Lapsen menettäminen on yksi ihmisen elämän raskaimmista kokemuksista. Kuolema pysäyttää vanhemman elämän ja muuttaa sen täysin.
Joensuulainen teologian lisensiaatti Harri Koskela on tutkinut aihetta Itä-Suomen yliopistossa. Hänen lauantaina tarkastettava väitöskirjansa perustuu lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksiin.
Vanhemmilta kirjeitse saatujen kokemusten ja kirjaviisauden lisäksi Koskelalla on omakohtainen kokemus lapsen menettämisestä. Yksi hänen kolmesta lapsestaan, Heini, kuoli kätkytkuoleman ollessaan puolivuotias. Tapahtuma muutti Koskelan elämän.
- Siinä käytiin läpi tunne-elämää ja Jumalasuhteen kriisiä ja uupumus lopulta aiheutti sen, että jouduin luopumaan työstäni, Koskela kertoo.
Lapsen menetyksen jälkeen Koskela suri akuutista vuoden tai kaksi.
- Olen ystävilleni sanonut, että viiteen vuoteen asti oli keskimäärin paha olo. Suru loppujen lopuksi voi kestää jollain tasolla koko elämän, Koskela luonnehtii.
Muut vanhemmat ovat kertoneet Koskelalle kokemuksiaan, joissa surun on jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä.
- On suurta vähättelyä se yleinen luulo, että suru mene ohii vuodessa tai kahdessa. Kansainvälieissä tutkimuksessa todetaan, että vaikka lapsen kuolemasta on 12-15 vuotta, niin lapsen kuolema vaikuttaa silti arkielämään, Koskela kertoo.
Koskelan tutkimus perustuu lapsensa menettäneiden vanhempien kirjeisiin, joita on 64. Aineistoksi on valikoitunut otos ihmisiä, joille hengellisyydellä on merkitys.
Lapsensa menettänyt vanhempi on varpo
Lapsen kuolema muokkaa voimakkaasti vanhemman identiteettiä. Keskustelua raskaasta kokemuksesta hankaloittaa kuitenkin se, että lapsensa menettäneelle vanhemmalle ei ole omaa nimitystä,
Koskela on todennut, että termin puuttuminen vaikeuttaa näiden ihmisten identiteetin muodostamista. Hän ehdottaakin, että lapsensa menettänyttä vanhempaa kutsuttaisiin uudella termillä varpo, joka on yhdistelmä vanhemmasta ja orvosta.
- Monet vanhemmat ajattelevat, että he eivät ole ikään kuin kulttuurisesti olemassa, kun ei ole tällaista nimitystä tai termiä. Se mahdollistaa helpomman keskustelun näistä asioista ja moni kokee, että se lapsen menetys kuuluu niin voimakkaasti identiteettiin, että tällainen nimitys selkeyttää sitä identiteettiä, Koskela perustelee.
Suhde Jumalaan ja hengellisyyteen koetuksella
Lapsen menetys on hyvin yksilöllinen kokemus. Suuresti vaihtelee myös se, miten lapsen kuolema vaikuttaa jumalasuhteeseen.
- He kokivat, että Jumala on epäoikeudenmukainen, eikä ole rakastavaa Jumalaa. Heidän jumalasuhteensa katkesi. Toisessa ääripäässä on vanhempia, jotka kertovat että lapsen kuoleman jälkeen he löysivät jumalasuhteen ja tulivat uskoon, Koskela kertoo.
Useissa vanhempien kirjeissä tulee ilmi kristilliseen uskoon perustuva ajatus siitä, että lapsi nähdään vielä. Monesti esiin nousi myös hengellisen yhteisön rooli tragediasta toipuessa.
- Hengellisen yhteisön merkitys on tärkeä. Jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa käyminen koettiin tärkeäksi, Koskela kertoo aineistostaan.
PS Heikki Tala menetti lapsenlapsensa 2007.
Joensuulainen teologian lisensiaatti Harri Koskela on tutkinut aihetta Itä-Suomen yliopistossa. Hänen lauantaina tarkastettava väitöskirjansa perustuu lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksiin.
