Usvan läpi nähtynä kaupungin kerrostalot näyttivät epämuodostuneilta juustohökkeleiltä, jotka olivat kuu-ukon kaivertamia. Siellä, täällä kulki autoja, joiden valot olivat niin mystisiä, että komerossa asuva kummitus, jota lapsena pelkäsin, tuntui naurettavalta.
Katuvaloissa ei ollut vartta, vaan ne olivat juuri putoamaisillaan märän asfaltin päälle, jonka haju tunkeutui kysymättä ihmissieraimiin. Usvan ympäröimät valot olivat kuin suuria, raskaita valopalloja, jotka huojuivat kauhuelokuvamaisesti kaupungin katujen yllä puolella. Ihmisiä tuli ja meni, mutta niillä ei ollut kasvoja.
Yhtä äkiä näin sinut kaupungilla. Olit siellä ja sielusi paloi yhtä mystisesti kuin kaupungin valot, mutta sielusi ei palanut minulle, vaan elämän juoksukilpailulle, jossa joku voi saada palkinnon. Tulit vastaan valoissa, mutta et huomannut minua. Tulit vastaan kapakoissa, mutta et etsinyt minua, vaan halusit voittaa palkinnon.
Pakenin huoneistooni ja käperryin lattialle säälimään itseäni, kunnes nukahdin. Aamulla heräsin siihen, että huoneiston postilaatikko kolahti ja avioeropäätös leijui lattialle kuin perhonen. Siinähän se olla möllötti ja odotti, että noukkisin sen lattialta luettavaksi, mutta en voinut. Sieluni paloi, enkä minä voinut.
Tuli ilta ja menin ulos.
Kerrostalojen valot loistivat jälleen mystisesti epämuodostuneiden rakennusten kyljistä. Kasvottomat ihmiset kiirehtivät liikennevaloissa jonnekin, kunnes ne päätyivät kapakoihin naureskelemaan. Siellä minäkin olen, vaikka et huomaa -- en kestä tätä, koska sieluni palaa.
Baarimestari heittelee pulloja kuin jonglööri. Kaikkialla on kasvottomia ihmisiä, jotka yrittävät hukuttaa mitättömyytensä rekyylinaurun alle. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa, mutta minä en voi, koska sieluni palaa.
Tulet vastaan kadulla ja kävelet ohi. Pysähdyt ja käännyt katsomaan, mutta minua ei enää ole. Sieluni ei enää pala, vaan se on kuollut.
Katuvaloissa ei ollut vartta, vaan ne olivat juuri putoamaisillaan märän asfaltin päälle, jonka haju tunkeutui kysymättä ihmissieraimiin. Usvan ympäröimät valot olivat kuin suuria, raskaita valopalloja, jotka huojuivat kauhuelokuvamaisesti kaupungin katujen yllä puolella. Ihmisiä tuli ja meni, mutta niillä ei ollut kasvoja.
Yhtä äkiä näin sinut kaupungilla. Olit siellä ja sielusi paloi yhtä mystisesti kuin kaupungin valot, mutta sielusi ei palanut minulle, vaan elämän juoksukilpailulle, jossa joku voi saada palkinnon. Tulit vastaan valoissa, mutta et huomannut minua. Tulit vastaan kapakoissa, mutta et etsinyt minua, vaan halusit voittaa palkinnon.
Pakenin huoneistooni ja käperryin lattialle säälimään itseäni, kunnes nukahdin. Aamulla heräsin siihen, että huoneiston postilaatikko kolahti ja avioeropäätös leijui lattialle kuin perhonen. Siinähän se olla möllötti ja odotti, että noukkisin sen lattialta luettavaksi, mutta en voinut. Sieluni paloi, enkä minä voinut.
Tuli ilta ja menin ulos.
Kerrostalojen valot loistivat jälleen mystisesti epämuodostuneiden rakennusten kyljistä. Kasvottomat ihmiset kiirehtivät liikennevaloissa jonnekin, kunnes ne päätyivät kapakoihin naureskelemaan. Siellä minäkin olen, vaikka et huomaa -- en kestä tätä, koska sieluni palaa.
Baarimestari heittelee pulloja kuin jonglööri. Kaikkialla on kasvottomia ihmisiä, jotka yrittävät hukuttaa mitättömyytensä rekyylinaurun alle. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa, mutta minä en voi, koska sieluni palaa.
Tulet vastaan kadulla ja kävelet ohi. Pysähdyt ja käännyt katsomaan, mutta minua ei enää ole. Sieluni ei enää pala, vaan se on kuollut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä ettei SamiA:lla ole kanttia julkaista tätä omana itsenään.
Kun uskovaisilla ei ole koskaan mitään oikeaa asiaa sanottavana, niiden pitää sepustaa tuollaisia säälittäviä vuodatuksia, joilla yritetään vedota tunteisiin.
Jos tarvitset tälle otsikkoa, niin olisi ehdotus.
"Hullu kynäniekka nikkivarkaan jätöksillä"