Lapsikaste suurin harha Suomessa

Kasteen uusija kirjoitti:

LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA?
Internetistä löytyy runsaasti kastesivuja.
Joissain väitetään, että lapsikaste on Suomen
pahin harha. Omissa tutkimuksissani olen
huomannut, että uudelleenkaste, johon monet
ohjataan ylhäältä päin pahaa aavistamatta, ei
ole raamatullinen, Huomaa,.että en vastusta
aikuiskastetta sinänsä, vaan tapaa kastaa
ihminen toiseen kertaan. Kun luet tätä,
kannattaisi ohessa käyttää Raamattua ja jos on
saatavissa, Suomen helluntaiherätyksen
julkaisemaa Raamatun tietoteosta: "NOVUM, Uusi
testamentti selityksin",osat 1-5, koska se
sisältää myös Raamatun alkutekstin.
1. HARHA: KASTE EI OLE YKSI. Uudelleenkastajat
väittävät vastoin Raamattua, että kaste ei ole
yksi. Kuitenkin Ef 4:5 sanoo hyvin selkeästi:
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!" Tämän
jakeen he selittävät, että sana yksi tässä
kohdassa ei tarkoita lukumäärää, vaan että se
voitaisiin kääntää esim.
"yhdenlainen","samanlainen" tai "yksi ja sama".
Alkutekstissä on tässä kohden "hen baptisma" ja
siinä oleva pieni sana "hen" tarkoittaa
yksiselitteisesti lukusanaa yksi, eli kyse on
todellakin määrästä. (Katso Novum osa 5, sivu 313
sana 1364: kreikankielessä sana "kaste =
baptisma" on neutri, joten siinä käytetään muotoa
"hen". Tämä löytyy Novumin sanan 1364 kohdasta
9). Eli helluntailaisten oma dokumentti todistaa
heidän omaa opetustaan vastaan, että Ef 4:5 puhuu
määrällisesti yhdestä kasteesta, mutta kuitenkaan
helluntailaisuus ei tätä hyväksy, vaan selittää
määrällisesti yhden kasteen pois puhumalla
"yhdenlaisesta", "samanlaisesta", "yhdestä ja
samasta" ym.
Joskus uskoontullut saatetaan harhauttaa uudelle
kasteelle väittämällä lapsikastetta Johanneksen
kasteeksi. Apostolien tekojen mukaanhan jotkut
kastettiin uudelleen siitä syystä, että he olivat
saaneet vain Johanneksen kasteen eivätkä
olleet siinä yhteydessä saaneet Pyhää Henkeä.
Luterilaisen kirkon kaste ei ole Johanneksen
kaste. Johannes ei kasta- nut Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen. Hän kastoi vain ihmisiä
parannukseen, kun he tunnustivat syntinsä.
Lisäksi
Pyhä Henki ei ollut vielä silloin vuodatettu
maailmaan, kun Johannes toimi. Historiallisesti
on vielä osoitettavissa, että
Johannes Kastajan opetuslapsista ei tullut
läheskään kaikista Jeesuksen opetuslapsia.
Luterilaisen kirkon kaste tapahtuu
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joten se on
täysin eri kuin Johanneksen kaste.
2. HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei vedestä
syntyminen voi tarkoittaa kastetta. Jeesus sanoo
Joh 3:5: "Totisesti, totisesti; jos ihminen ei
synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan
valtakuntaan." Tämän jakeen he selittävät pois
väittämällä, että tässä kohden vettä ei tule
suinkaan ymmärtää aineellisesti, vaan
hengellisesti eli vesi ei tarkoitakaan vettä,
vaan Jumalan Sanaa. Koska uudelleenkastajat
lähtevät kaikessa opetuksessaan siitä, että
lapsikaste on joka tapauksessa mitätön, on heidän
pakko tulkita tämäkin Raamatun kohta näin.
Tietenkään ei voida sataprosenttisella
varmuudella sanoa, mitä Jeesus tässä tarkoittaa
sanalla "vesi", mutta kyllähän kaste on toki
luonnollisempi tulkinta kuin Jumalan Sana.
