunnallisia.
Perustavat homoseksualismia (Räisänen ei
homoseksualismista puhuessaan tarkoita
taipumushomoseksualismia vaan käyttää sanojensa
mukaan ahdasta määritelmää ”homoseksuaalisia
akteja”. Homoseksuaalisesta taipumuksesta, joka
ei välttämättä johda yhdyntään, ei raamatussa
puhuta mitään) koskevat kohdat sisältyvät ns.
Pyhyyslakiin. Tietomme määräysten
historiallisesta kontekstista ovat olemattomat.
Niitä on vaikea ajoittaa. Kumpikin liittyy
kokonaisuuteen, jossa käsitellään erilaisia
seksuaalisia rikkomuksia(Räisänen Lev 17-26 ja
Lev 18:22). Tähän varsin yhtenäiseen kieltojen
luetteloon on myöhemmin lisätty muita
seksuaalielämää sääteleviä kieltoja (j.18-23).
Vaikka homoseksualismia koskevien määräysten
alkuperä ja tausta näyttävät jäävän hämärään,
saamme selvän kuvan perspektiivistä, jossa se ja
muut edellä mainituissa jaksoissa mainitut asiat
on myöhemmin nähty. Tähän Räisänen näyttää
Leviticuksen maanpaon jälkeiset säädökset.
Räisänen osoittaa Pyhyyslain toimittajan
taistelleen kanaanilaisuutta vastaan kuten myös
Hoosea ja Jeremia. Kanaanilaiselle kultille
ominaista oli prostituutio. Liittyykö
uhrikukkuloiden prostituutioon myös
homoseksuaalisia palveluja? Tällöin nuo käskyt,
Lev 18-22 ja 20:13, ovat ainakin osittain Baal-
kulttiin tähtääviä ja VT:n kielteiset kannanotot
homoseksuaalisiin akteihin johtuvat ainakin
osittain kultista, eikä kyseisiä lausumia voi
enää pitää nykykristittyjä sitovina. Maininnat
VT:ssä johtuvat siitä, että Baalin ja Jahven
palvonta ainakin osittain yhdistettiin toisiinsa;
kuten myös palvontaan liittyvät menot (vrt. Hoos
4). Tiedämme, että uhrikukkuloiden pyhäköissä
toimi naisprostituoitujen rinnalla myös miehiä:
Dyn 23:18. Tavallinen käsitys onkin, että
pyhäkköpojat palvelivat asiakkaitaan
homoseksuaalisin aktein. Suoranaisia todisteita
ei kuitenkaan ole, viittauksia kylläkin. ” He
jäljittelivät niiden kansojen kauhistavia tekoja,
jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten
tieltä.”
Tiedämme myöskin, että israelilaisten mielestä
lisääntyminen oli tärkeää ja ”kaikkinainen
lajieron häpäiseminen luomisjärjestyksen
vastaista…” Siksi Lev 18 ja Lev 20
homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen
mainitaan rinta rinnan. Kummassakin tapauksessa
lajiero sumenee, joskin eri tavoin. Kansan
säilymisen kannalta oli myös tärkeää estää sen
sekaantuminen muihin kansoihin. Ympärileikkaus ja
monet muut pyhät tavat erottivat israelilaiset
omaksi joukokseen. Kansan piti olla kaikessa
erilainen kuin muut kansat; siksi mainitaan
perusteltuna homoseksualismin tuomitsemiseen,
että se oli tavallista ympärillä olevien kansojen
keskuudessa, 3. Mooses 18: 3, 4. 24. 27-30;
19:23.
Sodoman ja Gomorran tuho on toinen kuuluisa
viittaus. Gen 19:1-14 ja Tuom 19:11-30. Kyseiset
kaksi kertomusta kuvaavat aggressiivista,
himokasta homoseksualismia, johon liittyy
seksiobjektin raaka pahoinpitely. Kuvauksessa
myös loukataan tapaa nimeltä kestiystävyys. Se
velvoitti vieraanvaraisuuteen ja suojelemaan
vierasta. Tämä oikeus oli Lootilla kiistanalainen
sillä hän asui Sodomassa muukalaisena. Ei ole
ollenkaan varmaa, että homoseksuaalinen
käyttäytyminen oli pääasia. Näyttäisi siltä, että
kestiystävyyden loukkaaminen lienee törkeämpää
kuin tapa, jolla se suoritettiin. Rangaistuksesi
Herra sitten tuhosi kaupungit. Vanhassa
testamentissa homoseksualismi yleensä on
ymmärretty ja kuvattu puhtaasti
yhdyntäkeskeisiksi, aggressiivisiksi sekä
kollektiivisiksi mielihalujen toteuttamistavaksi;
rakkaus ja tunteet eivät missään vaiheessa tule
esille.
Lev 20:13 on voinut säilyttää jotakin yleisestä
muinaisitämaisesta asenteesta, joskin
rangaistuksen ankaruus on vailla vertauskohtia.
Asennetta homoseksuaalisuuteen on saattanut
jyrkentää kanaanilaisten Baal- kultin
rituaalimenot. Seuraavaksi käsittelen Uuden
testamentin.
Uusi Testamentti: Paavalin kirje roomalaisille
1:26-27 (Paavali ja luonnonvastaisuus),Paavalin
1. kirje Korinttolaisille 6:9 ja Paavalin 1.
kirje Timoteukselle 1:10 (Miesmakaajat). Uusi
testamentti viittaa homoseksuaalisuuteen vain
kolme kertaa, näistäkin maininnoista saa kuvan,
että kyseessä on pikemminkin
näennäishomoseksualismi, kun käytetään
sanontoja; ”ovat vaihtaneet” ja ”luopuen
luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa”.
