Paavi Benedictus XVI vierailee parhaillaan synnyinmaassaan Saksassa. YLE uutisoi vierailusta kriittisesti ja negatiivisesti, kertoen lähinnä vierailua vastustavien vasemmistolaisten ja/tai vähemmistöjen mielenosoituksista. Mielenosoittajien lukumäärää ei syystä tai toisesta mainittu, kuvamateriaalin perusteella heitä ei paljon ollut. Pitkän raportin lopussa mainittiin lyhyesti, että paavin pienimuotoisemmaksi suunniteltu messu piti siirtää Berliinin Olympiastadionille, koska katolinen kirkkokaan ei ollut odottanut 70.000 kuulijaa.
Tämä on taas esimerkki Suomen median toimintatavoista ja sen tekijöiden mielipiteistä. Suomalaisten toimittajien poliittisesta kannasta ei saa tehdä minkäänlaista selvitystä, ei edes gallupia, saati tutkimusta; toimittajat estävät sellaisten yrittämisenkin. Syytä ei ole vaikea arvata: valtaosa on joko tai sekä-että äärivasemmistolaisia, "ääri-liberaaleja", teleketjufeministejä, äärivihreitä tai edellämainittujen perässäjuoksijoita tai sympatisoijia. Missään tapauksessa toimittajien ajatusrakenteet eivät vastaa likimainkaan kansan porvarillisen enemmistön mielipiteitä.
Tämä on epäsuorasti myönnettykin, kun on sanottu, että ammattitaitoinen toimittaja voi tehdä journalistisesti korkeatasoista työtä henkilökohtaisista näkemyksistään riippumatta. Voiko todella? Voisiko vasemmistolainen ateistifeministi tehdä vaikkapa paavin Saksanvierailusta reportaasin, jossa hän kuvaisi berliiniläisten innostusta ja iloa "oman" paavin näkemisestä? Päinvastaiseen sävyyn kuin YLE uutisoi asian nyt? En usko, että voisi.
Suomen media rämpii edelleen 1960-luvulla alkaneessa suomettuneessa vasemmistolaissuossa. Lähes kaikki uutisointi on kuin vesitettyä "Pravdaa": tarkoitushakuista propagandajulistusta, suoraa valehtelua, väritettyä ja väärin painotettua tietoa ja vaikenemista.
Tämä on taas esimerkki Suomen median toimintatavoista ja sen tekijöiden mielipiteistä. Suomalaisten toimittajien poliittisesta kannasta ei saa tehdä minkäänlaista selvitystä, ei edes gallupia, saati tutkimusta; toimittajat estävät sellaisten yrittämisenkin. Syytä ei ole vaikea arvata: valtaosa on joko tai sekä-että äärivasemmistolaisia, "ääri-liberaaleja", teleketjufeministejä, äärivihreitä tai edellämainittujen perässäjuoksijoita tai sympatisoijia. Missään tapauksessa toimittajien ajatusrakenteet eivät vastaa likimainkaan kansan porvarillisen enemmistön mielipiteitä.
Tämä on epäsuorasti myönnettykin, kun on sanottu, että ammattitaitoinen toimittaja voi tehdä journalistisesti korkeatasoista työtä henkilökohtaisista näkemyksistään riippumatta. Voiko todella? Voisiko vasemmistolainen ateistifeministi tehdä vaikkapa paavin Saksanvierailusta reportaasin, jossa hän kuvaisi berliiniläisten innostusta ja iloa "oman" paavin näkemisestä? Päinvastaiseen sävyyn kuin YLE uutisoi asian nyt? En usko, että voisi.
Suomen media rämpii edelleen 1960-luvulla alkaneessa suomettuneessa vasemmistolaissuossa. Lähes kaikki uutisointi on kuin vesitettyä "Pravdaa": tarkoitushakuista propagandajulistusta, suoraa valehtelua, väritettyä ja väärin painotettua tietoa ja vaikenemista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.