Toisaalta jos "vesi" ymmärrettäisiin
hengellisesti, pitäisi johdonmukaisuuden nimissä
myös "Henki" ymmärtää hengellisesti eli
vertauskuvallisesti ja mitä se taas olisi?
3. HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Uudelleenkastajat väittävät, että lapsi ei
uudestisynny kasteessa. Perusteluna on lähinnä
se, että lapsi ei voi uskoa. Ihmisen pitäisi olla
"ymmärtävässä" iässä voidakseen kokea sen.
Viittaan edelliseen harhaan, jossa
uudelleenkastajat kieltävät Jeesuksen
tarkoittavan Joh 3:5 vedellä kastetta. Jos
ymmärrämme, että siinä vedestä ja Hengestä
syntyminen tarkoittaa kastetta ja uskoa, jo tämä
kohta todistaa uudestisyntymisen tapahtuvan myös
kasteessa. Erityisesti Paavali todistaa, että hän
on kasteessa uudestisyntynyt, vaikka ei käytäkään
sanaa "syntyä uudesti". Mm. Room 6:4 "Näin meidät
kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin
yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme
elää uutta elämää..." tai Kol 2:12 "Kasteessa
teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja
herätettiin eloon,..." On kumma, jos nämä kohdat
eivät puhu kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymästä. Uudelleenkastetta
kannattavalle ei jääkään enää muuta selitystä
kuin väite, että tämä ei koske lapsia. Onpa
Jumalamme tominta merkillistä, jos aikuisena
kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta lapsi ei.
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN
AIKUISELLA Uudestikastajien opetuksesta
välittömänä johtopäätöksenä on se, että lapsella
olisi erilainen pelastustie kuin aikuisella, eli
lapsen pelastustie ei olisikaan se, mikä
mainitaan esim. Mark 16: 16 tai Matt 28:18-20.
Eli joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Raamattu ei kuitenkaan mainitse muuta
pelastustietä. Kun Jeesus antaa kastekäskyn, Hän
ei suinkaan sulje lapsia pois. Hän ei sano esim.
Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on
pelastuva, paitsi lapset", vaan joka uskoo ja
kastetaan, on pelastuva.Eli sama pelastustie
koskee lapsia niin kuin aikuisia. Samoin on Joh
3:5, kun Nikodemos kysyy uudestisyntymisestä
Jeesukselta. Siinäkin Jeesus sanoo kaikille, että
uudestisyntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä.
Mitään poikkeusta ei tunneta. Lapsi uudestisyntyy
samoin kuin aikuinenkin, ei ole olemassa lapsille
jotakin toisenlaista uudestisyntymisopetusta!
Monet uudelleenkastajat joutuvatkin itse asiassa
rakentamaan kaksi erilaista pelastustietä:
lapsille omansa ja aikuisille omansa. Esim.
Ristin Voiton päätoimittajan Juhani Kuosmasen
mukaan kaikki lapset (myös pakanat) pääsevät tai-
vaaseen automaattisesti Kristuksen ristinkuoleman
tähden. Tämä pelastustie olisi voimassa siihen
asti, kunnes ihminen
tulee "tietoiseen ikään asti". Aikuisen ihmisen
pelastustienä on taas lähinnä oma uskonratkaisu.
Raamatullisia perusteluja
näille opeille ei löydy.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN
KASTE. Uudelleenkastajat väittävät, että Raamattu
tuntee vain yhden järjestyksen: ensin usko ja
sitten kaste. Perusteluna on käytetty ainakin
sitä, että Raamatussa kuvataan vain
uskoontulleiden kastetta sekä Mark 16:16. Mitä
tähän on sanottava? Jokainen luterilainen
myöntää, että Raamatussa kastetaan pääasiassa
uskoontulleita aikuisia. Se on aivan
luonnollista, koska kyseessä on kristinuskon
alkuaika. Näin toimii luterilainen kirkkokin
lähetyskentillä. Pakanoita kastetaan, kun he ovat
tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä.
(Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat
hyväksy!) Aikuiskaste ei ole luterilaisille
mikään ongelma. Toki me tunnustamme myös
aikuiskasteen ja kastamme myös aikuisia, mutta
emme kasta ketään toista kertaa, vaikka hän tätä
pyytäisi. Entäpä Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja
saa kasteen, on pelastuva" (Tässä kohdassa
niinkuin muissakaan ei ole merkitystä sillä, mitä
Raamatun käännöstä käytetään). Kyseiseen
jakeeseen pätevät ainakin seuraavat faktat:
Suomen kielessä "ja" -sana on aina rinnasteinen.
Mikään Suomen kielioppi ei tunne ja -sanalle
merkitystä, että se ilmaisisi järjestystä. Eli
uudelleenkastajat luovat aivan omaa kielioppia
väittäessään ja -sanan ilmaisevan järjestystä.
Markuksen evankeliumin loppu, jakeet 9-20,
puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista. Tämä
ilmenee selvästi uudesta Raamatun
käännöksestämme, mutta näkyy myös Novumista, osa
1, sivu 837: "Muutamissa vanhimmissa
käsikirjoituksissa ei ole jakeita 9-20. Joissakin
käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumilla on
toisenlainen päätös." Eli uudelleenkastajat
perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka
alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on
turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua.
Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet
Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei
sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua
jakeeseen 16:8.
Jos käytämme uudelleenkastajien logiikkaa, eli
sitä että ja -sana ilmaisee järjestystä, voidaan
perustellusti väittää, että Matteuksen
evankeliumissa vastaavassa kohdassa on
päinvastainen järjestys, eli se puhuu kasteesta
ennen uskoa. Matt. 28:19 kuuluu: "Menkää siis ja
tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä..." Tämä kohta onkin tuottanut
uudelleenkastajille päänvaivaa ja siihen tehdään
oma lisäys, esim. "tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni saarnaamalla heille
evankeliumia" tai "kastakaa heidät uskoon
tultuaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Miksi uudelleenkastajat eivät lue tätä Raamatun
kohtaa niinkuin se on kirjoitettu? Mainittua
Raamatun kohtaa on yritetty monin vippaskonstein
pakottaa heidän oppiinsa sopivaksi. Jotkut
vetoavat jakeen partisiippirakenteisiin, mutta ne
eivät todista yhtään mitään. Joku haluaa korvata
verbin "tehdän opetuslapseksi" verbillä
"opetuslapseuttakaa". Mutta se ei muuta jakeen
ajatusta toiseksi. Ehkä turhin pakotusyritys on
vetoaminen Agricolan tai Saarisalon tai muihin
epävirallisiin tai vanhempiin käännöksiin. Niillä
ei voi todistaa mitään, koska nykyinen ja
edellinen Kirkkoraamatun käännös vastaavat
alkutekstiä sananmukaisesti. (Kannattaa muuten
taas vilkaista sitä Novumia osaa 1 sivuilta 581
ja 582. Näyttää sielläkin tämä helluntailaisten
mainio dokumentti olevan kirkkoraamatun linjoilla
käännöksessään).
Myös jo edellä käsitelty Joh 3:5 "Totisesti,
totisesti; jos ihminen ei synny vedestä ja
Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan"
sisältää uudelleenkastajien oppiin nähden
päinvastaisen järjestyksen, jos käytämme heidän
logiikkaansa. Eli vedestä syntyminen (kaste)
edeltää Hengestä syntymistä (usko). Näiden
Raamatun kohtien valossa luterilaisten järjestys
"ensin kaste, sitten usko" voittaa
uudelleenkastajien järjestyksen "ensin usko,
sitten kaste" numeroin 2-1.
Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei
lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan
tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun
kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun
kohtia itse asiassa vääristellään.
6. HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei Raamattu kerro
yhdestäkään imeväisikäisen lapsen kasteesta.