Uustestamentilliset kannanotot niveltyvät
saumattomasti juutalaisiin. 1 Tim 1:10
homoseksualistit (arsenokoitai, ”miesten kanssa
makaajat) mainitaan luettelossa niiden laittomien
ja saastaisten syntisten joukossa, jotka ovat ”
tervettä oppia vastaan”. Keskeiset lauselmat ovat
kuitenkin Paavalin 1 Kor 6:9-10 ja Room 1:18-32.
Edellisessä kohdassa apostoli luettelee sellaisia
paheiden harjoittajia, jotka ovat suljetut pois
Jumalan valtakunnasta. Tällaisia väärämielisiä
ovat haureelliset, epäjumalanpalvelijat,
avionrikkojat, malakoi, arsenokoitai…
(arsenokoitai, aktiivinen homoseksuaalisuuden
harjoittaja ja malakoi, pehmeät, siihen
passiivisesti alistuvia). Homoseksuaalisuus
ymmärretään seksuaalisen holtittomuuden muodoksi
haureuden ja aviorikoksen rinnalla. Modernin
ongelmanasettelun kannalta on huomioitava, että
Paavali edellyttää homoseksualistin kykenevän
luopumaan paheestaan kristityksi tullessaan. Hän
ei taistele nimenomaan homoseksualismia vastaan,
ei käsittele sitä erilliskysymyksenä, vaikka se
oli hyvin yleistä roomalais- kreikkalaisessa
kulttuurissa sekä jumalanpalvelumenoissa että
kirjallisuudessa. Hän näkee sen paheena paheiden
joukossa.
Martti Nissinen: ”Tätä tosiasiaa ei voi
saivarrella olemattomiin. Paavali ottaa nimittäin
kantaa tietyssä kulttuurissa tiettyjen
hellenistijuutalaisten moraalikoodien pohjalta,
jotka ovat meidän aikaamme mennessä muuttuneet.
Paavalia ei voi vetää vastuuseen asioista, joita
hän ei osoita millään tavalla tuntevansa - kuten
homoseksuaalisuudesta, joka ei ole
tietentahtoinen perversio, vaan persoonallisuutta
määräävä ja aivan muilla tavoilla, esimerkiksi
rakkautena ilmi tuleva seksuaalinen
suuntautuminen. Vaikka Paavali ei puhuisikaan
ahtaasti vain tietynlaisista homoerotiikan
muodoista kuten pederastiasta, ei hänen
näkökulmaansa pidä myöskään keinotekoisesti
laajentaa liian yleiselle tasolle.” Hän jatkaa: ”
Kaiken edellä sanotun perusteella voidaan tulla
toteamukseen, että Raamatun homoseksuaalisuutta
sivuavien tekstien merkitys on nykypäivän
homoseksuaalisutta koskevassa keskustelussa
kysymyksenalainen.”
Paitsi että homoseksualistit tuskin ovat in
corpore murhaajia ja pettäjiä on huomautettu,
että puhe ”vaihtamisesta” ei sovi
taipumushomoseksualistiin, jolle todellista
tietoista vaihtoehtoa ei ole ollutkaan.
Historialliseksi tosiasiaksi jää, että Paavali
suhtautuu tietyntyyppiseen homoseksualismiin
jyrkän tuomitsevasti. Bailey: ” Paavalin sanat
voidaan ymmärtää ainoastaan siinä merkityksessä,
minkä hän itse olisi niille voinut antaa-
tekemättä jaotteluja, joita hän ei tarkoittanut
ja joita hän ei olisi käsittänyt.” Apostoli ei
sen aikaisten tietojensa perusteella olisi
erottanut taipumushomoseksualistia holtittomasta
elostelijasta.
Lopetan tämän Räisäsen kappaleeseen nykypäivän
silmin homoseksualismia eettisesti tarkasteltuna:
” Kovan linjan biblisismi ei näe
homoseksualismissa ongelmaa lainkaan. Raamatun
kannasta ei ole syytä tinkiä. Raamattu ei tee
eroa vaihtamisen tuloksena tai muulla tavoin
syntyneen homoseksualismin välillä eikä
meidänkään ole syytä perustaa eettisiä ratkaisuja
tällaiseen jaotteluun. Jos tällöin vedotaan
Leviticukseen ja tähdennetään, että siellä ”ei
puhuta mitään vaihtamisesta”, joutuu kyllä
kysymään, seisovatko tämän kannan edustajat yhtä
suoraselkäisesti kaiken vanhatestamentillisen
lainsäädännön takana. Jos he sallivat sianlihan
tai veriohukaisten syömisen, naisten housupuvut
tai yhtymisen kuukautistilassa olevaan
aviovaimoon, kannanotto homoseksualismiin ei
vakuuta. Sitä paitsi tältä pohjalta lähdettäessä
tulisi kaiketi johdonmukaisesti vaatia
homoseksualistille kuolemantuomiota. Hiukan
joustavampi biblisisti voi jättää VT:n sivummalle
ja tyytyä vetoamaan Paavaliin. häneltäkin on
kysyttävä, onko hän valmis yhtä lujasti pitämään
kiinni kaikista UT:n kannanotoista. Jos hän
sallii veren nauttimisen, hiusten palmikoimisen
tai naisten toimimisen seurakuntalehtoreina ja
pyhäkouluopettajina, hän on epäjohdonmukainen.