Vanhemmilta kirjeitse saatujen kokemusten ja kirjaviisauden lisäksi Koskelalla on omakohtainen kokemus lapsen menettämisestä. Yksi hänen kolmesta lapsestaan, Heini, kuoli kätkytkuoleman ollessaan puolivuotias. Tapahtuma muutti Koskelan elämän.
- Siinä käytiin läpi tunne-elämää ja Jumalasuhteen kriisiä ja uupumus lopulta aiheutti sen, että jouduin luopumaan työstäni, Koskela kertoo.
Lapsen menetyksen jälkeen Koskela suri akuutista vuoden tai kaksi.
- Olen ystävilleni sanonut, että viiteen vuoteen asti oli keskimäärin paha olo. Suru loppujen lopuksi voi kestää jollain tasolla koko elämän, Koskela luonnehtii.
Muut vanhemmat ovat kertoneet Koskelalle kokemuksiaan, joissa surun on jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä.
- On suurta vähättelyä se yleinen luulo, että suru mene ohii vuodessa tai kahdessa. Kansainvälieissä tutkimuksessa todetaan, että vaikka lapsen kuolemasta on 12-15 vuotta, niin lapsen kuolema vaikuttaa silti arkielämään, Koskela kertoo.
Koskelan tutkimus perustuu lapsensa menettäneiden vanhempien kirjeisiin, joita on 64. Aineistoksi on valikoitunut otos ihmisiä, joille hengellisyydellä on merkitys.
Lapsensa menettänyt vanhempi on varpo
Lapsen kuolema muokkaa voimakkaasti vanhemman identiteettiä. Keskustelua raskaasta kokemuksesta hankaloittaa kuitenkin se, että lapsensa menettäneelle vanhemmalle ei ole omaa nimitystä,
Koskela on todennut, että termin puuttuminen vaikeuttaa näiden ihmisten identiteetin muodostamista. Hän ehdottaakin, että lapsensa menettänyttä vanhempaa kutsuttaisiin uudella termillä varpo, joka on yhdistelmä vanhemmasta ja orvosta.
- Monet vanhemmat ajattelevat, että he eivät ole ikään kuin kulttuurisesti olemassa, kun ei ole tällaista nimitystä tai termiä. Se mahdollistaa helpomman keskustelun näistä asioista ja moni kokee, että se lapsen menetys kuuluu niin voimakkaasti identiteettiin, että tällainen nimitys selkeyttää sitä identiteettiä, Koskela perustelee.
Suhde Jumalaan ja hengellisyyteen koetuksella
Lapsen menetys on hyvin yksilöllinen kokemus. Suuresti vaihtelee myös se, miten lapsen kuolema vaikuttaa jumalasuhteeseen.
- He kokivat, että Jumala on epäoikeudenmukainen, eikä ole rakastavaa Jumalaa. Heidän jumalasuhteensa katkesi. Toisessa ääripäässä on vanhempia, jotka kertovat että lapsen kuoleman jälkeen he löysivät jumalasuhteen ja tulivat uskoon, Koskela kertoo.
Useissa vanhempien kirjeissä tulee ilmi kristilliseen uskoon perustuva ajatus siitä, että lapsi nähdään vielä. Monesti esiin nousi myös hengellisen yhteisön rooli tragediasta toipuessa.
- Hengellisen yhteisön merkitys on tärkeä. Jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa käyminen koettiin tärkeäksi, Koskela kertoo aineistostaan.
PS Heikki Tala menetti lapsenlapsensa 2007.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos hurrit ovat näin pahasti päästään sekaisin, niin heidät pitäisi laittaa pakkohoitoon. Heikki Tala on vastustanut pakkoruotsia kymmeniä vuosia.
Muistan miten Tala raivosi palstoilla 2007. Uhkaili ja yllytti rikokseen. Olihan se telkkarissakin puhumassa Markuksesta.
Mihin rikokseen Tala uhkaili ja yllytti?
Tala lupasi rahaa ip-osoitteen selvittämisestä