Siinä he ovat tavallaan oikeassa, koska se ei
sanana puhu lapsi- tai imeväiskasteesta. Tähän on
heti huomautettava, että sekä luterilaisilla että
muilla kirkkokunnilla on käytössään monia tapoja
ja sanoja, joita ei ole Raamatussa. Raamatussa ei
esim. missään mainita, että naisille olisi jaettu
ehtoollista eli murrettu leipää. Jeesus antoi
leipää ja viiniä vain opetuslapsille, jotka
olivat miehiä. Missään ei erityisesti mainita,
että se koskisi myös naisia. Silti kaikissa
seurakunnissa on ymmärretty, että myös naisille
voidaan jakaa Jeesuksen käskyn mukaan viiniä ja
leipää. Erityisesti Apostolien teot puhuu
kokonaisten perhekuntien kastamisesta, mm. Apt 2:
39-42, Apt 10: 44-48, Apt 16:15, Apt 16:33. Myös
Paavali kertoo kastaneensa Stefanaan perhekunnan
(1 Kor1:16). On merkillistä Raamatun selittämistä
väittää, ettei näihin perhekuntiin kuulunut
lapsia. Jos vielä otetaan huomioon Vanhan
testamentin aika, perhekuntaan kuuluivat jopa
palveliijoiden perheet. Niinpä uudelleenkastajat
voivatkin vain väittää, ettei sylilapsia
kastettu; tai että kastettiin vain kaikki
ymmärtävässä iässä olevat; tai että kastettiin
vain ne, jotka ottivat Jeesuksen vastaan. Tähän
samaan sarjaan kuuluvat väitteet, ettei Raamattu
tunne käsitettä "kasteen armo" tai "kasteen
liitto" tai "kasteen armoliitto", joten
luterilainen kastekäytäntö on siis väärä. Mutta
ei Raamattu tunne uudelleenkastajienkaan niin
paljon mainostamia käsitteitä "uskovien kaste"
tai "raamatullinen kaste".
7. HARHA: LAPSI EI USKO Uudelleenkastajien
pääväittämiä on se, että lapsi ei usko. Tämän
vastapainona korostetaan, että vain ymmärtävässä
iässä oleva voi ottaa kasteen. Tähän on heti
vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi
sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty
puhumaan. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä
tällainen imeväisenä kastettu uskoo, jos hän on
saanut kristillistä opetusta. Eli jos
lapsikasteessa on ongelmia, ne ovat tällä kohtaa,
että jokainen kastettu ei saa opetusta. Jotkut
vanhemmat kenties liian kevyin perustein
kastattavat lapsiaan. Toinen kysymys uudelleen
kastajien opetuksessa tässä kohden liittyy
siihen, koska ihminen sitten on kypsä kasteelle?
Milloin hän on siinä ymmärtävässä iässä? Tämä
näyttää olevan erityisen polttava ongelma niissä
kirkkokunnissa, joissa kastetaan
ns."aikuiskasteella". Vanhemmilla on kova paine
saada lapsensa kasteelle ja siksi monesti
kastetaan aivan liian aikaisin, 12-14 -vuotiaana.
Hyvin pian nämä nuoret saattavatkin luopua
uskostaan. Mitä eroa on kastaa sylilapsi tai 12-
14 - vuotias lapsi? Mielestäni molemmat ovat
lapsikasteita. Tämän seurauksena olen tavannut
jopa kolme kertaa kastettuja, kun uudelleen
kastettu on liittynyt sellaiseen seurakuntaan,
joka ei ole hyväksynyt helluntailaistenkaan
toimittamaa kastetta. JOS KERRAN RAAMATTU SANOO
USKOVIEN KOTIEN LAPSIA PYHIKSI (1 Kor 7:14),
MIKSI IHMEESSÄ HEITÄ EI SAISI KASTAA, JOS KERRAN
VAADITAAN ETTÄ IHMISEN PITÄÄ USKOA ENNEN KUIN
HÄNET VOIDAAN KASTAA. Eikö tuo Raamatun kohta
sano selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran
on pyhä? Raamatussa mainitaan, että Johannes
Kastaja oli " jo äitinsä kohdusta asti täynnä
Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15) sekä Marian
tervehtiessä Elisabetia Johannes hypähti äitinsä
kohdussa. Myös nämä puhuvat sen puolesta, että
lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla jopa
Hengellä täytetty kohdusta saakkka.