Avarakatseisimmat yrittävät toisaalta tehdä
oikeutta Paavalin puheelle Roomalaiskirjeen
alussa, mutta toisaalta kiertää hänen
konkreettisen kannanottonsa homoseksualismiin….
Homoseksuaalisen ongelmanasettelun kannalta asia
epäilemättä on näin: homoseksuaalisen taipumuksen
erityisproblematiikka sellaisena kuin sen
tunnemme ei ole raamatun kirjoittajien
näköpiirissä… Vastuullinen kristillinen etiikka
joutunee väistämättä ottamaan homoseksualismiin
kantaa ”raamatunvastaisesti” siihen tapaan kuin
esim. Bovet tai Syvänne…”
Räisänen jopa myöntää raamatun tulkinnan
vahingoittaneen homoseksualismien asemaa: ”
Pitkälti raamatunluvun ansiosta lienee
puolestaan ”inho homoseksuaalista rakkautta
kohtaan syöpynyt syvälle ihmiskunnan
kollektiiviseen tajuntaan.” (A. Köberle).
homoseksuaalisuudesta; miten siihen tulisi
suhtautua nykytietämyksen ja tutkimuksen valossa.
En siis ota varsinaisesti kantaa
homoseksuaalisuuden syntyyn, se ei ole pääaihe
tällä osastolla. En vastaa mihinkään tämän aiheen
ulkopuolisiin teksteihin, enkä vastaa ja vieraile
www- osoitteilla, joita ”vastaukseksi” minulle
voidaan tarjota. Yrittäkää siis pysyä aiheessa!
Tämä teksti perustuu seuraavien teologien
kirjoituksiin:
Nissinen, Martti: Homoerotiikka raamatun
maailmassa (Helsinki, 1994)
Räisänen, Heikki: Raamatunnäkemyksiä etsimässä
(Hämeenlinna 1984)
Syvänne, Niilo: Tuomittu vai syyllinen
(Hämeenlinna 1970)
Esitys kokonaisuudessaan ei kuitenkaan kaikilta
kohdilta edusta yllä mainittujen teologien
käsitystä ko. asiasta. Räisäsen ja Syvänteen
käsityksiin homoseksuaalisuuden synnystä en
täysin hyväksy enkä tuo esille, sillä ne eivät
kuulu aiheeseen. Räisänen esimerkitse ei viittaa
yhteenkään tutkimukseen, joka varmistaisi hänen
kantansa ko. asiasta.
Arton (Saunalahdella intti) huomautuksen
kuitenkin korjaan: hän väitti, että
homoseksuaalit elävät keskimäärin 20 vuotta
vähemmän kuin heteroseksuaalit. Kyseessähän on
käsittääkseni kuuluisa, vääristelty kanadalainen
tutkimus:
”Kanadalaisen tutkijaryhmän johtaja Robert S.
Hogg paheksuu tutkijaryhmän artikkelin
käyttämistä vääristelevällä tavalla suomalaisen
niin sanotun eheytysliikkeen tarpeisiin
eduskuntakeskustelun yhteydessä. Kirjeessään
alkuperäisen artikkelin julkaisseelle
tieteelliselle lehdelle (International Journal of
Epidemiology) hän toteaa tiettyjen ryhmien
Yhdysvalloissa ja muissa maissa syyllistyneen
tähän. Tutkijaryhmän jäsen Steffanie A Strathdee
torjui lähettämässään viestissä Pasi Turusen
väitteen, jonka mukaan tutkijaryhmän artikkeli
osoittaisi homomiesten eliniän odotteen olevan 8-
20 vuotta lyhyemmän kuin heteromiehillä, ja
ilmoitti, ettei tutkimuksessa ole lainkaan
kysymys homomiesten elinkaaren pituudesta
yleensä. Tri Hogg vahvistaa saman seikan
kirjeessään, joka on ohessa kokonaisuudessaan, ja
toteaa tutkijaryhmän käsitelleen vain hiv-
positiivisten miesten eliniän odotetta. Hiv-
positiivisten ihmisten eliniän ennuste on
ratkaisevasti parantunut ns. kolmoislääkityksen
kehittämisen jälkeen vuonna 1996.
Tutkimusryhmän johtaja tri Robert S. Hogg
sanoutuu irti uskonnollisten eheyttäjien
tulkinnoista ja esittää vastalauseensa sen
johdosta, että tutkijaryhmän tuloksia on
vääristelty poliittisiin tarkoituksiin. Asiaa
käsittelevä uutinen kokonaisuudessaan seuraavalla
sivulla: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?
s=80_10_1
__________________________________________________
__________________________________________________
Räisänen ja Syvänne jakavat homoseksuaalisuuden
näennäishomoseksuaalisuuteen ja
taipumushomoseksuaalisuuteen. Syvänne
näennäishomoseksuaalisuudesta(hänellä on myös
viitteet lähteisiin sekä hänen jaossaan on useita
muitakin kategorioita): ”… Se on luonteeltaan
kokeilemista, ja siksi siihen liittyy alkoholin
ja huumausaineiden käyttöä ja rahallisen hyödyn
tavoittelemistakin. Tämä näennäishomoseksuaalinen
ryhmä on suurin ja näkyvin. Heitä voidaan pitää
neuroottisina heteroseksuaaleina, joille
seksuaalisuus sellaisenaan ihmissuhteista
irrallisena, on jäänyt ainoaksi arvoksi, ainoaksi
mielihyvän lähteeksi… Se on passiivista
antautumista virran vietäväksi ja
ilmenemismuodoiltaan lähinnä homoseksuaalista
prostituutiota tai yhteistä masturbaatiota…”
Räisänen kutsuu heitä homoseksuaaleiksi, joille
ei ole ongelmana heteroseksuaaliset kontaktit.
