Suomen luonnossa on vähän riistaeläimiä ja ravintoa sudelle verrattuna Keski-Euroopan luontoon, jossa riistaa on 10 kertaa enemmän hehtaarilla verrattuna Suomeen
Suomen luonnossa sudet on nälkiintyneinä pakotettuja syömään ihmisten koiria pihoilta ja lampaita aitauksista
Sudet sopii parhaiten Keski-Euroopan metsiin, joissa susille riittää ravintoa eikä niiden ole pakko syödä ihmisten kotieläimiä
Suomen luonnossa sudet on nälkiintyneinä pakotettuja syömään ihmisten koiria pihoilta ja lampaita aitauksista
Sudet sopii parhaiten Keski-Euroopan metsiin, joissa susille riittää ravintoa eikä niiden ole pakko syödä ihmisten kotieläimiä
Vastaukset 7
Vanhimmat
jo Virossa on riistaa pajon enemmän kuin Suomessa
Virot metsät kuhisee esim.villisikoja joita Suomessa on hyvin vähän jos ollenkaan
Metsästäjät ovat metsästäneet monet lajit pois suden ruokapöydästä jotta voisivat sudetkin tappaa pois. Näin yksinkertaista se on. Mitä niitä nyt oli kauriita jne jotka tuotiin uudestaan suomeen usasta. Siltikin määrä on vielä pieni kun joka jannulla pyssy ja maajamet-ministeriö myöntää alasottolupia kuin viljaa ankoille. Pyssymiehille muuta tekemistä!
jotka kai nykyään on valkohäntäkauriita..ei niitä tuotu mistään uudestaan, kyl niitä on vahva kanta Hämeessä...ja hirviähän metsissä riittää vaikka kuinka että autoilijat ja metsänhoitajat valittavat..siinähän on susille syötävää
suden luontaista ravintoa on yllinkyllin vieläkin huolimatta viimesyksyisestä tehometsästyksestä. Kyllä se susihukkanen siellä pusikossa on aina lymyillyt, mutta kun on taas luontoon tottumattomilla alkanut näköjään kesälomat penskoineen, niin heti vaaditaan kaikkia vaarattomia luontokappaleita teilattavaksi, jotta akat ja pennut uskaltautuisivat kaupunkipihapiiriä ulommaksikin metsän syövereihin. Olkaa huoleti, kyllä hukka teistä tietää, mutta te ette siitä ja varmasti kaikkoaa kauas heti ihmisen vainutessaan. Kuten karhukin. Ja sitä paitsi niiden luontokappaleiden kotihan se metsä on, eikä kaupunkihäiriköiden. Ja, jos sudet joskus poimivat jostain pihalta talvisaikaan jonkun koiran henkensä pitimiksi, niin puolestani siitä vaan, sillä voi ne laittaa uhatuilla alueilla aitauksiin tai sisätiloihin. Oman järjen käyttö ei ole kielletty.
Pitää täysin paikkansa, mitä kirjoitat.
Taitavat vain metsästäjäseurojen silmäätekevät olla niin mustasukkaisia ammuttavista ristaeläimistä, että varmaan toivottaisiin kaikkien Suomen luonnossa viihtyvien petoeläinten kuolemista sukupuuttoon, että saaliseläimet jäisivät pelkästään metsästysseurojen pakastimien täytteeksi.
Jos ei Suomen satojentuhansien neliökilometrien alueelle mahdu joitakin kymmeniä petoeläimiä ihmispedon itsekkyyden vuoksi, on syytä pikemminkin toivoa metsästäjien lukumäärän karsimista vainottujen villipetojen sijaan.
Ihminen tappaa huvikseen ja selittää sen olevan yhteiseksi hyödyksi, eläin tappaa vaistojensa mukaan ja useimmiten vain ravinnokseen.
Liikalihavuus taitaa jo olla yleinen ilmiö myös metsästäjäseurojen jäsenien joukossa.
Miksi pitäisi lisätä rasvakerroksiaan vielä muutaman harvan luontokappaleen ahmimisella?
että villieläimistäkin on tullut, jopa niistä ihmistäpelkäävistä erämaajärvien linnuista esim. kaakkurista, melko suvaitsevaisia ihmisen suhteen? Ainakin minun loma-asuntoni rannassa pesii vuosi vuoden jälkeen kaakkuri ja kurjet ovat noin vajaan puolen kilometrin päässä samoissa touhuissa. Karhun jätöksiä löytyy melkein aina, kun metsässä samoilen. Susihukkanen ja ilveskään eivät ole tuntemattomia, vaan jokakesäisiä ja talvisiakin kavereitani silloin, kun se niille sopii. Kaipa ne tietävät, etten ainakaan niitä ahdistele.
Joskus on karhu pistäytynyt poikasineenkin noin 50:n metrin päähän ollessani rannassa askareissani ja kyllä se havaitsi, että olen nähnyt sen, mutta jatkoin hommia entiseen tahtiin, kuin mitään kummallisempaa ei olisi tapahtunut. Ja, niin teki sekin pentuineen, eikä luikkinut pakoon, vaan jatkoi kait opastustusta muurahaispesän tyhjennyksestä jälkipolvelleen.
Melkein samoja kokemuksia joka kesä ja talvi. Ihmettelen vaan, että miksi ne niin luottavat minuun? Kait se on tuollainen välinpitämätön asenne siihen mihin jo on tottunut.
Viime kesänä onnistuin saamaan loistavan valokuvan koirani hämmästyksestä rantakalliolla, kun yllättäen Saimaan norppa nousi pintaan parin metrin päästä siitä. Juuri olin ottamassa kuvaa koirasta, kun tämä Junnu Vainion kaveri yllättäen tuli pintaan ja silmäiltyään hieman sukelsi hieman loitommalle ja sieltä sitten tovin tarkkaili tilannetta. Koomiseksi tilanteen tekee se, että koira oli täysin vaiti ja ihmetteli vaan kait, mikähän tuokin kummajainen on. Viikon sisällä saavat metsän elukat minusta taas seuraa ja pro-terroristitkin yhdestä ikeestään vähäksi aikaa.
eikä metsissä. Niitä on paljon kaupungeissa. Nuuksiossa on vähän riistaa. Ei kuulu esed linnun laulua. Pikkueläimet ovat kehittyneet ja sopeutuneet elämään ihmisten pihoilla mihin pedot eivät uskalla tulla.