Jeesus otti oikean uskovan esikuvaksi lapsen:
"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin
kuin lapsi, se ei pääse sinne
sisälle". Eikö Jumalan valtakunnan
vastaanottaminen ole juuri uskoa. Jos lapsi ei
voi ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan,
kenestä meidän aikuisten tulisi ottaa esimerkkiä?
Uudelleen kastajien väitetää, että lapsi ei voi
uskoa, voidaan perustella vain psykologialla,
mutta ei Jumalan Sanalla.
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
Uudelleenkastajat pyrkivät opetuksessaan
täydelliseen lapsikasteen mitätöintiin, eli
väittävät ettei se ole oikea kaste, vaan
nimenantamistilaisuus. Tämä on hyvin vakavaa
Jumalan toiminnan kieltämistä. Kasteessa Jumala
toimii. Kasteessa on läsnä vesi, Jumalan Sana ja
rukous. Ei se ole pelkkää muotomenoa. Ne
yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä
tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet
suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi).
Kasteessa on ihmeellinen Jumalan siunaus, mitä
uudelleenkastajat valitettavasti eivät näe ja
tiedä. Täysin naurettavaa on väittää kastetta
vääräksi sillä perusteella, ettei se tapahdu
upottamalla. Oleellista ei suinkaan ole veden
määrä, vaan se että on vettä. On aivan sama, onko
ihmistä valeltu vedellä vai onko hänet sinne
upotettu. Ei se vaikuta kasteen pätevyyteen
mitään, vai ovatko uudelleenkastajat
taikauskoisia? Jos tällä tavoin lähdetään
saivartelemaan, voisi uudelleenkastajien
toiminnasta löytää vaikka kuinka paljon
vastaavanlaisia esimerkkejä. (Otan yhden:
Apostolien teot kertovat, että seurakunnan
alkuaikoina kaikki oli yhteistä. Kaikki myytiin,
jopa talot ja rahat annettiin seurakunnan
yhteiseen kassaan, josta jaettiin sen mukaan kuin
kukin tarvitsi. Jos nyt kaiken pitäisi tapahtua,
kuten Raamatussa, pitäisi edelleen toimia samoin.
Kuinka moni uudelleenkastetta kannattava on näin
tehnyt liittyessään seurakuntaan?).
Tähän liittyen uudestikastajat väittävät myös,
että alkukielen sana "kastaa" (baptidzoo)
tarkoittaisi vain upottamista. Tällainen väite
perustuu puutteelliseen Raamatun alkukielten
tuntemiseen, ei tosiasioihin. Nimittäin tuolla
sanalla on myös merkitys, "pestä", "peseytyä" tai
"vihmoa" tai "pirskottaa". Esimerkkejä: Mk 7:4
sanaa käytetään siinä yhteydessä, kun puhutaan
astioiden pesemisestä. Luuk 11:38 sanalla on
merkitys peseytyä, mikä siihen aikaan tarkoitti
lähinnä käsien ja jalkojen pesemistä. Hebr 9:10
puhuu "erilaisista pesuista". Luuk 12:50 ja Mark
10:38-39 sanalla kastaa on vertauskuvallinen
merkitys, eli Jeesus tarkoittaa siinä "kasteella"
ristiinnaulitsemista. Jo nämä esimerkit
osoittavat, ettei uudelleenkastajien väite, että
alkukielen sana "baptidzoo" tarkoittaisi
kreikankielessä vain veteen upottamista, pidä
paikkaansa. Jälleen voi katsoa Novumista, sen 5.
osasta sanaa "baptidzoo" josta myös näkyy, että
sanalla on muitakin merkityksiä.