Mielestäni Syvänteen määritelmä ”neuroottisista”
heteroseksuaaleista, jotka kokeilevat rajojaan on
parempi.
Taipumushomoseksualismista Syvänne ja Räisänen
ovat miltei samaa mieltä. Syvänne: ”… Suhde ei
ole yksipuolisesti seksuaalisen vietin
tyydyttämistä, vaan se muodostaa täydelliseksi
molemminpuoliseksi rakkaussuhteeksi… Kyseessä ei
ole ohimenevä vaihe eikä
tarttuminen ”puberteettivaiheeseen”… Ratkaisevaa
on, että taipumushomoseksualistit etsivät oikeaa
kestävää suhdetta.” Taipumushomoseksuaaleille
homoseksuaalisuus ei ole valinta kuten muille
kategoriassa oleville.” Räisänen Syvänteestä
poikkeavasti ehdottaa selvää syytä
taipumushomoseksualismin synnylle, johon en yhdy.
Hän ei myöskään viittaa mihinkään lähteeseen,
josta tiedon on ottanut Valintana Räisänenkään
sitä ei pidä.
Raamatun aineisto homoseksuaalisuudesta on
niukka, hajanainen ja osin sattumanvarainen. Alla
luetelluista raamatunteksteistä ei muodostu
asiallista kokonaisuutta, vaan homoseksuaalisuus
esiintyy enemmän tai vähemmän moniselitteisenä
sivuteemana erilaisissa asiayhteyksissä. Eri
Raamatun tekstit vastaavat eri kysymyksiin,
joista harva yhtenee nykyisessä keskustelussa
esitettäviin kysymyksiin. Yhteistä teksteille on
samaa sukupuolta olevien ihmisten
seksuaalikontakti kielteisessä valossa
esitettynä. Näyttää siltä, että raamatussa on
kyse tietynlaisesta homoseksuaalisuuden muodosta;
Tiedämme Kinseyn raportin perusteella melko
itsestään selvän asian, että homoseksuaalien
persoonallisuuden piirteet vaihtelevat kuten
muunkin väestön persoonallisuudet. Lisäksi
homoseksuaalisuudella näyttää olevan, Syvänteen
mukaan, monia eri syntytapoja.
Raamatun kohdat, joissa homoseksuaalisuuteen
viitataan ovat seuraavat (Jako Martti Nissisen):
Vanha Testamentti: Mooseksen kirja 19:1-11
(Sodoma), 1. Mooseksen kirja 9:20-27 (Haam ja
Nooa), 3. Mooseksen kirja 18:22 ja 20:13
(Pyhyyslaki), Tuomarien kirja 19 (Gibea) , 1.
Samuelin kirja 18-20 ja 2. Samuelin kirja 1:26
(Daavid ja Jonatan).
Vanha testamentti ei yleensä perustele lain
määräyksiä. Ne eivät ole puhtaasti uskonnollisia,
vaan myös terveydellisiä ja yhteiskunnallisia.
Perustavat homoseksualismia (Räisänen ei
homoseksualismista puhuessaan tarkoita
taipumushomoseksualismia vaan käyttää sanojensa
mukaan ahdasta määritelmää ”homoseksuaalisia
akteja”. Homoseksuaalisesta taipumuksesta, joka
ei välttämättä johda yhdyntään, ei raamatussa
puhuta mitään) koskevat kohdat sisältyvät ns.
Pyhyyslakiin. Tietomme määräysten
historiallisesta kontekstista ovat olemattomat.
Niitä on vaikea ajoittaa. Kumpikin liittyy
kokonaisuuteen, jossa käsitellään erilaisia
seksuaalisia rikkomuksia(Räisänen Lev 17-26 ja
Lev 18:22). Tähän varsin yhtenäiseen kieltojen
luetteloon on myöhemmin lisätty muita
seksuaalielämää sääteleviä kieltoja (j.18-23).
Vaikka homoseksualismia koskevien määräysten
alkuperä ja tausta näyttävät jäävän hämärään,
saamme selvän kuvan perspektiivistä, jossa se ja
muut edellä mainituissa jaksoissa mainitut asiat
on myöhemmin nähty. Tähän Räisänen näyttää
Leviticuksen maanpaon jälkeiset säädökset.
Räisänen osoittaa Pyhyyslain toimittajan
taistelleen kanaanilaisuutta vastaan kuten myös
Hoosea ja Jeremia. Kanaanilaiselle kultille
ominaista oli prostituutio. Liittyykö
uhrikukkuloiden prostituutioon myös
homoseksuaalisia palveluja? Tällöin nuo käskyt,
Lev 18-22 ja 20:13, ovat ainakin osittain Baal-
kulttiin tähtääviä ja VT:n kielteiset kannanotot
homoseksuaalisiin akteihin johtuvat ainakin
osittain kultista, eikä kyseisiä lausumia voi
enää pitää nykykristittyjä sitovina. Maininnat
VT:ssä johtuvat siitä, että Baalin ja Jahven
palvonta ainakin osittain yhdistettiin toisiinsa;
kuten myös palvontaan liittyvät menot (vrt. Hoos
4). Tiedämme, että uhrikukkuloiden pyhäköissä
toimi naisprostituoitujen rinnalla myös miehiä:
Dyn 23:18. Tavallinen käsitys onkin, että
pyhäkköpojat palvelivat asiakkaitaan
homoseksuaalisin aktein. Suoranaisia todisteita
ei kuitenkaan ole, viittauksia kylläkin. ” He
jäljittelivät niiden kansojen kauhistavia tekoja,
jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten
tieltä.”