Hostoriallisesti pitää paikkansa sekin, että
kirkko on itse asiassa kastanut lapsia
upottamalla vielä keskiajallakin, eli valelukaste
on melko uusi tapa. Mutta eivät uudestikastajat
hyväksyneet kirkon toimittamia kasteita
silloinkaan, kun upotuskaste oli käytössä.
Uudelleenkastajat pitäisivät nykyaikanakin
lapsikastetta vääränä, vaikka se tapahtuisi
upottamalla. Uudelleenkastajilla on jo valmis
ennakkokäsitys, että lapsikaste on joka
tapauksessa väärä. Tästä käsin myös tulkitaan
Raamattua, eikä suostuta edes muuta ajattelemaan.
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudelleen kastajat sanovat, että lapsi ei saa
itse päättää omasta kasteestaan, siksi se on
väärin. Mutta kuinka moni uudelleen kastettu on
itse päättänyt kasteestaan? Ei yksikään!
Näennäisesti näin on tapahtunut, mutta ei
todellisesti. Häntä on aluksi hienovaraisesti
ohjailtu uudelle kasteelle ja jos se ei ole
tehonnut, on jopa turvauduttu painostukseen. On
sanottu, että ehtoollinen jaetaan vain niille,
jotka ovat käyneet (uudella)kasteella.
Saarnaajina voivat olla vain ne, jotka ovat
käyneet (uudella)kasteella. Seurakunnassa voi
toimia vain se, joka on käynyt (uudella)
kasteella. Voiko tällaisen jälkeen kukaan
väittää, että ihminen on täysin vapaasti
päättänyt omasta kasteestaan?
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA
UUDESTISYNTYMISESTÄ. Monet uudelleenkastavat
liikkeet korostavat, että kaste on merkki ihmisen
uskonratkaisusta ja uudestisyntymisestä.
Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin
osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on
päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä
tarvitsee, Jumalako? Vai seurakunnan johtaja vai
muut ihmiset? Tai kenties ihminen itse? Raamattu
ei koskaan kasteesta puhuessaan sano sitä
merkiksi. Jumala ei tällaisia merkkejä tarvitse.
Monesti muuten ihmisiä kehoitetaan myös nostamaan
kättä samasta syystä, merkkinä siitä, että haluaa
seurata Jeesusta. Tällaisten merkkien vaatiminen
ihmiseltä on enemmän psykologialla kuin uskolla
pelaamista. Kaste on Jumalan merkki ihmiselle
siitä, että Hän hyväksyy ihmisen omakseen.
Ihmisen antamia merkkejä Hän ei tarvitse.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN. Moni menee
uudelle kasteelle siitä syystä, että Jeesuskin
kastettiin aikuisena. Tähän kohtaan ei voi sanoa
muuta kuin "Voi, pyhä yksinkertaisuus." Samalla
perusteella ihmisen pitäisi antaa ristiinnaulita
itsensä, nousta ylös kuolleista, tehdä ihmeitä,
herättää kuolleita, muuttaa vettä viiniksi,
kävellä vetten päällä, jne, koska Jeesuskin teki
niin. Tämä lienee kehnoin peruste uudelle
kasteelle!
12. HARHA: PERISYNTI EI KADOTA LASTA. Uudelleen
kastajien vaikeimpia kohtia on perisynti.
Kristityt
ovat kautta aikain uskoneet perisyntiin, vaikka
sitä ei sanana Raamatussa esiinny. Perisynti on
joskus tahallaan ym- märretty väärin eli on
luultu sen tarkoittavan, että vanhempien synnit
periytyvät lapselle. Mutta sitä se ei suinkaan
tarkoita, vaan koska Adam ja Eeva lankesivat
syntiin, jokainen ihminen on luonnostaan
syntinen. Tämä asia todetaan moneen otteeseen mm.