Tiedämme myöskin, että israelilaisten mielestä
lisääntyminen oli tärkeää ja ”kaikkinainen
lajieron häpäiseminen luomisjärjestyksen
vastaista…” Siksi Lev 18 ja Lev 20
homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen
mainitaan rinta rinnan. Kummassakin tapauksessa
lajiero sumenee, joskin eri tavoin. Kansan
säilymisen kannalta oli myös tärkeää estää sen
sekaantuminen muihin kansoihin. Ympärileikkaus ja
monet muut pyhät tavat erottivat israelilaiset
omaksi joukokseen. Kansan piti olla kaikessa
erilainen kuin muut kansat; siksi mainitaan
perusteltuna homoseksualismin tuomitsemiseen,
että se oli tavallista ympärillä olevien kansojen
keskuudessa, 3. Mooses 18: 3, 4. 24. 27-30;
19:23.
Sodoman ja Gomorran tuho on toinen kuuluisa
viittaus. Gen 19:1-14 ja Tuom 19:11-30. Kyseiset
kaksi kertomusta kuvaavat aggressiivista,
himokasta homoseksualismia, johon liittyy
seksiobjektin raaka pahoinpitely. Kuvauksessa
myös loukataan tapaa nimeltä kestiystävyys. Se
velvoitti vieraanvaraisuuteen ja suojelemaan
vierasta. Tämä oikeus oli Lootilla kiistanalainen
sillä hän asui Sodomassa muukalaisena. Ei ole
ollenkaan varmaa, että homoseksuaalinen
käyttäytyminen oli pääasia. Näyttäisi siltä, että
kestiystävyyden loukkaaminen lienee törkeämpää
kuin tapa, jolla se suoritettiin. Rangaistuksesi
Herra sitten tuhosi kaupungit. Vanhassa
testamentissa homoseksualismi yleensä on
ymmärretty ja kuvattu puhtaasti
yhdyntäkeskeisiksi, aggressiivisiksi sekä
kollektiivisiksi mielihalujen toteuttamistavaksi;
rakkaus ja tunteet eivät missään vaiheessa tule
esille.
Lev 20:13 on voinut säilyttää jotakin yleisestä
muinaisitämaisesta asenteesta, joskin
rangaistuksen ankaruus on vailla vertauskohtia.
Asennetta homoseksuaalisuuteen on saattanut
jyrkentää kanaanilaisten Baal- kultin
rituaalimenot. Seuraavaksi käsittelen Uuden
testamentin.
Uusi Testamentti: Paavalin kirje roomalaisille
1:26-27 (Paavali ja luonnonvastaisuus),Paavalin
1. kirje Korinttolaisille 6:9 ja Paavalin 1.
kirje Timoteukselle 1:10 (Miesmakaajat). Uusi
testamentti viittaa homoseksuaalisuuteen vain
kolme kertaa, näistäkin maininnoista saa kuvan,
että kyseessä on pikemminkin
näennäishomoseksualismi, kun käytetään
sanontoja; ”ovat vaihtaneet” ja ”luopuen
luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa”.
Uustestamentilliset kannanotot niveltyvät
saumattomasti juutalaisiin. 1 Tim 1:10
homoseksualistit (arsenokoitai, ”miesten kanssa
makaajat) mainitaan luettelossa niiden laittomien
ja saastaisten syntisten joukossa, jotka ovat ”
tervettä oppia vastaan”. Keskeiset lauselmat ovat
kuitenkin Paavalin 1 Kor 6:9-10 ja Room 1:18-32.
Edellisessä kohdassa apostoli luettelee sellaisia
paheiden harjoittajia, jotka ovat suljetut pois
Jumalan valtakunnasta. Tällaisia väärämielisiä
ovat haureelliset, epäjumalanpalvelijat,
avionrikkojat, malakoi, arsenokoitai…
(arsenokoitai, aktiivinen homoseksuaalisuuden
harjoittaja ja malakoi, pehmeät, siihen
passiivisesti alistuvia). Homoseksuaalisuus
ymmärretään seksuaalisen holtittomuuden muodoksi
haureuden ja aviorikoksen rinnalla. Modernin
ongelmanasettelun kannalta on huomioitava, että
Paavali edellyttää homoseksualistin kykenevän
luopumaan paheestaan kristityksi tullessaan. Hän
ei taistele nimenomaan homoseksualismia vastaan,
ei käsittele sitä erilliskysymyksenä, vaikka se
oli hyvin yleistä roomalais- kreikkalaisessa
kulttuurissa sekä jumalanpalvelumenoissa että
kirjallisuudessa. Hän näkee sen paheena paheiden
joukossa.
Martti Nissinen: ”Tätä tosiasiaa ei voi
saivarrella olemattomiin. Paavali ottaa nimittäin
kantaa tietyssä kulttuurissa tiettyjen
hellenistijuutalaisten moraalikoodien pohjalta,
jotka ovat meidän aikaamme mennessä muuttuneet.
Paavalia ei voi vetää vastuuseen asioista, joita
hän ei osoita millään tavalla tuntevansa - kuten
homoseksuaalisuudesta, joka ei ole
tietentahtoinen perversio, vaan persoonallisuutta
määräävä ja aivan muilla tavoilla, esimerkiksi
rakkautena ilmi tuleva seksuaalinen
suuntautuminen. Vaikka Paavali ei puhuisikaan
ahtaasti vain tietynlaisista homoerotiikan
muodoista kuten pederastiasta, ei hänen
näkökulmaansa pidä myöskään keinotekoisesti
laajentaa liian yleiselle tasolle.” Hän jatkaa: ”
Kaiken edellä sanotun perusteella voidaan tulla
toteamukseen, että Raamatun homoseksuaalisuutta
sivuavien tekstien merkitys on nykypäivän
homoseksuaalisutta koskevassa keskustelussa
kysymyksenalainen.”
Paitsi että homoseksualistit tuskin ovat in
corpore murhaajia ja pettäjiä on huomautettu,
että puhe ”vaihtamisesta” ei sovi
taipumushomoseksualistiin, jolle todellista
tietoista vaihtoehtoa ei ole ollutkaan.
Historialliseksi tosiasiaksi jää, että Paavali
suhtautuu tietyntyyppiseen homoseksualismiin
jyrkän tuomitsevasti. Bailey: ” Paavalin sanat
voidaan ymmärtää ainoastaan siinä merkityksessä,
minkä hän itse olisi niille voinut antaa-
tekemättä jaotteluja, joita hän ei tarkoittanut
ja joita hän ei olisi käsittänyt.” Apostoli ei
sen aikaisten tietojensa perusteella olisi
erottanut taipumushomoseksualistia holtittomasta
elostelijasta.
Lopetan tämän Räisäsen kappaleeseen nykypäivän
silmin homoseksualismia eettisesti tarkasteltuna:
” Kovan linjan biblisismi ei näe
homoseksualismissa ongelmaa lainkaan. Raamatun
kannasta ei ole syytä tinkiä. Raamattu ei tee
eroa vaihtamisen tuloksena tai muulla tavoin
syntyneen homoseksualismin välillä eikä
meidänkään ole syytä perustaa eettisiä ratkaisuja
tällaiseen jaotteluun. Jos tällöin vedotaan
Leviticukseen ja tähdennetään, että siellä ”ei
puhuta mitään vaihtamisesta”, joutuu kyllä
kysymään, seisovatko tämän kannan edustajat yhtä
suoraselkäisesti kaiken vanhatestamentillisen
lainsäädännön takana. Jos he sallivat sianlihan
tai veriohukaisten syömisen, naisten housupuvut
tai yhtymisen kuukautistilassa olevaan
aviovaimoon, kannanotto homoseksualismiin ei
vakuuta. Sitä paitsi tältä pohjalta lähdettäessä
tulisi kaiketi johdonmukaisesti vaatia
homoseksualistille kuolemantuomiota. Hiukan
joustavampi biblisisti voi jättää VT:n sivummalle
ja tyytyä vetoamaan Paavaliin. häneltäkin on
kysyttävä, onko hän valmis yhtä lujasti pitämään
kiinni kaikista UT:n kannanotoista. Jos hän
sallii veren nauttimisen, hiusten palmikoimisen
tai naisten toimimisen seurakuntalehtoreina ja
pyhäkouluopettajina, hän on epäjohdonmukainen.
Avarakatseisimmat yrittävät toisaalta tehdä
oikeutta Paavalin puheelle Roomalaiskirjeen
alussa, mutta toisaalta kiertää hänen
konkreettisen kannanottonsa homoseksualismiin….
Homoseksuaalisen ongelmanasettelun kannalta asia
epäilemättä on näin: homoseksuaalisen taipumuksen
erityisproblematiikka sellaisena kuin sen
tunnemme ei ole raamatun kirjoittajien
näköpiirissä… Vastuullinen kristillinen etiikka
joutunee väistämättä ottamaan homoseksualismiin
kantaa ”raamatunvastaisesti” siihen tapaan kuin
esim. Bovet tai Syvänne…”
Räisänen jopa myöntää raamatun tulkinnan
vahingoittaneen homoseksualismien asemaa: ”
Pitkälti raamatunluvun ansiosta lienee
puolestaan ”inho homoseksuaalista rakkautta
kohtaan syöpynyt syvälle ihmiskunnan
kollektiiviseen tajuntaan.” (A. Köberle).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi noin pitkää kirjoitusta ei voi jakaa
selkeisiin kappaleisiin. Jos sanot, että oli
jaettu, niin olisit silti voinut jättää tyhjän
rivin kappaleiden välille.
Sinänsä huomautuksesi ei vaikuta tekstin
sisältöön. Tyhjästä on aina helppoa nyhjäistä,
eikö?
jaksanut lukea tuota koko juttuasi...joten kerro
mikä on yhteenvetosi? Onko homoseksuaalisuus
ihmisen itsensä "syytä"? vai onko se ikään kuin
kehitys häiriö?
Kysymys on raamatun kannan tutkimisesta
homoseksuaalisuuteen nykytietämyksen valossa. Ei
itse homoseksuaalisuuden synty, vaikka asia itse
pääaiheeseen liittyykin.
Psykologia on jo osittanut homoseksuaalisuuden
normaaliksi asiaksi, joten se siitä.
Koska jos kaikki olisi homoseksuaaleja, niin ei
suku jatkuisi.
Se on siis luonnosta poikkeavaa käytöstä.
Tämä on todella yksinkertainen asia ajatella.
Jos uskoo Jumalaan, niin uskoo myös, että
homoseksi ei ole oikein. Jos uskoo Jumalaan, niin
voi homo-taipumuksestaan päästä eroon.
Jos ei usko Jumalaan, niin ihminen elää synnissä,
eikä asia ole sen pahempi, kuin muutkaan synnit.
Ihmisen koko elämä on silloin synnissä elämistä,
koska pahin synti on olla uskomatta Jumalaan.
Mistä siis vääntö?
Ymmärrättekö lukemaanne vai ette?
Ensinnäkin täytyy myöntää, että en jaksanut
millään lukea koko tekstiäsi, koska se on
kohtuuttoman pitkä kotimoodemilla surffaillessa.
Vastauksessani kuitenkin pyrin kiteyttämään koko
keskustelun aiheen.
Oliko siinä jokin asia väärin Raamatun kannalta?
Itse asiaa ajateltuani jaoin homoseksuaalisuuden
kahteen luokkaan: seksuaalisilta taipumuksiltaan
vääristyneet (himoavat miehiä naisten sijasta) ja
vääristyneestä rakkauskuvasta kärsivät (eivät
pysty rakastamaan miestä millään muulla tavalla
kuin seksuaalisesti/seksuaaliviritteisesti).
Molemmat ovat vääristymiä ns. luonnollisesta
kehityksestä/asiaintilasta (suurin osa juontuu
lapsuudessa tapahtuneesta tunnekehityksen
häiriöstä RJPTM* [rajallisen ja pienen
tietämykseni mukaan]).
Raamatussa minun tietämäni mukaan tuomitaan yhden
linjan mukaisesti koko kirjan mitalla miesten
välinen seksuaalinen kanssakäyminen
luonnottomana. Ja nimenomaan biologisilta
näkökohdilta sekä sen ajan kulttuurien
homoseksualismi tapojen takia jotka olivat
luonnottomia nykymittapuullakin avomielisten
ihmisten mukaan (siis ei mitään homopariskuntia
vaan suoranaista hyväksikäyttöä jne.).
Emme voi sanoa että Raamattu on
vanhentunut/vanhakantainen vaikka se ei sovikaan
meidän nykypäivän maailmankatsomukseemme. Vaikka
suurin osa säännöksistä joita Vanhassa
Testamentissa on on tarkoitettu juutalaisten
terveydenhuoltoon, on osa niistä yhä päteviä.
Lisäksi meidän täytyy ottaa huomioon että emme
voi käyttää VT:a "sääntökirjana" koska Jeesus
lakkautti sen instituution jota varten VT:n
säännökset oli tarkoitettu. Joten voimme tutkia
VT:a vain sen viisauden takia mitä ne säännökset
sisälsivät (juutalainen terveydenhuolto oli
tasolla joka olisi kunnioitettava nykyaikanakin,
ottaen huomioon varusteiden vähyyden [ei
antiseptisiä liuoksia eikä lääkkeitä, saati
maansiirtokoneita käymälöiden tekoon]).
Ja vielä pieni huomio:
Suurin osa tutkijoista jotka tutkivat tai
kirjoittavat homoseksuaalisuudesta tekevät sen
erittäin värittyneestä näkökulmasta puolesta tai
vastaan. Niinpä toivo objektiivisesta
tutkimuksesta on turha sillä kaikki
objektiivisuuteen kykenevät eivät tutkisi asiaa
pakostakaan koska a) heitä ei kiinnosta tehdä
sitä b) heidät leimataan joksikin oli
tutkimustulos mikä tahansa ja c) eikös tätä ole
jo tutkittu (tarkoittaen isoa pinoa tutkimuksia
jotka ovat niin puolueellisia etteivät pysy edes
kasassa vastakkaista näkökulmaa olevien
tutkimusten kanssa).
Yhteenveto:
Homoseksuaalisuus on luonnotonta ja juuri siinä
mielessä Raamatun kieltämää
Homous ei ole luonnollista vaikka se sisältäisi
rakkautta koska rakkaus ilman seksiä on
mahdollista ja miehen seksuaalinen halu on
luonnostaan kohdistunut naiseen
Ei voida sanoa että Raamattu on vanhentunut vain
siksi että se ei sovi SINUN (lukijan)
moraaliarvoihisi. Lisäksi siitä suurin osa on
pätevää vielä nykyäänkin sovellettuna
nykypäivään. Ongelma onkin soveltamisessa (jota
ei osaa kukaan kunnolla)
Me voimme tulkita homoseksuaalisuuden luonteen
raamatussa vain siinä mielessä missä se siellä
ilmoitetaan.
Raamatussa ilmoitetaan vain yhdenmuotoisesta
homoseksuaalisuudesta; sellaisesta, joka ei anna
nykytietämyksen valossa oikeutta
homoseksuaaleille.
Me emme voi olettaa, että evankelistat
olisivat tienneet muun tyyppisestä
homoseksuaalisuudesta kuin sellaisesta, josta he
kirjoittavat.
Tuon valossa homoseksuaalisuutta käsittelevät
kohdat VT:ssa ja UT:ssa ovat vähintäänkin
kyseenalaisia.
Kuka sanoo, että homorakkauteen kuuluu
välttämättä seksi? Tutkijat eivät ota
ennakkoasenteita tutkiessaan erilaisia asioita.
Asia on nyt vain niin, että homoseksuaalisuus on
osoittautunut muuksi kuin se mielletään.
Psykologit luonnollisestis eisovat kiistattomien
tulosten takana.
"Vaikka
suurin osa säännöksistä joita Vanhassa
Testamentissa on on tarkoitettu juutalaisten
terveydenhuoltoon, on osa niistä yhä päteviä."
Valikointia. Olet epäjohdonmukainen mikäli ohitat
seikat, jotka vaikuttivat homoseksuaalisuuden
kielteisyyteen VT:ssä mikäli hyväksyt muiden
kulttuurisidonnaisuuden.
Homoseksuaalisuutta ei ole osoitettu
luonnottomaksi. Jumala ei luonut ihmistä
lisääntymään vaan loi heidät olemaan yhteydessä
ja hakemaan yhteyttä Jumalaan. Seksuaali-
identiteetti ja lisääntymiskyky ovat toisistaan
erillään.
Näin ollen en näe syytä, miksei Jumala olisi
luonut homoseksuaalin siinä missä heteroseksualin.
Raamatussa on kulttuurisidonnaisia arvoja, joihin
siäsltyvät naisen asema ja mm. homoseksuaalisuus.
On aika hyväksyä tämä. Väitteeni olen jo
soittanut jutussani.
Minun käsitykseni on ristiriidassa sinun
käsityksesi kanssa. Se ei silti tee minun
käsityksestäni väärää. Lisääntyvä määrä teologeja
on alknut jo ottamaan ko. kannan tosissaan ja
myöntämään ongelman.
Olen valmis muuttamaan kantaani mikäli toisin
todistetaan. Toisaalta en anna raamatulle
samanlaista painoarvoa kuin kristitty, mutta
tuskin kenenkään käsitykset uskosta ovat täysin
samanlaiset.
Romutan näkemyksesi homoseksuaalisuuden synnystä
lapsuudessa tapahtuneesta häiriöstä.
Heikkinen: ”… Psykoanalyyttisen teorian mukaan
homoseksuaalinen orientaatio saattaa johtua
psykoseksuaalisen kehityksen häiriöstä.
Homoseksuaalisesti orientoituneiden miesten on
arveltu olevan emotionaalisesti vahvasti
sitoutuneita äitiinsä, kun taas isän rooli on
nähty perheessä passiivisena, etäisenä tai
vihamielisenä… Tuloksia ei ole vahvistettu
kliinisissä tutkimuksissa, eivätkä ne ole
tieteellisten periaatteiden mukaan
sovellettavissa sellaisiin homoseksuaalisesti
orientoituneisiin henkilöihin, jotka eivät tunne
hoidon tarvetta… Laajemmat tutkimukset eivät
juurikaan osoita tue populaareja käsityksiä
homoseksuaalisuudesta…”
"Kuka sanoo, että homorakkauteen kuuluu
välttämättä seksi?"
Kuka sanoo että on olemassa asia nimeltä
homorakkaus? Jos siihen ei kuulu seksiä niin
eihän silloin olla homoja.
"Raamatussa ilmoitetaan vain yhdenmuotoisesta
homoseksuaalisuudesta; sellaisesta, joka ei anna
nykytietämyksen valossa oikeutta
homoseksuaaleille."
Minun ymmärrykseni mukaan Raamatussa puhutaan
vain sukupuoliyhteydestä miesten välillä
tuomittavana. Onko olemassa muunkinlaista
homoseksuaalisuutta kuin sellaista jonka
tunnusomaisena piirteenä on miesten välinen
sukupuoliyhteys? Minun mielestäni juuri se
nimittäin määrittelee homoseksuaalisuuden.
Mielipide homoseksuaalisuudesta:
Homoissa huonoa on se että he jättävät huomiotta
biologisen funktionsa. Miehellä on tietty osa
joka laitetaan tiettyyn paikkaan naisessa. Se on
sen osan tarkoitus. Vähän niinkuin kaksi
pistoketta yrittäisi saada virtaa toisistaan
(kehno kuvaus), jättäen pistorasian huomiotta.
Tämä on se pääpointti joka minua homoissa kiusaa
(ja jonka uskon Jumalaakin kiusaavan).
Mielipide psykologiasta:
Psykologia ei ole eksaktia tiedettä minun
mielestäni koska kaikki tulokset "viittaavat" tai
ovat muuten vaan sinnepäin. Tuloksia on myöskin
helppo vääristellä tutkijoitten toimesta (esim.
iso osa homojen vastaisista tutkimuksista) ja
niitä voi tulkita sata (ellei tuhat tai miljoona
tai...) kertaa moninaisemmin kuin Raamattua.
Tutkimuskohteet saattavat valehdella tai värittää
asioita. Tämän takia en pidä enkä luota kovinkaan
paljon psykologiaan (paitsi tilanteissa joissa se
onkin yksiselitteistä eli n. yhden kerran
miljoonasta).
Ja vielä naisen asemasta Raamatussa:
Raamattu sanoo että miehen pitäisi kohdella
vaimoaan kuin omaa ruumistaan (siis hellien
tarvittaessa jne.). Se myöskin kehottaa naisia
tottelemaan miehiään mutta myöskin miehiä
kuuntelemaan vaimojaan. Huoh. Jos kaikki olisi
tapahtunut/tapahtuisi niinkuin Raamatussa
määrätään niin maailma olisi paljon parempi
paikka (siihen olisi tarvittu se ettei kirkkoa
instituutiona olisi koskaan perustettu sillä
juuri kirkko on Raamatun pahin vihollinen).
ei kiinnosta pätkääkään enää lukea rasistisia
viestejäsi aiheesta.
Vääristele kun kerkeät!
*Kaikú poistuu Suomi24- kanavalta*
En ole enää täällä lukemassa viestejänne. Poistun
täältä nyt.