Roomalaiskirjeessä. Perisynnin olemassaolosta voi
vakuuttua katsomalla itseensä.Koska
uudelleenkastajat eivät ymmärrä perisyntiä, eivät
he voi käsittää lapsikastettakaan. Hiljattain
eräs helluntailiikkeen saarnamies selitti, että
lapsikin on perisynnin vaivaama, eli "lapsella on
olemuksessaan perisynnin turmelus", mutta se
on hänessä "uinuvassa tilassa". Tämän mukaisesti
perisynnin syyllisyyttä ei lueta lapselle.
"Ihmisen varttuessa perisynnin turmelus herää
hänessä ja johtaa kaikki ihmiset lankeemukseen".
Tähän liittyen opetetaan, että sylivauva pelastuu
Kristuksen ristin työn tähden olkoot sitten
pakana tai kristitty. Perisynnin olemassolo
myönnetään siis teoriassa, mutta kielletään sen
kadottavuus.
Lapsi on perisynnin vaivaama, kuten aikuinenkin.
Siksi hän tarvitsee pelastusta, joka lahjoitetaan
hänelle kasteessa.
Armo eli Kristuksen ansio lahjoitetaan ihmiselle
armonvälineissä, ei ilman niitä. Armonvälineitä
ovat Sana ja sakramentit, joiden kautta Jumala
vaikuttaa ja synnyttää ihmisen sydämessä
välineen, jolla ihminen ottaa vastaan armon. Se
välinen
on usko.
13. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS Monet
seurakuntalaiset kyselevät, miksi ei tehdä
enempää yhteistyötä vapaiden suuntien
kristittyjen kanssa. Yleensä yhteistyö kaatuu
juuri tähän: uskoontulleita luterilaisia aletaan
kastaa uudelleen. Yhteistyön täydet edellytykset
olisivat olemassa, jos vain hyvää tahtoa
riittäisi. Raamattu osoittaa, mutta myös
historia, että kaste voidaan ymmärtää ainakin
kahdella eri tavalla. Raamatussa on sekä lapsi-
että aikuiskaste.( Tässä yhteydessä lue taas
Novumia, osa 5, s. 199 sananmukaisesti näin: "Ut
ei esitä mitään yhtenäistä oppia kasteesta").
Tämän tunnustaminen avaa tien yhteydelle. Pallo
on uudelleenkastajien puolella. Me luterilaiset
hyväksymme kaikkien aikuiskastetta korostavien
seurakuntien kasteet,vaikka he eivät hyväksy
meidän toimittamaamme kastetta. Tämä tarkoittaa
sitä, että jos vaikka helluntailainen liittyy
kirkkoon ja hänet on kastettu
helluntaiseurakunnan kasteella, emme suinkaan
kasta häntä uudelleen, koska emme hyväksy
uudelleen kastetta. Tie yhteyteen löytyy vain
siitä, ettei kukaan kasta toisen seurakunnan
jäseniä uudelleen. Tämä helpottaisi huomattavasti
jäsenten siirtymistä seurakunnasta toiseen.
Tiedän, että vapaissa suunnissa on jäseniä, jotka
eivät hyväksy uudelleenkastetta, koska ymmärtävät
Raamatun puhuvan yhdestä kasteesta. KOSKA
PÄÄSEMME SIIHEN, ETTÄ NÖYRÄSTI TUNNUSTAMME
RAAMATUSTA LÖYTYVÄN AINAKIN KAKSI ERILAISTA
KASTENÄKEMYSTÄ?
UUDELLEEN KASTEENKIN SAA ANTEEKSI Jos nyt joku on
käynyt uudella kasteella, minulla on ilo
julistaa, etta senkin saa anteeksi, koska ihminen
tekee sen usein tietämättään. Ei se ole sen
kadottavampi asia kuin muukaan synti. Onpahan
vain ollut ihmisen oma yritys parantaa Jumalan
tekoa, muuttaa kaste ihmisen teoksi Jumalalle,
vaikka se on Jumalan teko ihmiselle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä